ABUS Plus tiirikka

If you are interested in buying my ABUS Plus lockpick tools, please send email to einstein@mbnet.fi with your address and the quantity of tools wanted. I'll reply with payment details and the item(s) ships when I have the money. Price is 60€ per tool plus 5€ packing&shipping charge. The P&S remains constant 5€ even if you order more than one tool. Payment can be done via PayPal or wire transfer. Thank you!

Tammikuussa sain itselleni minisorvin, joka on oikein mainio työkalu pienten osien kuten tiirikoiden valmistukseen. Parissa kuukaudessa opinkin käyttämään sitä hyvien ohjeiden ja esimerkkien avulla ja opettelun ohella suunnittelin ABUS Plus 88/50 riippulukolle sopivan tiirikan. Kun löysin 15mm:n ja 6mm:n halkaisijaltaan olevia messinkitankoja, aloin tekemään prototyyppiä tiirikastani.



Ensimmäiset kappaleet olivat suht rumia, eikä niiden kärjet olleet kestäviä. Ensimmäiset kärjet oli tehty kahden millimetrin tankoon juottamalla pieni siivu 6mm:n tangosta ja tämä juotos oli se petollinen kohta. Kovajuottamista en tuolloin osannut, eikä minulla edes ollut sitä varten kaasupoltinta, joten muu ratkaisu oli keksittävä. Pienen testauksen jälkeen päädyinkin nykyiseen ratkaisuuni, eli koko kärkitikku tehdään 6mm:n tangosta sorvaamalla, jolloin se on ns. yhtä puuta. Toki tankoa menee hukkaan luokkaa 90%:ia sen painosta, mutta näin pienissä määrissä hinta on silti alhainen. Rengasmerkkien uria varten tuli myös kehitysvaiheessa tehtyä uusi terä HSS-neliötangosta, mutta se korvautui kovametalliterien käytöllä uusimmassa versiossa. Uusien versioiden vääntimen kärkikin on muutamalla millillä pidempi kuin alkuperäinen, koska joissakin lukkomalleissa (esimerkiksi 37/55) on parin millin vahvuinen muovikuori lisäämässä paksuutta.

Ensimmäinen erä joka päätyi myyntiin oli kaksitoista kappaletta ja hintana 100€ per työkalu. Hinta sisälsi työkalun, kotelon, kuusioavaimen, muutaman printatun taulukon dekoodausta helpottamaan sekä postikulut mihin tahansa päin maailmaa. Työkalujen menekki oli suht kuiva johtuen tuosta hinnasta, mutta kaikki silti sain myytyä ja sillä rahalla sain kustannettua tämän vuotisen matkani Hollantiin LockCon 2008 tapahtumaan, osallistumismaksun sekä parisataa euroa jäi vielä matkakassaksi. Loppuosa päätyi sitten laskujen sun muiden hoitamiseen.




Hieman ennen matkaa sain hankittua kouluni varastosta samoja 15 ja 6 millisiä messinkitankoja hyvin huokeaan hintaan verrattuna aiempaan erään ja ostinkin molempia pari metriä, joista sain tehtyä 18 tiirikkaa. Nämä otin matkalle mukaan tarkoituksena myydä niitä itse LockCon tapahtumassa. Hinnaksi päätin 60€ kappale ja jo Essenin turvallisuusmessuilla tapaamani ystävät tekivät varauksia yhteensä yhdeksän kappaletta. Seuraavana päivänä LockConissa maksuja tuli lopuistakin ja viisi henkilöä jätti yhteystietonsa siltä varalta, että teen lisää. Alkujaan näistä kertyneet rahat piti päätyä rahoittamaan minijyrsin itselleni, mutta kotiin palattuani olikin edessä muutto uuteen asuntoon ja siinä rytäkässä raha meni juokseviin kuluihin ja muihin hankintoihin.

Ehdin kuitenkin tehdä sijoituksen noille rahoille ostamalla neljä metriä molempia tankoja, joten materiaalia oli neljäänkymmeneen tiirikkaan. Niiden koneistamisen sain aluilleen vanhalla asunnolla, mutta muuton valmistelut pakotti lyömään sorvin laatikkoon ja pääsin takaisin koneistamaan uudella asunnolla vasta parisen viikkoa takaperin.

Tällä hetkellä on myyty neljä tiirikkaa ja 36 odottaa vielä kärkitikun koneistamista sekä asteikkoraitojen mustausta että kasaamista/kalibrointia. Kaikkien työkalujen jyrsinnät on tehty koulussa, koska itseltäni tosiaan jyrsin uupuu ja toivottavasti sen nyt saisin näillä rahoilla, sekä tarpeeksi työkaluja jyrsimelle päästäkseni kunnolla sitä käyttämään. Tarkoituksena olisi myös saada hankittua pienet kaasuhitsausvälineet, sellaiset jotka käyttävät litran happipulloa ja litran kaasupulloa, sekä metallivannesaha, jolla voi leikata myös levytavaraa. Kaasuhitsausvälineiden hinta on 119€, metallivannesaha 269€, jyrsin 600-800€ ja sille työkaluja 250-500€. Lisäksi pitäisi rakentaa toinen työpöytä puusta, mutta sille hintaa en osaa arvioida.

Itse tiirikka on hyvin yksinkertainen, kevyt ja helppo käyttää eikä ruostu. Tiirikassa on kolme osaa sekä yksi ruuvi. Tämä ruuvi löytyy kahvaosasta, jossa on kiertokulma-asteikko ja se pitää kärkitikkua kiinni tässä ko. kahvassa. Kärkitikku menee kolmannen osan, vääntimen läpi. Vääntimessä on yksi referenssiviiva tuota kulma-asteikkoa varten sekä kahdeksan rengasta 2mm:n jaolla. Näiden renkaiden tehtävänä on kertoa työkalun käyttäjälle, että millä haittakiekolla sitä ollaan menossa. Kulma-asteikko taasen kertoo avainleikkauksen kulman ja toimii samalla hyvänä referenssinä, ettei väännä työkalua rikki. Tähän mennessä en ole itse hajoittanut enkä ole vielä kuullut hajonneesta työkalun kärkitikusta saati muustakaan osasta, joten rakenne on hyvin kestävä. Painoa tiirikalla onkin vain noin 100 grammaa, joten sitä on helppo pitää käsissä ja pienuutensa ansiosta se ei ole kömpelö käyttää.

