Abloy avainviilausjigi

Pitkällisen suunnittelutyön ja kiirellisen koneistuksen tuloksena tuli tehtyä pieni lisä omaan työkalukokoelmaan. Kyseessä on tavallaan avainjyrsin, vaikkakaan sillä ei jyrsitä vaan viilataan avain. Tähän viilausjigiin tein avainkehdon, johon sopii Abloy Classic avainaihiot, mutta on mahdollista myös tehdä jatkossa avainkehto Profilen aihioille myös. Pienellä lisäyksellä avainkelkkaan olisi mahdollista myös viilata ns. vääränkätisiä avaimia, joissa on siis "jyrsinnät" toisella puolen avainta. Näitäkin lukkoja on tullut muutamia vastaan, mutta ovat tosiaan harvinaisia.

Avainviilaimessa on muutama nitrattu teräspinna, jotka ohjaavat viilaa ja estävät viilaamasta liian syvälle. Huoltoa ja säätöjä varten laite on helppo purkaa vain ruuvaamalla avainkelkka ulos rungosta ja kuusiokoloavaimilla osat saa toisistaan erilleen. Viilainta käytettäessä pienen pientä viilauspurua voi mennä liikkuvien osien väliin ja aiheuttaa tahmaamista, mutta ainakaan toistaiseksi useiden avainten viilaamisen jälkeen näin ei ole tapahtunut.

Rungon pohjaan jyrsin vielä pienen syvennyksen, johon stanssasin hyvinkin vapaalla kädellä mikä tämä härveli on, kuka sen teki, missä ja milloin. Lopuksi hioin syvennyksen hiomakivellä tasaiseksi, jotta teksti erottuisi paremmin.

Pääsyy tämän työkalun tekoon oli 21.10. alkava LockCon tapahtuma jälleen kerran Hollannissa, jonne aion osallistua ja viedä työkalun mukanani. Osittain tämä työkalu myöskin liittyy esitelmääni, jonka LockConissa pidän ja jonka aiheena on Abloy Classicin avainjäljentäminen (eng. impressioning). Tällä avainviilausjigillä kun voi myös valmistella avainaihiot jäljentämistä varten kuntoon ja käyttää sitä viilausapuna jäljentämisen edetessä.

Lähden tuonne Hollantiin jo 20.10. torstaina ja palailen seuraavan viikon puolella. Päivitän matkakuulumisia kotiuduttuani, sillä uskon ettei matkan aikana liiemmin ole aikaa istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan.

Easy Entrie

LockCon 2008 tapahtumassa sain ensimmäisen kosketukseni tähän oikein mukavaan ja kätevään koneeseen, josta löysin ensimmäisen kerran tietoa vuosi tai kaksi sitten. Kyseessä on Easy Entrie niminen pieni pinkki laatikko, joka tekee unelmista totta...tai ainakin messingistä avainaihioita. Laite ensin mittaa jo olemassaolevan avaimen tyvestä avainprofiilin tai ottaa tietokoneelta vastaan avainprofiilitiedoston, jonka mukaan terää sitten liikutellaan messinkiaihion ympärillä.

Aihioina käytetään eri vahvuisia messinkipaloja, joista pari esimerkkiä vasemmalla. Niiden tyveen on meistattu numero, joka kertoo aihion paksuuden ja kone ilmoittaa tarvittavan aihiopaksuuden mittausten jälkeen. Easy Entrien käyttämät aihiot kulkevat nimellä "Rohlex", mutta nimen alkuperästä itselläni ei ole tietoa. Ne on helppo tunnistaa jo tuosta hymynaamastaan, mutta uudemmissa aihioissa on johonkin hukattu tuo suu, todennäköisesti kustannusten laskemiseksi. Aihiot ovat normaaleihin avaimiin nähden ylimittaisia, joten profiilin leikkaamisen jälkeen aihion päästä täytyy katkaista pätkä ja siistiä pää.

Valitettavasti kuvistani uupuu kuva avaimesta mittauksessa, mutta selitetäänpä sanoin sama asia. Oikealla on ylhäältä päin kuvattu mittauspidike, johon olemassaoleva avain kiinnitetään. Tuo V:n mallinen pidike painaa avaimen kiinni jonkin avaimen uran kohdalta ja näin varmistaa, että avain on pystysuorassa mittauksen aikana. Sen vieressä oikealla näkyy pieni metallitappi, joka voidaan painaa oikealla näkyvästä jousipalautteisesta napista avaimeen kiinni. Tätä käytetään siten, että tappi työnnetään avaimeen kiinni ja avaimen korkeus säädetään sellaiseen asentoon, että avaimen tyvessä oleva olkapää lepää tämän tapin päällä. Avain kiristetään paikoilleen ja tappi poistetaan sen alta.

