Paljaat lukkorungot riski ilman suojausta

Tässä hieman yli viikko takaperin huomasin, että meidän kerrostalomme varastokäytävälle johtava takaovi ei ole huullettu eikä porrastettu, joten pääsy lukon teljelle on olemassa. Eihän tässä tapauksessa riskiä ollut teljen suhteen suoranaisesti, sillä kyseessä oli Abloyn 4190 lukkorunko, joka on siis takalukkiutuva, eli vaatii avaimen auetakseen ulkopuolelta eikä leffojen luottokorttitemppu toimi.

Mutta tapauksessa oli yksi pieni ongelma: Karmin ja oven väliin jäi sen verran tilaa, kuin viereinen kuva osoittaa ja kyseisestä raosta olisi ollut mahdollista jollakin tikulla tai muulla vastaavalla tökätä tuo toimintatilan valitsinpainike (ympyröity) alas. Tämän jälkeen olisi pitänyt vain odotella, että joku kulkee ovesta ja ovi ei olisi mennyt takalukkoon ja sen olisi saanut kahvasta auki. Näin olisi päässyt muuten täysin lukitulle varastokäytävälle, josta pääsee ilman avainta porraskäytävään, joka myös olisi normaalisti lukittuna.

Ilmoitin tästä pienestä ja suht huomaamattomasta asiasta kiinteistöä hoitavalle taholle ja eilen oveen oli asennettu murtosuojarauta, kuten kuvasta näkyy. Tämä estää pääsyn lukon toimintatilan valitsinpainikkeelle ja teljelle, joten nyt siitä ei pääse huomaamatta sisään. Katsellen Googlesta hakutuloksia sanalle "murtosuojarauta" ja kauppojen hintoja, näyttäisi tämä lysti maksaneen jotakin viiden ja kahdenkymmenen euron välimaastosta ja neljä puuruuvia ja kiinteistöä huoltavalta hetken aikaa porakoneen kanssa.

Joissakin lukkorunkomalleissa tuon toimintatilan valitsimen saa lukittua tiettyyn asentoon pienen ruuvin avulla ja tämä on käytännöllinen ratkaisu silloin, kun oven on tarkoitus takalukkiutua joka kerta sulkeutuessaan.

Dutch Open 2007 - tiirikoinnin maailmanmestaruuskisat

Tänään tapahtui sen verran uskomatonta, että täytyy kirjoittaa tänne :)

Kuten aikaisemman artikkelin kommentissa totesin, löysin ennestään tuntemattoman vian erään ison lukkovalmistajan tuotteesta ja tein asiasta ns. "proof of concept" artikkelin ja raportoin asiasta valmistajaa. Valmistajalta tuli ensimmäisenä palautteena, ettei selitetty asia ole mahdollista ja samalla kehaistiin tuotteita turvalliseksi. Lähetin uuden palautteen, jossa pistin mukana kirjoittamani artikkelin kuvineen kaikkineen ja myöhemmin tuli vastaus, että he tutkivat asiaa. Toivottavasti tieto siis päätyi jollekin insinöörille tai tuotekehityksestä vastaavalle.

TOOOL US:n perustajajäsen Schuyler Towne otti minuun yhteyttä Lockpicking101.com forumin kautta yksityisviestillä ja kysyi, josko hän voisi lähettää artikkelini Barry Welsin ja Han Feyn luettavaksi. Kyseiset kaksi ovat lukko- ja tiirikointialan kaksi näkyvintä ja hyvin arvostettua henkilöä, joilla molemmilla on kontakteja lukkovalmistajiin. Schuyler sai minulta vihreää valoa ja langat lauloi sähköpostia. Odotettavissa oli pieni viive vastaukseen, sillä Barry ja Han olivat valmistautumassa ALOA:n tapaamiseen Yhdysvalloissa. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua Schuyler lähetti sähköpostia minulle ja välitti Barryn ja Han lyhyet, mutta ytimekkäät kommentit. Barry kommentoi, kuinka nerokas ja todella yksinkertainen keksimäni ohitusmenetelmä oli ja Han totesi, että pienellä kokeilulla menetelmästä tulisi helposti toteutettava.

Pikakelausta tähän maanantaiaamuun, kun avasin sähköpostini. Roskapostikansioon oli päätynyt sähköpostiviesti, jonka lähettäjänä Barry Wels. Roskapostissa englannin kielisen sisältönsä vuoksi, kuinkas muutenkaan. Viestissä Barry vain kysyi, että olenko se Jaakko Fagerlund, joka keksi siihen-ja-siihen lukkoon sen ohitusmenetelmän ja kertoi, että jos olen, niin hänellä olisi kysymys.

Tässä vaiheessa olin hieman otettu ja vastasin hänelle, että kyllä minä olen sama henkilö ja annoin samalla sellaisen vihjeen, että hän pystyi varmistumaan asiasta. Jätin myös yhteystietoni sähköpostin loppuun ja lähetin viestin ja jatkoin aamutouhujani.

Hetkeä myöhemmin puhelimeni soi. Tuntematon numero. Ajattelin, että varmaankin TOAS:n huoltohenkilö soittelee aikasemmin lähettämästäni vikailmoituksesta. Vastasin omalla nimelläni ja sekunnin parin hiljaisuuden jälkeen kuuluu "Hi...hi, is this Jacko? Hi its Barry Wels calling".

Maailma pysähtyi hetkeksi.

Sydän pysähtyi, hengitys salpaantui ja parin sekunnin hiljaisuuden myötä sain vastattua tervehdykseen. Kyllä, kyllä ääni oli täysin sama kuin videoilla olen kuullut ja olin edelleen kuin kakkosnelosella päähän lyöty.

Noh, keskustelussa nousi ilmi se, että Barry tykästyi tuohon ohitusmenetelmääni, sen yksinkertaisuuteen ja helppouteen ja tietysti kiitin häntä arvostuksesta. Tämä nyt ei ollut mikään kysymys, joten...

....Barry paukautti, että haluaisitko tulla Dutch Openiin marraskuun lopulla tänä vuonna.

Juuh, maailma pysähtyi jälleen kerran.

Barry kertoi, kuinka hän tykkäisi tavata uuden, innovatiivisia ajatuksia omaavan henkilön ja varsinkin jutella tästä ohitusmenetelmästä enemmänkin. Ajatuksissani kävi koko reissun hintabudjetti, mutta Barry keskeytti ajatusmaailmani sanomalla, että matkoja Suomesta Amsterdamiin ja takaisin hän ei voi maksaa, mutta saa järjestettyä alennetun hinnan majoitukselle ja itse tapahtumaan ei maksa mitään sisään. Majoitus on kuulemma 60 euroa, sisältäen kaksi yötä, kolme päivällistä, kaksi aamupalaa, kaksi lounasta ja juomat.