Työkalun kalibrointi on suht yksinkertainen prosessi. Ensin avataan ruuvi, laitetaan kärkiosan ja vääntimen väliin alle puolen millin vahvuinen pala, esimerkiksi pari kertaa taitettu paperi ja laitetaan kärki ruuvipenkkiin tai vastaavaan kevyesti. Tämä estää kärkitikun kiertymisen ja pitää sen samassa linjassa vääntimen kärjen kanssa. Tämän jälkeen kahvaosa siirretään ensimmäisen rengasmerkin kohdalle, eli näkyvillä pitäisi olla kaikki rengasmerkit. Kulma-asteikko käännetään siten, että vasemmanpuoleisin merkki on linjassa vääntimen referenssiviivan kanssa ja ruuvi kiristetään hyvin. Nyt työkalu on käyttövalmis.

Työkalun käyttö on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista. Ensimmäisenä asetetaan työkalu lukkoon ja varmistetaan, että väännin todellakin on ensimmäisellä haitalla kääntämällä työkalun väännintä. Kääntymisen pitäisi lakata noin puolen kierroksen jälkeen, mutta jos ei, ei vääntimen kärki ole pohjassa asti. Seuraavaksi väännintä auki suuntaan jännittäen vie kahvaosaa käyttäen tiirikan kärki lukon pohjalle viimeisen haitan kohdalle. Kahvaosaa joutuu todennäköisesti pyörittelemään hieman ja väännintä heiluttelemaan hieman sivulta toiselle, sillä pienikin kallistus kääntää kärjen hieman sivuun ja se ottaa kiinni haittojen kulmiin. Kun olet viimeisellä haitalla, voi varmistaa asian kääntämällä kahvaosaa auki suuntaan. Jos liike ei pysähdy viimeiseen kulma-asteikon merkkiin vaan menee pykälän verran siitä ohi, olet viimeisellä ns. perhoskiekolla.

Perhoskiekko erottuu muista haittakiekoista sillä, että sen avainreikä on selvästi perhosen tai rusetin muotoinen, eli laajempi kuin normaalin haitan. Tätä perhoskiekkoa ei saa kääntää täysin loppuun asti, joten käännä kiekko takaisin alkuasentoonsa ja käännä se sitten viimeiseen kulma-asteikon merkkiin saakka. Nyt perhoskiekko on oikealla kohdallaan, eikä siihen tarvitse koskea enää. Perhoskiekon tarkoituksena oli tehdä alkuperäinen ABUS tiirikka toimimattomaksi, sillä se väänsi lukkoa auki tästä viimeisestä haitasta, mutta nyt jos tätä perhoshaittaa kääntää loppuun asti, menee kehälovi yhden pykälän verran ohi haittatangon sijainnista ja lukko ei suostu aukeamaan. Tämän mekanismi on hieman sama kuin Abloylla on Exec pesissä ensimmäisessä haitassa.

Tästä eteenpäin tarkoituksena on löytää haittakiekoille asento, jossa ne eivät tunnu "raahaavan" tai olevan jumissa, vaan liikkuvat vapaasti lievästi. Vedä kahvaa ulospäin ja käännä kunnes pääset viimeiselle haittakiekolle, joka on siis perhoskiekon päällä. Pitäen vääntimellä jännitystä yllä, käännä hiljalleen tätä haittaa. Voit huomata, että se välillä tuntuu raahaavan kiinni haittatankoon, välillä tuntuu pieni töyssy ja joissain kohdin se tuntuu löysältä. Jätä tämä haitta sellaiseen asentoon, jossa se tuntuu löysältä. Nyt voit jälleen vetää kahvaosasta hieman ulospäin ja kääntää kunnes pääset seuraavalle haitalle. Etsi tällekin löysä kohta. Jatka näin kunnes olet käynyt kaikki haitat läpi.

Kun kaikki haitat ovat kerran siirretty mahdollisiman väljiin kohtiin, ovat ne asettuneet sellaisiin asentoihin, että haittojen kehällä olevat lovet tai valelovet ovat haittatangon kohdalla. Keskimäärin kolmasosa haitoista on oikeilla kohdin ja kaksi kolmasosaa on valeloven kohdalla. Tästä eteenpäin jos haitta ei tunnu liikkuvan takaisinpäin, löysää jännitys vääntimellä ja käännä haittaa ja jännitä väännin uudelleen. Koska lukossa ei ole jousia palauttamassa haittoja paikoilleen, voi työkalun käytännössä ottaa lukosta vaikka ulos ja jatkaa hommaa myöhemmin.

Siirry taas nykyiseltä haitalta seuraavalle ja tunnustele onko haitta väljässä kohdassa vai löytyisikö vielä väljempi kohta. Siirry sitten seuraavalle haitalle ja tee samoin. Voit huomata, että jotkin haitat tuntuvat olevan jo valmiiksi oikein, kun taas osa ottaa kiinni haittatankoon tai niiden liike on pienempi kuin muiden. Kun olet käynyt kaikki haitat näin toistamiseen läpi, on keskimäärin kaksi kolmasosaa oikein ja vain kolmasosa valeloven kohdalla. Aloita jälleen käymään haittoja järjestyksessä yksi kerrallaan läpi ja voit huomata, että ehkä vain yksi tai kaksi haittaa tuntuu tiukilta. Nämä kun käännät väljiin kohtiin, väännin "lipsahtaa" ja lukko aukeaa. Onnittelut, olet tiirikoinut ABUS Plus lukon! Saat lukon takaisin kiinni joko kääntämällä tiirikalla tai käyttämällä mitä tahansa ABUS avainta, jolla voi haitat käännellä alkuasentoonsa uutta yritystä varten.

Itselläni meni ensimmäiseen lukkooni (ABUS Plus 37/55) noin kymmenen minuuttia aikaa ja toisella yrittämällä vain viisi. Pienellä harjoittelulla sain aikani pudotettua keskimäärin kahteen ja puoleen minuuttiin ennätykseni ollessa edelleen minuutti ja 47 sekuntia.