Tässä kuvassa näkyy koneen sisältä pilkottava pieni mittauspää, jossa on hyvin ohuesta pellistä olevat kaksi sakaraa. Kone ensin tarkistaa itsensä kuvassa heikosti näkyvään pieneen noin 1.50 mm paksuun tolppaan ottamalla 5-10 lukemaa molemmilta puolilta. Näin kone havaitsee, jos sen mittauskytkimissä on häiriötä, sillä mittaustulosten pitäisi olla samat yhdellä puolella tolppaa hyvin pienin variaatioin. Mittausvarsi pääsee kääntymään kuvasta katsoen sivusuunnassa hieman, kunnes se aktivoi jomman kumman puoleisen mikrokytkimen, jolloin kone rekisteröi syvyyden. Tämän jälkeen kone siirtää mittauspäätä seuraavaa mittauskohtaa varten aavistuksen ja liikuttaa avainta kohti mittauspäätä kunnes saa signaalin mikrokytkimeltä. Näin jatkaen kone käy avaimen pinnan läpi ja tekee samat mittaukset myös toiselta puolen avainta.

Avain mitataan tyvestä sen takia, että siinä on koko avaimen leikkuuprofiili vielä tallella ja siksi se on hyvä paikka suorittaa mittaus. Avaimen terän kohdalta on leikattu metallia pois, joten siltä kohdalta mitattuna saisi vajaan profiilin. Kone ei unohda mitattua avainta, ellei konetta sammuteta tai suoriteta uutta mittausta. Koneesta voi siirtää mitatun profiilin koneelle, jossa sitä voi sopivalla ohjelmalla myös jälkieditoida sen parantamiseksi tai varioimiseksi. Koneelta voi myös ladata koneen muistiin leikattavan avainprofiilin. Kun mittausdata on koneen muistissa, kone pyytää mittauksen perusteella sopivan paksuista aihiota asennettavaksi pidikkeeseen.



Rohlexin kiinnittämiseksi leikkurin suojaluukku avataan, puhdistetaan pehmeällä harjalla ylä- ja alapidikkeet ja asetetaan Rohlexin pohja vasemmalle ja kiinnitysreiät vastaavien tappien kohdalle. Tämän jälkeen ylä- ja alapidikkeet ruuvataan kiinni napakasti, muttei liian tiukalle ja suljetaan kansi. Jos kansi ei ole kiinni, kone ei suostu käynnistymään. Kone on nyt valmis leikkaamaan.

Leikkuuterä on 20x0.3x5 kooltaan, eli nimellishalkaisija on 20 mm, paksuus 0.3 mm ja keskireiän halkaisija 5 mm. Materiaali on pikaterästä. Kierrosnopeus on hyvin suuri, tuhannesta muutamaan tuhanteen. Terä leikkaa sekä ylös- että alaspäin mennessä, jotta leikkuuaika olisi lyhyempi, eli myötä- ja vastajyrsintänä. Koska terä on hyvin ohut eikä leikkaa kuin kehällään, kone leikkaa ensin kaikki leikattavat kohdat aihiosta ensimmäiseen syvyyteen asti. Tämän jälkeen leikataan seuraava syvyys ja niin edelleen. Tämän ansiosta terä ei hankaa liki lainkaan leikkauskohdan reunoihin eikä näin ollen haukkaa tai leikkaa kiinni.

Koneen osat liikkuvat THK:n valmistamilla pienillä tarkkuusjohteilla tukevan ja kevyesti liikkuvan rakenteen aikaan saamiseksi. Näitä on kaksi per liikesuunta, jotta riitävä tuenta saataisiin aikaan. Kaksi ohjaa teräpäätä ulos-sisään suunnassa, kaksi ohjaa syvyyssyöttöä ja kaksi ohjaa aihion ylös-alas liikettä. Mittauspää ja terä ovat kytkettynä samalle akselille, eli ne liikkuvat yhtä aikaa sisään ja ulos. Samoin avainpidike ja aihio liikkuvat samalla akselilla kohti terää/mittapäätä. Ainoastaan aihiopidike liikkuu ylös-alas suunnassa leikkausta varten.