Keskustelu päättyi myöhemmin siihen, että Barry antoi henkilökohtaisen sähköpostiosoitteensa ja pyysi kysymään tarkentavia jos tarvetta. Totta kai kyselin ja vastauksena tulikin, että kisat järjestetään 23.-25. päivä marraskuuta ja jos olen Amsterdamissa 23. päivä ennen kello 15:00, niin saan myös ilmaisen kyydin Sneekin kaupunkiin, joka on Amsterdamista hieman pohjoiseen ja jossa kisat järjestetään. 25. päivä sitten tultaisiin takaisin Amsterdamiin kello 21:00, joten saisi myös kyydin lentokentälle takaisin :)

Barry tosin totesi, että jos haluat olla pari päivää pidempään, hän voi järjestää majoituksen :) Olisihan se tietysti kiva olla hetken aloillaan, niin ehtisi nähtävyyksiäkin katselemaan kisojen jälkeen, eikä tulisi niin kiire olo. Lentomatkatkin maksavat hieman vähemmän, kun viikolla liikkuu, sillä sunnuntaina lento Blue1:lla maksaisi 91 euroa, verrattuna esimerkiksi tiistain lentoon 39 euroa.

Huomenna taas työvoimatoimistoon, jos vaikka löytäisi täältä Tampereelta vihdoin ja viimein työpaikan itselleen koulun ohelle, niin saisi tuon matkakassan samalla kerättyä. Toisaalta aion myös myydä halkileikkausmalleja sitä mukaa kun niitä valmistuu, mutta se on hidasta ja epävarmempaa touhua kuin töissä oleminen.

Joten jos joku tietää mihin pääsisi pariksi kuukaudeksi (ainakin) hommiin, mieluiten illaksi eli neljän jälkeen, niin voipi ottaa yhteyttä sähköpostiini osoitteeseen einstein@mbnet.fi. Tavoitteena on nyt saada kerättyä vähintään 300 euroa, joka katttaisi matka- ja oleskelukustannukset ja kaikki tuon päälle tuleva on vain ekstraa :)

Ainiin, sellainen kiva arvostus aspekti tässä on, että Dutch Open ei ole nimensä mukaisesti "open", eli kaikille avoin, vaan kyseessä on "invite only" tyyppinen tilaisuus, eli ainoastaan kutsutut pääsevät ;-) En ole menossa kyseiseen tapahtumaan osallistumaan kisaan (ainakaan tietääkseni), vaan osallistumaan tilaisuuteen ja esittelemään ohitusmenetelmääni :)

Halkileikkausmallit lukoista

Ajattelinpa nyt kirjoittaa ns. esikoisestani, jonka tuossa hetki sitten myin Huuto.net nimisessä nettihuutokaupassa. Kyseessähän oli siis Abloy PL3020 riippulukko, joka tunnetaan myös "käsilaukkuna". Kyseinen lukkomalli on kokenut aikojen saatossa monia muutoksia ja muutamaan kertaan sen tuotanto on meinattu lopettaa, mutta ihmisten kiinnostuneisuus kyseistä "yleis-Abloyta" kohtaan on ollut merkittävä ja täten lukkomalli on pysynyt tuotannossa. Samalla ajattelin yleisesti keskustella halkileikkausmalleista ja niiden tekemisestä.

Mikä halkileikkausmalli sitten oikein on ja mitä sillä tekee? Nämä kysymykset tulevat yleensä parina ja niiden välissä ehdin näyttämään joko kuvan tai itse halkileikkausmallin. Siksipä ajattelin tällaisen kirjoittaa, jotta ei ihan jokaiselle tarvitse selittää yksitellen. Näin voin myös referoida ihmisiä katsomaan blogiani ;)

Halkileikkausmalli lukosta on siis lukko, josta on poistettu materiaalia, yleensä kyljestä siten, että lukon sisukset ja toiminnalliset osat ovat näkyvillä, mutta kuitenkin siten, että lukko säilyy vielä toimintakykyisenä. Työkaluina voidaan käyttää esimerkiksi rautasahaa, viiloja, porakonetta, jyrsintä ja hiekkapaperia. Itse käytän pääasiallisesti messinkisten lukkojen raakaan leikkuuseen Dremel pienoisporaa ja siinä HSS-jyrsinterää, toisinaan myöskin rautasahanterää. Hienosäätö tapahtuu viilalla ja mahdollinen viimeistely eri asteisilla hiekkapapereilla. Hiekkapapereista mainittakoon 240, 400, 600 ja 1000 karkeusasteina, noilla tulee viilan jälkeen oikein siistiä pintaa ja tasaista jälkeä. Jos lukko on terästä tai pintakarkaistua terästä, käytän volframikarbiditeriä, mutta yritän teräksisiä lukkoja toistaiseksi välttää niiden vaativuuden takia. Messinki on hyvän helppoa työstettävää ja lukeutuu ns. pehmeisiin metalleihin.

Halkileikkausmallin tekemistä helpottaa suuresti, jos lukon pystyy purkamaan osiin hajoittamatta. Halvimmasta päästä tällaiset purettaviksi tarkoitetut lukot eivät ole, mainittakoon Abus 88/50 (noin 26€) ja Abloy PL330 (noin 32€) näin esimerkeiksi. Jos lukkoa ei ole tarkoitettu purettavaksi, kuten halvat messinkiset riippulukot, on käytännössä ainoa keino hankkia lukko ja jos tuntee noin suurinpiirtein, mitä sisällä pitäisi olla, kylmästi alkaa leikkaamaan sopivaksi katsomastaan kohdasta ja yrittää saada siitä jokin hommaa kasassa pitävä komponentti irroitettua. Tietysti tässä on riskinä leikata homma puihin ja siksi onkin idioottivarmempi, mutta kalliimpi ratkaisukin olemassa: Osta kaksi samanlaista lukkoa. Toisen voi silputa varovasti jotenkin auki ja tutkiskella, että miten lukko on kasattu tai miten sen saa aukaistua ja samalla voi ottaa strategisia mittoja. Sitten kun alkaa sitä toista purkamaan tai leikkaamaan suorilta, voi alkuperäistä käyttää varaosina, jos jotain mokia vielä myöhemmin sattuu.

Itse olen tehnyt nyt jo kaksi valmista halkileikkausmallia, toinen Abloy Classic avainpesä ovilukosta (kuva oikealla) ja toinen Abloy Classic PL3020 riippulukko, jonka siis jo myin eteenpäin. Kyseinen lukko päätyi Savonlinnaan, mutta uuden omistajan intresseistä kyseistä lukkoa kohtaan en sen kummemmin kysellyt. Olihan se tietysti hieman "haikeaa" luopua kyseisestä lukosta, jonka kanssa väkertelin monia tunteja, kun en silloin vielä omistanut Dremeliä tai sopivaa terää siihen ja suurin osa työstä tulikin tehtyä käsin viilaamalla. Lukon "viimeistely" tapahtuikin sitten uudella HSS-jyrsinterällä, mutta leikatessa sattui myös pieniä lipsahduksia, jotka näkyvät naarmuina sisäosien pinnoissa.

