Rakkaudesta lukkoihin

Ulkomailla, etenkin Aasian suunnalla ilmenevä tapa on rantautunut Suomeenkin ja tein hiljattain pienen tutustumismatkan Tampereen lemmenlukkoihin. Nämä myös rakkauslukkoina tunnetut lukot symboloivat jättäjiensä rakkautta toisiinsa ja erottamattomuutta, tai rakkautta johonkin tapahtumaan. Viereinen kuva on Etelä-Koreasta, Soulin näköalatornista nimimerkin Jupu ottamana.

Ideana on kaivertaa omat nimikirjaimet, nimet, päivämäärä tai vastaavaa ja kiinnittää lukko julkiselle paikalle, yleensä sillankaiteeseen tai vastaavaan ja hävittää avain. Hyvin usein avain heitetään kyseiseltä sillalta mahdollisesti alla virtaavaan jokeen, ikään kuin sinettinä asialle. Tästäkin on useampaa koulukuntaa, osa pitää sitä roskaamisena ja toisten mielestä se on vain tippa meressä.

Tampereella ns. virallisena paikkana rakkauttaan julistaville lemmenlukkojen jättäjille toimii Tammerkosken patosilta, joka ylittää patoaltaan reunan aivan putouksen kohdalta. Autolla saapuessa helpoiten paikalle pääsee pysäköimällä Frenckellin aukiolle ja kävelemällä rakennusten välistä itään päin 100 metriä. Reitti menee vanhan höyrykoneen ohitse ja talon keskeltä kävelytunnelista, helpoiten pääsee kuuntelemalla kohinaa. Viereinen kuva on otettu tunnelin suulta.

Vierailin paikalla muutama viikko ennen näitä kuvia ja silloin lukkoja oli vain muutama siellä täällä, mutta nyt lukkojen määrä oli kasvanut moninkertaiseksi. Osittain tähän lienee syynä Aamulehdessä ollut artikkeli aiheesta. Aihe on saanut näkyvyyttä aiemminkin ja mm. Helsingin Sanomat artikkelissaan toi ilmi, että Helsingin kaupunki ainakin suhtautuu nuivasti ideaan. Päivitys 19.11.2010: Helsinki on muuttanut kantaansa ja sallii lukkojen kiinnittämisen siltoihin. Rakennusviraston mukaan suosituin paikka tuntuisi olevan Vanhankaupunginkosken ylittävä pieni kävelysilta.

Aiemmin lukoille ei ole ollut "virallista" paikkaa, joten niitä on saattanut löytää kaiteista ympäri kaupunkia ja tämä on harmittanut joitakin. Kaiteesta lähtevä maali ja hajanaisesti sijaitsevat lukot eivät näytä houkuttelevilta ja aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia kaiteen korjauksen yhteydessä. Tampereella patosillalla oleva kaide on oikeastaan verkkoaitaa, joka kestää paremmin kuin jäykkä teräskaide ja on hienoa nähdä monia lukkoja samassa yhteydessä. Voisin väittää, että nämä lemmenlukot toimivat myös hyvänä vetonaulana vierailla Tammerkoskella ja ovat eräänlainen nähtävyys ja tuovat pientä piristystä muuten ankeahkoon aitaan.

Satakunnankadun sillan pohjoispuolella olevasta kaiteesta löytyi yksinäinen lukko nimikaiverruksin ja on tällä hetkellä isoin/jykevin mitä olen nähnyt. Kyseessä on Abloy PL350C, eli siinä on pintakarkaistu teräsrunko ja Classic avainpesä. Melkein toivoisin, että jos omistaja tätä lukee, niin siirtäisi lukon patosillalle muiden joukkoon. Mikäli avainta ei enää ole tallessa, voin kyllä asiassa auttaa.

Erilaisia lukkoja aidasta löytyy laidasta laitaan ja paljon siltä väliltä. On pyöränlukkoja, messinkisiä, teräksisiä, peltisiä, muovisia, uusia, vanhoja, kaiverrettuja, tussilla kirjoitettuja ja merkkaamattomia. Edustettuina ovat Abloy, ABUS, Master Lock, monet ns. kiinalaislukot ja nimettömät messinkimöykyt. Jollain myös lienee hieman taiteellisiakin lahjoja, sillä yhteen lukkoon on kaiverrettu kasvokuva






