Tue blogiani lahjoittamalla!

2.1.09

LockCon 2008 ja Essen


Lokakuun 8. päivä lensin Tampereelta Bremeniin Saksaan, josta hyppäsin bussiin kohti Groningenia, Hollantia. Groningenissa ystäväni Jord oli vastassa autolla ja siirryimme hänen työpaikalle/asunnolle, jossa majoituin ennen ja jälkeen tapahtumien, siitä kiitos heille.

Yhdeksännen päivän aamuna lähdimme kuuden aikaan autolla kohti Esseniä, eli Saksaan. Essenissä oli luvassa turvallisuusalan suurimpia messuja, halleja yli kymmenen ja käveltävää enemmän kuin maratonissa. Jord oli työnsä puolesta saanut kutsuja, joilla pääsimme molemmat ilmaiseksi sisään, muuten maksu olisi ollut parinkympin tienoilla. Kuvausta ei muistaakseni sen tarkemmin oltu kielletty, mutta monessa paikassa kirjaimellisesti hypättiin kimppuun jos salamavalo välähti heidän alueella ja vaadittiin nähdä mitä on kuvattu, joten kuvaus Essenin messuilla jäi muutamaan kiinnostavaan otokseen. Onneksi vastaavaa pelleilyä ei tarvitse Suomessa sietää, täällä kuvaamisen sallii laki.

Yksi kiinnostavimmista otoksistani oli tämä vasemmalla näkyvä kassakaapin halkileikkaus. Ellen ihan väärin muista, oli kyseessä alkeellinen palosuojakaappi, jossa suht kivat murtosuojaukset. Kuvassa näkyy teräslevyjen välissä hyvin raemaista tavaraa, joka muistuttaa kukkaruukuista tuttua perliittiä, jonka tarkoituksena on toimia pienenä paloeristeenä. Ovessa palosuojaus on saatu aikaan käyttämällä palamatonta lämpöeristettä, eli tuo kuvassa näkyvä valkoinen matto. Kaapin murtosuojaukset merkitsin kuvaan helpottamaan selitystä.

1. Ylhäällä punaisella nuolella on merkitty kalteva teräslevy, jonka tarkoitus on haitata kaapin kylkeen reiän poraamista skooppia tai muita työkaluja varten. Kaltevaan pintaan osuessaan poranterä joko katkeaa tai luisuu kokoajan sivulle, joten reiän aikaansaaminen on hankalaa.

2. Sinisellä ympyröidyssä kohdassa on sekä poraus- että rälläkkäsuojaus. Ohut sinisenä erottuva levy, joka on hieman kallellaan on kovametallia ja sen tarkoitus on estää poraaminen. Levy on pinnastaan hyvin rosoinen karbidipalojen takia, joten poraus hankaloituu entisestään. Sen takana on laminitu palikka, joka koostuu vuorottelevista teräs- ja puulevyistä. Ko. teräs pilaa normaalin katkaisulaikan hyvinkin nopeasti tukkimalla sen. Puun tehtävä taasen on myös tukkia katkaisuterä, mutta myös savuttaa reilusti sitä rälläköidessä, jolloin kaapin lähellä on hankala työskennellä.

3. Vihreällä ympyröidyssä kohtaa näkyy lukitustankojen sahausesto. Tankoihin on porattu sisältäpäin pari reikää ja sisään laitettu pari karkaistua pyöreää tankoa. Jos lukitustankoa yrittää sahata, nämä karkaistut palaset rupeavat pyörimään terän mukana, näin estäen sahaamisen.

4. Punaisella ympyröidyssä kohdassa näkyy yksi uudelleenlukitsin ja sen laukaisulanka. Tämä noin millin paksuinen teräslanka kulkee ympäri ovea ja sen katkaisu laukaisee uudelleenlukitsimet. Tämän tapahduttua kaappi ei aukea edes oikealla avaimella, vaan pitää purkaa jollakin tapaa. Useasti tämä laukaisulanka on liitetty lasilevyyn, joka on lukon takana, näin estäen lukon poislyömisen tai muuten kaapin moukaroinnin. Laukaisulanka voi olla myös kiinnivalettuna pieneen metallimöykkyyn, joka sulaa matalassa lämpötilassa, esimerkiksi 70 asteen tuntumassa, estäen kaapin lämmittämisen (polttoleikkaus).

