Poliisi TV 15.01.2009

Poliisi TV esitti 15.01.2009 jakson, jossa käsiteltiin netistä löytyviä "murto-ohjeita". Käytännössä jaksossa puitiin sitä, kuinka netin videopalveluista kuten YouTubesta löytyy videoita lukkojen aukaisusta, esimerkiksi viime aikoina Ruotsissa hälyä nostattanut tapaus ASSA 2000 EVO.

ASSA 2000 EVO on Ruotsissa hyvin yleisesti käytetty ja turvalliseksi mainostettu, mutta video todistaa toista sen tarjoamasta turvallisuudesta. Tosin tämänkin uutisoinnissa on se perustavaa laatua oleva virhe, että itse avainpesää ei tiirikoitu mitenkään, vaan lukkorunko ohitettiin ohuella työkalulla, joka tungettiin oven ja karmin välistä lukkorungon sisään, joka laukaisi teljen sisään. Itse ongelma siis korjautuu täysin pelkän lukkorungon suojaamisella murtosuojaraudalla, eikä itse avainpesässä välttämättä ole mitään sen kummempaa haavoittuvuutta.

Jaksossa näytettiin myös kokonaisuudessaan Tiirikointi.net käyttäjän Jucen tekemä videoanimaatio Abloy Classic lukon toiminnasta. Lähetin Poliisi TV:lle kyselyn, että oliko heillä videon tekijältä lupa esittää ko. videota lähetyksessään. Juce itse kertoi, ettei lupaa videon esittämiseen ole edes kysytty. Poliisi TV siis on rikkonut tekijänoikeuksia.

Päivitys 28.01.2009: Poliisi TV:stä oltiin yhteydessä ja ilmoitettiin, että videon näyttäminen menee sitaattioikeuden piiriin. Lain mukaan julkistetusta teoksesta on hyvän tavan mukaisesti mahdollista ottaa lainauksia tarkoituksen edellettymässä laajuudessa. Tämä siis käytännössä tarkoittaa lähteen ja tekijän ilmoittamista ja lainauksen tulee sopia teokseen, johon lainaus on otettu. Tekijää ei ilmoitettu (Juce nimimerkki vilahti nopeasti videon lopussa), lähteeksi ilmoitettiin ainoastaan YouTube (nettilainauksissa hyvän tavan mukaista on ilmoittaa tarkka osoite ja lainauspäivämäär) ja kaiken kukkuraksi lainattiin koko animaatiovideo. Mielestäni tämä ei ole tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa, vaan enemmän kuin laki sallii.

Jaksossa haastateltiin myös lukkoseppämestari Jouni Vesantoa, joka kertoi että suomalaiset Abloy lukot ovat turvallisia. Tämä pitääkin paikkansa, sillä jo nykyisen Abloy Classicin tiirikointi on hankalaa. Muut kuin Protec mallit Abloylta ovat tiirikoitavissa kuitenkin ilman näkyviä ja havaittavia vahinkoja lukolle. Sen sijaan mikroskoopin alla osa erilaisista tekniikoista paljastuu, sillä ne aiheuttavat jälkiä sellaisiin paikkoihin joihin avain ei pysty osumaan.

Vesanto myös kertoi, että Abloy lukot ovat testattu tiirikoimalla ja käytännön murtokokeella, eikä niitä ole saatu auki ilman murtojälkiä. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä esimerkiksi Abloy Classic pesän saa auki ilman murtojälkiä, jopa siten että edes mikroskoopin alla ei jälkiä välttämättä löydy. Lisäksi tällaiset käytännön murtokokeet ja tiirikointitestaukset eivät ole kuin subjektiivisia näkemyksiä ko. lukoista, sillä tällaisia testauksia ei esimerkiksi Suomessa yleisesti käytettävä riippulukkostandardi EN 12310 mainitse lainkaan. Standardissa on mainittu vain poraustesti sekä erilaisia punnuslyöntejä sekä sahaustesti ja vastaavia. Standardin sisällöstä ja sen puutteista kuitenkin tarkemmin tulevassa artikkelissa lukkojen testauksesta ja hyväksynnästä.

Poliisi TV näytti myös "murto-ohjeita" YouTubesta, joissa siis oli videoitu naurettavien tappihaittalukkojen tiirikointia. Ensinnäkin kyseisiä lukkoja ei Suomessa yleisesti ole oikein missään käytössä ja nekin tappihaittaiset mitä löytyvät, ovat hintaluokaltaan suht kalliista päästä ja sisältävät monia muita turvaominaisuuksia, jotka tekevät niiden tiirikoinnista suht hankalaa. Toisekseen Poliisi TV näytti lyhyen pätkän Abloy ovilukon murtamisesta porakoneella, mutta ei liene kenellekään yllätys, että lukot aukeavat isoilla työkaluilla lukon tuhoten.

Summa summarum, jakson sisältö näiden "murto-ohjeiden" osin oli aikamoista populismia, sillä 'kaikki' tietävät että lukot aukeavat kun on tarpeeksi iso leka ja ne lukot jotka aukeavat tiirikoimalla ovat Suomessa (onneksi) harvinaisempia lukkoja. Murtotilastoista voitaneen todeta samaa, eli kättä pidempää ja vahvempaa on lähes aina käytetty sisään pääsemiseksi tai sitten alkuperäistä avainta, joka on aiemmin viety tai kopioitu. Yleensähän murrot ovat hetken mielijohteesta tai tilaisuuden synnyttäminä tehtyjä ja suunnitelmallisemmat keikat ovat harvinaisempia.

Ainoa positiivinen jakson antimista oli Finanssialan Keskusliiton turvallisuusasiantuntija Aku Pänkäläisen haastattelu, jossa Pänkäläinen totesi, että "pellepelottomia" (viitaten ymmärrettävästi tiirikointiharrastajiin) tarvitaan lukkojen testaukseen, jotta ongelmat löytyisi ja että valmistajat tekisivät parempia tuotteita. Hän myös totesi, että kuitenkin kannattaa miettiä mitä julkaisee aiheen tiimoilta ja olen asiassa harvinaisen samaa mieltä. Paras tapa on ilmoittaa valmistajalle ongelmasta, mahdollisesti tarjota ratkaisua ongelmaan ja tämän jälkeen antaa valmistajalle aikaa korjata ongelma, ennen kuin asiasta julkisemmin kirjoittaa/puhuu.

Avoin kirje lukitusalalle sekä vakuutusyhtiöille

Lähetin avoimena kirjeenä kyselyn vakuutusyhtiöille sekä lukitusalan liitoille, jotta saisi selvitystä hieman "vakuutusyhtiöiden hyväksymiin" lukitusasioihin ja erinäisiin epäselvyyksiin asian tiimoilta. Kirjeen voi jokainen lukea tästä (PDF, noin 50kt).

Lisäys 04.07.2008, klo 12:21: Tajusinpa, että ihmiset ovat pääosin lomalla heinäkuun, joten vastausten "takaraja" on siirretty elokuun loppuun. Takarajaa ei varsinaisesti ole, eli otan vastauksia senkin jälkeen vastaan, mutta ne eivät välttämättä kerkeä artikkelin julkaisuun, ellen myöhemmin editoi.

Lisäys 09.07.2008, klo 14:30: Lukitus- ja turvallisuusalan liitto ry:n sähköpostiosoitteet eivät toimi ("511 sorry, no mailbox here by that name"), Ilmarinen kuittasi hoitavansa ainoastaan lakisääteistä työeläkevakuuttamista, Sampo kuittasi lähettäneensä viestin eteenpäin Ifiin, Turvaurakoitsijaliiton järjestösihteeri kuittasi sanoen, että toimitusjohtaja palaa asiaan heinäkuun lopun jälkeen, Nordea kuittasi välittaneensä viestini vahinkovakuutusyhtiöönsä ja Tapiola välitti viestin eteenpäin lukkoasiantuntijalleen ja päivää myöhemmin tarkensi, että ko. henkilö on lomalla ja palaa asiaan heinäkuun lopulla.

Pääpaino kyselyssä on luonnollisesti tiirikoinnin osalla, mutta mukana on myös muita kysymyksiä. Toivoisin hartaasti saavani vastauksen jokaiseen esittämääni kysymykseen ja toivottavasti myös kehitysehdotuksia yrityksiltä/liitoilta/henkilöiltä, sillä nykyinen turvallisuustuotteiden testaus ei kuulosta/vaikuta järin avoimelta toiminnalta, tai ainakin tällainen kuva on syntynyt asiasta aikaisemmin tiedustellessa erinäisiltä tahoilta.

Mielestäni ihmisten tulisi saada tietää, että miten tuote on testattu tai kenen toimesta, sillä monet pitävät "vakuutusyhtiöiden hyväksymä laite" leimaa ns. "turvallisuustakuuna", vaikkei se kerro tuotteesta kuin luokituksen numerona väliltä 1-5 (yksi heikoin, viisi vahvin) ja mistään ei tunnu saavan yksinkertaista selvitystä siitä, että miten tuotteet on testattu, että on päädytty tiettyyn luokitukseen. Tämä on yksi syistäni avoimelle kirjeelleni.

Hyvänä esimerkkinä näiden testauksien tekijöistä ja/tai testimenetelmistä on se, että esimerkiksi tiirikoinnista ei kerrota mitään, eli onko lukkoa testattu tiirikoida, tulkata, avata lyöntiavaimella (eng. bump key), shimmata, ylinostaa (eng. combing) tai jäljentää avainta (eng. key impressioning).