Erikoisuutena mainittakoon alla olevissa kuvissa näkyvä Abloy PL330N, eli 8 mm:n sangalla varustettu purettavissa oleva riippulukko, jossa on Protec avainpesä. Sanoisin, että ikuista rakkautta, jos avain hukkui ;)




Toinen lemmenlukkojen sijaintipaikka Tampereelta löytyy Koskikeskuksen kohdalla olevalta Kehräsaaren kävelysillalta, joka ylittää Tammerkosken riippusillan ja viimeisen voimalapadon väliltä. Sieltä löytyi muutaman kymmenen lukkoa, mutta ne eivät ole hirveän näkyvillä johtuen kaiteen rakenteesta, vaan makaavat likipitäen maassa. Tästä ja tilanpuutteesta johtuen suosittelisin käyttämään lukoille sijaintina patosiltaa Finlaysonin lähellä, sillä se on myöskin kauniimpi näkymiltään ja siellä tilaa riittää. Alla olevissa kuvissa muutamia otoksia Kehräsaaren sillalta. Paikalle pääsee helpoiten jättämällä auton Laukontorille.









Huomioni kiinnitti Koskikeskuksen puoleisessa päässä siltaa sijainnut jykevä riippulukko, jossa ei ollut minkäänlaisia tunnisteita ja avainprofiili on sama kuin Abloy Classic lukossa. Jos jollakulla on tietoa tästä lukosta (valmistaja/malli), kuulisin siitä mielelläni joko kommenteissa tai sähköpostiini einstein@mbnet.fi lähetettynä. Alla kuvia.



Päivitys 07.11.2010: Tulipa käytyä Laukonsillalla, joka lähtee Laukontorin tuntumasta etelään päin. Sillan vaijerikaiteet olisivat otollinen paikka lukoille ja näköalatkin upeat, mutta en löytänyt paikalta kuin kymmenisen lukkoa. Ehkä tämä paikka vain on turhan sivussa eikä voita patosiltaa keskustan tuntumassa. Tässä muutamia kännykkäkameran otoksia paikalta:







Lukkoharrastajallehan tällainen aita tai kaide lukkoineen olisi oikea aarreaitta ja unelmien täyttymys, mutta on syytä pitäytyä vain niiden ihailemisessa - ne eivät ole sinun lukkoja, joten harrastuksen etiikan mukaan et saa niitä myöskään tiirikoida, puhumattakaan teon moraalittomuudesta. Tosin uskoisin että ei niitä kukaan tiirikoimaan ala sen kummemmin, sillä kaiverretun lukon jälleenmyyntiarvo lienee aika nollissa, etenkin ilman avainta.

Mikäli Tampereen kaupunki jossain vaiheessa kieltää lukkojen kiinnittelyn patosiltaan, toivoisin sitten rakennettavan erillisen paikan näitä varten. Hyvä olisi esimerkiksi ketjusta hitsattu "puu", johon niitä lukkoja voisi ripustaa ja joka olisi esimerkiksi Koskipuiston alueella tai vastaavalla paikalla.
Ja tottakai minunkin piti luopua yhdestä rakkaastani ja kiikuttaa se patosillalle pienen kaiverrustuokion jälkeen :)

LockCon 2010

Tänä vuonna LockCon pidettiin 8-10.10. jälleen kerran Sneekin StayOkay hostellissa. Tapahtumassa mukana oli poikkeuksellisen paljon väkeä, noin 70 henkilöä ympäri maailman. Edustettuina olivat ainakin Suomi, Saksa, Hollanti, Englanti, Ranska, Espanja, Yhdysvallat ja Kanada.

Itse lähdin matkalle jo tiistaina 5.10. ja päädyin Groningeniin ystäväperheen luo. Illan aikana ystäväni ja hänen työkaverinsa opettivat käyttämään Mauer President 71111 kassakaappilukoille tarkoitettua tiirikkaa, joka on erittäin yksinkertainen ja luotettava avainkoodin saamiseksi. Ensikokeilulla meni noin puoli tuntia ja sain viisi oikein seitsemästä, joten olin hyvin jäljillä.

Keskiviikon aikana tuli käytyä auttamassa ystävääni työhommissa, joihin sen päivän aikana lukeutui kassakaapin avaus, kassakaapin asennus ja lukkoon katkenneen avaimen poisto. Mukavaa hommaa alusta loppuun ja viihdyin oikein hyvin :) Illan aikana taas keskusteltiin syvällisiä lukoista ja tiirikoista ja valmisteltiin viikonlopun avainjäljennyskilpailua (eng. impressioning) varten tietynlaisia apuvälineitä myytäväksi.