5. Itse kaapin ovessa näkyy avaimen ja aukaisuvivun kohdalla sinisellä näkyvä kovametallilevyn reuna, joka toimii porasuojauksena kaikkein kriittisimmille kohdille ovea.

Messuilla oli esillä turvallisuustekniikkaa laidasta laitaan, mm. palonestojärjestelmiä, hälyttimiä, videotekniikkaa (miltei kaikki Aasiasta), turvatuotteita kuten laseja ja muuta panssarointia, lukkoja, tiirikoita, kassakaappeja ja ties mitä. Kaikki tuli pintapuolisesti nähtyä noin kolmessa tunnissa ja loppuaika kierreltiin erinäisiä kohteita tarkemmin läpi. Paikalla oli myös muita LockConiin tulossa olevia henkilöitä, joihin olin tutustunut edellisvuonna ja pari uutta kasvoa, jotka paljastuivat henkilöiksi joiden kanssa olen jutellut irkissä.

Ns. pääkallopaikkana harrastelijoille ja muille toimi Wendtin esittelykoju, jossa oli kaikenlaisia tiirikoita, työkaluja ja apuvälineitä lukkojen aukaisuun esillä. Paikalla tuli nähtyä myös Klaus Drumm, joka kehitteli Geminy Shield lukkosuojuksen. Hän ja pari muuta pitivät pöydän ääressä pienen demon Mauer President 71111 kassakaappilukon aukaisusta tiirikalla. Kyseessä on hyvin yksinkertainen työkalu, jolla asetetaan ensin kaikki haittalevyt tiettyyn avainjyrsintäkorkeuteen, testataan jokaista pienen liikkeen varalta ja täytetään taulukko saadulla tiedolla ja jatketaan seuraavalla jyrsintäsyvyydellä. Järjestelmän opetteluun menee korkeintaan puolisen tuntia ja avausaika lukolle on noin kymmenisen minuuttia. Työkalusta on kuva oikealla.

Viereisessä kuvassa on LockMastersin valmistama Spikemaster II. Sen tehtävänä on tarjota avausapua elektromekaanisille kassakaappilukoille. Ensin kassakaappiin porataan reikä tai joissakin tapauksissa riittää kun repii numeropaneelin irti ja käyttää johtojen reikää apuna. Sitten skoopilla ja tarttumatyökalulla kaivetaan lukitussolenoidille menevät johdot esiin, kytketään Spikemasterin kaksi elektrodia niihin ja annetaan 9V:n paristosta virtaa, jolloin solenoidi vetää ja kaappi aukeaa. Tuon mustan laatikon sisällä ei ole kuin ledi, 9V:n paristo, summeri ja kaksi kytkintä, joista ensimmäisellä saa virrat elektrodeihin ja toisella voi polariteetin vaihtaa. Kuvan alaosassa näkyy lyöntivasaran kahvaosa, tällä kassakaapin valintakiekko saadaan irti sen akselilta.

Essenistä lähdimme muistaakseni neljän tai viiden aikoihin iltapäivällä takaisin Groningeniin, jossa pakkasimme Jordin pakettiauton täyteen tavaraa lukoista matkalaukkuihin ja lähdimme kohti Sneekin pikkukaupunkia, jossa LockCon järjestettiin StayOkay hostellin tiloissa. Torstai-ilta meni majoittumiseen, tutustumiseen ja kyllähän sitä oluttakin tuli otettua suht hyvin, kun meille oli järjestetty yläkertaan yhteen kokoushuoneeseen oma oluthana ja viisi tynnyriä olutta. Näin ei muut hostellin asiakkaat häiriintyneet, koska edellisvuoden jälkeen oli tullut valitusta siitä kuinka ihmiset saa "ilmaista olutta" baarista ja toisekseen tämä järjestely vähensi ramppaamisen tarvetta, koska baari oli alakerrassa.