Isoin virhe sattui avartaessa tuota sisempää sylinteriä tuosta sangan välistä, jolloin pieni terän kiinnitarttuminen heilautti terää hieman syvemmälle ja jyrsi palan haittakiekkojen kyljestä. Hieman kyllä nakersi itseäkin, mutta minkäs sille mahtaa, tehty mikä tehty. Viereisessä kuvassa tuo fiiliksentappaja näkyykin. Ei ollut mikään yllätys, että törmään tällaisiin ongelmiin, sillä alkujaan kyselin Abloylta lukon sisällöstä ja siitä, että miten he suosittelisivat minun leikkaavan sen auki. Ystävällinen henkilö teknisestä tuesta lähettikin muutaman kuvan, joissa hän oli tussilla merkinnyt lukon pintaan leikkuupinnat ehdotukseksi. Niistä ja lukosta itsestään tein päätelmiä ja aloitin kylmästi leikkaamaan. Vitsihän tämän lukkomallin kanssa on siinä, että sitä ei voi purkaa kasaamisen jälkeen hajoittamatta, sillä lukon takaosa on prässätty kiinni. Abloyllakin olivat kiinnostuneita näkemään valmiista lukosta kuvia, sillä he eivät sanojensa mukaan olleet kuulleet/nähneet tällaista :) Kuvat lähetinkin, mutta tästä on sen verran aikaa, ettei tätä blogia edes vielä ollut.

Mitä tällaisella halkileikatulla (normaalien mielestä pilatulla) lukolla sitten tekee? Noh, eipä oikeastaan mitään. Se vain sattuu lukkoja harrastavana kiinnostamaan ja samalla voin tehdä muiden pällisteltäväksi arkipäiväisestä esineestä toimivan halkileikkausmallin, jonka näkeminen ja kokeileminen valottaa hyvin konkreettisesti oman käden kautta, että miten kyseinen lukko toimii. Jotkut eivät myöskään omaa visuaalista hahmottamiskykyä niin paljoa, että ymmärtäisivät pelkän tekstin tai parin kuvan perusteella, että kuinka se toimii. Halkileikkausmallia räpeltäessä esiin nousevia kysymyksiä lukon toiminnasta on helppo testata tai huomata itse ja kokea sen "ahaa" -elämyksen, joka jää usein uupumaan tekstistä.

Työn alla on itselläni tällä hetkellä jo kolmas halkileikkausmalli, tällä kertaa tosin GLIP 7514P merkinnällä varustetusta tappihaittalukosta. Työ on jo puolessa välissä ja kyseisen lukon leikkaamisessa oli ongelmana sen auki saaminen ennen leikkuuta. Kyseinen pieni riippulukko ei ole tarkoitettu purettavaksi, joten jouduin leikkelemään ns. omiani, kun ei ollut aikaisempaa tietoa sen sisälmyksistä.

Koska kyseinen halpisriippulukko myöskin on ensimmäinen halkileikkausmallini laatuaan, on kyseessä samalla ehkäpä enemmän harjoittelukappale. Silti aion yrittää saada siitä siistin lopputuloksen ja toivottavasti myöskin artikkelin tänne blogiin. Onhan tästä tappihaittaisesta lukosta vielä sekin etu, että sen avulla on helpompi selvittää muille, miten kyseisenlaisten lukkojen tiirikointi oikein tapahtuu ja mihin se perustuu. Ehkäpä myös teen artikkelin tarkemmin vielä lyöntiavaimista (eng. bump key) ja niiden aiheuttamasta ongelmasta.

Roskapostikommentointi

Kiitokset eräälle suomalaiselle spämmääjälle, tässä blogissa otan käyttöön kommenttien hyväksynnän, mikäli spämmäys jatkuu. Siitä lähin siis kaikki kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä, eli kaikki kulkee kauttani.

En ala sensuroimaan blogin aiheeseen liittyviä tekstejä, mutta kaikki asiaan liittymättömät tekstit lentävät roskakoriin kulkematta lähtöruudun kautta, mikäli tähän tilanteeseen ajaudutaan. Kaikki voivat siis edelleen vapaasti kommentoida tekstejäni ja kommentit julkaistaan lyhentämättöminä (minulla ei ole kykyä muokata kommentteja, enkä haluakaan).

Toivotaan nyt toistaiseksi, että kyseinen Pirkanmaalainen aktivisti pysyy poissa, niin ei tarvitse sitä touhua katsella tai lukea, koska se ei aihealueeseen sovi.

Hyvää syksyn jatkoa lukijoille ja toivottavasti saan piakkoin artikkelia taas aikaiseksi. Ideoita voi lähettää joko suoraan sähköpostiini tai laittaa kommenttina :)

Mekes Oy - neuloista vetureihin

Blogin alkupuolella mainitsin suht tuntemattoman lukkovalmistajan, suomalaisen Mekeksen. Mekestä ei tosin enää ole, yhtiö on vaihtanut nimeä ja omistajaa jo useasti. Mutta Mekeksen perintö elää ja vaikka yrityksen nimi onkin muuttunut, on toiminta silti pysynyt metallipuolella. Mekeksen historiasta on kasattu yrityshistoriakirja nimeltään "Mekeksestä Metsoon ja Hollmingiin --- Parkanon Konepaja 1963-2003", jollaisen sain ystävällisesti postitse Vesa Virtaselta. Kiitokset Vesalle mielenkiintoisesta palasesta ja tietopaketista Suomen metalliteollisuuden historiaa :)

Mekes Oy oli pienten ja keskisuurten metalliteollisuuden alan yritysten yhdistymä, jonka perustuskokous pidettiin Helsingissä 14.4.1962. Vuotta myöhemmin, 10.6.1963 pidettiin harjakaisia, jossa presidenttimme Urho Kekkonen oli myös paikalla. Tästä alkoi Mekes Oy:n taipale ja kaiken metallisen kuviteltavissa olevan valmistus Suomessa. Myöhemmin oli suunnitteilla aloittaa BMW autojen tuotanto Suomessa, mutta homma eteni vain muutamiin protoihin ja tyssäsi taloudellisiin ongelmiin ja osittain Valmetin omaan tuotantoon.

Jollei Mekes sytytä, niin Parkano Oy (ent. Mekes Oy) valmisti Rajasalmen sillan vuonna 1971, jolloin uutisoitiin siitä, kuinka Pyhäjärvellä Nokian ja Pirkkalan välillä ajelehti tuuliajolla 70 metriä pitkä ja 275 tonninen sillan keskilohko myrskytuulen riuhdottua kiinnitykset irti.