Torstaiaamuna tulikin herättyä hyvin aikaisin ja tempaistua kahvit naamaan ja lähdettyä autolla kohti Saksaa, suuntana Essenin turvallisuusmessut. Pääasiallisesti tuli nähtyä uusia kassakaappeja ja niiden lukitusmekanismeja, sillä olinhan Hollannin parhaiden kassakaappeihin erikoistuneiden lukkoseppien mukana kiertelemässä ja hakusessa olikin uusia endoskooppeja, joita kylläkään ei valitettavasti löytynyt.



Kassakaappien avaamiseen löytyi monenlaista apuvälinettä, kuten porauskaavioita eri lukoille, korjaussarja porausrei'ille, sekä ITL 2000, automaattinen laite joka kokeilee kaikki kombinaatiot läpi yrittäen avata lukon.



Kuvassa tiirikat BMW:n lukoille sekä Ford Tibbe lukkojen erilaisia tiirikoita.

Monia tuttuja tuli nähtyä messuilla, jotka olivat myös tulossa viikonlopuksi LockConiin ja vaihdettua kuulumisia. Jälleen kerran yleinen tapaamispaikka oli Wendtin koju, jossa esillä oli monenlaisia työkaluja, tiirikoita ja laitteita sekä hieman kirjallisuutta.



Wendtin jälleenmyymä polttotanko (eng. thermal lance), jolla voidaan polttaa reikä käytännössä mihin tahansa materiaaliin, myös betoniin. Putken sisällä on terästankoja ja putken läpi johdetaan puhdasta happea. Putkeen kytketään akusta sähkö ja raapaistaan putken päätä akkuun kiinnitettyyn kuparinpalaan, jolloin syntyvät kipinät sytyttävät tangot palamaan. Palolämpötila on muutaman tuhannen astetta ja räiske sen mukainen.

Suomesta edustettuina oli ainakin Abloy sekä suht uusi lukkovalmistaja iLoq, jonka lukot ovat elektromekaanisia. iLoqin erikoisuus on se, että lukko ja avain toimivat ilman paristoja ja kaikki avaimet ovat mekaanisesti samanlaisia. Lukon sisällä on pieni generaattori jota avain käyttää kun se työnnetään sisään ja tästä saadulla sähköllä luetaan avaimeen koodattu elektroninen tunniste ja avataan lukko.

Messuilla pyörittiin koko päivä ja illemmasta kun messut jo sulki ovensa ja yleisö häipyi, jäimme vielä juttelemaan ja juhlimaan, sillä muutamilla paikoilla oli ruoka- ja juomatarjoilua, musiikkia ja hyvää tunnelmaa. Lukkonörtit keräsi pöydät ja tuolit yhteen ja istahti KESO:n läheisyyteen juttelemaan kuulumisia ja uusia ideoita viinin, oluen ja juuston merkeissä.

Perjantaina sitten pakattiinkin aamuisella kaikki tavarat autoon, sisältäen yhden kassakaapin, parisataa kiloa lukkoja ja kaikki omat matkatavarat. Suunnaksi otettiin tuttuun tapaan Sneekin kaupungissa sijaitseva StayOkay hostelli, josta oli jälleen varattu kaikki kokoustilat ja majoitus. Hintaa tapahtumalle oli vain 125 €, joka sisälsi kolmen päivän majoituksen, ruokailut, kokoustilat ja ilmaisen kahvi- ja oluttarjoilun koko tapahtuman ajan.

Esitelmiä nähtiin ennätysmäärä, sillä ensimmäinen esitys alkoi jo hieman puolenpäivän jälkeen perjantaina. Esitelmän piti nimimerkki datagram aiheesta "forensic locksmithing", eli lukkojen rikostutkinnasta. Esitelmässä oli monia mikroskooppikuvia lukkojen eri osista uutena, käytettynä ja tiirikoituna erinäisin välinein ja paljon tietoa siitä, minkälaisia jälkiä tiirikoinnista jää ja minne. Datagram käy pitämässä luentoja ympäriinsä poliiseille, lukkosepille ynnä muille ryhmille ja pitää aiheesta myöskin nettisivuja. Lisäksi hänen ylläpitämänään toimii LockWiki, joka on todella hyvä tiedonlähde lukoista kiinnostuneille.