Perjantai alkoi aamisella, jonka jälkeen tapahtuman aloitti Peter Field Medecolta (kuvassa vasemmalla).. Peter Field piti edellisvuonna viisituntisen esitelmän lukkojen sielunelämästä satoine halkileikkausvalokuvineen, eikä tämän vuoden esitelmä jäänyt myöskään lyhyeksi: Kuudetta tuntia, yli 400 valokuvaa ja hienoja tarinoita monista lukkoihin liittyvistä jutuista. Hänen omalaatuinen tapansa halkileikata lukkoja kerros kerrokselta on tuttua monelle harrastajalle ja ammattilaiselle ja tämä tapa on todella mainio selittäessä jotakin lukon yksittäistä teknistä toimintaperiaatetta. Peter on molempina vuosina kieltänyt valokuvauksen esitelmän aikana, joka on ymmärrettävää koska hän on kuulemma tekemässä näistä ko. kuvista kirjaa. Kaikki läsnäolijat osasivat kunnioittaa hänen toivettaan ja esitelmästä olikin helppo nauttia. Medecon BiAxial lukon kuvista sai ottaa kuvia, koska niistä tulisi kuitenkin esitelmä Marc W. Tobiaksen taholta seuraavana päivänä ja Peter halusi antaa mahdollisuuden ko. lukkoja tuntemattomille etukäteen tutustua niiden sisäiseen toimintaan.

Lounas pidettiin esitelmän välissä ja tunnin välein pieni hengähdystauko, jona aikana myös sali tuuletettiin. Kaikki kysymykset jätettiin hieman vähemmälle itse esitelmän ajaksi ja loppupuolella esitelmää sitten käytiin niitä läpi. Näin saatiin keskeytykset vähemmälle ja pidettyä tiivis esitelmäpaketti, joka oli mielenkiintoinen alusta loppuun. Kun esitelmä ja kysymykset oli loppu, kaikki nousivat seisoen taputtamaan ilman sen kummempaa pyytämistä ja taputtamista kestikin muutaman minuutin. Aplodien ja kiitosten jälkeen LockConin järjestäjät Han Fey ja Barry Wels ojensivat Peterille KeyFigure T-paidan kunnioituksenosoituksena hänen esitelmästään ja siitä, kuinka tärkeää on että hän oli esitelmöimässä jälleen kerran.

Tiesin jo ennen LockConia, että tapahtumaan osallistuu myös eräs herra isoherra ABUS lukkotehtaalta, johon olin alkujaan yhteydessä löydettyäni pienen turvallisuusongelman heidän kiekkohaittaisesta ABUS Plus lukkotekniikasta. En tiennyt miltä hän näyttää, mutta tuon lounastauon aikana joku kysyi ruokalassa, että tiedätkö kenen vieressä istut Peterin esitelmässä. Lounaan jälkeen sitten tapasimmekin ja vaihdoimme muutaman sanan ennen esitelmän jatkumista. Esitelmän jälkeen hän osti minulta yhden ABUS Plus tiirikkani tukeakseen harrastustani ja uskon vahvasti, että ko. työkalu päätyi tehtaalle lähempään tarkasteluun tuotekehitystä varten. Hänen toiveestaan jätän mainitsematta nimen ja kuvan.

Perjantain esitelmöintiä jatkoi Michael Hüebler Saksasta aiheellaan KABA MAS X-09, joka on patteriton elektroninen kassakaappilukko, jota pidetään käytännössä manipulaation estävänä. Esitelmä oli noin kolme varttia pitkä, jonka aikana lukon mekaniikka sekä manipulointia estävät ominaisuudet tulivat tutuiksi.