Tein aikanaan myös videon, jossa kerron miten työkalu toimii, miten ABUS Plus lukko toimii ja näytän kuinka ko. lukon tiirikointi tapahtuu. Puhun videolla englanniksi johtuen siitä, että tein videot alkujaan Lockpicking101.com sivustolle. Olen jakanut videon viiteen osaan, jotta ei ole pakko kaikkea selitystä ladata kerralla. Yhteensä videota on hieman yli 270 Mt ja ne sijaitsevat ystäväni palvelimella Kanadassa.

Introduction

The lock and the pick tool
How to pick the lock
Example of picking
Explaining the internals

Jos haluat tukea harrastustani ja koneistuskapasiteettini laajennusta, voit ostaa oman ABUS Plus tiirikkasi minulta. Hinta on 60€ per työkalu ja postimaksu kiinteä 5€, tilasit kuinka monta tahansa kerralla. Työkalu tulee pahvisessa putkilossa pehmustettuna. Ohessa taulukko avuksi, jonka voit tulostaa A4-kokoon. Lähetä sähköpostilla minulle osoitteeseen einstein@mbnet.fi toimitusosoite, haluttu määrä ja minä lähetän paluuviestinä maksutiedot. Kun maksu näkyy tililläni, paketti lähtee postiin.

Kiitos!

Päivitys 22.12.2008: Unohdin kokonaan, että tästä tiirikasta oli myös lyhyesti juttua NDE Magazinen neljännessä julkaisussa. NDE Magazine on lukkoharrastajien kirjoittama ja julkaisema nettilehtinen, jossa esitellään lukkoja, tiirikoita ja tarinoita. Aiemmista julkaisuista löytyy myös juttua tuosta ABUS Plus ongelmasta, jonka löysin.

Tästä ABUS Plus lukosta kirjoitin jo aiemminkin, kun löysin siitä turvallisuusongelman. Tuolloin tiirikkani oli vasta suunnitteluvaiheessa.

Halpa liipaisinlukko

Muutama kuukausi sitten hankin ostoksillani ollessani 5.90€ maksaneen liipaisinlukon, jota myydään aika useassa tavaratalossa. Tuote on varsin painava ja tukevan tuntuinen, joskin sen tarjoama turvallisuus on luokkaa "onnettomuudet välttävä".

Tuotteen mukana tullut teksti oli ainoastaan englanniksi, mutta kuka tahansa hivenen maalaisjärkeä käyttämällä onnistuu tuotetta käyttämään. Avain sisään, kääntö ja puoliskot irtoavat toisistaan vetämällä. Liipaisinlukon asennus paikoilleen tapahtuu siten, että lukkopuoliskon tappi asennetaan liipaisinkaaren läpi mieluusti niin, että tappi jää liipaisimen taakse. Tämän jälkeen vastakappale painetaan paikoilleen ja varmistetaan ettei ei se pääse liikkumaan.

Jotta tämä liipaisinlukko olisi universaali, eli jotta se sopisi useaan eri aseeseen ja mukautuisi erilaisiin liipaisinkaariin, on liipaisinlukossa kuusi jousipainotteista tappia. Nämä tapit mukautuvat liipaisinkaaren muotoihin ja kumikappaleissa olevien nystyröiden välit tarjoavat myös useita muotomahdollisuuksia.



Kun nuo kumikappaleet nyppää irti, paljastuu itse lukon runkokappaleet ja niitit, jotka pitävät lukkopesää ja tappeja takanaan. Vastakappale on käytännössä vain kuori, mutta sen keskellä olevan levyn takana on hyvin vahva jousi, joka telkeä painaa. Niitit itsessään eivät ole vahvoja ja näyttävät haljenneen jo paikoilleen puristettaessa. Eihän noilla käytännössä merkitystä ole, mutta hieman kielii laadusta. Vaikuttaisi niitit siis olevan samaa pehmeää sinkkivalua kuin koko muu runko.



Itse lukkomekanismi toimii siis lukittaessa telkimäisesti, eli pieni jousipainotteinen hakanen napsuu pientä hammastankoa vasten, kun puoliskoita painetaan yhteen. Kun lukon kääntää auki, kääntyy tuo pieni hammastanko noin 90 astetta myötäpäivään, jolloin tangon sileä pinta on telkeä vasten ja täten puoliskot voi vetää irti, koska telki ei voi lukittua mihinkään.

Tässä kyseisessä hakasmekanismissa on vain yksi haittapuoli: mikäli työnnän sopivan metallitikun puoliskojen väliin ja painan tuota telkeä reunastaan ulospäin, telki irtoaa hammastangosta ja puoliskot saa irti toisistaan. Nopea korjaus olisi hioa tuon teljen pää matalemmaksi, sillä nyt se törröttää tuon kumipinnan yli, jolloin sitä on helppo operoida ulkopuolisin keinoin. Kaikkein paras olisi kokonaan sellainen mekanismi, jota voisi operoida vain avaimella, eli pakkotoiminen lukitus. Tällöin myös sulkemiseen tarvitaan avainta.



Toinen ongelma on itse lukko. Kyseessä on perus 5-haittainen levyhaittalukko tai ns. huonekalulukko, joita näkee huonekaluissa hyvin paljon käytettävän juurikin sen halpuuden takia. Avaimesta päätellen lukossa on siis viisi haittalevyä ja lukkoon katsoessa nämä messinkiset levyt näkyvätkin. Näitten lukkojen ongelmana on se, että niiden tiirikoitavuus on luokkaa äärimmäisen helppoa ja tämäkin lukko antautuu alle viiden sekunnin. Toinen perus "ominaisuus" näissä on tulkittavuus. Kun tuota yllä olevaa kirkkaampaa kuvaa katsoo, voi nähdä tuon etummaisen haittalevyn ja sen takaa pilkottaa hieman seuraava haittalevy. Tämä siis lepoasennossa. Tästä voimme päätellä, että toinen leikkaus avaimen kädensijasta lukien on korkeampi kuin ensimmäinen. Kun avainta katsoo ylemmistä kuvista, voi havaita näin olevankin.

Taitava henkilö siis voi pienen tikun avustuksella lukea eli tulkita lukon haitat yksi kerrallaan ja teettää näin lukkoon sopivan avaimen. Tällaisten lukkojen tulkintaan löytyy ihan asiaan suunniteltuja työkalujakin, jotka ovat kuin otoskooppeja pienen metallitikun kera. Tällä metallitikulla on tarkoitus painaa edeltävät levyt pois tieltä tulkitessa taaempia levyjä.