Liikkeet saadaan aikaan NEMA23 kokoluokan pienillä askelmoottoreilla, joita on koneessa kolme. Yksi näistä ohjaa terän/mittapään asentoa, yksi syvyyssyöttöä ja yksi aihiopidikettä ylös-alas suunnassa. Koska aihion ylös-alas liikkeellä ei ole tarkkuusvaatimuksia, on se suoraan hihnavedolla moottorin akselilta ja rajoina toimivat kaksi mikrokytkintä, yksi alhaalla ja yksi ylhäällä. Kone ajaa tätä kelkkaa aina rajaan asti, irroittaa aihion terästä, liikuttaa terää, syöttää aihion terään ja sitten siirtää aihiokelkan toiseen rajaan asti ja homma toistuu. Muut moottorit ovat todennäköisimmin pienennysvälityksellä kytketty kelkkoihin, jotta saataisiin resoluutiota siirtoihin, mutta en voinut asiaa varmistaa koneen kuoria avaamalla, koska kyseessä ei ollut oma kone ja koneelle oli jatkuvasti käyttöä.



Koneen terä kestää keskimäärin 50 avainta, jonka jälkeen se on suositeltavaa vaihtaa ja kone tästä muistuttaakin ja pitää jatkuvasti kirjaa leikattujen avainten määrästä per terä. Terän mukana tulee 2 mm paksu aihio, jota käytetään terän halkaisijan mittaamiseen. Terä vaihdetaan, kiinnitetään tuo aihio ja annetaan koneen tehdä leikkausoperaatio. Tämän jälkeen kone pyytää mittaamaan aihion paksuuden työntömitalla ja antaa vaihtoehtoja sen paksuudelle. Näin kone voi laskea terän oikean halkaisijan itse ja kalibroi siirtonsa sen mukaisiksi.



Laitteen rakenne on noin 10 millin vahvuista alumiinia ja ohuet alumiinikuoret, jotta laite olisi kevyt. Laite sopii käytettäväksi vaikka autossa, sillä se syö 12V:n tasavirtaa ja on hyvin pieniääninen. Negatiivista laitteessa on sen hinta: Pelkkä kone 1300 euroa (ALV 0%) ja koneen ohjausmoduli 5190 euroa (ALV 0%). Toinen lievästi negatiivinen asia on se, ettei se kykene leikkaamaan avaimiin uria, jotka ovat kulmassa, esimerkiksi Kaba pExtra avaimet. Näin ollen noin kourallinen erilaisia avainprofiileja jää leikkaamatta. Lisäksi toistaiseksi kone ei kykene leikkaamaan yli 2.7 mm vahvoja avaimia, kuten Abloy avaimia, mutta asia korjautuisi kirjoittamalla ohjelmakoodia hieman uusiksi.

Eli jos kaipaat tällaista konetta, vaihtoehtoina on kaivaa kuvetta kuin lottovoiton olisi saanut tai vaihtoehtoisesti rakentaa oma alusta asti tai teettättää osat konepajalla ja kirjoittaa oma ohjauskoodi laitteelle. Ei mikään mahdoton urakka, mutta vaatii rahaa ja pitkää pinnaa.

Abloy Classic lukon purku ja huolto

Nyt kun ulkona on vielä lämmintä, on hyvä tehdä pieni siivous talon lukkoihin ja samalla huoltaa muutkin lukituksen osaset. Näin taataan, että lukitus jatkossakin toimii kuten halutaan, pidennetään lukko-osien elinikää ja nähdään, että tarvitseeko lukitusta uusia kulumisen takia.

Itselläni puhdistuksen ja huollon kohteena on arvioiden mukaan noin 23-24 vuotta vanha lukitus ja pesänä on Abloy Classic, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Tiettävästi tätä ei ole puhdistettu kertaakaan, ehkä öljytty ainoastaan parina vuotena. Kyseinen lukko on talon etuovesta, eli siitä on kuljettu päivittäin. Lukkorunkona on toiminut yksi ja sama 4190 mallinen runko. Tämän lukkopesän haitat olen sensuroinut, koska kyseessä on käytössä oleva lukitus ja kyseisen lukoston omistaja haluaa pitää täytteen salaisena. Tämä ei kuitenkaan vaikuta sen kummemmin artikkeliin.

Käyn myös läpi Abloy Exec pesän purkamisen ja kasaamisen myöhemmässä artikkelissa, jotta tällaisen lukkopesän omaavat voivat myös huoltaa oman lukkonsa. Todennäköisesti vastaavat artikkelit syntyy myös muille Abloyn lukoille, eli Profile, Disklock (Pro) ja Protec malleille. Teen nämä erillisenä tämän artikkelin laajuuden ja koon takia ja jotta olisi helpompi löytää se tietty asia/aihe.