Finanssialan Keskusliiton sivuilta löytyvässä listauksessa on esimerkiksi ABUS 37/55 lukko saanut luokituksen numero kolme, jonka pitäisi siis kestää tiirikointia peräti kymmenen minuuttia (kts. Abloyn esitteen taulukko, sivu 11). Todellisuudessa kyseinen lukko saadaan tiirikoitua auki 2-3 minuutin sisään ja oma henkilökohtainen ennätys on 1 minuutti 47 sekuntia, joten sen ei kuuluisi saada hyväksytty statusta lainkaan. Tästä päätellen lukon testauksessa ei ole testattu tiirikointia ollenkaan tai sitten testaajilla ei ole ollut tietotaitoa ja/tai työkalua lukon aukaisemiseksi. Kyseessä kuitenkin on hyvin yleinen lukkomekanismi, jolle tiirikoita on saatavilla ja omani on itsetehty, joten uskoisin ettei kyse ainakaan työkalun puutteesta olla.

Tällainen listaus "hyväksytyistä" lukoista on mielestäni siis kuluttajaa harhaanjohtava, koska se ei pidä paikkaansa, eikä testausdataa ole saatavilla luotettavaa vertailua varten. Oma pienen pieni toive olisikin, että tällaiset testaukset olisivat avoimempia tai että testaamaan saisi tulla kuka tahansa, jolta työkalu löytyy ja joka sopii testauskriteereihin. Maailmalta löytyy jo nytkin useita esimerkkejä siitä, kuinka tiirikoinnin harrastajia on alettua kuuntelemaan tosissaan tuotekehitystä ja testausta silmällä pitäen, sillä juurikin harrastajilta löytyy eniten aikaa ja intoa paneutua yhteenkin asiaan syvällisesti, toisin kuin ammatikseen lukkosepän töitä tekevä, jolla ei ole aikaa "täyspäiväisesti" lueskella juttuja netistä ja leikkiä lukoilla, kun elantoakin pitäisi tienata. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta valitettavasti en tunne kuin pari.

Hyvin usein tiirikoinnin harrastajat avaavat lukkoja peräti lukkoseppää paremmin, ja syykin on selvä: Lukkoseppä ei välttämättä "tuhlaa" aikaansa tiirikointiin, kun muitakin varmempia keinoja on päästä sisään ja usein myös nopeammin. Toisaalta taasen tiirikoinnin harrastajat eivät tiedä lukkojen asennuksesta sen kummempaa, koska se ei ole useimpien intresseissä.

Toivon siis, että tämä kirje saa vastakaikua asioista tietäviltä tahoilta ja muutakin vastaukseksi, kuin pelkkää "security through obscurity" (eli turvallisuutta yritetään luoda salailemalla) tyyppistä jargonia siitä, kuinka tällaisia asioita ei paljasteta tai tarvitse tietää. Mielestäni kuluttajien, eli niiden "testattujen" lukkojen omistajien tulisi tietää miltä heidän lukkonsa oikeasti suojaavat ja siksi olisi tärkeää, että testausdata tai testaus olisi julkista. Saatan paikoin kuulostaa tylyltä ja törkeältä, mutta on hivenen outoa törmätä ammattilaistestaajiin, hyväksyttyihin lukkoihin ja ei paikkaansa pitäviin tiirikointikestoihin samassa yhteydessä.

Niin, tervetuloa jälleen, tuli tosiaan pidettyä hieman "kesälomaa" kirjoittelusta ja näemmä tässä ehti kolmatta kuukautta kertyä taukoa edellisestä kirjoituksesta. Suurin syy "kesälomaan" oli rikkoontunut digikamera, artikkelien puute ja etenkin rahanpuute, eli en ole saanut hankittua tarvittavia lukkoja/tarvikkeita testattavaksi/purettavaksi/kuvattavaksi. Nyt on sentään jotakin tuossa pöydän nurkalla odottamassa ja uusi kamerakin tullut hankittua, joten kuviakin jälleen saa aikaiseksi. Lisäksi rahaa pitää säästää tulevaa Dutch Open 2008 tapahtumaa varten, sillä olen sinne menossa pitämään luennon ns. vempele-tiirikasta, sen historiasta ja muista vastaavista työkaluista. Eli mikäli tiedät vempeleen (Abloy Classic lukolle tehty tiirikka) historiasta enemmänkin kuin mitä "Avaimen arvoinen" kirja kertoo, kuulisin asiasta mielelläni.

Tulossa on ainakin hyvin pitkä artikkeli, jota tuossa "lomalla" kirjoittelin, eli Abloy Classic avainpesän irroitus, purkaminen sekä huolto. Artikkelista uupuu pari kuvaa ja se toivottavasti ilmestyy tämän kuun puolella, eli kun ihmisillä vielä kesälomia on. Siihen asti toivotan hyvää kesäkauden jatkoa ja hyviä kelejä, niin ei tarvitse sisällä murjottaa :-)

Varaston lukot

Tein tuossa kuukausi takaperin pienen reissun alakerran häkkivarastoon ja kävin kurkkaamassa, että minkälaisia lukkoja varastosta löytyy ja tein pienen tilaston aiheesta. Ideana on hieman tehdä kartoitusta, että mitä lukkoja ihmiset käyttävät ja täytyy sanoa, että vaikka häkkivarastot ovat talon lukkojen takana (Abloy Exec), niin silti ihmiset käyttävät halvimpia lukkoja mitä löytyy ja näiden takana yleensä on satojen ja joskus jopa tuhansien eurojen edestä tavaraa. Voin sanoa, että se kahden euron lukko ei tarjoa suojaa huomaamatonta käyntiä vastaan käytännössä ollenkaan.

En saanut asuntotoimistolta lupaa käydä valokuvaamassa kyseisiä lukkoja, joten joudun tyytymään omiin kuviini samanlaisista tai vastaavista lukoista. Sääli, tässä olisi ollut hienon kuva-artikkelin paikka. Asuntotoimistolle alkujaan ehdotin, että olisin tehnyt täysin nimettömän artikkelin, eli en olisi maininnut mistä kuvat ovat ja sensuroinut kuvista kaiken mahdollisen muun kuin lukon, mutta ei käynyt niin ei käynyt. Kuvat vissiinkin saisi lakiteknisesti katsoen ottaa, sillä vaikka kyseessä on kotirauhan suojaama paikka, ei kuvissa ole henkilöitä eikä kyseessä ole kenenkään yksityisyyttä loukkaavan tiedon esittäminenkään. Pidättäydyn kuitenkin kyseisistä kuvista toistaiseksi, koska en ole lakiasiantuntija ja asiasta en pikaisesti löytänyt oikeuden päätöksiä. (kiitokset Antille korjauksesta)

Tilastoni tietoina toimii 123 häkkiä kattavat varastotilat, joista tosin vain 105:n häkin ovessa oli lukko ja kolmessa muussa häkissä on talon väestönsuojamateriaalit, joiden lukot ovat myös listalla. Loput häkkiovet olivat lukotta, joko tyhjyyttään tai sisältäen näetyn perusteella vain pahvilaatikoita.


Abloy PL3020 tai vanhempia samaa mallia/muotoa olevia lukkoja löytyi yhteensä 23 kappaletta, joista 22 oli Classic pesällä ja yksi Profile pesällä. Profilesta mainittakoon, että siihen käyvässä avaimessa ei ole uria ollenkaan, koska lukosta ei profiilihaittoja löytynyt. Tämä lukkomalli lienee suosituin Abloyn riippulukko sen halvan hinnan (15.90-23.90€) takia ja siksi että se on kuin Suomen kansallisriippulukko. Tämä mallihan on useasti meinattu lopettaa tuotannosta, mutta sen suosio jaksaa hämmästyttää Abloylla asti (lähde: Abloyn 100-vuotis juhlalehti, sivu 23). Lukko edustaa tämän tilaston kärkisijaa 21.3%:lla.

Abloy 3015-3018 malleja oli kaksi kappaletta ja näiden nykypäiväinen vastine muodoltaan lienee PL320. Kyseessä siis messinkinen lukko, jossa hyvin ohut terässanka. Molemmat lukoista oli Classic pesällä, ja edustavat 1.9%:ia.

Eräänä Abloy lukkona oli pohjasta niittaamalla kasattu lukko, jolle en mallimerkintää tunne. Tämän tunnistaa helposti pari milliä vahvasta pohjalevystä, joka pitää lukon sisukset paikoillaan ja on kiinni kahdella niitillä. Tämäkin oli Classic pesällä, 0.9%:ia.

Abloy PL220 on suht pieni riippulukko ja on kromattu päällisin puolin. Näitä ei löytynyt kuin yksi ja sekin Classic pesällä, eli 0.9%:ia.


Löytyi myös yksi AVA lukko, jossa oli pitkä sanka toisin kuin ylläolevassa kuvassa. Näin siis 0.9%:ia menee AVA-lukolle. Kuvassa olevan näköisiä Abloy PL318 riippulukkoja löytyi neljä kappaletta, kaikki Classic avaimella toimivia, 3.7%:ia siis PL318:lle. Nämä lukot ovat muovikuorisia, mutta sisällä on painevaletusta sinkistä valmistettu runko-osa, jonka pääty on prässätty kiinni kokoamisen jälkeen, eli näitä ei saa hajoittamatta purettua. Suht hyvä peruslukko, hintaa noin 8.90€.