Han Feyn esitelmä "Wanna bet?" käsitteli 1986 Saksan televisiosta tullutta ohjelmaa, jossa erään lukkosepän haasteena oli tehdä toimiva avain tappihaittaiseen lukkoon avainaihiosta pelkän viilan ja avaimen jyrsintänumeron perusteella alle kolmessa minuutissa. Paikalle oli myös saatu kyseinen lukkoseppä vieraaksi, joka kertoi tarkempia yksityiskohtia ja oli hyvinkin kiinnostunut koko LockConista. Ja kyllä, hän teki toimivan avaimen hieman yli kahdessa minuutissa ja voitti haasteen.

Barry Wels esitelmöi Medecon ARX-tapeista, jotka Medeco kehitti hankaloittamaan heidän lukkojensa tiirikointia ja etenkin dekoodausta. Esitelmässä nähtiin ainakin 11 erilaista tappia, joissa oli pieniä eroja toisiinsa nähden.

Päivällisen jälkeen alkoikin sitten yleinen keskustelu, lukkojen ja työkalujen räpeltäminen ja ajanvietto, jota kesti pitkälle aamuyöhön. Illan aikana pelattiin hollantilaista Monopolia pitkän aikaa ja samalla keskusteltiin tiirikoista.

Launtai alkoikin sitten aamupalalla ja heti perään Peter Field Medecolta piti viiden tunnin esitelmän jälleen kerran lukkojen sielunelämästä. Mukana oli noin 500 valokuvaa lukoista, niiden halkileikkauksista ja kuinka ne toimivat ja reagoivat väärään tai oikeaan avaimeen. Kuvia itse esitelmästä ei ole kuvauskiellon takia, koska Peter aikoo julkaista aiheesta kirjan. Jos joku haluaa oppia lukkojen toiminnasta, niin tämä kannattaa laittaa korvan taakse ;)

Julian Hardt piti esitelmän "downgrading mechanical safelocks", jossa hän demonstroi kuinka hyvin monet avaintoimiset kassakaappilukot voidaan hyvän valon ja näön avulla (tai käyttämällä pientä koetintyökalua) tutkia oikean avaimen valmistaseksi. Eräässäkin esimerkissä yli 250 000 mahdollista avainta kutistui nopealla lukkoon kurkkaamisella vähän yli 1500 vaihtoehtoon ja jos koetintyökalua käytti, kutistui mahdolliset avainkombinaatiot vain muutamaan. Endoskoopilla ja tietyn lukon tuntemuksella pystyi valmistamaan oikean avaimen suoraan ilman mitään kokeiluja.

Eräs nimeltämainitsematon henkilö piti esitelmän venäläisvalmisteisesta tiirikasta ja sen apuvälineistä, jotka hän oli ostanut huutokaupasta yhdessä lukon kanssa. Oikein mielenkiintoinen laite ja upean näköiset apuvälineet, kuten kuvasa näkyy. Näillä apuvälineillä tiirikan osia saatiin muutettua ja samalla pidettyä kirjaa siitä, minkälainen avain lukkoon on muodostumassa. Mittakaavaksi kuvassa on Abloy Classic avain.

Iltapäivästä alkaen pidettiin avainjäljennyskilpailut, jossa kilpailijoiden tehtävänä oli saada lukko auki avainaihion ja viilan avulla. Avainjäljennyksessä aihiota nitkutetaan lukossa, jolloin väärällä korkeudella olevat haittatapit jättävät avainaihioon pienen jäljen, jonka kohdalta avainta sitten pitää viilata enemmän. Tänä vuonna ensimmäinen avaus tuli vasta reilun seitsemän minuutin jälkeen, sillä monella katkesi ensimmäinen avain kesken työn. Syynä oli lukon etummaiset tapit, joiden jyrsintänumero oli hyvin iso, eli avain oli siltä kohtaa melko heikko.

Ruokailun jälkeen oli jälleen yleistä hengailua ja yhdessä kokoustilassa oli myytävänä työkaluja ja TOOOL T-paitoja ja muuta tavaraa, joista rahaa kerättiin yhdistyksen kuluihin. Pakkohan se oli yksi T-paita ostaa, hintaakin oli vain 20 €.