Moni on useasti kysynyt minulta, että onko Abloy pesä vaikea purkaa ja kasata uudelleen, tai että mitä tehdä kun mielenkiinnosta purin ja en saa enää sitä kasattua oikein. Pyrin tarjoamaan tässä samalla auttavia kuvia, jotka jokainen voi tulostaa kotonaan avuksi. Nämä kuvat auttavat osien tunnistamisessa ja saamisessa oikeaan järjestykseen helposti, tarvitsematta syventyä lukon toimintaan sen kummemmin.

Suosittelen varaamaan purkamiseen, puhdistukseen ja kasaamiseen yhteensä ainakin pari tuntia aikaa. Itseltäni meni rauhassa touhuillen ja valokuvaten aurinkoisella pihalla istuskellen työskennellessä viiden lukkopesän kanssa noin 4-5 tuntia ja tulipa välissä syötyäkin. Lukkojen kanssa ennenkin leikkineeltä ei hommaan mene kuin parikymmentä minuuttia tehokasta työskentelyä, mutta suosittelen rauhassa touhuamista, niin ei satu virheitä, ongelmia eikä osia huku välttämättä niin helpolla.

Tarvikkeet ja työkalut joita tarvitaan:

• Ristipäinen ruuvimeisseli, jolla saadaan helat ja avainpesä irroitettua.

• Lukkorengaspihdit, jotta avainpesä voidaan purkaa. Omani ostin Tarjoustalosta, hinta 3.45€ per setti, toimii välttävästi tähän hommaan, muuten on hieman lelu. Eipä ollut muutakaan sillä hetkellä. Pihtien sijaaan voi käyttää jotakin ohutta, esimerkiksi ruuvimeisseliä, mutta tässä on riskinä hajoittaa lukko, lukkorengas tai oma käsi.

• Pari desiä asetonia tai tärpättiä osien pesua varten. Tärpätti on siitä hyvä, että se ei haise ihan yhtä pistävästi kuin asetoni ja haihtuu hyvin hissukseen, joten kädet ei jäädy sen takia. Asetonin nopea haihtuminen jäähdyttää sormet nopeasti ja tuntuu, kuin pakastimessa työskentelisi, mutta nopea haihtuminen tarkoittaa myös nopeasti kuivuvaa. Litra asetonia maksaa Biltemassa 4.49€, rautakaupoissa useasti naurettavan kalliina 9.90€ litra. Tärpättiä saa halvemmalla, hieman alle kahdella eurolla litra.

• Kemikaalihanskat. Itse ostin Tarjoustalo reissullani Viledan Universal hanskat ja totesin, että ne kestävät asetonia ja tärpättiä hyvin. Kannattaa tarkistaa omalle kädelle sopiva koko pakkauksen takana olevan mitta-asteikon avulla ennen ostamista. Hinta taisi olla 1.29€.

• Astia, joka kestää asetonia/tärpättiä. Pakasterasia toimii hyvin, tai muu muovikippo, kunhan se on polypropeenia, eli merkitty "PP".

• Vanha hammasharja tai vastaava pikkupensseli. Tätä tullaan käyttämään osien puhdistukseen ja olisi hyvä, että se mahtuu avainpesän rungon sisään.

• Lukkoöljyä. Suosittelen ostamaan ihan lukkoliikkeestä, niin ei ainakaan voi valittaa että on väärää tavaraa. Älä käytä WD-40, se ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseen voiteluun, vaan ruosteisten osien irroitteluun. WD-40 lisäksi kuivuu nopeasti ja jättää jälkeensä tahmean pinnan, joka kerää likaa ja pölyä herkästi. Normaalia voiteluöljyäkään ei tule käyttää, sillä se muodostaa tahmeaa tahnaa lukon sisään pölyä kerätessään ja lisäksi on usein liian paksua tähän hommaan. Grafiittipölyä en suosittele, sillä se kosteissa oloissa menee tahnaksi ja on lisäksi äärimmäisen tahraavaa eikä grafiittitahrat tunnu irtoavan vaatteista millään. Hintaa lukkoöljylle on noin 5-10€ per pullo ja yksi pullo riittää omakotitalolle vuosiksi.

• Avuksi osien ja avainten leikkausten tunnistamiseen voit tulostaa tämän alla olevan kuvan. Kun tulostat sen 277mm x 183mm kokoisena, sen pitäisi olla 1:1 oikeiden osien kanssa. Tämä kuva on tosin tietynlaisille osille ja omasi saattavat poiketa näistä hieman, riippuen täysin lukon iästä.
  