Talon omat häkit, eli ne jotka lukitsevat varastona toimivan väestönsuojan ilmanvaihtolaitteiston taakseen, olivat lukittu Abloy PL330/25 riippulukolla. Lukko on messinkirunkoinen, jossa kromipinnoite ja karkaistu 8mm paksu sanka sekä karkaistusta teräksestä valmistettu porasuoja. Nämä kolme lukkoa olivat sarjoitettu Exec-pesillä ja edustavat 2.8%:ia lukoista. Lukko on mahdollista purkaa avaamisen jälkeen, joten näitä voi sarjoittaa uudelleen helposti.

Abloy PL330/50 killui erään häkin ovessa ja lukossa oli Classic avainpesä. Ainut käytännön ero tuohon edelliseen on sangan pituudessa, muuten kyseessä on sama lukko. Yhden kappaleen ollessa kyseessä, 0.9%:ia.


Minimunalukko on myöskin Abloyn tuotantoa, mutta en tiedä sen tuotekoodia. Vanha kuin mikä ja pitää sisällään ainoastaan 7 kiekkohaittaa, joista 5 on merkitseviä haittoja (ensimmäinen ja viimeinen aina nostonollia), joten erilaisia avaimia tähän lukkoon on 7776 kappaletta. Yksi kappale, eli 0.9%:ia.

Abloy PL231/25 riippulukolla oli lukittu yksi häkki. Lukko on kromipinnoitettu, messinkirunkoinen ja suht jykevän kokoinen riippulukko, jossa 25mm:n raolla oleva sanka. Pesä oli tässä yksilössä Classic. Lukko edustaa tilastossa 0.9%:ia.


Abloyn 3042, roikkui erään häkin ovessa. Classic pesällä varustettu, ei purettavissa ja messinkirunkoinen. Näitä siis yksi, eli 0.9%:ia. (Kiitokset nimimerkki -theos- lukon tunnistamisesta)


Tämän mallisia pieniä kiekkohaittaisia riippulukkoja löytyi kaksi, toinen Goldwall TOP SECURITY ja toinen SANQIAN EXTRA PLUS TOP SECURITY. Tällaisille lukoille tyypillistä myyntihypetystä on sekä paketissa, että itse lukon kyljessä sanat "extra", "plus", "top security", "a new dimension in lock security", "a lock that no skeleton key can open" ja ties mitä superhypermahtavaa. Näiden hinta on yleensä noin 3-5€ kappale ja ovat oikealla työkalulla hyvin helppoja tiirikoida auki. Kaksi lukkoa, 1.9%:ia.


Kaksi isoa halpisriippulukkoa löytyi myös, VATTE merkkisessä (kuvassa) oli jopa suojattu sanka ja toinen oli Gotta EXTRA TOP SECURITY merkkinen. Nämä ovat kiekkohaittaisia lukkoja, joissa käytetyt avaimet ovat hopeanvärisiä, rosoisia pinnaltaan ja symmetrisiä. Tiirikoitavuus on suht helppoa oikeanlaisella työkalulla, sillä kiekoissa ei ole hämylovia yleensä ollenkaan. Hintaa tällaisella lukolla on noin kymmenen euroa, ja tämä edustaa 1.9%:ia.

Sang Lock riippulukkoja, joita Clas Ohlson tietääkseni myy ainoana täällä Tampereella löytyi myös. Yksi 30mm:n ja kaksi 40mm:stä, eli 2.8%:ia. Nämä ovat asiallisen näköisiä ja viimeistellyn oloisia lukkoja, mutta äärimmäisen helppoja tiirikoida. Hintaa on alle vitosen kappale ja ovat kaikki messinkirunkoisia.

MAN SYSTEM merkkisiä riippulukkoja löytyi kaksi. Messingistä tehtyjä, tappihaittaisia pikkulukkoja, hintaa varmasti alle vitosen yhteensä. 1.9%%:ia tilastosta.

ABUS 65/40 messinkilukko oli suht yleinen näky, näitä nimittäin löytyi seitsemän kappaletta, eli 6.5%:ia. Kyseessä on noin kymmenen euron arvoinen lukko ja tarjoaa keskinkertaista suojaa tiirikointia vastaan, sillä se sisältää turvatappeja ja avainprofiili on suht mutkikas.

ABUS INOX T84M9/40, messinkinen riippulukko, jossa mustasta vinyylistä oleva kuori. Tyylikäs, keskivaikea tiirikoitava pienen avainkäytävän takia ja hintaa hieman alle kymmenen euroa kappale. Yksi löytyi, joten 0.9%:ia.

Numerokoodilla toimivia lukkoja löytyi kaksi kappaletta, joista toinen oli nimetön ja toinen ABUS merkkinen. Molemmat olivat 3-numeroisia lukkoja ja molemmissa on heikkoutena niiden helppo dekoodausmenetelmä, jossa sankaa vetämällä ja pyörittämällä jokaista kiekkoa vuorotellen voi löytää oikean kohdan numerokiekolle todella nopeasti ja saada lukon auki alle puoleen minuuttiin. Toinen menetelmä olisi käyttää pientä muovinpalasta, jolla tunnustellaan numerokiekon sivulta "normaalista poikkeavaa" kohtaa ja yleensä tästä lukemasta vähennetään viisi, jotta saadaan oikea kombinaationumero. 1.9%:ia oli siis numerolukkojen osuus kaikista.


KRAFT merkkisiä laminaattirunkoisia riippulukkoja löytyi neljä kappaletta, eli 3.7%:ia. Kyseessä on nelitappinen tappihaittalukko, jossa on kaksoistelkeävä sanka. Lukko on suht kestävä rungoltaan, mutta äärimmäisen helppo tiirikoida, shimmata, jäljennyttää ja avata lyöntiavaimella. Lukon suosio piilee hinnassa, joka on tasan kaksi euroa Vapaa Valinnasta. Tiirikointiharrastuksen aloittelijalle tämä on hyvä lukko, mutta ei häkkivaraston oveen.


K'TECH, hyvin perusmallinen messinkiriippulukko. Nelitappinen lukko, ainut tiirikointia haittaava ominaisuus on hieman kapea avainkäytävä, sekä järjetön epätarkkuus itse avainpesässä. Tämä klappi ilmenee myös yritettäessä avata oikealla avaimella, jolloin pesä tuntuu nirhaavan vastaan, vaikka lukko olisi öljytty. Tämä johtuu suurista toleransseista sekä halvasta työstä sekä pienistä osista, jolloin kaikki ei liiku siihen suuntaan kuin pitäisi ja pääsee kääntyilemään ja liikkumaan väärään suuntaan hieman, näin jumittaen lukkoa. Halpa mutta turha, edustaen 2.8%:ia.

BEDI, halpislukkojen yksinvaltias melkeinpä, ainakin yhdessä vaiheessa täällä Hervannassa. Siwa tätä myi huokeaan euron kappalehintaan ja tulikin ostettua pari näitä ja todettua, että sontaa ovat. Molempien lukkojen avaimet kävivät toisiinsa ja myöhemmin huomasin, että lukon sai tiirikoitua ihan pelkällä nuppineulalla. Valitettavasti näitäkin löytyi tutkimuksissa 11 kappaletta, eli 10.2%:ia.


BULL merkkinen messinkiriippulukko, joka on nelitappinen ja liian halpa. Liian halpa tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että lukon osien pienuus ja suuri epätarkkuus tekevät tästä lukosta melkein mahdottoman avata edes oikealla avaimella, kun avainpesä vain venkoilee ja nirskahtaa avatessa. Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että avain on valmistettu nirhaamalla paloja pois tylsillä saksilla, sillä avaimessa on selvä leikkuujäyste ja avaimen samat leikkaukset eivät samoilta näytä. Näitä ei onneksi löytynyt kuin yksi kappale, eli 0.9%:ia.

POWER merkkinen messinkiriippulukko, yksi kappale, 0.9%:ia. Käytännössä sama kuin tuo BULL merkkinen riippulukkokin, oli vain hieman isommalla avaimella oleva.


Tri-Circle on kiinalaisvalmisteinen riippulukko, jota yleisimmin tapaa nimenomaan rautakuorisena, mutta harvemmin myös messinkikuorisena. Tämä lukko on yllättävänkin hankala toisinaan tiirikoida, johtuen pääasiassa sieniturvatappien käyttämisestä. Kaikissa malleissa näitäkään ei ole ja tällöin vastusta tarjoaa lähinnä herkästi ruostuva rakenne. Tri-Circle lukoista on kymmeniä erilaisia "halpiskopioita" (kiinasta muuten nekin), esimerkiksi Tri-Heart, Tri-Square, Tri-Angle, Am Tech ja monia muita. Hinnaltaan tämä on alle vitosen lukko ja edusti, yhdessä kopioidensa kanssa, 4.6%:ia lukoista.

GLIP merkkisiä messinkiriippulukkoja löytyi kaksi, joista toisessa ei ollut mallimerkintää, mutta oli samanlainen kuin toinen, malliltaan 7512P. Kyseessä on viisitappinen lukko, jossa kaksoistelkeävä sanka ja hinnaltaan noin 5-10 EUR. Tilastosta 1.9%:ia.