Tietysti jossain vaiheessa Mekeksen historiaa yritys ehti tehdä myös lukkoja. Näistä tämän artikkelin ajattelinkin kirjoittaa, mutta nyt kun tietoa on itse yrityksestäkin (kiitokset Vesalle vielä kerran!), niin kirjoitinpa tuon alun. Näin on kaikilla edes jonkinlainen käsitys siitä, mikä Mekes Oy oikein oli ja mitä se teki.

En vielä tiedä, että oliko Nivalassa Mekeksellä oikeasti erillinen lukkotehdas vai oliko vain kyseessä Nivalan tehtaalla tehdyt lukot, mutta suomalaista tuotantoa kumminkin. Tuossa viereisessä kuvassa näkyy omat Mekeksen lukkoni, vasemmalla riippulukko avaimensa kera ja oikealla puolella huonekalulukko täydellisine osineen, eli pahvipaketti, itse lukko, kahdet avaimet, vastarauta ja avainkortti. Melkeinpä harmittaa, ettei noin nostalgisia pahvipaketteja enää tapaa missään nykypäivän tuotteessa. Nykyään kaikki on niin muovipinnoitettuja ja kiiltävän kukertavia järkyttävän pienine teksteineen, että oikein pahaa tekee tällaisen yksinkertaisen jälkeen.

Otetaan nyt ensin tarkastelun alle Mekeksen valmistama huonekalulukko, kun siitä puhetta tuli. Kyseessä siis on pieni niittamalla kasattu lukko, jossa on samassa lukitustelki. Tämän niittauksen takia en pysty lukkoa avaamaan hajoittamatta ja koska kysessä on vanha, ei enää valmistuksessa oleva lukko täydellisine osineen, en haluakaan alkaa leikkelemään tuota auki.

Tämän tyyppinen lukko on tarkoitus kiinnittää yleensä laatikostoon tai kaapiston oveen, jolloin avaimenreikä näkyy ulos ja lukko on rungostaan ruuveilla tai nauloilla kiinnitetty laatikon tai oven sisäpintaan. Kuvassa näkyvä vastarauta on tarkoitettu ruuvattavaksi laatikoston reunaan. Tämä estää laatikon riuhtaisun auki ilman suurempaa voimaa, kun lukko on lukittuna. Vastaraudan ruuvinreiät on senkattu, jotta ruuvinpää ei jäisi koholle asennettaessa. Vastarauta ja itse lukko ovat muuten ainoat paketissa, joihin ei ole laitettu Mekeksen logoa tai nimeä.

Mekeksen avaimet ovat vähintäänkin omaperäiset. Väristä en tiedä, että miten tai mistä se on peräisin, mutta se näyttää pinnoitetulle, koska näin keltaista messinkiä en ole tavannut eikä avaimessa näy messingille tyypillistä tummumista. Avaimissa näkyy selvästi saman tyylinen timanttikädensija kuin Abloyn Classic avaimissa, mutta avaimen koristelu on erilainen. Reunan kohoumat jatkuvat avaimen olkapäihin asti ja molemmin puolin avainta kulkee pituusakselin suuntaisesti yksi kohouma olkapäästä avaimen kärkeen asti, antaen avaimelle profiilin. Parhaiten tuo profiili näkyy seuraavassa kuvassa avaimenreiästä. Profiili ei ole symmetrinen eikä peilikuva, joten avain menee lukkoon ainoastaan yksinpäin. Tämä on hieman miinusta käytettävyyden kannalta, etenkin kun avaimessa ei ole selkeästi erotettavissa olevaa puolta. Mekeksen logo on kädensijassa toisella puolella avainta kohokuviona ja toisella puolella lukee kohokuviona "Made in Finland" ja "MEKES PAT". Näistä ei kuitenkaan ole tunnistukseen normaalissa käyttötilanteessa, koska sormet peittävät ne alleen.

Avaimista ja avainkortista voidaan myös päätellä lukon sisäistä toimintaa ja tämä on varsin hyödyllistä tässä tapauksessa, koska lukkoa ei saa purettua. Avainkortti kertoo, että tämän lukon avainten leikkausnumerot ovat 123322. Tästä siis ilmenee, että lukossa on kuusi aktiivista osaa, jotka määräävät avaimen.

Itse avaimenreikään kurkistettaessa näkyy kasa levyn reunoja. Jos koskaan on nähnyt kuinka AVA-lukko toimii, on tämän toiminta identtinen. Tätä vahvistaa osaltaan myös tuon avainkortin leikkausnumerot, josta voi nähdä kolmea erilaista leikkausta käytettävän. AVA-lukoissa sama homma, kolme leikkausta. Avain siis käännettäessä siirtää vierettäisiä haittalevyjä lomittain toisiinsa nähden leikkauksen osoittaman määrän. Jos avain on oikea, on kaikki haitat samassa linjassa sisemmän sylinterin kanssa, jolloin tuo sylinteri pystyy kääntymään lukon sisällä ja lukko aukeaa. Avainta poistettaessa avain työntää haittalevyt takaisin alkuperäiseen asentoon, jolloin sisemmän sylinterin reunasta ulostyöntyvät haitat estävät sen kääntymisen ja näin lukko on taas lukitussa tilassaan.

Tämän tyyppisen lukkomekanismin tiirikointi on suht hankalaa pienen avaimenreiän takia ja lomittain liikkuvien levyjen takia. Toisaalta, tällaista lukkoa ei tarvitse tiirikoida välttämättä, sillä jos avaimessa on olemassa vain kolmea erilaista leikkausta ja kuusi kohtaa leikkauksille, on erilaisia avaimia olemassa vain 729 kappaletta.

Viereisessä kuvassa näkyy sama avainkortti kääntöpuolelta, eli samma på svenska. Suomihan on kaksikielinen maa, joten ohjeet ovat myös ruotsiksi. Sitä samaa tuossa muistutetaan, eli säilytä tämä avainkortti, koska avainnumeroa ei ole merkattu avaimiin, vaan ainoastaan tähän korttiin.

Tämän lukon pahvinen pakettikin on sekä suomeksi että ruotsiksi. Paketti on miellyttävän näköinen sinisine teksteineen ja antaa selkeän kuvauksen sisällöstään sekä siitä, kuka on valmistaja ja missä tuote on valmistettu. Nykypäivänä vastaavassa tuotteessa varmaankin vilkkuisi ledit ja härpäkkeet, kun ohi kävelet.