Suosittelen ottamaan toisella kädellä oven reunan yli otteen siten, että saat pidettyä helat paikoillaan ruuvien irroituksen ajan. Näin helat ei tipu ja naarmuunnu, eikä tarvitse kuunnella kilinää. Ristipäisellä meisselillä ruuvataan kaksi heloja pitävää ruuvia irti, jolloin avainpesän hela irtoaa ja painike heloineen irtoaa ruuveineen. Laita nämä sivuun talteen.



Seuraavana toimenpiteenä ruuvataan auki kaksi ruuvia, jotka tässä tapauksessa pitelevät kiinni saapasmallista avainpesää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy vääntöpainikkeen kara ja sitä kiinni pitelevä pieni metallilevy. Tämä levy karan kera irtoaa ruuvien poiston jälkeen myös. Koska kyseessä on hyvin paksu puuovi, on pesän ja lukkorungon välissä käytetty huomattavaa määrää pinottuja jatkopaloja. Nämä irtosi tässä tapauksessa yhtenä nippuna, sillä ne olivat niitattu yhteen.

Tässä vaiheessa on hyvä päällisin puolin pyyhkiä kaikki osat irtopölystä ja hämähäkinseitistä. Suosittelen tekemään tarkistuksen ruuvien kunnolle, sillä ne ovat usein pyöreäksi väännetty tai ovat hapettuneet koko pinnaltaan valkoharmaaksi töhnäksi. Pienin mahdollinen apu on näyttää teräsharjaa hieman tuolle hapettumalle, mutta paras olisi ostaa kokonaan uudet katkouraruuvit. Näitä saa kaikista rautakaupoista ja lukkoliikkeistä, maksanee pari kolme euroa pussi, jossa 2-4 ruuvia.

Ostaessa ruuveja kannattaa katsoa mitä on ottamassa ja suosittelisin ottamaan vanhat ruuvit malliksi mukaan, sillä katkouraruuveja on hieman erilaisia, joissakin on pitkä pätkä kierrettä ennen ensimmäistä uraa ja joissakin koko ruuvi on melkein pelkkää uraa. Jos kyseessä on ulko-ovi kuten tässä, ostaa teräksestä tehtyjä ja mikäli tarvitsee olla messingin väriset, niin teräksisiä löytyy messingöityinä myös. Tämä mainitaan paketin pahvissa. Sisäoviin soveltuu nuo pelkkää messinkiä olevat hyvin, koska siellä ei olettettavasti tarvita murtokestävyytä yhtä paljoa kuin ulko-ovissa. Laita uusi ruuvi vanhan vierelle, merkkaa oikea katkaisu-ura pituutta varten ja sahaa rautasahalla ylimääräinen pois. Vanhat ruuvit suosittelen viemään metallinkierrätykseen.



Vasemmassa kuvassa näkyy kaikki tarvittavat tarvikkeet puhdistusta varten liuotinta lukuunottamatta. Oikeanpuoleissa kuvassa on oma "lunttilappuni", johon piirtelin pikaisesti kuvan yhtä haittaa apuna käyttäen ja vetelin viivat ja numerot helpottamaan haitan tunnistusta. Jos tarpeeksi kauan on leikkinyt näiden kanssa, niin tätä ei aina tarvitse, mutta helpottaa hommaa kummasti. Kuvasta olen vetänyt yli avaimen leikkausnumerot, jotka kirjoitin siihen kasausta varten. Aiemmin mainitsemani apupiirrokset näyttävät erilaiset avainleikkaukset, jotta jokainen voi tulkita oman avaimensa leikkaukset helpottamaan kasausta. Mikäli ei osaa tai halua tehdä näin, voi aina kokeilla haitta kerrallaan ja avaimella testata, että haitta on varmasti oikea kyseiselle paikalle.



Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy salamalla hyvin korostettuna tuo lukkorengas, joka pitää haittasylinteriä avainpesän rungossa kiinni. Se lähtee lukkopihtien avulla helposti irti, kun laittaa pihdit paikoilleen ja puristaa rengasta pienemmäksi ja nostaa pois. Sen alta löytyy yleensä oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvä "shimmi" tai kaksikin, joilla säädetään ylimääräinen väljyys pois aksiaalisessa suunnassa.

Kun lukkorengas ja shimmi(t) on poistettu, laita etusormi tuon haittasylinterin karan päälle (keskellä törröttävä pala messinkiä), ota avainpesä keskisormen ja peukalosi väliin ja käännä ylösalaisin pitäen haittasylinteri paikoillaan etusormellasi. Nyt voit toisen käden sormellasi hieman painaa avainreiän läpi päällimmäistä haittaa, samalla varovasti laskien tuon haittasylinterin alhaalta ulos. Kun haittasylinteri on liukumassa ulos, nappaa siitä keskisormella ja peukalollasi kiinni ja ota toiseen käteen avainpesän runko. Siirrä samalla etusormesi painamaan haittatankoa, joka yrittää pullahtaa ulos haittasylinteristä. Nyt vain varovasti vedät haittasylinterin ulos avainpesän rungosta ja lasket rungon pöydälle.