WHALE merkkinen peruslukkokin löytyi, käytännössä tämä ei eroa muista nimettömistä lukoista millään tapaa, kylkeen on vain kaiverrettu WHALE nimike. Hintaa kolme euroa kappale, edustaa 0.9%:ia.

SECWISE 40 kaiverrettuja messinkiriippulukkoja oli kaksi kappaletta, eikä nämä oikein poikkea muista messinkiriippulukoista mitenkään. Neli- tai viisitappisia ja suht pienikokoisia. Kaksi kappaletta, 1.9%:ia.

DECOR 40mm on myös messinkinen ja poikkeavuus muista aika lähellä nollaa. Yksi kappale, 0.9%:ia.


ROCK on BEDI-lukkojen ohella ns. halpislukkojen keisari ja todella yleinen näky ollut monissa pukukaapeissa, varastoissa ja työkalulaatikoissa. Kyseessä on nelitappinen lukko ja täytyy sanoa, että näitä on tehty samoilla avaimilla useita, sillä oma avaimeni täysin eri paikasta ostetusta lukosta avasi kahden ystäväni ROCK-lukot, jotka olivat ostettu muualta ja täysin eri aikaan. Hintaa tällaisella lukolla on pari euroa korkeintaan, omani taisi aikanaan maksaa 1.40€. ROCK edustaa tässä tilastossa 0.9%:ia.

BURG merkkinen messinkiriippulukko, yksi kappale, 0.9%:ia. Lukossa ei nimettömiin nähden mitään erikoista ollut päällisin puolin, joten veikkaan, että se on vain perus riippulukko, johon kaiverrettu firman logo.


Nimettömiä lukkoja löytyi yllättävän paljon, yhteensä 16 kappaletta, eli 14.8%:ia. Kaikki nimettömät lukot olivat tappihaittalukkoja, joissa yleensä 4-6 tappia. Nämä ovat suht yleisiä ja todella halpoja, esimerkiksi tuollainen kuvassa oleva maksoi Biltemassa aikanaan 3.95€. Järeän kokoinen, näköinen ja painoinen, mutta aukeaa parissa sekunnissa ilman oikeaa avaintakin.

Loppuyhteenvetona voisi siis todeta, että suurin osa lukoista on lähikaupasta ostettua halpaa messinkiromua, joiden suojaustaso on jotain nollan ja naurettavan välimaastosta. Tosin tässä pätee sama viisaus kuin muissakin lukkoasioissa: lukot pitävät rehelliset rehellisinä. Mutta kun lukko on laadultaan ja tarjoamaltaan suojalta ala-arvoinen, voineekin miettiä näkeekö lukosta päällepäin, että rehellinen on pysynyt rehellisenä?

Anonyymin kommentin pyynnöstä kirjoitan tähän oman suositukseni lukosta: Abloy PL330. Siinä on paksu sanka, laatu on taattu ja lukosta ei pääse ohi ilman laajaa teknistä tietämystä hajottamatta sitä ja onhan tuo hienon näköinenkin. Hinta vain on luokkaa 30-35 euroa ja tämä pätee Classic pesälliseen. Voihan tietysti käydä Abloy-valtuutetulta lukkoliikkeeltä osamassa, jolloin sen saa vaikka Exec-pesällä varustettuna, joka on vielä varmempi tiirikointia vastaan.

Hieman halvempi vaihtoehto olisi Abus 88/50, jonka hinta on hieman reilut 25 euroa. Tiirikoitavissa, mutta todella hankala hyvän laadun takia. Tässäkin on todella paksu sanka ja siisti ulkomuoto.

Parasta ennen: katso patentista

Kuningaskuluttajassa käsiteltiin 6. päivä maaliskuuta 2008 mielenkiintoista aihetta, johon tämä kirjoitus on eräänlainen vastauutinen ja samalla myös Abloyn suuntaan oleva kommentti. Kuningaskuluttajalle heti ohjelman aikana lähettämääni palautteeseen ei ole vieläkään vastattu millään tapaa. Kyseinen kommentti koski ns. pikasuutareiden käyttämien avainaihioiden kutsumista virheellisesti "piraattiaihioiksi".

Kuningaskuluttaja otti esille Abloyn avainten mallisuojan/patentin raukeamisen otsikolla "Ikuisesti turvallista avainta saakin kopioida". Ohjelmassa haastateltu talonomistaja kertoi ostaneensa 1992 Abloyn tupla-urajärjestelmän, eli Abloy Profile lukot. Järjestelmälle luvattiin lukkoseppätason turvallisuutta ja että uusia avaimia ei saa tehtyä kuin avainkorttia vastaan Abloyn valtuuttamalla lukkosepällä/-liikkeellä.

Kuitenkin vuonna 1996 Abloy Profile avainten mallisuoja päättyi ja täten kuka tahansa sai alkaa valmistamaan, myymään ja maahantuomaan kyseisiä avainaihioita. Mm. italialainen Silca ja espanjalainen JMA valmistavat molemmat Abloyn Classic ja Profile lukkoihin sopivia aihioita. Tästä avaimen kopiointisuojan raukeamisesta ei ollut mainittu Kuningaskuluttajan haastatteleman henkilön sopimuksessa eikä lukon mukana tulleissa papereissa. Voisi siis sanoa, että kuluttajalta oli pimitetty ilmiselvästi kauppaan vaikuttava tieto tai tekijä ja täten kauppa voitaisiin mitätöidä. Kuitenkaan näin pitkän ajan jälkeen mikään oikeusaste ei todennäköisesti tästä korvaansa lotkauttaisi, mutta tuoreena tapauksena saattaisi mennäkin läpi.

Kuningaskuluttajan haastatteleman Abloyn markkinointipäällikkö Jukka Jokisen mukaan "Ylipäätäänkään emme ole lähteneet kertomaan sellaisia oleellisia seikkoja, jotka on lainsäädännössä mainittu". Täytyy sanoa, että nyt on markkinointipäälliköllä kovien sijaan paukkupanokset piipussa; kova ääni mutta mitään se ei pidä sisällään. Pitäisikö autokoulussakin ajo-opettajan jättää kertomatta, että STOP-merkin kohdalla tulee pysäyttää auto ja että oikealta tulevaa väistetään, kun nämä asiathan on lainsäädännössä mainittu.

Jokisen mukaan "Abloylla ei ole minkäänlaista sopimus- tai edes keskustelusuhdetta" ns. pikasuutareihin. Tämä on joko tietämättömyyttä tai asian vähättelyä, sillä esimerkiksi täällä Tampereella on eräs ns. pikasuutari, joka käyttää Abloyn Classic aihioita, joita ei saa kuin Abloyn kautta, heillä myöskin on Abloyn valmistamat avainleikkurit, Abloyn valmistama avaintulkki ja Abloyn peitekooditaulukko. Kysyttyäni Abloy avainten leikkauksesta ilman peitekoodia, oli vastaus luokkaa "Abloy on kieltänyt leikkaamasta ilman peitekoodia". Ja kyseessä todellakin ns. pikasuutari, eikä mikään Abloy-valtuutettu liike. Tämän perusteella arvon herra markkinointipäällikkö on puhunut pehmeitä.

Kuningaskuluttajan kysyessä markkinointipäälliköltä Abloyn markkinaosuutta, yritti markkinointipäällikkö luistaa ilmiselvästä kysymyksestä ohjaamalla keskustelun avaimiin ja vetoamalla siihen, kuinka hankalaa sellaista on arvioida, "ainakaan näin julkisesti".

Risuja Kuningaskuluttaja saa itseltäni siitä, että uutisoinnista sai tavallinen tallaaja sen käsityksen, että nykyään Abloy Classic ja Profile lukot aukeavat kuin itsestään tai vähintään kuin vettä vaan. Tämän tiedon sain vanhemmiltani, kouluystävältäni, sekä eräältä tuttavaltani, jotka kaikki katsoivat ohjelman ja ovat lukitusasioista pihalla kuin lintulauta (ei millään pahalla). Itse kyllä ymmärsin, että ainoastaan nk. avainturvallisuus on laskenut, eli että avainkopioita saa teettää kuka vain ja ilman merkintöjä minnekään kortteihin.

Mainittakoon myös, että monet luulevat Abloyn eri lukkoversioiden olevan olemassa vain siksi, että halutaan uusi avain, uusi patentti ja uudestaan rahaa asiakkailta. Kyllä niissä on tähän mennessä jokaisessa turvallisuus kasvanut vaikeamman tiirikoitavuuden takia ja toistaiseksi minun tietojeni mukaan Abloy Protec esimerkiksi on tiirikoimaton.

Toisen risun Kuningaskuluttaja saa väitteestään "piraattiaihiot". Tätä termiä käytettiin, kun puhuttiin ns. pikasuutarien tekemistä avainkopioista Abloyn lukoille. Yleensä käytössä on JMA:n tai Silcan valmistamat avainaihiot ja ne eivät ole millään tapaa "piraattiaihioita", koska ovat täysin laillisia. Piraatteja ne olisi vain, jos ne olisi täsmälleen kuin Abloyn itsensä maahantuomat aihiot, joissa on Abloy teksti stanssattuna avaimen kädensijaan. Eli onnittelut Kuningaskuluttaja, olette onnistuneet loukkaamaan kaikkia avainpalveluita Suomessa, jotka eivät käytä (tai oikeastaan saa käyttää) Abloyn avainaihioita.