Toinen Mekeksen valmistama lukko joka minulta löytyy, on riippulukko. Tästä puuttuu paketti, avainkortti ja toinen avain, mutta lukko on toimiva, suht kohtuullisessa kunnossa ja avain on ehjä, vaikkakin tummunut. Riippulukon runko on messinkiä ja sanka terästä. Sanka on hieman pintaruosteessa, mutta alkuperäistä väriä näkyy sangan päissä, jahka tuo avataan. Tuosta viereisestä kuvasta muuten näkyy pieni vaalea pyöreä läiskä/painautuma sangan oikeasta jalasta hieman vasempaan alaviistoon katsoessa. Kyseessä on pieni tulppa, joka on puristamalla tai lämpölaajentumisen avulla tungettu paikoilleen ja sen tarkoituksena on peittää valmistamisen aikana porattu reikä. Reikä voi olla pelkästään valmistamiseen liittyvä "sivutuote" tai sen takana on avainpesää kiinni pitävä lukitustappi tai mutteri. Koska tätäkään en aio pilkkoa, niin henkilö joka omistaa läpivalaisulaitteet ja ystävällisesti haluaa auttaa, voipi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen :)

Mekes riippulukon ulkomuoto on hyvin perusmallinen sivulta päin katsottuna, eli köntti metallia, josta työntyy sanka ylhäältä. Alareunassa kiertää millin tai pari syvä uurre, jonne on kaiverrettu "MADE IN FINLAND" ja toiselle puolelle "MEKES PAT.".


Kuitenkin kun lukkoa katsoo ylhäältäpäin (tai alhaalta), on lukon ulkomuoto todellakin omaperäinen: Ensimmäisenä tuli mieleen ruumisarkku. Todennäköisimmin tähän muotoon on päädytty, koska avainpesä on paksu, pyöreä ja sijaitsee tuon leveimmän kohdan keskellä ja muualla ei tarvitse materiaalia yhtä paksulti olla. Eli on säästetty materiaalikustannuksissa ja samalla saatu yksilöllinen ulkonäkö, jonka voi tunnistaa jo kaukaa.

Riippulukon sanka on umpiterästä ja helpoiten sen päättelee pinnassa olevasta ruosteesta ja sangan painosta. Toisena vihjeenä toimii sangassa hieman huonosti näkyvä meistaus "KARKAISTU". Toisella puolella sankaa lukee sama teksti eri kielellä, eli "HARDENED". Sangan paksuus on 8mm, eli vaatii leikkaamista varten enemmän kuin sivuleikkurit.

Avain on tässä lukossa samanlainen kuin tuossa huonekalulukossa, eli samanlainen profiili, koko ja tyyli. Ainoastaan leikkaukset ovat erilaiset, mikä onkin suht loogista, koska näitä ei ole sarjoitettu. Avaimesta on havaittavissa kärjessä lievää kulumista, eli tämä lukko ja avain on ollut käytössä aikanaan. Avain on tummunut kauttaaltaan, ainostaan vasemmassa reunassa näkyy leikkauksien reunat kirkkaina. Tämä kyseinen reuna on se, joka ottaa haittalevyihin kiinni lukkoa avatessa, joten se on alttiina kulumiselle.

Tässä oikealla näkyvässä kuvassa avain on työnnetty noin puoliväliin matkaansa. Rakenteestaan johtuen avaimen sisään ja ulos liikkeet ovat käytännössä kitkattomat, joka takaa pitkän eliniän sekä avaimelle että lukon sisäiselle rakenteelle. Ainoastaan siinä vaiheessa kun lukko on aukeamassa, tuntuu selvä vastus ja sitten avainpesä nytkähtää pikkuisen vielä ja lukko kääntyy auki. Tämä ilmiö johtuu siitä, kun kaikki haittalevyt eivät ole kohdillaan yhtäaikaa, jolloin jokin levyistä hieman kanttaa vastaan ennen asettumistaan. Jos lukko vain on oikeaoppisesti voideltu, ei tästä aiheudu mitään merkittävää kulumista.

Tuosta kuvasta myös näkyy, kuinka avainpesän ympäri menee pieni uurre. Joko avainpesän "korkki" on tähän niitattu puristamalla tuon reiän reuna ympärille prässissä tai se on juotettu.

Toinen yksityiskohta, joka löytyy yleensä jokaisesta riippulukosta ja josta ihmiset yleensä kysyvät, ovat nuo kaksi pientä reikää pohjassa, molemmissa päissä lukkoa. Ne ovat reikiä veden poistumista varten. Jos kuvitellaan, että lukko on ulkona normaalissa asennossaan, eli sanka ylöspäin ja alkaa sade, niin vesi menee sangan ja lukkorungon väliin ja jää sinne, ellei noita pieniä reikiä olisi porattu. Nuo siis estävät veden kertymisen sangan päiden alle, jolloin sangan ruostuminen hidastuu, kun vesi ei jää lillumaan lukon sisään. Tämän takia riippulukkoja huoltaessa tulisikin puhdistaa vaikka hammastikun ja liuottimen kera nuo reiät, jotta ne toimisivat tehtävässään. Tämänkin lukkoyksilön reiät olivat rasvaista möhnää täynnä, joka irtosi asetonilla huuhdellessa hyvin.

Johtuen avainpesän epäkeskisestä sijainnista, on tässä lukossa tehty sangan kaksoistelkeävä rakenne erilainen sangan molemmissa päissä. Kuvassa vasemmalla puolella näkyy sangassa puoliympyrän mallinen leikkaus. Tämä kertoo teräskuulalukituksesta ja totta tosiaan, kun sangan ja lukkorungon väliin kurkkaa, siellä näkyy pyöreä teräskuula heilumassa. Tämä teräskuula pääsee liikkumaan poispäin sangasta ainoastaan silloin, kun avainpesä on käännetty auki asentoon, jolloin avainpesän perällä oleva pieni syvennys tulee linjaan tuon teräskuulan kanssa. Kun katsoo tarkkaan, voi huomata että sangan paksuus tuon puoliympyräleikkauksen alla ei ole sama kuin yllä. Tämä siksi, että teräskuula auki asennossakin jää hieman näkyville ja tuon sangan pitää luisua siitä ohi. Sangan piilossa olevassa osassa menee pieni ura sangan ympäri, joka mahdollistaa sangan pyörimisen vapaasti silloin, kun sanka on ylhäällä. Sen alapuolella sanka on jälleen 8mm paksu, joten teräskuulan ansiosta sanka pysyy lukkorungossa kiinni auki ollessaankin.

Kun tarkastellaan sangan toista päätä ja lukossa sille varattua reikää, voidaan ymmärtää miksi tässä päässä on lovi eikä puoliympyrä. Sangalle tarkoitetusta reiästä näemme avainpesän perän, jossa pari milliä yläreunasta kiertää ura ja avainpesän reunasta on lohkaistu pieni pala pois. Kun lukko lukitaan, kääntyy avainpesä ja tuo reuna kääntyy sangassa olevaan loveen ja näin lukitsee sangan tämän pään paikoilleen. Viereisistä kuvista näkyy myös tuon teräskuulapuolen kavennettu kohta sangasta selkeämmin.