Laske varovasti irti haittatangosta, nosta se pois ja yritä varovasti pöytään kopauttamalla saada sen alla oleva pienen pieni jousi ulos tai kaiva se hammastikulla tai vastaavalla. Joissakin malleissa jousi on tällainen parin millin kokoinen rääpäle, kun taas vanhemmissa jousi on sentin mittainen ja syvällä reiässä. Mikäli kuitenkin jostain syystä onnistut jousen hukkaamaan, niin lukkoliikkeestä saanee uuden pyytämällä tilalle ja hinnaksi tulee jotakin 0-2 euroa, kun kauniisti pyytää.




Nämä kuvat näyttävät suht hyvin, minkälaista tahmeaa mönjää lukon osat ovat täynnä. Koko täyte eli haittakiekkopaketti välilevyineen pysyi suht siististi nipussa itsekseenkin tuon tahnan takia. Jos haluaa helposti pitää sisuskalut järjestyksessä, niin suosittelen purkamaan täytteen haittakiekko kerrallaan pöydälle, kuten yllä oleva viimeinen kuva osoittaa. Päällimmäinen haittakiekko on vasemmanpuoleisin, välilevyt on kerätty yhteen nippuun sillä ne ovat kaikki samanlaisia ja haittatanko ja haittatangon palautusjousi on otettu erilleen. Ympyröin kuvaan punaisella tuon millimetriluokan jousen, jotta erottuu selkeästi. Tämä on siis todella helppo hukata ja lähtee liikkumaan ihan kohti hengittämällä pitkin pöytiä melkeinpä.



Itse tosin en alkanut pesemään osia yksitellen järjestyksessä, vaan hulautin kaikki kerralla kippoon ja asetonia pari desiä päälle. Asetoni on äärimmäisen tulenarkaa ja herkästi haihtuvaa, joten työskentelytilan tulee olla hyvin tuuletettu. Suosittelisin sitä aurinkoista ulkoilmaa. Tämän jälkeen osat pestään yksitellen molemmin puolin hammasharjalla hangaten, jotta kaikki lika lähtee irti. Suosittelen myös pyyhkäisemään haittakiekkojen kehiä, jotta kehälovista ja valekehälovista lähtee roskat pois myös. Avainpesän rungon pesu on hieman hankalaa sisältä, mutta reilusti liuottimella huuhtomista ja harjan pyörittelyä, niin ainakin suurin osa liasta irtoaa. Kun osa on pesty, on se hyvä tipauttaa kuivumaan paperinpalan päälle. Paperi imaisee asetonin ja mahdollisen kuonan mitä se mukanaan tuo, eikä jää pöydälle likaista länttiä sen takia. Asetoni itsessään ei tahraa, mutta syö monia muoveja, kuten polystyreenia (Styroksia).

Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, roskaa irtosi reippaat määrät. Suurin osa on tuulen mukana tullutta pölyä, joka on aikaisempiin öljyihin sun muihin sekoittunut, mutta yleensä suurin määrä roskaa tulee avainten mukana: taskun pohjalta nöyhtää, hiuksia, karvoja ja muuta irtopölyä. Suosittelen siis pesemään ne avaimetkin tässä samalla. Niin, ja muistithan sen pienen jousen, ettei vaan jää tuonne roskien joukkoon pesukippoon. Kun pesu on suoritettu, asetonin voi joko kipata suodattimen läpi takaisin purkkiin mikäli sitä käyttää näihin hommiin ainoastaan (joukossa on öljyä liuenneena) tai sitten toimittaa tämän litkun ongelmajätteen keräyspisteeseen.



Kun kaikki osat on pesty, on aika tarkastaa että kaikki on ylipäätään tallella ja tämän jälkeen alkaa kasaus. Tässä tapauksessa haittoja oli yksitoista kappaletta, joten se tarkoittaa, että välilevyjä on kymmenen, sillä välilevy kuuluu aina kahden haitan väliin. Jos lukossasi oli vain kymmenen haittaa, pitäisi välilevyjä olla yhdeksän. Lisäksi pitäisi löytyä avainpesän runko, haittasylinteri, lukkorengas, mahdolliset shimmit, haittatanko ja se pienen pieni haittatangon palautusjousi.