Lukko pitää sisällään pienen generaattorin, joka kehittää lukon tarvitseman sähkön kun valintakiekkoa pyöritetään. Lukon päällä on pieni kaksinumeroinen LCD-näyttö, joka näyttää kombinaationumerot ja muita tarvittavia tietoja pienillä merkeillä. Kun lukko avataan, käännetään valintakiekkoa ensin muutama kierros, jolloin lukko herää henkiin ja näyttää jotakin satunnaislukua väliltä 00-99. Tämän jälkeen valintakiekosta käännetään yhteen suuntaan, kunnes kombinaation ensimmäinen numero on näytöllä, pysähdytään hetkeksi jolloin näyttöön arvotaan uusi numero. Sitten käännetään vastakkaiseen suuntaan toinen numero kohdilleen, odotetaan taas hetki ja käännetään kolmas numero kohdilleen, jonka jälkeen lukko surahtaa auki. Satunnaisluku arvotaan numeroiden välissä sen takia, ettei ulkopuolinen voi päätellä valintakiekon kiertämisestä kombinaationumeroiden välistä suhdetta mitenkään. Lisäksi valintakiekon pyöritysnopeus pitää olla tietyn tason alle, muuten lukko ei suostu aukeamaan. Valintakiekkoa ei myöskään saa pyörittää yli 270 astetta pysähtymättä. Nämä kaikki toiminnot rajoittavat robottivalitsimen käyttöä, joten lukkoa on äärimmäisen mahdotonta avata löytämällä oikea kombinaatio. Lisäksi elektroninen lukko on tarkka siitä, että valittu numero on oikein, kun taas mekaanisessa kombinaatiolukossa ei haittaa jos numero on noin 1.5 numeroa jompaan kumpaan suuntaan sivussa (toleranssit).

Illemmasta Jord Knaap, St.John Goldfinger, Paul Krouwel sekä Nigel Tolley pitivät muutaman tunnin mittaisen esitelmän vipu- ja liukulevyhaittaisista lukoista (ns. englantilaislukoista, muistuttavat BODA lukkoja). Esitelmää kuuntelemassa oli liki kaikki tapahtumaan osallistuneet, osa oli harjoittelemassa kilpailuja varten ja leikkimässä Easy Entrie koneella. Keskellä pöytää näkyvä musta taulu oli Jordin käsialaa, siihen oli ruuvattu kiinni neljä lukkoa ja webbikamera, jolla saatiin tykille kuvaa erinäisten lukkojen tiirikoinnista. Itse esitelmä kävi historiasta nykypäivään ko. lukkojen kehityksen, erinäisiä turvaominaisuuksia ja parannuksia ja jonkin verran myös niiden tiirikoista.



Vipu- ja liukulevyhaittaisten lukkojen yleisin tiirikkatyyppi on ns. 2-in-1, jossa on kaksi sisäkkäistä osaa, joista toisella väännetään lukkoa auki ja toisella nostellaan haittoja yksitellen paikoilleen. Yllä vasemmanpuoleisin kuva näyttää esitelmän jälkitouhuja, kun jokainen pääsi kokeilemaan eri työkaluja ja eri lukkojen tiirikointia vapaasti. Toisessa kuvassa on kokeiluavainsarja yksipuolista symmetrista lehtiavainta käyttäville viisihaittaisille lukoille. Nämä kokeiluavaimet ovat valmistettu noin millin vahvuisesta ruostumatttomasta teräksestä ja siksi ne sopivat kaikenlaisiin avainkanaviin. Parhaiten nämä toimivat ns. sisäovien lukkoihin, joissa on yleensä tämän tyyppiset avaimet käytössä. Kolmannessa kuvassa on John Fallen valmistama pin&cam työkalu Chubb 3G110 lukolle. Mustassa muovikotelossa on erimittaisia metallitappeja, joita tuon työkalun kärkeen asettamalla voidaan muodostaa kokeiluavain. Tämän jälkeen työkalu laitetaan lukkoon, väännetään auki suuntaan ja työkalun perässä olevalla koettimella kokeillaan liikkuuko tapit. Jos ei liiku, on ko. tappi väärän mittainen ja se pitää vaihtaa. Jos pientä liikettä tuntuu, on tappi oikein. Näin lukko aukeaa keskimäärin kymmenessä minuutissa ja työkalun voi laittaa avainjyrsimeen ja kopioida oikeaksi avaimeksi.

Launtain aamupalan jälkeen esitelmöinnin aloitti Marc W. Tobias yhdessä Tobias Bluzmanisin kanssa Medecon lukoista ja niistä löytyneistä suurista ongelmista. He kävivät yksityiskohtaisesti läpi eri Medecon lukkojen ongelmat ja miten he löysivät ne, sekä ohittivat suuren osan avainkontrollista ihan pelkällä luottokortilla ja paperiliittimellä sekä valokopiolla oikeasta avaimesta.