Tällaisia Suomessa siis on 1960-luvulla valmistettu ja myyty Abloyn lisäksi. Itselläni ei tosin tietoa ole Mekes Oy:n valmistamien lukkojen levinneisyydestä, yleisyydestä, hintatasosta siihen aikaan saatika siitä, että kuinka paljon näitä Suomessa on ylipäätään jäljellä varastoissa tai käytössä. Ja tosiaan, jos jollakulla lukijalla on läpivalaisuun vaadittavat laitteistot tai tuntee jonkun joka voisi auttaa selvittämään Suomen lukkohistorian sisältöä, niin ottakoon yhteyttä tuolta oikealta löytyvään sähköpostiosoitteeseen tai kirjoittamalla kommentin tähän artikkeliin. Vaihtoehtoisesti jos joltakulta löytyy Mekes Oy:n lukkoja lisää erilaisia tai lukko osissa, olisin kiinnostunut lisätiedoista ja etenkin kuvista.

Kiitokset mielenkiinnosta!

Tiirikointi.net

Nyt kun kesäloma alkaa olla ohi ja kovimmat helteet takanapäin, on taas kivempi kirjoitella. Alkujaan piti tehdä artikkeli tuosta tiirikan valmistuksesta, mutta lykkäänpä sitä nyt hieman ja aloitan ihan muilla asioilla :)

Tästä on jo aikaa, kun nimimerkki "fizzl" perusti Tiirikointi.net forumin, joka on suomalainen, tiirikoinnista harrastuksena kiinnostuneille tarkoitettu keskustelupalsta. Hiljattain itse tapasinkin ylläpitäjän ja otin vastaan moderaattorin tehtävän kyseisellä forumilla. Nyt tarkoituksena olisi saada kerättyä kiinnostuneita juttelemaan kaiken järkevyyden rajoissa forumille ja myöskin samalla saisi kartoitettua Suomen tilannetta, eli ketä löytyy mistäkin ja kuinka monta. Itse olen kuullut noin muutamasta kymmenestä eri henkilöstä pitkin Suomea, joilla on ollut kiinnostusta aiheeseen joskus tai nyt, mutta aktiivisia ihmisiä ei hirveän montaa ole ollut. Toivottavasti tämä asia tulee muuttumaan :)

Joten, ei muuta kuin tervetuloa tutustumaan, muistakaa noudattaa Suomen lakia ja järjenkäyttö on sallittu :) Itse valvon forumia kun ehdin ja poistelen lähinnä spammia ja jos tulee jotain huomautettavaa, huomautan joko sähköpostitse tai yksityisviestillä. Forumi on vasta täysin lapsenkegissään, mutta toivottavasti saa sisältöä ajan myötä.

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 2

Kuten tuossa ensimmäisessä osassa tätä otsikkoa lupailin, niin nyt olisi tarkoituksena kertoa hieman materiaaleistani, niiden hankintapaikoista ja hinnoista näin alkuun. Loppupuolella tarkoituksena on perehtyä hieman Dremeliin ja penkkihiomakoneeseen ja pitkin tekstiä tulen painottamaan työturvallisuutta.

Putkia ja tankoja
Ensimmäisenä esittelyyn pääsee läjä pääasiassa messinkisiä putkia ja tankoja, joista on tullut tehtyä tiirikoita Abloy Classic sylintereille, kuten myös Abuksen 88/50 sekä vastaaville lukoille. Kuvassa näkyy myös Virallinen Putkivalvoja, joka tarkastaa juuri 6mm ulkohalkaisijaltaan olevaa alumiiniputkea. Putki on millin vahvuista ja tarkoitettu avaimen "jäljennökseen" suoraan lukosta, tässä tapauksessa Abloy Classic lukkosylintereistä. Jos joku tietää paremman termin kuin "jäljennös" tai "jäljentää" sanalle "key impressioning", niin kertokoon. Kuvassa olevat putket ovat puolen millin seinämävahvuudella olevia ja kokoja löytyy 3mm, 5mm ja 6mm. Tankoja löytyy 2mm, 4mm ja 5mm. Kuvasta puuttuu tänään hankitut 3mm tanko ja 4mm ja 7mm putket, sekä 2mm x 7mm lattapala. Kaikki tangot ja putket olen ostanut Harraste Oy:ltä ja hintahaarukka on metrin pituisille pätkille ollut 2-7 euroa per pätkä, riippuen halkaisijasta.

Tiirikkamateriaali
"Perinteisiin" tiirikoihin käytän materiaalina tietynlaista rautasahanterää. Tämä "tietynlainen" terä on sellaista, joka terävästi sormien välissä taivuttamalla napsahtaa poikki siististi ilman pienintäkään taipumisreunaa. Tämä on hyvin taipuisaa, koska normaalin 12 tuumaisen terän voi taivuttaa melkein ympyräksi, mutta nopeasti taitettuna raksahtaa siististi kahtia. Toinen mistä nämä tunnistaa on hinta: 12 kappaletta maksoi itselleni 2.90€ Säästö-Karilta, eli oikeanlaisen materiaalin löytäminen ei liene rahallinen ongelma. Jos terissä lukee "shatter-proof", ne kannattaa jättää hyllyyn, koska ne taipuvat ja jäävät siihen asentoon katkeamatta ollenkaan.

Niin ja jos heräsi mielenkiinto, että mikä se sellainen "perinteinen" tiirikka on, niin ne on tarkoitettu tappihaittasylinterien tiirikointiin ja nämä ovat niitä tiiriikoita, joita elokuvissa näkyy aina käytettävän. Huomioitavaa tosin on, että harvassa elokuvassa niitä käytetään oikein, eli vääntimen avustuksella. Väännin on vain L-kirjaimen muotoinen ohut metallinpala, jolla sylinteriä käännetään ja pidetään jännityksessä tiirikoinnin ajan. Nyt kun tuli puheeksi, niin unohtuipa senkin materiaali kuvista. Noh, itse valmistan vääntimeni auton tuulilasinpyyhkimien sulista, tarkemmin sanottuna niiden metallivahvikkeista. Jokaisessa sulassa on yksi tai kaksi kiiltävää metallista vahviketta koko sulan mitan ja hylättyjä sulkia on sadesäällä huoltamoiden roskikset täynnä. Yhdestä sulasta tekee usein jo kolmekin väännintä, ellei enemmänkin.

Omat suojaimeni
Sitten astetta vakavempiin aiheisiin. Henkilökohtaiset suojaimet ja niiden käyttäminen aina, kun työskentelee raajanmenetyslaitteilla, joihin porakonekin lukeutuu. Mieluummin kiroaa sitä, että hikoilee, kuin kiroilee sitä kuinka sattuu tai jotain puuttuu.