Yllä vasemmassa kuvassa hyvin yksinkertainen akkuporakonekäyttöinen avainkopiokone, jolla voidaan kopioida tappihaittaisten lukkojen avaimia. Oikeanpuoleisessa kuvassa erään saksalaisen itsetekemä sputnik-tiirikka, jolla voidaan suht helposti ja nopeasti tiirikoida auki tappihaittainen lukko. Ainoa miinus laitteessa on sen valmistamisen hankaluus ja se, että jokaista eri lukkoa kohden täytyy valmistaa käytännössä oma tiirikkansa.

Myöhään illalla eräs nimeltämainitsematon henkilö piti esitelmän työkalusta, jolla saa dekoodattua ja avattua monia tappihaittaisia lukkoja erittäin helposti ja keskimäärin noin parissa minuutissa. Valitettavasti en voi kertoa asiasta enempää tai ko. henkilön identiteetti voi paljastua.

Sunnuntaina nimimerkki datagram piti esitelmän australialaisen BiLockin lukon toiminnasta, historiasta ja sen avaamisesta ja siitä kuinka avain voidaan tehdä (jälleen kerran) luottokortista. datagram oli tehnyt esitelmän yhdessä Jon Kingin kanssa, mutta valitettavasti Jon ei päässyt paikalle. Lukko on oikein mielenkiintoinen tapaus ja lukkoon on heidän löydöstensä perusteella suunnitteilla muutoksia jotka hankaloittavat tiirikointia entisestään.

Sunnuntain aikana myöskin pidettiin tiirikointikilpailu, jossa oli uudet säännöt. Tällä kertaa jatkoon päästäkseen piti saada vähintään yksi lukko avattua ja näin saatiin kilpailua nopeutettua. Kilpailu etenikin nopeasti, etenkin kun yhden kierroksen aikaraja on seitsemän minuuttia. Semifinaalissa kilpailjoita oli jäljellä enää kuusi ja finaalissa kolme.

Lukkoina kilpailussa oli kasa erilaisia ja eri valmistajilta olevia käytettyjä lukkoja, jotka oli saatu eräältä lukkosepältä lahjoituksena. Kilpailussa kaikki lukot on numeroitu ja henkilö ei saa tiirikoida samaa lukkoa uudelleen seuraavilla kierroksilla. Lisäksi kilpailuparin pöydällä piti aina olla eri valmistajan lukot, jotta saadaan aikaan vaihtelua.

Voittajanimet silti olivat aika ennalta-arvattavissa sekä tiirikoinnissa että avainjäljennyksessä. Palkintojenjaon yhteydessä jaettiin jälleen punaisia "key figure" T-paitoja osoituksena kiitoksesta puhujille ja järjestelyiden hoitamisesta. Kilpailujen voittajille jaettiin tunnusplakaatit sekä erinäisiä lukkotuotteita, kuten EVVA halkileikkausmalleja, Abloy Protec ovilukkoja ja PL362 riippulukko sekä kirjallisuutta.



Päivän aikana myöskin pidettiin ns. pikaesitelmä, eli kuvat otettiin paikanpäällä ja esitelmän kesto oli noin vartin. Aiheena oli uusi Invictus AG:n valmistama tresoREX mini safe niminen lukitusjärjestelmä. Muutamat amerikkalaiset olivat tämän nähneet Essenin turvallisuusmessuilla ja saivat suostuteltua valmistajan antamaan yhden heidän näytekappaleistaan mukaan Hollantiin testattavaksi. Yhtiön nettisivuilla on kutsuva lause "the most secure locking system in the world" (lainattu 17.10.2010 etusivulta). Lukko itsessään on eräänlainen kombinaatiolukko, jossa on viisi pyöriteltävää haittaa ja pieni avain, jossa on luvut 1-12. Erilaisia avainkombinaatioita on siis liki 250 000 kappaletta.

Koko tapahtuman aikana tuo pieni avainsäilö avattiin tuntematta kombinaatiota useiden eri ihmisten toimesta ja tottakai tutkittiin miten se on toteutettu. Valmistajalle kirjoitettiin paperille suosituksia siitä, miten tuotetta kannattaisi kehittää ja mitä heikkouksia siinä toistaiseksi on. Erittäin hieno tuote ja toimiva ratkaisu, varsinkin jos antamamme ehdotukset päätyvät tuotantoon. Mielestäni tällaista pitäisi tuotetestauksen olla, eli ei anneta sitä pelkästään testattavaksi VTT:lle ja muutamien lukkoseppämestarien käsiin, sillä heillä ei varmasti ole sitä tietotaitoa ja ajattelukykyä tiirikoinnista mitä ryhmällä lukkoharrastajia on, valitettavasti.