Esitelmän jälkeen pidettiin pienet myyjäiset, joissa sai ostaa euron kappalehintaan haluamiin Medeco avaimia, joita leikattiin ohessa näkyvällä Medecon avainjyrsimellä. Samalla sai ostaa myös Medecon lukkoja, joita sai itse sarjoittaa pöydän äärellä osaavien henkilöiden avustuksella. Sarjoitusta varten oli hankittu täydellinen sarjoituskitti, jossa kaikki eri haitat, korkit, jouset ja pikkuosat mitä lukkoon kuuluu.

Iltapäivällä Marc Zacher (Uhlmann & Zacher GmbH lukkoyrityksestä) piti esitelmän heidän RFID-kortilla toimivasta ovilukosta, joka onnistuttiin muutama kuukausi sitten avaamaan pelkän magneettirenkaan avulla (Devils Ring). Hän kertoi tarkalleen miten homma meni ja mitä ongelmia se aiheutti heille sekä sen, että miten he estivät magneettirenkaan toiminnan kokonaan. Esitelmän aikana ja sen jälkeen kaikki saivat leikkiä tuolla renkaalla ja vanhalla lukolla ja todeta itse miten se toimii. Mukana oli myös uusi versio lukosta, joka yrityksistä huolimatta ei tietenkään auennut ko. renkaalla. Valokuvauskielto oli voimassa yrityssalaisuuksien takia, mutta täytyy silti kiittää vielä tässä Marcia siitä, että hän tuli puhumaan asiasta harrastelijoille avoimesti.



SSDevin riveistä peräisin oleva Ray piti tunnin luennon erilaisista käsiraudoista, joita hänellä olikin mukanaan matkalaukullisen verran. Hän kävi niiden yleistoiminnan läpi, muutamia erikoisempia tarkemmin ja näytti mikä niiden pääasiallinen ongelma on, eli miten ne aukeavat miltei miten tahansa. Demoissaan hän piti kädet edessä, mutta paikalla ollut hollantilaispoliisi laittoi hänet oikeaoppisesti eri rautoihin ja näistä Ray pääsi vapaaksi keskimäärin alle puoleen minuuttiin.

Esitelmän jälkeen Han Fey ja minä istahdimme pöydän ääreen oluelle, kaivoimme hänen työkalut ja Abloy Protec sarjoituskitin esille ja sarjoitimme Rayn eräisiin käsirautoihin Abloy Protec lukot, joissa rubiinitason avaimet, eli Hanin omalla profiililla. Ray oli näistä oikein iloinen ja totesikin, että näistä ei sitten kai heti karatakaan tiirikalla.



Han Fey oli tuonut jälleen mukanaan Abloy kokoelmansa helmiä, joista tuli kuvattua etenkin nämä yllä näkyvät otokset. Kyseessä on Abloy Exec, joka on halkileikattu kolmelta kohtaa siten, että lukon toiminta on nähtävissä kaikilta osin. Erikoista tässä halkileikkauksessa on se, että myös haitat on leikattu, jolloin itse avainkanavaan näkee sisälle kun avain työnnetään paikoilleen.



Muillakin oli halkileikkauksia mukana ja yllä näistä pari esimerkkiä. Vasemmalla on ABUS merkkinen riippulukko, mallinumeroa en muista/tiedä johtuen leikatusta kyljestä. Tämä on erään harrastajan itsetehty leikkaus jyrsimen avustuksella. Oikealla on DOM merkkinen ovisylinteri, Euro-profiili. Tästä lukosta tekee erikoisen sen omalaatuiset turvatapit, joita kuvassa näkyy kaksi. Ne ovat kuin normaaleja kelatappeja, mutta niiden keskiosan ympärillä on vapaasti liikkuvia ja pyöriviä osia. Nämä muodostavat tiirikoijalle todella mahtavan päänsäryn, koska liikkuvat keskiosat luovat jokaisesta tiirikointikerrasta erilaisen, vaikkei lukon sarjoitusta muutettaisi lainkaan.