Lisäksi haluan ääneen ihmetellä termiä "lukkoseppätason turvallisuutta". Mitähän ihmettä tämä oikein tarkoittaa maassa, jossa kuka tahansa saa ryhtyä lukkosepäksi ilman sen kummempia tutkintoja tai opintoja? Omituista, hyvin omituista. Oletettavasti tällä on kai yritetty viitata Abloyn avainkontrolliin, vaikkakin termi on hieman lavea.

Lisäksi on omituista, ettei Abloyn kerro kotisivuillaan patenttien raukeamisesta mitään. Kuitenkin Abloyn ulkomaisilla sivuilla, kuten esimerkiksi Abloyn Kanadan sivuilla on tarkat päivämäärät mainittu, melkein vastaavalla sivulla kuin mitä suomalaiseltakin puolelta löytyy. Omituista, eikö?

Itselläni on ollut pitkään tiedossa avainten patenttien raukeamiset ja niistä seuraavat avainkopioinnit ns. pikasuutarilla. Tällä hetkellä pikasuutarilla voi teetättää Abloy Classic ja Abloy Profile avaimia, mikäli vain sopiva avainaihio ja leikkuri löytyy. Uskon vahvasti, että Silca ja JMA alkavat valmistaa kyseisiä leikkureita ja aihioita, kun patentti Execin osalta raukeaa 2013 (2014 joissakin muissa maissa, esimerkiksi Kanadassa) ja sama koskee Protec mallia 2019.

Kuningaskuluttajan vertailu Abloyn ja Kaban välillä on hinnallisesti huomioiden järkevä ja avainturvallisuuden kannalta myös, mutta missään ei mainita sitä seikkaa, että Kaban lukot voidaan tiirikoida helpommin auki, kuin Abloyn lukot. Lisäksi mainittakoon tässä uudelleen, että Abloy Protec on tiirikoimaton toistaiseksi, joten huomaamatta lukon ohi ei pääse.

Poikkean hieman blogin aiheesta tai ideasta ja kommentoin noita Kuningaskuluttajan artikkelin perässä olevia kommentteja. Muutamia hyviä ja ainakin yksi täysin päätön teksti.

PS:MIELUMMIN SUOSIN KOTIMAISTA TAVARA MERKKIÄ KUN ULKOMAISTA MERKKIÄ ONHAN SE SENTÄS SUOMESSA TEHTY!!

Onhan se tietty näin, että Abloy on suomalainen keksintö ja mieluusti itsekin tuen suomalaista osaamista. Saisi vain Abloy lopettaa sen osien tilaamisen Kiinasta ja tukea itsekin suomalaista osaamista.

totuus kuitenkin on se että jos vertaa esim. Abloy vs Kaba aura,expert,Assa jne .... niin abloy on lähinnä kiinalainen halpa lukko ..... Se on mielenkiintoista kuin Halpis lukko on vallannut noin 90% suomen markkinat... toisaalta normaali kuluttaja uskoo sen mitä heille tuputetaan kuinka hyvä abloy on ! ???

Täytyy sanoa, että vaikka alkuperäiskommentin kirjoittaja onkin suutari, niin on kyllä tietämys lukoista aika nollan ympäri pyörivä. Abloy on kaikkea muuta paitsi "kiinalainen halpa lukko" ja se todellakin on hyvä. Abloyn lukot ovat ympäri maailman tunnettu luotettavuudestaan (ei kuluvia osia lähellekään niin pahasti kuin kommentoijan mainitsemissa kilpailijoiden tuotteissa) ja siitä, että ne ovat äärimmäisen vaikeita tiirikoitavia, lukuunottamatta Classic ja Profile malleja.

Se miksi Abloy on vallannut "90%":ia Suomen lukkomarkkinoista johtunee A) suomalaisuudesta ja B) 100 vuotta vanhasta keksinnöstä ja C) siitä, että 100 vuotta sitten ei oikein muuta lähellekään yhtä hyvää ollut ja D) ovet toimitetaan yleensä Abloyn lukkorungoin.

Miksiköhän tällainen onneton lukkosysteemi on täällä Suomessa saanut näin korkean markkinaosuuden? Kun mennään Euroopan puolelle niin aika tuntematon Abloy on ja paljon parempiakin lukitussysteemejä löytyy.

Abloy ei ole tuntematon, kun puhutaan turvallisista lukoista ja sellaisista, joita ei noin vain tiirikoida. Löydäpä ulkomailta tiirikoimaton lukko (RKS:ää ei lasketa, koska ei ole tuotannossa vielä). Ei Abloyta samalla prosentilla kotiovista tosiaan löydy, mutta ei se tuntematonkaan ole.

Se että kuuntelevatko asiakkaat/ostajat asioita joita käsitellään ostohetkellä niin minun mielestä niistä asioista ei pitäisi ABLOY:tä syyttää suoralta kädeltä ja taasen huomataan että ei se lehmä muista olleensa vasikka. Joten olen todella tyytyväinen omiini ostoksiini, vaikkakin patentti lakkautuisikin ei se tarkoita sitä et lukitus olisi huono, riippuu aivan siitä onko ylimääräisiä avaimia teillä tietämättömillä. ja sehän ei minunmielestä ole ABLOY:n vika, ihan sama kuin maito purkin ostaisit kaupasta ja unohdat kaappiin ja meinaat käytää sitä niin huomaat sitten vasta että päiväys on vanhentunut, hmmm pitäisikö tästäkin nostaa meteli ja syytellä suotta valmistajaa, ETTÄ Menkää ihmiset pikkasen itteenne kun tuollaisia kirjoittelette ilman minkäänlaista ammatti tuntemusta.

Tästä sanoisin, että nyt meni analogia ketuilleen. Jos siinä maitopurkissa ei olisi parasta ennen päiväystä, niin aivan varmasti siitä nousisi haloo, kun valmistaja ei kerro, että sehän vanhenee ja suht nopeastikin.

Abus Plus ongelma

Heinäkuun kahdeksantena päivänä 2007 löysin Abuksen kiekkohaittaisista lukoista suht merkittävän turvallisuusreiän. Tämä turvallisuusreikä mahdollisti lukon avaamisen ilman alkuperäistä avainta, joten tein aiheesta pienen PDF-asiakirjan muutaman kuvan kera ja varoitin aiheesta valmistajaa erään saksalaiskaverini välityksellä. Valmistajalle annettiin aikaa reagoida ja korjata virhe ja näin tapahtuikin viimeisen puolen vuoden aikana.

Itse PDF-asiakirjan voi löytää osoitteesta tästä osoitteesta. Sen kuvat eivät ole mitään ammattilaistasoa, mutta niistä näkyy periaate. Kuvat tuli aikanaan otettua hirveällä kiireellä keskellä aamuyötä, kun löysin tämän vian.

Yksinkertaisuudessaan ongelmana on haittakiekkojen taustapuolelle stanssattu numero (1-6), joka kertoo avaimeen tarvittavan leikkauksen. Abuksen lukoissa leikkaus numero yksi on syvin mahdollinen leikkaus ja numero kuusi on leikkaamaton ja loput siltä väliltä 18 asteen välein, eli aivan kuten Abloyn Classic, Profile ja Exec avaimissakin. Tämän stanssatun numeron sijainti kiekolla on suoraan avainreiän vierellä, avaimen pitkän sivun kohdalla. Koska haittakiekkoja voi kääntää 90 astetta, on mahdollista kääntää aina taaempi levy 90 astetta ja ottaa pienellä työkalulla tuosta stanssatusta numerosta joko jäljennös tai käyttää hyvin pientä optiikkaa ja valoa apuna. Lukon viimeistä haittaa ei tarvitse saada luettua, sillä se on aina nolla. Avaimen leikkaukset päästä kädensijaan siis ovat 0xxxxxxx0, joista kädensijaa lähinnä oleva tarjoaa avainpesän kääntämiseen tarvittavan nollahaitan.

Kun kaikki numerot on selvillä, voi lukon avata joko leikkamalla oikean avaimen, käyttämällä
keinoavainta tai avainaihiolla kääntämällä kiekot yksitellen oikeaan asentoonsa, sillä Abus Plus avainpesä on etummaisesta levystään käännettävissä auki. Tarvittavan työkalun pystyy viilalla tekemään vaikka naulasta ja Eri Keeper liimalla jäljennöksen ottaminen luonnistuu kuulemma hyvin.

Ongelman voi korjata joko hankkimalla jonkin muun lukon kuin Abuksen tai uuden Abuksen ja toivoa, että siinä ongelma on korjattu tai jos lukko on purettavaa mallia, kuten 88/50, voi lukon purkaa osiin ja viilata tuon numeron pois tai täyttää urat epoksilla ja antaa kuivua ja kasata lukko sitten. Tämä viimeinen on aika patenttiratkaisu, eikä kyllä hirveän suositeltavissa.

Alla on vielä lista tapahtumista kronologisessa järjestyksessä, eli mitä tapahtui milloinkin.

Pari viikkoa ennen kilpailua..
..ostin Abus 88/50 riippulukon Bauhausista, hintaan 26,90 EUR. Alkujaan tarkoituksena oli ostaa se siksi, että saisin mitat tiirikkaa varten, mutta näemmä homma lähti hieman sivuraiteille parissa viikossa...