Kasaamisessa on tärkeintä tunnistaa osasista pari erikoistapausta. Vasemmassa kuvassa yllä näkyy kaksi nostonollaa. Nämä tunnistaa muista siitä, että niiden kehälovi ei ole täysin suora, vaan toinen sivu on kalteva. Tämä kalteva pinta työntää haittatankoa ulospäin lukkoa suljettaessa. Näistä nostonollista ylempi on vapaasti pyörivää mallia, eli siitä puuttuu alareunasta tuo kiertoa rajoittava väkänen. Tämä kyseinen haittakiekko tulee täytteen päällimmäiseksi ja sen funktiona on tehdä eräs tietty tiirikka käyttökelvottomaksi.

Oikeanpuoleisen kuvan otin lähinnä vain huomioksi, eli molemmat ovat "normaaleja" haittoja, vaikka toisessa onkin hieman erilainen avainkanavan reikä. Se on kuin mikä tahansa muukin haitta, mutta sen keskustasta on otettu pieni ympyrä pois, jotta eräs toinen tiirikkatyyppi olisi vaikean ja mahdottoman välimaastossa käytettävä tässä lukossa. Tällaisia haittoja on satunnaisissa paikoissa ja satunnainen määrä, eli ei ole merkitystä mihin kohtaan nämä laittaa, kunhan ei päällimmäiseksi.



Kasaus alkaa nostonollalla, joka pujotetaan haittasylinterin pohjalle, kierronrajoitin oikeassa reunassa ja avainkanava oikealla puolella. Tämän tyyppiset haitat menevät vain yksin päin lukkoon, eli kaikkien pitää olla samoin päin tai lukko ei toimi. Tämän jälkeen laitetaan välilevy, mutta ei ole merkitystä kummin päin sen laittaa. Itse tykkään laittaa nämä joustavat välilevyt kupera puoli ylöspäin. Tästä eteenpäin on sitten kasattava avaimen mukaan, eli nyt joko vilkuilet tulostamiasi lappusia, avaintasi ja haittoja tai etsit silmämääräisesti tai kokeilemalla sopivan ja avaimellasi testaat menikö oikein. Testaus tapahtuu siten, että laitat avaimen pohjaan asti ja käännät kunnes pysähtyy. Kehälovien tulisi olla nyt yhdessä linjassa haittasylinterin raon kanssa. Mikäli ei ole, haitta on väärä kyseiselle kohdalle. Kun kaikki haitat on paikoillaan, varmista että päällimmäiseksi on tullut nostava nolla, joka on vapaasti pyörivää mallia. Jos kyseessä on vanhempi lukko, ei päällimmäinen haitta ole vapaasti pyörivä. Turvallisuuden lisäämiseksi olisi hyvä sellainen olla, joten joko tekee sellaisen itse haittakiekosta kierronrajoitin poistamalla tai kysymällä lähimmältä Abloy valtuutetulta liikkeeltä tehdastekoista. Liike tosin ei myy haittoja, vaan tekevät sen sarjoitus- tai huoltopalveluna, joten pesä tarvitsee olla mukana.



Pidä vasemman kuvan mukaisesti sormillasi täytettä kasassa, jottei se leviä uusiksi pitkin pöytää ja lattioita sillä välin, kun laitat jousen haittatangon paikoilleen. Jousi tulee etummaiseen reikään, joka on matalampi. Haittatanko asettuu sitten taaempaan reikään. Nyt voit viimeistään testata, että täyte on oikein kasattu avaimellesi, eli aseta avain sisään pitäen haittapakka silti kasassa, paina sormella haittatankoa ja käännä avainta 90 astetta myötäpäivään. Haittatangon tulisi painua kehälovien muodostamaan uraan, mutta mikäli ei painu, tarkista mikä haitoista ottaa vastaan poistamalla haittatanko ja vaihda kyseinen haitta oikeaksi.




Lopuksi liu'utat haittasylinterin paikoilleen avainpesän runkoon. Tämä onnistuu parhaiten samalla tapaa, kuin purkaessakin, eli haittasylinteri pystyssä ja pujottamalla rungon tämän päälle. Pidä sormellasi haittatanko paikoillaan, jottei se nappaa runkoon kiinni. Kun haittasylinteri on pohjassa asti, käännä runko ympäri, aseta shimmi(t) paikoilleen ja napsauta lukkorengas kiinni. Yllä on kolme kuvaa, joista vasen näyttää väärin asennetun lukkorenkaan. Yleisin huolimattomuusvirhe on nimittäin juuri tämä, että lukkorengas jää kanttaamaan joltain kohtaa. Tämän saa korjattua ihan painamalla sen sisään, jolloin kuuluu napsahdus. Kahdessa muussa kuvassa lukkorengas on asianmukaisesti paikoillaan.