Yleensä tämänlaisissa halvoissa levyhaittalukoissa on ainoastaan neljää tai viittä erilaista haittaa, joten erilaisia avaimia olisi korkeintaan tähänkin lukkoon olemassa vain 1024 tai 3125 kappaletta. Lisäksi koska tämänlaisten lukkojen toleranssit ovat hyvin suuret, voi käyttää ns. puolikkaita avaimia, eli normaalien leikkausten 1, 2, 3 ja 4 sijaan olisikin käytetty vain leikkauksia 1.5 ja 3.5, tai sitten 1, 2, 3, 4 ja 5 leikkausten sijaan 1.5, 3 ja 4.5. Tällöin vaihtoehdot avaimille tippuvat radikaalisti lukemiin 32kpl tai 243kpl.

Lisäksi avain on hyvin tyypillistä profiilia oleva avain, jota löytää kaikesta mahdollisesta mikä maksaa luokkaa viisi euroa maksimissaan, eli avainaihioiden saatavuus on hyvä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että avainten kopiointiin ei tarvita mitään papereita tai muuta vastaavaa tunnistetta. Parhaimmillaan riittää pellinpalaseen viilalla nopeasti hutaistu kopio, johtuen juurikin helposta profiilista ja suurista toleransseista.

Kaiken kaikkiaan tämä 5.90€ maksanut liipaisinlukko on odotusarvoiltaan hintansa veroinen, mutta en suosittelisi sen käyttöä kuin ilmakivääriin. Tuliaseita varten suosittelisin hankkimaan kunnon asekaapin kunnollisella lukolla tai murtosuojaluokituksen saaneen kassakaapin, jonne voi aseen toiminnalliset osat piilottaa. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten ohuella muovipinnoituksella varustettu niin paksu vaijeri kuin piipusta mahtuu läpi ja lukolla kiinni. Tämä estää aseen lataamisen ja käytön. Vaihtoehtoisesti voi joissain aseissa vetää luistin taakse ja lipas pois, jolloin tähän väliinkin voi laittaa muovipinnoitetun vaijerin tai pitkäsankaisen lukon.

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 3

Palaanpa jälleen turvallisuusaiheesen, tällä kertaa henkilökohtaisiin suojaimiin. Kuten aikasemmin painotin, tulee aina käyttää riittäviä suojaimia silmille, kuulolle ja hengitykselle. Syy tälle kirjoitukselle on tuossa seuraavassa kuvassa. Viereisestä kuvasta näkee minut suojaimet päässä juuri ennen kuin aloitin työskentelyn. Taustalla näkyy penkkihiomakoneeni tiirikoiden työstöä varten ja vesilasi materiaalin jäähdyttämiseksi. Koneen ympärille kasasin vessapaperia kasteltuna, jotta tuo pöly ja leikkuujäte jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen ja olisi helppo siivota jälkikäteen. Kuten kuvasta näkyy, on hengityssuojaimen lisäksi käytössäni polykarbonaattilasit ja säädettäväsangalliset kuulosuojaimet. Kuulosuojaimet ja lasit maksoivat 5.95€ Biltemasta ja yksi tuollainen suojain maksaa noin kolme euroa.

Kolme euroa "kertakäyttöisestä" suojaimesta kuulostaa isolta summalta harrastelijalle, mutta tuosta seuraavasta kuvasta ilmenee aika hyvin, että se kolme euroa todennäköisesti säästää kolmen tuhannen euron keuhko-ongelmilta. Voisi sanoa, että tulee maksettua terveydestä. Miksi sanon "kertakäyttöinn"? Siksi, että nämä suojaimet ovat tarkoitettu kertakäyttöisiksi, mutta kyllä niitä mielestäni voi parikin kertaa käyttää mikäli niihin kohdistuva pölyrasitus on pientä tai lyhytkestoista. Parhaiten suojaimen tilan huomaa hengityksen raskaudesta ja vertaamalla pakasta repäistyyn eli uuteen suojaimeen.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla suht halpa (9.90€ kolme kappaletta) hengityssuojain ennen käyttöä ja oikealla sama suojain sen jälkeen, kun olin työstänyt 24 tiirikkaa penkkihiomakoneella rautasahanteristä. Sain näitä suojaimia isältäni, kun niistä puhetta tuli ja tämän eron nähtyäni voin vain kuvitella sitä metallinpölyn ja muun hienojakoisen tavaran määrää keuhkoissani. Tästä lähin ei ainuttakaan hiontatyötä ilman hengityssuojainta!

Näissä suojaimissa hyvää on tuo keskellä oleva muovinen uloshengitysventtiili, joka siis päästää uloshengityksen vapaasti lävitseen, mutta sulkeutuu sisään hengitettäessä. Tämä vähentää tuon suojaimen kostumista hengitysilmasta ja helpottaa myöskin hengittämistä, kun keuhkoilla ei tarvitse painetta kehittää. Näiden suojainten kiinnitys päähän tapahtuu kahden kumilenkin avulla ja nenän kohdalla on metallinen klipsi, joka pitää puristaa nenävarren ympärille/päälle, jotta suojain istuisi hyvin eikä vuotaisi. Oikein istuvan suojaimen tunnistaa siitä, kun hengitettäessä sisäänpäin suojain selvästi painuu kasvoja vasten ja tämän huomaa suht helposti. Myös uloshengitysventtiilin aukeaminen ulospäin hengitettäessä on hyvä varmistaa.

En tarkkaan tiedä, että mikä näissä on järkevä pitoaika, eli milloin viimeistään tulisi vaihtaa, mutta kyllä tuo kuvassa oleva käytetty on jo roskikseen menevää materiaalia, sillä sen läpi hengitettäessä tuntuu selvästi kovempi vastus kuin puhtaan suojaimen läpi. Mieluummin uusi suojain kuin entiset keuhkot, sillä suojaimia saa aina uusia ja halvemmalla kuin keuhkoja.

Ja kun tarvittavat suojaimet on valittu, puettu päälle ja tarkistettu niiden toimivuus ja istuvuus, on aika katsoa kuolemaa silmiin, nauraa sille ja työskennellä turvallisin mielin jatkossakin, tietäen, että heinäsirkat sirittää vielä vanhempanakin ja että Braillen aakkoset ja keuhkovaurio pysyvät kokemuksista kaukana.