Tämän pienen aasinsillan kautta voinkin samantien lähettää terveisiä Tampereella Turvallisuusmessuilla olleelle Abloyn edustajalle, jonka kanssa keskustelimme Abloyn tiirikoitavuudesta. Hänen mielestään "kukaan ei saa tiirikoitua edes Classicia auki", eikä "se ole mahdollista". Noh, väärässähän saa olla, en minä siitä sakota, mutta kannattaisi ehkä miettiä miksei Abloy mainosta lukkojaan tiirikoimattomina - se kun olisi kuluttajien harhaanjohtamista.

Maanantaina 11.10. olin takaisin Groningenissa ystäväni luona ja koko päivä menikin jutellessa ja kahvikupposten kera työpajan puolella. Siellä tuli puheeksi Abloyn avainjäljentäminen, eli kuinka saada lukko auki avainaihiota ja viilaa käyttäen. Ystävälläni sattui sopivasti olemaan Silcan AY1 aihioita, sillä omani olivat kotona Suomessa. Näistä sitten valmistelimme avainjäljennykseen sopivan aihion, eli leikattiin turhat pois ja siistittiin jäljet.

Testilukkona oli 11 haittaa sisältävä ovilukko, joka oli halkileikattu siten, että sisuskalujen toiminta näkyi. Näin siksi, että saatoin nähdä miten lukko reagoi ja tulkitsenko aihioon ilmestyviä jälkiä täysin oikein. Muutaman kokeilun perusteella olin löytänyt kolme erilaista jälkityyppiä, jotka kielivät tietynlaisista tilanteista lukon sisällä (haitta haraa vastaan, yksi tai useampi haitta on valekehäloven reunalla, viilaus ei ole riittävän syvä). Noin kahden tunnin rupatteluiden lomassa tehty avainjäljennys hiljaa eteni ja lopulta lukko aukesi. Ystäväni kaivoi esiin lukon oikean avaimen ja kyllä, täsmäsivät toisiinsa täysin.



Jo tämä toimi meille todisteena siitä, että kehittämämme tekniikka toimi luotettavasti ja että Abloyn avainjäljentäminen on mahdollista, mutta kun aikaa oli niin tekniikkaa piti testata uudelleen. Tällä kertaa uhriksi joutui hieman vanhempi Abloy Classic riippulukko, joka oli lukittuna eikä siihen ollut enää avainta kenelläkään. Pikainen tutkimus osoitti, että lukon perukoilla on yksi kiinteä haitta eli vitosjyrsintä avaimessa ja että lukossa on kaikkiaan kahdeksan haittaa. Valmistelin aihion kuten ennenkin ja aloitin jäljentämisen. Hiljalleen homma eteni, kunnes noin puolen tunnin kuluttua uutta jäljennöstä ottaessani avain käännähtikin ja sanka tipahti. Pienten hurrausten jälkeen testasin avainta tarkemmin ja ilmeisesti se oli ns. puolileikkuinen joiltain kohdin, sillä se kyllä avasi lukon, mutta aina välillä hieman takelsi.

Molemmat lukot olivat vanhoja ja niissä oli jousimaiset välilevyt, mutta ne eivät vaikuta lopputulokseen lainkaan. Menetelmä toimii yhtä hyvin kiinteiden välilevyjenkin kanssa. Ovilukossa oli vapaasti pyörivä haitta edessä ja riippulukossa oli haitta joka pysähtyy 90 asteen käännön jälkeen.

Tässä kohtaa moni kyseenalaistaa tekniikan hyödyllisyyden, koska se vie näin kauan aikaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että nämä kaksi avausta tehtiin huolella ja rauhassa muun rupattelun ohessa, ettei mikään mene vikaan. Harjoittelulla homma nopeutuisi varmasti ja mikäli viilauksen avuksi rakentaisi pienen jigin jolla saisi nopeasti viilattua tarkat puolileikkuut halutulle kohtaa, veikkaisin että 11 haittaisen saisi auki alle puolessa tunnissa.

Kuulostaa ehkä paljolta tuo puolikin tuntia, mutta siitä ajasta vain murto-osa kuluu lukon ääressä, sillä jäljennyksen otto on käytännössä avain sisään, kääntö, nitkutus, kääntö, avain ulos, eli noin viisi sekuntia per kerta. Koska avaimessa on maksimissaan kymmenen kohtaa joita viilataan ja mahdollisia leikkuita on kuusi, menisi äärimmäisessäkin tapauksessa (jyrsintänumero 5555555555) aikaa lukon äärellä yhteensä kolmisen minuuttia. Kaikki muu toiminta voidaan suorittaa muualla, eikä lukkoon jää ulospäin näkyviä jälkiä tästä tekniikasta.