15.06.2007
Lockpicking101.com:n suljetulla puolella forumin administraattori, nimimerkki "zeke79" järjestää kilpailun, jonka palkintona on autojen avaamiseen tarkoitettu työkalusarja. Kilpailun tavoitteena on luoda jokin lukkoihin liittyvä artikkeli ja näin luoda forumille kiinnostavaa sisältöä. Kilpailuaikaa on kolme viikkoa, jonka jälkeen järjestettäisiin äänestys.

01.07.2007
Huomaan kyseisen kilpailun vasta nyt, kun kilpailuaikaa on jäljellä vain viisi päivää. Ensimmäinen ideani oli kirjoittaa kuvarikas artikkeli Abloy Classic lukon kehityksestä ja niistä muutoksista, jotka paransivat sen turvallisuutta. Parin päivän tutkiskelun ja mietiskelyn jälkeen tajuan, että homma on liian iso toteutettavaksi näin lyhyellä varoitusajalla, joten täytyy kehitellä jotakin muuta.

04.01.2007
Puran Abuksen lukkoni osiin näppäimistön vierelle ja näpräilen niillä ja puolivalmiilla tiirikallani.

En ole itsekään ihan tietoinen siitä, että kuinka oikein tajusin tämän ongelman, mutta huomasin tuon stanssatun numeron sijaitsevan turhankin lähellä avainreikää, joten nappasin kaksi haittakiekkoa hyppysiini, asetin ne päällekkäin ja kääntämällä toista 90 astetyta, tuli numero kokonaan näkyville. Uskomatonta, ajattelin, joten lisäsin lukkoon kuuluvan välilevyn haittojen väliin vain varmistaakseni, ettei se estä näkymistä. Ei estänyt.

Testasin menetelmää tiirikan päällä ja pienellä palalla sinitarraa ja menetelmä vaikutti toimivalta käytännössäkin.

Kello oli ties mitä keskellä yötä, kun aloin kirjoittamaan kasaan lyhyttä artikkelia aiheesta. Lisäilin tekstin joukkoon kuvia, joita otin aiemmin ja pienet kuvatekstiselitykset. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa "näin se tehdään" artikkelia, vaan enemmänkin "tällaisen löysin, näin testasin ja tuntuu toimivan" artikkelin. Kirjoitus ei lopulta ollut hirveän koherentti ja kirjoitusvirheitä paljastui seuraavana päivänä enemmän kuin reikiä sukista, mutta ei ihmekään; olihan kello 04:31, kun sain kirjoituksen valmiiksi ja lähetettyä sen palvelimelle ja kirjoitettua forumille lyhyen viestin linkin kera. Aika mennä nukkumaan.

05.07.2007
Yön aikana artikkelini oli kerännyt huomiota muutamilta henkilöiltä ja eräs henkilö ehdotti myöskin parannusta menetelmään: vahaa sinitarran sijaan. Tässä vaiheessa hiipi nuppiin ajatus siitä, että olen tainnut löytää jotakin uutta ja mielenkiintoista.

08.07.2007, 12:46
Aloitin uuden viestiketjun artikkelilleni forumille ja kello oli 13:59, kun kirjoitin, että ehkäpä Abusta tulisi huomauttaa tästä ongelmasta. Tein selväksi kaikille, etten tiennyt keneen ottaa yhteyttä ja miten.

08.07.2007, 20:48
Ystäväni nimimerkki "mh" lähetti yksityisviestiä ja sanoi, että hän voi ottaa Abukseen päin yhteyttä ja toimia tulkkina, sillä hän itse on saksalainen. Hän lähettikin Abukselle viestiä ja lupasi palata asiaan, kun vastaus tulee.

09.07.2007
Sain vastauksen "mh":lta. Hän epäilee, että vastaus tuli asiakaspalvelun tasolta ja lainauksesta tämän huomaa:

It goes along the lines of "nobody has opened an X-Plus lock without the proper key yet", "the keyway has no surface markings", either not understanding the problem or trying to avoid confirmation of the problem.

Sovimme, että "mh" lähettää heille vastineena linkin PDF-asiakirjaani. Hän tosin epäili, josko kuulemme Abuksesta enää ollenkaan.

12.07.2007
Saan "mh":lta yksityisviestin, joka on suora käännös saksan kielisestä viestistä:

Thank you very much for your detailed description!
The security level of the ABUS Plus cylinder is - esp. concerning the so-called time resistance - unique in the bike/motorcycle segment.

We will gladly look into the issue and will follow-up together with our technical department, and/or R&D.

Thank you for your efforts!

Vaikutti siis siltä, että PDF teki tehtävänsä ja että Abus tulisi reagoimaan asiaan jotenkin. Jälleen epäilimme, että tämä taisi sitten olla tässä, eikä mitään enää Abuksen suunnalta kuultaisi.

20.08.2007
Nimimerkki "Schuyler" kysyi yksityisviestillä, josko haluaisin olla yhteydessä Barry Welsiin ja Han Feyhin ja kuulla heidän mielipiteensä tästä tekniikasta. Vastasin, että oikein mielelläni kuulisin mielipiteen tästä.

22.07.2007
Schuyler lähetti sähköpostin, johon hän lainasi Barryn ja Han vastaukset aiheen tiimoilta. Barry kommentoi sitä, kuinka nerokas ja yksinkertainen menetelmä tämä on ja Han oli ystävällisesti käynyt läpi lukkokokoelmansa Abukset ja varmisti, että haittakiekoissa tosiaan on kyseisenlaiset numeroinnit. Han myöskin aprikoi, että numerot olivat stanssattu kasausta helpottamaan.

23.07.2007, 07:25
Schuyler lähetti sähköpostin ja pyysi, että josko pitäisin jonkinlaista päiväkirjaa aiheen tiimoilta, niin myöhemmin hieman saisi käsitystä, että mitä tällainen prosessi pitää sisällään ja mitä kaikkea sinä aikana tapahtuu.

Pari kuukautta oli täysin hiljaiseloa, kunnes...

24.09.2007, 02:55
Sähköpostiohjelmistoni siirtää roskakoriin viestin, jossa otsikkona "abus exploit" ja lähettäjänä "Toool".

24.09.2007, 11:15
Hmm, mielenkiintoista. Avaan viestin ja selviää, että Barry Wels kyselee, että olenko se Jaakko joka kirjoitti Abuksen ongelmasta artikkelin.

Vastaan hänelle myöntävästi ja liitän mukaan allekirjoitukseni, jossa on tarkemmat yhteystietoni.

24.09.2007, 12:40
Puhelin soi. Ei numeroa näkyvillä, voisi olla vaikka talonmies, jolle hetkeä aiemmin olin ilmoitellut mullan makuisesta juomavedestä. Vastaan puhelimeen nimelläni. Pari sekuntia hiljaista, kunnes alkaa kuulua puhetta englanniksi. Hetki menee tämäkin tajuta ja erotan sanat "hi its Barry, Barry Wels calling".

Sydän taisi pysähtyä tällä hetkellä, enkä ollut varma muistinko edes hengittää. Tämä oli todellinen yllätys ja Barry vissiinkin huomasi, etten muistanut puhua joka sanaa englanniksi.

Barry soitti sanoakseen, että hän luki artikkelini ja piti sitä mielenkiintoisena ja nerokkaana ideana. En itse edes muista, että muistinko kiittää häntä, sillä uusi uutinen lähestyi ja lujaa..

..kunnes osui ja upposi: Barry kysyi, että josko haluaisin tulla Dutch Open 2007 tapahtumaan Hollantiin kahden kuukauden kuluttua ja tapaamaan muita kiinnostuneita ja osallistumaan itse tapahtumaan muutenkin.

Olin sanaton. Mykempi kuin Suomi-filmit. Ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä ajattelisi, mitä sanoisi, sanoinko jotakin, enkö sanonut, vai kuvittelinko vain.

Barry ystävällisesti selitti, että kunhan maksan hostellin ja matkani Amsterdamiin ja takaisin Suomeen, niin kyydit ja ylimääräiset majoitukset järjestyvät, kunhan olen 23. marraskuuta Amsterdamin kentällä.

23-25.11.2007, Sneek, Hollanti
Pidin puheen aiheesta noin kolmellekymmenelle lukitusalan harrastajalle ja ammattilaiselle ja monia pieniä keskusteluja tuli käytyä aiheen tiimoilta useiden eri henkilöiden kanssa. Alkujaan Barry oli kutsunut Abukselta erään tuotekehityksestä vastaavan paikalle, mutta hän ei ollut paikalle päässyt työkiireiden vuoksi. Sain kuitenkin Barrylta hänen yhteystietonsa, jotta voisin ottaa yhteyttä myöhemmin.

29.11.2007
Lähetin viestiä henkilölle, joka osaisi kuulemma kertoa Abuksen virallisesta kannasta enemmänkin ja jäin odottelemaan vastausta.

10.12.2007
Sain vastauksen Abuksen yhteyshenkilöltä. Hän lupasi lähettää ilmaiseksi riippulukon, jonka mukana ei tule avainkorttia eikä avaimia ja pyysi, että mikäli tiedän jotakin menetelmiä, he haluaisivat näistä kuulla. Jos saan numerot avainta varten selville, saan postin kautta avaimet lukkoani varten.