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 2

Kuten tuossa ensimmäisessä osassa tätä otsikkoa lupailin, niin nyt olisi tarkoituksena kertoa hieman materiaaleistani, niiden hankintapaikoista ja hinnoista näin alkuun. Loppupuolella tarkoituksena on perehtyä hieman Dremeliin ja penkkihiomakoneeseen ja pitkin tekstiä tulen painottamaan työturvallisuutta.

Putkia ja tankoja
Ensimmäisenä esittelyyn pääsee läjä pääasiassa messinkisiä putkia ja tankoja, joista on tullut tehtyä tiirikoita Abloy Classic sylintereille, kuten myös Abuksen 88/50 sekä vastaaville lukoille. Kuvassa näkyy myös Virallinen Putkivalvoja, joka tarkastaa juuri 6mm ulkohalkaisijaltaan olevaa alumiiniputkea. Putki on millin vahvuista ja tarkoitettu avaimen "jäljennökseen" suoraan lukosta, tässä tapauksessa Abloy Classic lukkosylintereistä. Jos joku tietää paremman termin kuin "jäljennös" tai "jäljentää" sanalle "key impressioning", niin kertokoon. Kuvassa olevat putket ovat puolen millin seinämävahvuudella olevia ja kokoja löytyy 3mm, 5mm ja 6mm. Tankoja löytyy 2mm, 4mm ja 5mm. Kuvasta puuttuu tänään hankitut 3mm tanko ja 4mm ja 7mm putket, sekä 2mm x 7mm lattapala. Kaikki tangot ja putket olen ostanut Harraste Oy:ltä ja hintahaarukka on metrin pituisille pätkille ollut 2-7 euroa per pätkä, riippuen halkaisijasta.

Tiirikkamateriaali
"Perinteisiin" tiirikoihin käytän materiaalina tietynlaista rautasahanterää. Tämä "tietynlainen" terä on sellaista, joka terävästi sormien välissä taivuttamalla napsahtaa poikki siististi ilman pienintäkään taipumisreunaa. Tämä on hyvin taipuisaa, koska normaalin 12 tuumaisen terän voi taivuttaa melkein ympyräksi, mutta nopeasti taitettuna raksahtaa siististi kahtia. Toinen mistä nämä tunnistaa on hinta: 12 kappaletta maksoi itselleni 2.90€ Säästö-Karilta, eli oikeanlaisen materiaalin löytäminen ei liene rahallinen ongelma. Jos terissä lukee "shatter-proof", ne kannattaa jättää hyllyyn, koska ne taipuvat ja jäävät siihen asentoon katkeamatta ollenkaan.

Niin ja jos heräsi mielenkiinto, että mikä se sellainen "perinteinen" tiirikka on, niin ne on tarkoitettu tappihaittasylinterien tiirikointiin ja nämä ovat niitä tiiriikoita, joita elokuvissa näkyy aina käytettävän. Huomioitavaa tosin on, että harvassa elokuvassa niitä käytetään oikein, eli vääntimen avustuksella. Väännin on vain L-kirjaimen muotoinen ohut metallinpala, jolla sylinteriä käännetään ja pidetään jännityksessä tiirikoinnin ajan. Nyt kun tuli puheeksi, niin unohtuipa senkin materiaali kuvista. Noh, itse valmistan vääntimeni auton tuulilasinpyyhkimien sulista, tarkemmin sanottuna niiden metallivahvikkeista. Jokaisessa sulassa on yksi tai kaksi kiiltävää metallista vahviketta koko sulan mitan ja hylättyjä sulkia on sadesäällä huoltamoiden roskikset täynnä. Yhdestä sulasta tekee usein jo kolmekin väännintä, ellei enemmänkin.

Omat suojaimeni
Sitten astetta vakavempiin aiheisiin. Henkilökohtaiset suojaimet ja niiden käyttäminen aina, kun työskentelee raajanmenetyslaitteilla, joihin porakonekin lukeutuu. Mieluummin kiroaa sitä, että hikoilee, kuin kiroilee sitä kuinka sattuu tai jotain puuttuu.

Koneiden kanssa vaarana on, että työkappale tai koneen terä irtoaa/hajoaa ja lentää silmään, jolloin näkö lähtee. Myöskin työkappaleesta irtoilevat pienet palaset lentävät silmään helposti, jolloin helposti saa "suljen silmäni, heilautan päätäni, unohdan työkalun ja huitaisen sillä jotakin tai itseäni" -reaktion ja verilöyly on valmis. Tämän takia siis on aina käytettävä silmäsuojia, vaikka työ olisi ihan parin sekunnin "hienosäätö". Mieluummin tuhlaa vaikka tunnin etsien niitä silmäsuojia parin sekunnin hommaa varten, kuin antaa silmäkirurgin korjailla tunteja parin sekunnin virhettä. Itselläni on polykarbonaattimuovista tehdyt suojalasit, jotka suojaa myös sivuilta. Sivusuojaus on yhtä tärkeää kuin edestäkin, koska lentävä kappale/terä voi ottaa kimmokkeen jostakin ja tulla sivusuunnasta silmille. Kuvasta näkyy, että ne ovat "yli-isot" ja niin niiden täytyykin, että ne peittävät silmät kokonaan. Muuten lasien tulisi istua päähän hyvin ja olla mukavat pitää. Omissa laseissani on sangoissa pieni säätövara, jolla sankojen pituutta voi säädellä. Jos silmiin lentää jotakin työskennellessä, niin välittömästi lääkäriin. Kuuman metallinkappaleen ollessa kyseessä ainakin itse huuhtoisin kylmällä vedellä, ettei kuumuus tuhoa sen enempää ja sitten lääkäriin. Mieluummin kärsin köyhyydestä kuin näönpuutteesta.