Koneiden kanssa vaarana on, että työkappale tai koneen terä irtoaa/hajoaa ja lentää silmään, jolloin näkö lähtee. Myöskin työkappaleesta irtoilevat pienet palaset lentävät silmään helposti, jolloin helposti saa "suljen silmäni, heilautan päätäni, unohdan työkalun ja huitaisen sillä jotakin tai itseäni" -reaktion ja verilöyly on valmis. Tämän takia siis on aina käytettävä silmäsuojia, vaikka työ olisi ihan parin sekunnin "hienosäätö". Mieluummin tuhlaa vaikka tunnin etsien niitä silmäsuojia parin sekunnin hommaa varten, kuin antaa silmäkirurgin korjailla tunteja parin sekunnin virhettä. Itselläni on polykarbonaattimuovista tehdyt suojalasit, jotka suojaa myös sivuilta. Sivusuojaus on yhtä tärkeää kuin edestäkin, koska lentävä kappale/terä voi ottaa kimmokkeen jostakin ja tulla sivusuunnasta silmille. Kuvasta näkyy, että ne ovat "yli-isot" ja niin niiden täytyykin, että ne peittävät silmät kokonaan. Muuten lasien tulisi istua päähän hyvin ja olla mukavat pitää. Omissa laseissani on sangoissa pieni säätövara, jolla sankojen pituutta voi säädellä. Jos silmiin lentää jotakin työskennellessä, niin välittömästi lääkäriin. Kuuman metallinkappaleen ollessa kyseessä ainakin itse huuhtoisin kylmällä vedellä, ettei kuumuus tuhoa sen enempää ja sitten lääkäriin. Mieluummin kärsin köyhyydestä kuin näönpuutteesta.

Toinen suojattava kohde, joka liiankin usein jätetään huomiotta, on kuulo. On totta, ettei kuuloaan välttämättä menetä kerrasta tai kahdesta, mutta joka kerta kuulosi heikkenee jatkuvan, kova melun seurauksena. Ensimmäisenä häviää maailmasta heinäsirkat ja jossain vaiheessa muut puhuvat liian hiljaa koko ajan. Itse olen mieluummin sen 80 vuotias, ennen kuin näin käy, joten siksi käytän kuulosuojaimia. Ne eivät ole mitkään mukavimmat eikä parhaimmat, koska ne olivat varmaan halvimmat mitä löytyi, mutta on sentään jotain suojaamassa korkeimmilta taajuuksilta. Samalla suojaavat korvia lentäviltä kappaleilta ja teriltä, vaikkei niitä ihan sitä varten ole tehty. Hyvä muistisääntö suojaukselle on se, että jos olet ollut melussa ja melun loputtua korvasi tinnittää tai "hiljaisuus tuntuu huudolta", on suojaus ollut liian vähäinen melualtistuksen voimakkuudelle ja/tai kestolle. Jos tinnitys jatkuu, on hakeuduttava lääkäriin ja nopeasti. Näin voidaan välttää suurimpia kuulovaurioita ja mieluummin maksan muutaman kympin turhasta tarkistuksesta kuin menetän kuuloni.

Omat suojaimeni ostin Biltemasta hintaan 5.95€ ja paketissa tuli nuo lasit sekä kuulosuojaimet. Näillä pääsee alkuun ja suosittelenkin investoimaan parempiin/laadukkaampiin suojaimiin heti alusta alkaen ja varsinkin, jos tekee jotain muutakin kuin pientöitä.

Silmien ja kuulon suojauksen jälkeen tärkeää on suojata myös hengitys, varsinkin jos työskentelee hienon puu- tai metallipölyn keskellä. Tähän riittää nenän ja suun peittävä hengityssuojain, kunhan pitää huolen sen kunnosta ja vaihtaa riittävän usein. Vaihtoehtoisesti tai rinnan hengityssuojaimen kanssa suosittelen käytettäväksi voimakasta pölyimuria, joka sijoitetaan työstökohdan viereen. Tällöin välttyy myös suuremmalta siivoukselta töiden jälkeen. Itselläni ei hengityssuojainta ole, mutta Dremelin poratelineeseen on rakenteilla imuriliitäntä ja pohja, jonka läpi kaikki pöly ja hiukkaset imetään.

Nyt kun tuli käytyä materiaalit läpi ja on suojaimet naamalla, on aika käydä tutustuman laitteisiin. Sen verran varoitusta yleisesti koneiden käytöstä, että sähköjohdot pois tieltä, työskentelytila tulisi olla siisti välttääksesi onnettomuuksia ja löysiä vaatteita tai suojaimia kannattaa välttää. Olen vierestä nähnyt, miten kädelle ja sormille käy, kun pelkästään jo hitaasti pyörivä halkoruuvi nappasi löysään työrukkaseen ja kiertyi rullalle. Sairaalareissu ja sormien menetys lähellä. Myöskin kannattaa työkappaleen olla kiinnitettynä johonkin tukevaan, jolloin sormet eivät joudu lähelle terää, jos terä hyppää kappaleesta irti.

Yleiskäyttöinen miniporani
Ensimmäisenä esittelyyn otan tämän "yleiskoneeni", joka on Dremelin tyylinen minipora/kaiverrin, maksoi Prismassa 14.90€. Samassa paketissa tuli mukana myös akkukäyttöinen, hyvinkin kömpelö ruuvinväännin, jota en ole käyttänyt ollenkaan. Tämä on yleiskoneeni lähinnä hintansa takia ja siksi, että Dremelin omat työkalut menee heittämällä kiinni tähänkin. Ainoastaan työkaluakseli on hieman kiero, enkä yhtään tällä hinnalla ihmettele. Siksi koneella ei uskalla painatella menemään nopeinta vauhtia, kun ei tiedä kestääkö se kasassa. Laite on 130W:nen teholtaan, kuten kuvasta näkyy ja muistaakseni maksimi kierrosnopeus per minuutti on noin 25-30 tuhatta. Hintaansa nähden tämä on kyllä "laadukas", mutta suosittelisin pysymään tällaisista kaukana, ellei trkoitus ole käyttää pelkkää kiillotuslaikkaa tällä. Jo suht pienillä nopeuksilla tämä työkalu pitää järkyttävän korkeaäänistä vinkunaa, eikä sitä todellakaan kestä kuunnella edes kunnollisilla suojaimilla, testattu on.