11.12.2007
Sain tietooni, että lukko joka on matkalla luokseni, sisältää sekä uusia, että vanhoja haittakiekkoja, eli kaikissa ei numeroa ole stanssattuna. Kuulemma teknikoiden kanssa oli päädytty Abuksella siihen tulokseen, että stanssauksista luovutaan ja tästä lähin haittakiekoissa ei ole merkintöjä.

Myöhemmin sain kuriiripalvelun kautta paketin Saksasta ja sisältä löytyi saatekirje allekirjoitettuna sekä Abus Granit 37/55 riippulukko, joka on karkaistua terästä ja ilman avaimia. Lukko on vielä avaamatta, mutta työkalut on jo kehitelty ja Abukselle tiedotettu niistäkin.

Lopputulos koko episodille on siis se, että Abus otti asian tosissaan ja päätyi positiiviseen ratkaisuun luopuessaan stanssauksista. Sanoisin, että tästä on hyvä muidenkin yritysten ottaa mallia.

Päivitys 22.12.2008: NDE Magazinen julkaisusta numero kolme löytyy alkuperäinen kirjoitus ja Schuyler Townen tekemä IRC-haastattelu asian tiimoilta, sekä neljännestä julkaisusta löytyy tietoa ABUS Plus tiirikkani valmistuksen alkuvaiheilta että tarkempia tietojakin siitä. Tiirikasta kirjoitin myös hiljattain uuden artikkelin.

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 3

Palaanpa jälleen turvallisuusaiheesen, tällä kertaa henkilökohtaisiin suojaimiin. Kuten aikasemmin painotin, tulee aina käyttää riittäviä suojaimia silmille, kuulolle ja hengitykselle. Syy tälle kirjoitukselle on tuossa seuraavassa kuvassa. Viereisestä kuvasta näkee minut suojaimet päässä juuri ennen kuin aloitin työskentelyn. Taustalla näkyy penkkihiomakoneeni tiirikoiden työstöä varten ja vesilasi materiaalin jäähdyttämiseksi. Koneen ympärille kasasin vessapaperia kasteltuna, jotta tuo pöly ja leikkuujäte jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen ja olisi helppo siivota jälkikäteen. Kuten kuvasta näkyy, on hengityssuojaimen lisäksi käytössäni polykarbonaattilasit ja säädettäväsangalliset kuulosuojaimet. Kuulosuojaimet ja lasit maksoivat 5.95€ Biltemasta ja yksi tuollainen suojain maksaa noin kolme euroa.

Kolme euroa "kertakäyttöisestä" suojaimesta kuulostaa isolta summalta harrastelijalle, mutta tuosta seuraavasta kuvasta ilmenee aika hyvin, että se kolme euroa todennäköisesti säästää kolmen tuhannen euron keuhko-ongelmilta. Voisi sanoa, että tulee maksettua terveydestä. Miksi sanon "kertakäyttöinn"? Siksi, että nämä suojaimet ovat tarkoitettu kertakäyttöisiksi, mutta kyllä niitä mielestäni voi parikin kertaa käyttää mikäli niihin kohdistuva pölyrasitus on pientä tai lyhytkestoista. Parhaiten suojaimen tilan huomaa hengityksen raskaudesta ja vertaamalla pakasta repäistyyn eli uuteen suojaimeen.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla suht halpa (9.90€ kolme kappaletta) hengityssuojain ennen käyttöä ja oikealla sama suojain sen jälkeen, kun olin työstänyt 24 tiirikkaa penkkihiomakoneella rautasahanteristä. Sain näitä suojaimia isältäni, kun niistä puhetta tuli ja tämän eron nähtyäni voin vain kuvitella sitä metallinpölyn ja muun hienojakoisen tavaran määrää keuhkoissani. Tästä lähin ei ainuttakaan hiontatyötä ilman hengityssuojainta!

Näissä suojaimissa hyvää on tuo keskellä oleva muovinen uloshengitysventtiili, joka siis päästää uloshengityksen vapaasti lävitseen, mutta sulkeutuu sisään hengitettäessä. Tämä vähentää tuon suojaimen kostumista hengitysilmasta ja helpottaa myöskin hengittämistä, kun keuhkoilla ei tarvitse painetta kehittää. Näiden suojainten kiinnitys päähän tapahtuu kahden kumilenkin avulla ja nenän kohdalla on metallinen klipsi, joka pitää puristaa nenävarren ympärille/päälle, jotta suojain istuisi hyvin eikä vuotaisi. Oikein istuvan suojaimen tunnistaa siitä, kun hengitettäessä sisäänpäin suojain selvästi painuu kasvoja vasten ja tämän huomaa suht helposti. Myös uloshengitysventtiilin aukeaminen ulospäin hengitettäessä on hyvä varmistaa.

En tarkkaan tiedä, että mikä näissä on järkevä pitoaika, eli milloin viimeistään tulisi vaihtaa, mutta kyllä tuo kuvassa oleva käytetty on jo roskikseen menevää materiaalia, sillä sen läpi hengitettäessä tuntuu selvästi kovempi vastus kuin puhtaan suojaimen läpi. Mieluummin uusi suojain kuin entiset keuhkot, sillä suojaimia saa aina uusia ja halvemmalla kuin keuhkoja.

Ja kun tarvittavat suojaimet on valittu, puettu päälle ja tarkistettu niiden toimivuus ja istuvuus, on aika katsoa kuolemaa silmiin, nauraa sille ja työskennellä turvallisin mielin jatkossakin, tietäen, että heinäsirkat sirittää vielä vanhempanakin ja että Braillen aakkoset ja keuhkovaurio pysyvät kokemuksista kaukana.

Paljaat lukkorungot riski ilman suojausta

Tässä hieman yli viikko takaperin huomasin, että meidän kerrostalomme varastokäytävälle johtava takaovi ei ole huullettu eikä porrastettu, joten pääsy lukon teljelle on olemassa. Eihän tässä tapauksessa riskiä ollut teljen suhteen suoranaisesti, sillä kyseessä oli Abloyn 4190 lukkorunko, joka on siis takalukkiutuva, eli vaatii avaimen auetakseen ulkopuolelta eikä leffojen luottokorttitemppu toimi.

Mutta tapauksessa oli yksi pieni ongelma: Karmin ja oven väliin jäi sen verran tilaa, kuin viereinen kuva osoittaa ja kyseisestä raosta olisi ollut mahdollista jollakin tikulla tai muulla vastaavalla tökätä tuo toimintatilan valitsinpainike (ympyröity) alas. Tämän jälkeen olisi pitänyt vain odotella, että joku kulkee ovesta ja ovi ei olisi mennyt takalukkoon ja sen olisi saanut kahvasta auki. Näin olisi päässyt muuten täysin lukitulle varastokäytävälle, josta pääsee ilman avainta porraskäytävään, joka myös olisi normaalisti lukittuna.

Ilmoitin tästä pienestä ja suht huomaamattomasta asiasta kiinteistöä hoitavalle taholle ja eilen oveen oli asennettu murtosuojarauta, kuten kuvasta näkyy. Tämä estää pääsyn lukon toimintatilan valitsinpainikkeelle ja teljelle, joten nyt siitä ei pääse huomaamatta sisään. Katsellen Googlesta hakutuloksia sanalle "murtosuojarauta" ja kauppojen hintoja, näyttäisi tämä lysti maksaneen jotakin viiden ja kahdenkymmenen euron välimaastosta ja neljä puuruuvia ja kiinteistöä huoltavalta hetken aikaa porakoneen kanssa.

Joissakin lukkorunkomalleissa tuon toimintatilan valitsimen saa lukittua tiettyyn asentoon pienen ruuvin avulla ja tämä on käytännöllinen ratkaisu silloin, kun oven on tarkoitus takalukkiutua joka kerta sulkeutuessaan.

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 1

Tarkoituksena olisi kirjoittaa tällä kertaa hieman erilaisista yleishyödyllisistäkin työkaluista, niiden turvallisesta käyttämisestä ja perusmateriaaleista, joita usein käytän. Miltei kaikista työkaluistani otin digikameralla kuvan, mutta koska en jaksanut valojen kanssa leikkiä, jouduin hieman tasapainottelemaan kuvien laadun ja valotuksen kanssa jälkikäteen tietokoneen avustuksella saadakseni kuvista edes katseltavia.

Jaan tämän kahteen osioon, joista tässä ensimmäisessä esittelen työkaluja, joita käyttäessä ei tarvitse välttämättä suojaimia käyttää. Toisessa osiossa aion käydä läpi sähkökäyttöisiä työkaluja, kuten Dremelin ja penkkihiomakoneen, sekä kerron materiaaleistani hieman.

Ensimmäisenä ajattelin lähteä liikkeelle työkaluista, jotka eivät vie epähuomiossa suvunjatkamiskykyä tai joille ei menetä raajojaan helposti, eli pieniä ja käteviä yleistyökaluja, joita saa likipitäen jokaisesta liikkeestä. Omani ovat ostettu pääosin Biltemasta, koska sieltä halvalla saa ja siellä useasti poikkean. En väitä niitä millään muotoa parhaiksi, mutta vielä ei ainutkaan ole hajonnut, joten en näe laadussa mitään vikaa. Sitäpaitsi eihän se laatua olisikaan, jos siinä vikaa olisi, eikö? Vaikka kaikki varmaan tietävätkin, niin sanon silti: Köyhän ei ole vara ostaa halpaa; Jos ostaa halvalla, ostaa useasti; Jos haluaa halvan ja hyvän, joutuu ostamaan kaksi. Noin, ja sitten asiaan.