Toinen suojattava kohde, joka liiankin usein jätetään huomiotta, on kuulo. On totta, ettei kuuloaan välttämättä menetä kerrasta tai kahdesta, mutta joka kerta kuulosi heikkenee jatkuvan, kova melun seurauksena. Ensimmäisenä häviää maailmasta heinäsirkat ja jossain vaiheessa muut puhuvat liian hiljaa koko ajan. Itse olen mieluummin sen 80 vuotias, ennen kuin näin käy, joten siksi käytän kuulosuojaimia. Ne eivät ole mitkään mukavimmat eikä parhaimmat, koska ne olivat varmaan halvimmat mitä löytyi, mutta on sentään jotain suojaamassa korkeimmilta taajuuksilta. Samalla suojaavat korvia lentäviltä kappaleilta ja teriltä, vaikkei niitä ihan sitä varten ole tehty. Hyvä muistisääntö suojaukselle on se, että jos olet ollut melussa ja melun loputtua korvasi tinnittää tai "hiljaisuus tuntuu huudolta", on suojaus ollut liian vähäinen melualtistuksen voimakkuudelle ja/tai kestolle. Jos tinnitys jatkuu, on hakeuduttava lääkäriin ja nopeasti. Näin voidaan välttää suurimpia kuulovaurioita ja mieluummin maksan muutaman kympin turhasta tarkistuksesta kuin menetän kuuloni.

Omat suojaimeni ostin Biltemasta hintaan 5.95€ ja paketissa tuli nuo lasit sekä kuulosuojaimet. Näillä pääsee alkuun ja suosittelenkin investoimaan parempiin/laadukkaampiin suojaimiin heti alusta alkaen ja varsinkin, jos tekee jotain muutakin kuin pientöitä.

Silmien ja kuulon suojauksen jälkeen tärkeää on suojata myös hengitys, varsinkin jos työskentelee hienon puu- tai metallipölyn keskellä. Tähän riittää nenän ja suun peittävä hengityssuojain, kunhan pitää huolen sen kunnosta ja vaihtaa riittävän usein. Vaihtoehtoisesti tai rinnan hengityssuojaimen kanssa suosittelen käytettäväksi voimakasta pölyimuria, joka sijoitetaan työstökohdan viereen. Tällöin välttyy myös suuremmalta siivoukselta töiden jälkeen. Itselläni ei hengityssuojainta ole, mutta Dremelin poratelineeseen on rakenteilla imuriliitäntä ja pohja, jonka läpi kaikki pöly ja hiukkaset imetään.

Nyt kun tuli käytyä materiaalit läpi ja on suojaimet naamalla, on aika käydä tutustuman laitteisiin. Sen verran varoitusta yleisesti koneiden käytöstä, että sähköjohdot pois tieltä, työskentelytila tulisi olla siisti välttääksesi onnettomuuksia ja löysiä vaatteita tai suojaimia kannattaa välttää. Olen vierestä nähnyt, miten kädelle ja sormille käy, kun pelkästään jo hitaasti pyörivä halkoruuvi nappasi löysään työrukkaseen ja kiertyi rullalle. Sairaalareissu ja sormien menetys lähellä. Myöskin kannattaa työkappaleen olla kiinnitettynä johonkin tukevaan, jolloin sormet eivät joudu lähelle terää, jos terä hyppää kappaleesta irti.

Yleiskäyttöinen miniporani
Ensimmäisenä esittelyyn otan tämän "yleiskoneeni", joka on Dremelin tyylinen minipora/kaiverrin, maksoi Prismassa 14.90€. Samassa paketissa tuli mukana myös akkukäyttöinen, hyvinkin kömpelö ruuvinväännin, jota en ole käyttänyt ollenkaan. Tämä on yleiskoneeni lähinnä hintansa takia ja siksi, että Dremelin omat työkalut menee heittämällä kiinni tähänkin. Ainoastaan työkaluakseli on hieman kiero, enkä yhtään tällä hinnalla ihmettele. Siksi koneella ei uskalla painatella menemään nopeinta vauhtia, kun ei tiedä kestääkö se kasassa. Laite on 130W:nen teholtaan, kuten kuvasta näkyy ja muistaakseni maksimi kierrosnopeus per minuutti on noin 25-30 tuhatta. Hintaansa nähden tämä on kyllä "laadukas", mutta suosittelisin pysymään tällaisista kaukana, ellei trkoitus ole käyttää pelkkää kiillotuslaikkaa tällä. Jo suht pienillä nopeuksilla tämä työkalu pitää järkyttävän korkeaäänistä vinkunaa, eikä sitä todellakaan kestä kuunnella edes kunnollisilla suojaimilla, testattu on.

Dremel 300
Aikani "taiteiltua" tuon edellisen rimpulan kanssa, sain viimein tahtoni läpi ja kävin ostamassa itselleni Dremel multityökalun ja sille poratelineen. Itse Dremel on 300-sarjaa ja maksoi 69.90€ Bauhausissa. Dremelin paketissa tuli tukevasta muovista tehty harmaa kantolaukku/kotelo ja pieni valikoima erinäisiä katkaisulaikkoja, hiontatyökaluja ja sen sellaista. Normaalisti olen nähnyt tätä myynnissä hintaan 99.90€, mutta ainoa ero on siinä, että tuleeko paketissa mukana taipuisaa akselia. Itse en sitä kokenut tarvitsevani juuri nyt, joten säästin 30 euroa siinä. Erillään ostettuna taipuisa akseli maksaisi noin 40 euroa. Porateline maksoi pari euroa vähemmän, 67.90€. Porateline on siitä kätevä, että Dremelin saa siihen kaulastaan kiinni ruuvaamalla ja teline mahdollistaa eri suuntaisia työstöliikkeitä tehtävän. Samoin poratelineessä on säädettävä syvyysmitta/rajoitin. Ainoa miinus tässä setissä oli poratelineen kokoamisohje, joka oli vanhemman malliselle poratelineelle tarkoitettu. Kokoaminen kuitenkin on hyvin suoraviivaista ja kuvista pystyi päättelemään tarpeeksi hyvin, joten lähinnä väärä ohje vain häiritsi työntekoa. Koko setti siis maksoi 137.80€ ja laitteen yleisen suosion ja hyvän terien saatavuuden takia kannattava ostos. Terät maksavat 3-10 euroa kappale, mutta laatu ja luotettavuus lienevät sen mukaisia. Itselläni on messingin työstöä varten HSS-teriä erilaisia, jotka täydellä nopeudella syövät messinkiä kuin sulaa voita. Terästä varten tarvitsisi volframikarbiditeriä vielä hankkia, mutta toistaiseksi näillä mennään. Työkalun ääni kovimmalla nopeudellakin on kuin musiikkia korville, ainakin verrattuna tuohon halpistekeleeseen mistä aiemmin puhuin. Silti kuulosuojaimet ovat pakolliset tämän käytössä, koska melutaso on korkeaäänistä ja ylittää varmasti 85dB.