Tästä tekniikasta olen parhaillaan kirjoittamassa white paperia, johon on tulossa iso läjä kuvia aihion jäljistä, tekniikasta, sen toimintaperiaatteesta ja siitä mitä lukon sisällä tapahtuu ja miksi. Teksti itsessään on jo valmis, mutta kuvien kanssa tulee menemään hyvä tovi sillä luupit ja mikroskooppi on vasta tilattu ja teen tätä vapaa-aikani salliessa. Lisäksi tekniikan jättämistä rikosteknisistä ominaisjäljistä on kuvat ja/tai osia menossa Lockpickingforensics.comin käyttöön.

Abloy Classic jyrsin 2

Tällä kertaa leikkuri on myös Abloyn Classic jyrsin, joka tosin sopii myös Profilelle avainkehtoa vaihtamalla. Malli on reilusti uudempi ja enemmän suojattu ja käyttää teränä reilusti suurempaa kuin edellinen malli. Tietääkseni tässä mallissa voidaan avainkehto poistaa terää irroittamatta.

FIN: Kuvat eivät ole omiani vaan ystävieni ottamia ympäri maailmaa. Nimiä en suostu kertomaan enkä myöskään maita, mutta kuvat ovat tekijänoikeudellisesti suojattuja. Itselläni lupa kuvien käyttöön on, mutta en voi tätä oikeutta antaa eteenpäin.

ENG: The pictures are not taken by me but my friends all over the globe. I will not disclose information about the photographers nor the countries from which these have been taken. All the images are copyrighted material to which I have a permission to use, but I can not relay this permission onwards.

Jyrsin on siististi rakennettu ja suht pienikokoinen. Moottori on 180 W:nen ellen väärin muista ja terä hihnavetoinen. Leikkuuterä on kokonaan koneen sisällä, joten lentelevät lastutkin jäävät koneen sisään. Alareunassa näkyykin pieni poistettava lastulaatikko, johon suuri osa lastuista kerääntyy. Koneen runko ja suojat ovat valettua alumiinia.


Avainkehto on samanlainen kuin aiemmissakin malleissa ja lukittu paikoilleen sen yläpuolella näkyvällä pienellä palalla, joka samalla toimii jyrsintänumeron osoittimena. Avainkehdon lukitsin ei ole jousikuormitteinen kuula, vaan jousikuormitteinen tappi. Avainkehtoa käännetään vetämällä tappi reiästään ylös tuosta mustasta pallonupista, kääntämällä kehto haluttuun jyrsintäkulmaan ja vapauttamalla tappi. Jyrsinnän tekeminen tapahtuu vetämällä avainkehtoa kohti laitteen etureunaa, eli käytännössä tuo etureunassa näkyvä musta kahva lepää peukalohangassa ja sormet vetävät avainkehtoa.

Jyrsimen vasemmalla sivulla on kelkan liikuttamiseen tarkoitettu kahva. Yläreunassa on numeroitu asteikko, joka näyttää käyttäjälle jyrsittävän kohdan. Kahvan oikealla puolella näkyy myös johdetangon pää.




Kun oikealta puolelta löytyvä suoja poistetaan, nähdään sisuskalujen toimintaa. Avainkehto on kiinni ylhäältä saranoidussa varressa, joka on jousikuormitettu terästä poispäin vasemmassa reunassa näkyvällä osalla. Jousikuorma on säädettävissä tuosta ruuvista löysäämällä kiristysmutteri. Tästä nähdään myös kuoreen asennettu pronssinen insertti, joka toimii liukujohteena tangon päällä.

Jyrsinterä on huomattavan suuri halkaijaltaan, kuvasta arvioiden 100 mm. Nykyiset Abloyn jyrsimet taitavat kaikki käyttää tätä kokoluokkaa ja tällä varmistetaan että leikattu pinta on riittävän suora, vaikka työstöliike ei lineaarisesti terän ohi kuljekaan, vaan suurella kaarella. Kuvasta nähdään myös avainkehdon puoliympyrämäinen muoto, joka on jälleen kerran tehty lankasahaamalla.