Dremel 300
Aikani "taiteiltua" tuon edellisen rimpulan kanssa, sain viimein tahtoni läpi ja kävin ostamassa itselleni Dremel multityökalun ja sille poratelineen. Itse Dremel on 300-sarjaa ja maksoi 69.90€ Bauhausissa. Dremelin paketissa tuli tukevasta muovista tehty harmaa kantolaukku/kotelo ja pieni valikoima erinäisiä katkaisulaikkoja, hiontatyökaluja ja sen sellaista. Normaalisti olen nähnyt tätä myynnissä hintaan 99.90€, mutta ainoa ero on siinä, että tuleeko paketissa mukana taipuisaa akselia. Itse en sitä kokenut tarvitsevani juuri nyt, joten säästin 30 euroa siinä. Erillään ostettuna taipuisa akseli maksaisi noin 40 euroa. Porateline maksoi pari euroa vähemmän, 67.90€. Porateline on siitä kätevä, että Dremelin saa siihen kaulastaan kiinni ruuvaamalla ja teline mahdollistaa eri suuntaisia työstöliikkeitä tehtävän. Samoin poratelineessä on säädettävä syvyysmitta/rajoitin. Ainoa miinus tässä setissä oli poratelineen kokoamisohje, joka oli vanhemman malliselle poratelineelle tarkoitettu. Kokoaminen kuitenkin on hyvin suoraviivaista ja kuvista pystyi päättelemään tarpeeksi hyvin, joten lähinnä väärä ohje vain häiritsi työntekoa. Koko setti siis maksoi 137.80€ ja laitteen yleisen suosion ja hyvän terien saatavuuden takia kannattava ostos. Terät maksavat 3-10 euroa kappale, mutta laatu ja luotettavuus lienevät sen mukaisia. Itselläni on messingin työstöä varten HSS-teriä erilaisia, jotka täydellä nopeudella syövät messinkiä kuin sulaa voita. Terästä varten tarvitsisi volframikarbiditeriä vielä hankkia, mutta toistaiseksi näillä mennään. Työkalun ääni kovimmalla nopeudellakin on kuin musiikkia korville, ainakin verrattuna tuohon halpistekeleeseen mistä aiemmin puhuin. Silti kuulosuojaimet ovat pakolliset tämän käytössä, koska melutaso on korkeaäänistä ja ylittää varmasti 85dB.

Dremelillä työstettäessä ei saa kiirehtiä, eli anna työkalun syödä materiaalia rauhassa, äläkä yritä painamalla pakottaa. Terä ei leikkaa yhtään nopeampaa, vaan vaarana on terän katkeaminen, hallinnan menettäminen terän lipsahtaessa tai moottorin hajoaminen kuormituksesta. Metalleja työstäessä, jos terä alkaa täristää, on terän pyörimisnopeus liian hiljainen tai syöttönopeus kappaleeseen liian luja. Kolmantena vaihtoehtona on se, ettei terää ole tarkoitettu kyseiselle materiaalille. Karkeana nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että metalleja työstäessä käytetään nopeinta asetusta mitä koneesta löytyy ja muovien kanssa hidasta, koska muovi muuten lämpenee liikaa ja alkaa sulamaan leikkautumisen sijaan.

Penkkihiomakone ja tyyppikilvestä lähikuva
Järeimpiin töihin ja yleismallisten tiirikoiden tekemiseen ostin Biltemasta 29€ maksaneen penkkihiomakoneen, joka on teholtaan 150W:nen, käyttää 125mm halkaisijaltaan olevia hiontakiekkoja ja on pienikokoinen. Vasemmanpuoleinen kiekko on karkea ja oikealla puolella on hieno, jota harvemmin tulee käytettyä. Itse laite ei pidä kovaa ääntä, vaan sellaista tasaista huminaa pyöriessään, mutta työstettäessä metallia alkaa korvissa kuulua sellainen parkuva ulvonta, kun kivimäinen kiekko hankaa metallia menemään. Eli kuulosuojaimet aina päässä tämän kanssa ja silmäsuojaimet käyttöön! Työympäristöstä sen verran, että palavat materiaalit läheltä pois ja kaikki mikä voisi kaatua tai tippua kiekon päälle. Kiekoista sen verran, että etenkin niitä vaihdettaessa kaikki kolahtaneet tai muuten vain tipautetut kiekot tulisi tempaista roskikseen suorilta. Tämä siksi, että täydellä nopeudella pyöriessään kiekkoon mahdollisesti syntynyt hiushalkeama saattaa laajeta ja kiekko pirstaloitua kesken menon käyttäjän silmille. Kiekko painaa sellaisen puolisen kiloa tai kilon, joten en välttämättä haluaisi olla koneen edessä kiekon päättäessä vaihtaa hiippakuntaa.

Tällaisesta penkkihiomakoneesta vielä sen verran, että tällä EI SAA KOSKAAN HIOA ALUMIINIA TAI SITÄ PEHMEÄMPIÄ MATERIAALEJA! Ensinnäkin, kiekko tukkeutuu alumiinista, koska alumiini on hyvin pehmeä metalli ja toisekseen syntyy mahdollinen onnettomuustilanne. Hiottaessa materiaaleja, hienon hienoa metallipölyä kertyy hiljalleen tuon kiekonsuojuksen sisään. Nyt jos sinne kerty rautapitoista tavaraa ja alumiinia ja tämä seos pääsee lämpeämään, on vaarana, että kiekonsuojuksen sisällä syttyy eksoterminen (lämpöä tuottava) termiittireaktio, jossa alumiini syttyy palamaan ja riistää happea ruostuneesta rautapölystä. Rauta ruostuu jo pelkässä huoneilmassa nopeasti ja pölymäisenä vielä nopeammin, joten tämä riski on todellinen. Netistä löytyy nopeasti etsimässä tapaus, jossa poika oli isänsä tietämättä hionut 12 kappaletta alumiinisia popniittejä koneella. Myöhemmin isän työstäessä jotakin metallikappaletta muutaman minuutin ajan, oli välähtänyt. Hieno metallipöly alumiinista ja raudasta oli syttynyt hulmahduksenomaisesti lämmettyään kipinöivästä työstä ja hulmahti laitteen sisällä. Isä kärsi palovammoja käsiinsä ja rinnuksille, sekä naamasta kärähti karvat. Suositeltavaa siis olisi, että laitetta edes joskus puhdistettaisiin, varsinkin jos sitä usein käytetään.

Penkkihiomakoneella työskennellessä on pidettävä huolta, ettei mikään hiha tai koru pääse nappaamaan kiekkoon kiinni tai sattuu. Myöskin työstökulmasta olisi huolehdittava, eli työstettävää kappaletta ei saisi painaa kiekon sivuille ollenkaan eikä missään nimessä kiekkoa kohti vastakarvaan. Vastakarvaan työstettäessä kappaleen kulma saattaa napata kiekon pintaan ja "ampua" kappaleen käteen tai kädestä.

Eiköhän siinä ollut aika kattava läpikäynti yleisistä työkaluista ja niiden käytöstä ja muutamista vaaratekijöistä, tietysti jokainen laitteita käyttävä lukee manuaalin ennen laitteen käyttöä. Niistä itse olen oppinut sellaisia asioita liittyen työskentelyturvallisuuteen, joista en ennen tiennyt tai joihin en osaisi varautua. Seuraavassa tekstissä olisi tarkoituksena tehdä yksinkertainen tiirikka, koukku malliltaan ja sille seuraksi yksinkertainen väännin. Itsellä on hieman ideapulaa artikkeleista, joten jos jollakulla on ehdotuksia teksteiksi, niin osoitteeni löytyy tuosta oikealta :)