Dremelillä työstettäessä ei saa kiirehtiä, eli anna työkalun syödä materiaalia rauhassa, äläkä yritä painamalla pakottaa. Terä ei leikkaa yhtään nopeampaa, vaan vaarana on terän katkeaminen, hallinnan menettäminen terän lipsahtaessa tai moottorin hajoaminen kuormituksesta. Metalleja työstäessä, jos terä alkaa täristää, on terän pyörimisnopeus liian hiljainen tai syöttönopeus kappaleeseen liian luja. Kolmantena vaihtoehtona on se, ettei terää ole tarkoitettu kyseiselle materiaalille. Karkeana nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että metalleja työstäessä käytetään nopeinta asetusta mitä koneesta löytyy ja muovien kanssa hidasta, koska muovi muuten lämpenee liikaa ja alkaa sulamaan leikkautumisen sijaan.

Penkkihiomakone ja tyyppikilvestä lähikuva
Järeimpiin töihin ja yleismallisten tiirikoiden tekemiseen ostin Biltemasta 29€ maksaneen penkkihiomakoneen, joka on teholtaan 150W:nen, käyttää 125mm halkaisijaltaan olevia hiontakiekkoja ja on pienikokoinen. Vasemmanpuoleinen kiekko on karkea ja oikealla puolella on hieno, jota harvemmin tulee käytettyä. Itse laite ei pidä kovaa ääntä, vaan sellaista tasaista huminaa pyöriessään, mutta työstettäessä metallia alkaa korvissa kuulua sellainen parkuva ulvonta, kun kivimäinen kiekko hankaa metallia menemään. Eli kuulosuojaimet aina päässä tämän kanssa ja silmäsuojaimet käyttöön! Työympäristöstä sen verran, että palavat materiaalit läheltä pois ja kaikki mikä voisi kaatua tai tippua kiekon päälle. Kiekoista sen verran, että etenkin niitä vaihdettaessa kaikki kolahtaneet tai muuten vain tipautetut kiekot tulisi tempaista roskikseen suorilta. Tämä siksi, että täydellä nopeudella pyöriessään kiekkoon mahdollisesti syntynyt hiushalkeama saattaa laajeta ja kiekko pirstaloitua kesken menon käyttäjän silmille. Kiekko painaa sellaisen puolisen kiloa tai kilon, joten en välttämättä haluaisi olla koneen edessä kiekon päättäessä vaihtaa hiippakuntaa.

Tällaisesta penkkihiomakoneesta vielä sen verran, että tällä EI SAA KOSKAAN HIOA ALUMIINIA TAI SITÄ PEHMEÄMPIÄ MATERIAALEJA! Ensinnäkin, kiekko tukkeutuu alumiinista, koska alumiini on hyvin pehmeä metalli ja toisekseen syntyy mahdollinen onnettomuustilanne. Hiottaessa materiaaleja, hienon hienoa metallipölyä kertyy hiljalleen tuon kiekonsuojuksen sisään. Nyt jos sinne kerty rautapitoista tavaraa ja alumiinia ja tämä seos pääsee lämpeämään, on vaarana, että kiekonsuojuksen sisällä syttyy eksoterminen (lämpöä tuottava) termiittireaktio, jossa alumiini syttyy palamaan ja riistää happea ruostuneesta rautapölystä. Rauta ruostuu jo pelkässä huoneilmassa nopeasti ja pölymäisenä vielä nopeammin, joten tämä riski on todellinen. Netistä löytyy nopeasti etsimässä tapaus, jossa poika oli isänsä tietämättä hionut 12 kappaletta alumiinisia popniittejä koneella. Myöhemmin isän työstäessä jotakin metallikappaletta muutaman minuutin ajan, oli välähtänyt. Hieno metallipöly alumiinista ja raudasta oli syttynyt hulmahduksenomaisesti lämmettyään kipinöivästä työstä ja hulmahti laitteen sisällä. Isä kärsi palovammoja käsiinsä ja rinnuksille, sekä naamasta kärähti karvat. Suositeltavaa siis olisi, että laitetta edes joskus puhdistettaisiin, varsinkin jos sitä usein käytetään.

Penkkihiomakoneella työskennellessä on pidettävä huolta, ettei mikään hiha tai koru pääse nappaamaan kiekkoon kiinni tai sattuu. Myöskin työstökulmasta olisi huolehdittava, eli työstettävää kappaletta ei saisi painaa kiekon sivuille ollenkaan eikä missään nimessä kiekkoa kohti vastakarvaan. Vastakarvaan työstettäessä kappaleen kulma saattaa napata kiekon pintaan ja "ampua" kappaleen käteen tai kädestä.

Eiköhän siinä ollut aika kattava läpikäynti yleisistä työkaluista ja niiden käytöstä ja muutamista vaaratekijöistä, tietysti jokainen laitteita käyttävä lukee manuaalin ennen laitteen käyttöä. Niistä itse olen oppinut sellaisia asioita liittyen työskentelyturvallisuuteen, joista en ennen tiennyt tai joihin en osaisi varautua. Seuraavassa tekstissä olisi tarkoituksena tehdä yksinkertainen tiirikka, koukku malliltaan ja sille seuraksi yksinkertainen väännin. Itsellä on hieman ideapulaa artikkeleista, joten jos jollakulla on ehdotuksia teksteiksi, niin osoitteeni löytyy tuosta oikealta :)

Tiirikointi harrastuksena

28 luku, 12 a § (24.5.2002/400)
Murtovälineen hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.