Nyt kun kaikki osat ovat puhdistettu, on aika ruuvata kaikki kiinni kuten olivatkin. Yllä näkyy asennuksen kohde, kaikki osat ja ruuvimeisseli sekä lukkoöljy. Käytän tässä Abloyn omaa lukkoöljyä, niin ei ainakaan voi huono suositus olla ja omien testien mukaan oikein toimivaa tavaraa ja erittäin riittoisa tämä pikku pullo.



Avainpesän kiinnittävät katkouraruuvit ja vääntönupin kara asettuvat helpoiten paikoilleen, kun ruuvit pujottaa ensin reikiinsä ja työntää sitten karan kohdilleen. Tässä esimerkissä tuo kara työntyy lukkorungon aukkoon siten, että kara nappaa kiinni noihin pieniin nystyröihin. Koska tässä ovessa paksuutta oli, piti jatkopalat saada paikoilleen. Ne sai helpoiten siten, että jatkopalojen puolelta työnsi yhden helaruuvin läpi, jolla sai tämän nipun jatkopaloja kohdilleen ja tämän jälkeen työnsi nuo vääntönupin ruuvit läpi ajaen helaruuvit ulos. Nyt vain sitten kiristää näihin ruuveihin avainpesä kiinni siten, että avainpesän kara osuu oikein kiinni noihin jatkopaloihin tai lukkorunkoon. Ennen ruuvausta suosittelen kuitenkin laittamaan tipan öljyä kierteisiin, niin ei hapetu kiinni ja irtoaa seuraavalla kerralla ilman itkua. Ruuveja ei tule tempaista kierteiltään eikä pyöreiksi, mutta napakasti paikoilleen.




Vääntimen asennus on yksinkertaista, pidät vain huolen että helaruuvien reiät osuu kohdakkain lukkorungon reikien kanssa ja pujotat vääntimen karanvääntimen sisään. Tämän jälkeen pujotat helaruuvit läpi, laitat etupuolen avainpesän helan kohdalleen pesän kanssa ja kierrät molemmat ruuvit aluilleen. Tämän jälkeen pidät kiinni avainpesän helasta siten, että se on valmiiksi aloillaan ja kiristät ruuvit napakasti. Näihinkin voi laittaa tipan öljyä kierteille, niin ei hapettumalla jumiudu.



Napsauta takalukituksen valintapainike rintalevystä yläasentoon ja paina takalukituksen vinokieltä laukaistaksesi takalukituksen. Suihkauta tippa lukkoöljyä teljelle, takalukituksen kielelle ja operoi muutaman kerran vääntönupilla. Työnnä lukkoöljyn nokka avainpesän perälle ja anna puolen sekunnin mittainen suihkaisu (nopea ja voimakas painallus). Tällöin pesästä hieman roiskahtaa uloskin, joten paperilla voi hieman valumia pyyhkäistä. Operoi avainpesää avaimella ja varmista, että kaikki toimii kuten pitää.



Lopuksi on hyvä tarkistaa vielä saranoiden ja telkipesien ruuvien kireys. Vasemmanpuoleisesta kuvasta näkyy, kuinka telkipesän alareuna on ajan myötä löystynyt käytössä. Tämä korjaantui ihan kiristämällä ruuvit ja näin ovikin sulkeutui jämäkämmin, toinen kuva vasemmalta näyttää kiristetyn mallin. Oikeanpuoleisissa kuvissa näkyy saranapuolelle asennetut tapit, jotka estävät oven pois nostamisen saranat irroittamalla. Nämä ovat hyvin halpa keino lisätä murtoturvallisuutta omaan oveen ja usein nämä asennetaankin vakiona paikoilleen. Uusina nämä tapit maksavat huikeat kaksi euroa pari.

Jatkossa suositeltavaa on tarkistaa ruuvien kireys esimerkiksi puolivuosittain tai kun tarvetta ilmenee. Lukon voiteluksi riittää kerran vuodessa lukkoöljyä suihkaus avainpesään, hieman teljelle ja vinokielelle sekä vääntönupin juureen. Lisäksi suosittelisin seuraamaan avainten siisteyttä, ettei niiden mukana mene roskaa, karvoja ja pölyä lukkoon. Vanupuikko riittää puhdistukseen mainiosti tai vaihtoehtoisesti vaikka hammastikku.