Jakoavain
Ensimmäisenä esittelyyn pääsi reilun nopanheiton seurauksena Biltemasta ostetut jakoavaimet, joissa on mukavasti millimetrin jaolla oleva mitta-asteikko. Leukojen maksimi avautuma on noin 25mm, joten sillä vääntää pienimmät pultit ja mutterit riittävän hyvin. Työkalun pinta on hyvin sileä ja miellyttävä silmälle ja kahvaosan kumi tarjoaa kädelle lipeämättömän pidon. Jakoavaimen toisessa päässä on kiinteä, vissiinkin 10mm:n lenkkiavain, joka toiminee hyvin työkalun ripustuskorvakkeenakin. Työkalu on valmistettu kromivanadiinista ja maksoi 4.90€ per kappale. Biltema antoi työkalulle kymmenen vuoden takuun, joten hintaansa nähden työkalu on täydellinen. Täytyy nyt sivumainintana sanoa, että kuluttajasuojalain virhevastuukaan ei kattaisi tällä hinnalla millään kymmentä vuotta, joten valmistaja/myyjä/maahantuoja selvästi luottaa tuotteeseensa. Nämä ovat niitä syitä, että miksi ostin kaksi näitä kerralla. Oikeastaan syynä oli vessan lavuaarin vääränlainen vedensyöttöliitin ja siihen adapterin kiinnittäminen pesukonetta varten, mutta se lienee toissijaista nykyään.

Kuusiokoloavaimet
Erilaisia lukkoja purkaneena ja tutkineena on huomannut, että usein purettavaksi tehdyissä lukoissa lukkosylinterin suojus on kiinni pienellä ruuvilla, joka on kuusiokoloruuvi. Suomessa kun ollaan, niin suomalaiset tuotteet sisältänevät millimetrisiä ruuveja, mutta on vastaan tullut tuumaisilla koloilla varustettujakin. Näitä varten ostinkin, jälleen Biltemasta, setin kuusiokoloavaimia, sekä tuumaisia että millimetrisiä. Kaikissa muissa paitsi aivan pienimmissä on kaiverrettu avaimen kylkeen sen koko millimetreinä tai tuumina. Täytyisi noihin pienimpiin vielä keksiä jokin merkitsemistapa, niin voisi irroittaa nuo kaikki noista jousikiinnikkeistään ja tuosta lenksusta helpompaa käyttöä varten. Näitä ei hirveän usein ole tarvinnut, mutta ovat käteviä. Näistä joutui köyhtymään 1.90€ per setti, eli halvalla lähti mutta toimivat tarkoituksessaan mainiosti. Ergonomia nyt paljaasta ja kulmikkaasta metallista on kaukana, mutta kuka sitä kaipaa viiden sekunnin ajan mitä tuota kerrallaan käyttää silloin tällöin?

Lukkopihdit
Lukkopihdit kyllä nimensä puolesta sopivat lukoista kiinnostuneelle ja varsinkin jos Abloyn ovilukkojen lukkosylinterit kiinnostaa. Itselleni nämä hankin Abloyn lukkoja varten, kun niissä tuollainen lukkosokka on pitämässä lukkosylinteriä kuoressaan kiinni ja kireällä. Pitkään etsin, kunnes Tarjoustalosta löysin lukkopihdit, joissa olisi samassa käänteistoimintokin. Käänteistoiminnon ansiosta voin nopeasti vaihtaa työkalun liikesuuntaa, eli kun puristan kahvat yhteen, niin liikkuuko työkalun kärki kiinni vai auki. Paketin mukana tuli neljä erilaista vaihtokärkeä, jotka eroavat toisistaan lähinnä muotonsa perusteella, eli yksi on suora, toinen kulmassa ja niin edelleen. Hintakaan ei ollut paha, 3.95€. Lukkopihdissä kyllä on pehmeää muovia oleva kahva, mutta se tuntuu liikkuvan turhankin herkästi työkalun varsilta pois, joten en näitä malleja suosittelisi pidempiaikaiseen työskentelyyn.

Sivuleikkurit
Tässä kuvassa ei näy kuin pelkät sivuleikkurit, mutta jonkin laatikkoni perältä löytynee loputkin tästä setistä, johon kuuluu yhteensä kolme erilaista pihtiä (pitkät, käyrät ja hammastetut/lyhyet) ja kahdet sivuleikkurit, joista toinen kuvassa. Tuo oranssi kumi haisi uutena oksettavalle ja tätä settiä myytiin "elektroniikkatöihin" Säästö-Karilla, josta sen ostin. Ei mitään parhainta laatua, taisi noin viisi euroa maksaa tuo setti noin kymmenen vuotta sitten, mutta edelleen toimivat hyvinä yleistyökaluina. Kuten kahvaosista näkyy, ovat keränneet itseensä kerroksen mustaksi töhnäksi mennyttä likaa, mutta pito on silti hyvä karheiden kahvojen ansiosta. Ihan hyvät ovat käteen, mutta monesti on mietityttänyt milloin metalli antaa periksi jostain kohtaa, mutta on vielä näkemättä hajoaminen.

Viilasarja
Pienimuotoiseen työskentelyyn lähinnä messinkiä varten hankin itselleni Biltemasta tällaisen viilasetin. Kaikki viilat ovat 100mm pitkiä levein on noin sentin levyinen. Setissä on kuusi erimuotoista viilaa: pyöreä, litteä, neliö, kupera, kolmio ja päästään terävä litteä. Setti tuli pienessä muovitaskussa ja maksoi 3.90€. Kaikki paitsi tuo terävä ja kupera ovat nähneet jo tuntien edestä messinkiä ja toimivat mainiosti. Itse olen tehnyt lukoista halkileikkausmalleja ja näillä on saanut siistejä avarruksia tehtyä ja myöskin siistittyä Dremelin jälkiä. Näiden jälkeen tietysti tulee hiekkapaperia viimeistelyyn, josta minulla ei kuvaa ole. Käytännössä kaikki 200 ja siitä isommalla numerolla olevat hiekkapaperit ovat loistavia tähän lisäksi. Viilojen ergonomia on vähän siinä ja siinä, koska kahvat ovat pieniä. Itselläni viilan kahva lepää kämmenen pohjaan ja sormella painan viilan varresta ja näin on tehty jo pitkään ja hyvin toimii.

Putkileikkuri
Tiirikoita ja avaimia tehdessä on tullut tarvetta saada leikattua messinki- ja alumiiniputkia sopiviksi pätkiksi, joten tuli Biltemasta hankittua pienikokoinen putkileikkuri. Hintaa tuli 2.95€, eli halpa tämäkin ja todella kätevä. Tähän mennessä sitä on testattu messinki-, alumiini- ja kupariputkilla, jotka ovat kaikki suht pehmeitä metalleja. Tuo kykenee leikkaamaan 3-22mm halkaisijaltaan olevia putkia ja käyttö on hyvinkin suoraviivaista: Putki tuohon leukojen väliin siten, että se lepää kahta rullaa vasten ja sitten kiristää ruuvista sen verran, että vastakkaisessa leuassa oleva terä hieman painaa putkea vasten. Sitteen kierros tai kaksi kiepauttaa tuota leikkuria putken ympäri, hieman kiristää ruuvista ja taas kiepautus ympäri. Tätä jatketaan, kunnes putki katkeaa ja yleensä siihen menee noin 5-20 kierrosta putken ympäri. Leikkauksen jälkeen leikkausjäyste tai "huuli" on jollakin hiottava tai terävällä puukolla vuoltava pois. Itse käytän pyöreää viilaani tähän hommaan, aikaa menee minuutti maksimissaan. Hieman kalliimmassa putkileikkurissa olisi tullut jäysteenpoistin mukana, mutta itse en sitä kaipaa.

Juotinasema
Messingin ja kuparin juottamiseen käytän elektroniikkaharrastustani varten hankkimaani juotinasemaa isoimmalla vaihtokärjellä varustettuna. Kuvassa näkyy myös juotostina, joka sisältää 3.5%:ia hopeaa, 0.7%:ia kuparia ja loput tinaa, eli lyijytöntä ja hopeaa sisältävää juotostinaa, jossa on hartsi mukana. Tämä tina sulaa 221 Celsius asteessa ja on 0.8mm paksua. Tämä on kovempaa kuin "tavallinen" 60/40-tinalyijyseos, mutta ei kuitenkaan vastaa lähellekään kunnon hopeajuotteella tehtyä kovajuotosta. Nopeaan, helppoon ja "myrkyttömään" juottamiseen täydellistä tavaraa. Ostin oman sadan gramman rullani Clas Ohlsonilta hintaan 11.50€, eli halvaksi en tätä voi sanoa, mutta en kyllä kalliiksikaan hauku. Juotinaseman ostin vuosia sitten Elektrolinnasta ja se maksoi muistaakseni 50-60€.

Kaikista näistä työkaluista juotinasema lienee "vaarallisin", koska se on sähkökäyttöinen ja käy hyvinkin lämpimänä kärjestään. Juotinkärjen lämpötila on yleensä 200-350 astetta, riippuen juotettavasta kohteesta ja juotteesta, joten siihen voi polttaa sormensa ja nivusensa helposti.

Enemmän materiaaleista, sähkökäyttöisistä työkaluista ja työturvallisuudesta seuraavassa kirjoituksessani.