Siinä on päällimmäinen sääntö, jonka mukaan pitää toimia tiirikointia harrastaessa. Tuo on siis suora lainaus Rikoslaista, joka tässä maassa on voimassa. Tuon lisäksi on olemassa joukko eettisiä, moraalisia ja hyviä ohjesääntöjä, jotka eivät ole itseni keksimiä, mutta joista on hyötyä itsellesi ja muille:

1. Älä tiirikoi lukkoja, jotka eivät ole Sinun tai joihin Sinulla ei ole lukon omistajan kirjallista suostumusta. Näin et tule rikkoneeksi tuota aiemmin mainittua lakia, eikä myöskään lukon omistaja voi myöhemmin vaatia järjettömiä.
2. Älä tiirikoi lukkoja, joihin Sinä tai joku muu luottaa tai jotka ovat käytössä. Tämä siksi, että tiirikointi aina kuluttaa lukon sisuksia ja saattaa heikentää lukon turvallisuutta tai rikkoa sen. Vaikka pystyisitkin tiirikoimaan oman kotiovesi lukon, kun avaimet ovat hukkuneet tai vastaavaa, niin parempi on soittaa lukkosepälle ja maksaa hänen ammattitaidosta. Muuten saattaa käydä niin, että Sinä pääset sisään ja myöhemmällä kerralla joudut kutsumaan lukkosepän, kun se lukko toimiikin hassusti tiirikoinnin jälkeen.
3. Älä turhaan leuhki sillä, kuinka osaat tiirikoida lukon kuin lukon, sillä se kostautuu. Varsinkin kaverit saattavat yllyttää Sinua tyhmyyksiin tai harrastuksesta mitään tietämätön luulee Sinua varkaaksi. Pahimmillaan käy niin, että jos koulultasi, työpaikaltasi tai kotoasi häviää tavaraa, joka normaalisti on lukkojen takana, Sinua tullaan osoittelemaan sormella. Kyllä, tiedän, että ahdasmielisimmät "ihmiset" toimivat juuri näin, mutta muista ettei pelkkä epäily riitä, vaadi aina todisteet. Todistustaakka kun on hällä, joka jotakin väittää.
4. Älä kanniskele tiirikoitasi julkisella paikalla. Sinulla ei ole mitään järkevää perustetta kantaa tiirikoitasi mukanasi, ellet ole menossa tiirikointitapamiseen tai tulossa sieltä. Silloinkin kannattaa kantaa niitä niille suunnitellussa tai tehdyssä laukussa tai pussukassa, eikä missään nimessä mahdollisimman piilossa. Se kielii Sinusta aivan vääränlaisia mielikuvia, että olet piilottanut tiirikkasi. Et myöskään voi perustella tiirikoiden mukana kantamista sillä, että "kaiken varalta". Kaiken varalta kantaisit mukanasi vaikka lompakossa vara-avainta kotiisi tai lukkoosi, jota varten "kaiken varalta" tiirikoitasi olisit kantamassa. Muiden lukkoja kuin omiasi varten on olemassa lukkoseppä. Ota myös huomioon, että kellonajalla on suora yhteys tiirikoiden murtovälinestatukseen. Jos Sinut pysäytetään aamulla tai iltapäivällä matkaltasi ja hallustasi löytyy tiirikkasetti, menee perustelut paremmin läpi kuin ne, mitä yrittäisit sönköttää keskellä yön pikkutunteja pankin takaovella parille konstaapelille.
5. Jos olet alaikäinen tai muuten vain asut vanhempiesi luona, he arvostavat sitä, että kysyt ennen kuin teet. Tämä pätee yleisesti kaikkeen ja on omaa kokemusta siitä, että minkälainen haloo ja hulabaloo nousee siitä, etten ole kertonut tai kysynyt heiltä ensin mielipidettä. Perustelu omaa harrastustasi jotenkin, itselläni perusteina toimisi tällä hetkellä kiinnostus lukkojen toiminnasta, niiden mekaniikasta, metallityöskentely, luovuus, pulmanratkaisu, kiinnostus omasta ja tavaroideni turvallisuudesta sekä se onnistumisen tunne, kun se lukko ilman avainta aukeaa :)

Tiedän, että nämä pyynnöt, ohjeet, säännöt, suositukset ja rajoitukset saattavat kuulostaa latistavilta, mutta näinkin "kyseenalaisen" harrastuksen ollessa kyseessä ja ilmiön ollessa suht tuore Suomessa, olen mieluummin varovaisempi kuin mennä toitotan ihmisille ohjeita kuinka manipuloidaan kassakaappeja auki ynnä muuta. Ei, en osaa manipuloida kassakaappia auki, tiedän vain teorian sen takana.

Suomessa tiirikointi harrastuksena on lähinnä yksittäisten ihmisten toimia, eikä yhtään virallista organisaatiota tai ryhmää ole, joka toimisi jonkinlaisena "Suomen Tiirikointiliittona". Ulkomailtahan näitä harrasteryhmiä löytyy, Saksasta SSDeV (Sportsfreunde der Sperrtechnik - Deutschland e.V.), Hollannista TOOOL (The Open Organisation Of Locpickers), hiljattain Yhdysvaltoihin perustettu TOOOL.US ja varmasti muitakin, joista en edes tiedä.

Ehkä tämä puute johtuu siitä, että Suomessa ei oikein tiirikoitavia lukkomalleja ole, ellei lasketa kaikkia halpislukkoja (maksavat pari euroa kappale), Abuksen tuotteita ja Abloyn Classic mallia. Vähänkin rautakaupan tarjontaa eksoottisempaa saa hakea ulkomailta tai jos on tuttuja tai yhteyksiä, niin posti kulkee ja raha vaihtaa omistajaa. Käytettyjä ja joskus rikkinäisiä ulkomaalaisia lukkoja saattaa myös nähdä välillä esimerkiksi Huuto.netissä myynnissä, josta itsekin olen lukkoja hankkinut erilaisia.

Työkaluja, eli tiirikoita saa eri muotoisia, värisiä, painoisia ja pituisia ulkomailta tilaamalla helpoiten, mutta se vaatii joko luottokortin tai PayPal-tilin. Joitakin työkaluja ei sitten noin vain ostellakaan, esimerkiksi John Fallen tekemät/suunnittelemat tiirikat ja välineet, vaan niiden saatavuus on rajoitettu ammattilaisille. Helpoiten kuitenkin aloitteleva tiirikkaharrastaja tekee omat tiirikat yksinkertaisista tarpeista ja yksinkertaisin työkaluin.

Seuraavassa artikkelissa tarkoitukseni onkin esitellä erilaisia työkaluja ja materiaaleja, joiden avulla olen tiirikoitani tehnyt. Perus koukun tekemisestä voisin kirjoittaa pätkän, jota soveltamalla muidenkin tiirikoiden teko onnistuu yhtä hyvin. En ala kuitenkaan jakelemaan sen ihmeellisempiä ohjeita, niitä on netti jo pullollaan ja tiirikoinnista oikeasti kiinnostuneiden kannattaakin alkaa lukemaan ja rekisteröityä tänne.