Paikalle oli tuotu saksalaisten toimesta avainprofiilien kopiointia varten Easy Entrie, sekä perustasoinen avainkopiojyrsin. Tapahtuman aikana Easy Entrie oli liki jatkuvasti surraamassa avaimia; teriä meni ainakin kolme kappaletta ja messinkijauhoa saatiin aikaiseksi puoli litraa. Easy Entrie mahdollistaa avainaihioiden valmistamisen mittaamalla ensin olemassaolevan avaimen profiilin ja tämän jälkeen sopivan vahvuisesta aihiosta jyrsii hyvin ohuella terällä vastaavanlaisen aihion. Koko prosessiin menee mittauksesta valmiiseen aihioon noin viitisen minuuttia, josta leikkaus vie noin kolme. Valmis aihio voidaan leikata/hioa oikeaan mittaan ja normaalilla kopiojyrsimellä tehdä kopio tai koodijyrsimellä jyrsiä halutunlainen avain. Tarkemmin Easy Entriestä kerron tulevassa artikkelissani, jossa perehdyn koneen tekniikkaan enemmänkin.

Erikoisuutena nähtiin myös erään yhdysvaltalaisen opiskelijan tekemä automaattiavauskone S&G 8400 kassakaappilukolle, josta kuva oikealla. Tämä lukkomalli on siitä hankala avattava, että sen numerovalintakiekkoa pitää painaa sisään kombinaation jälkeen. Joissakin muissa lukoissa saattaa olla pieni vipu, mitä pitää kääntää kombinaation asettamisen jälkeen. Koneeseen on vaihdettavissa erilaisia päitä eri kokoisten numerokiekkojen ja erilaisten avaustapojen varalta. Laite toimii myös "normaaleille" kombinaatiolukoille, kuten S&G 6730.

Itse kone ei ole muuta kuin voimakas askelmoottori ja ohjainpiiri, sekä optinen anturi asennon tunnistamiseksi. Askelmoottori kääntää pidintä, johon on kytketty kombinaatiolukon valintakiekko. Kaiken laskennan ja ohjauksen suorittaa esimerkiksi kannettavalla tietokoneella ajettava ohjelmisto, joka tässä tapauksessa oli saman herran käsialaa. Käytännössä valmiin ohjelmiston pystyisi siirtämään sulautetuksi ratkaisuksi, jollainen esimerkiksi edellisen Hollannin reissuni jälkeen esittelemäni ITL-2000 on.

Kassakaappilukkojen avaukseen oli myös muita apuvälineitä. Vasemmalla kuvassa Wendtin myymä setti, jossa mukana useita eri kokoisia metallirenkaita sekä laserosoitin. Yksi tällainen rengas kiinnitetään kombinaatiolukon valintakiekon ympärille kiinni ja tähän metallirenkaaseen ruuvataan kiinni pienen varren päässä oleva laserosoitin. Läheiselle seinälle tai lattiaan kiinnitetään asteikolla varustettu paperi, johon lasersäde osuu. Tämä mahdollistaa pienten, minuuttiluokkaa olevien erojen havainnoinnin lukkoa manipuloitaessa ja näin mahdollistaa tarkempien ja luotettavampien lukemien saamisen.

Jord oli jokin aika ennen saapumistani Hollantiin valmistanut sorvin, jyrsimen ja kovajuottamisen avulla tiirikan Mauer President lukolle. Pääosat tiirikasta ovat ruostumatonta terästä, ainoastaan kahvaosat ovat alumiinia. Työkalussa on klikkeri, eli pieni jousikuormitteinen pallo, joka nappaa kiinni tasaisin välein, näin mahdollistaen helpon pysähtymisen aina haitan kohdalle. Työkalussa on myös syvyys ja kiertokulma-asteikot, jotta jälkeenpäin voi myös dekoodata avauskombinaation. Nämä asteikot myös helpottavat tiirikointia. Ensimmäisenä iltana Jordin luona ollessa valmistimme yhdessä tuon varteen kiinnitetyn alumiinipalikan sekä osoittimen. Nämä yhdessä kassakaapin oveen kiinnitetyn paperiasteikon kanssa antavat hyvin tarkkoja kierokulmalukemia, jolloin oikean ja väärän kehäloven erottaminen toisistaan on lastenleikkiä.

Ray oli tuonut mukanaan jälleen kerran ongelmalukkonsa, johon viime vuonna paloi pinna muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Ideana on siis saada tuosta lukosta sanka irti. Keskellä törröttävä pultti pyörii vapaasti ympäri ja liikkuu jonkin verran pituussuunnassaan. Jaksoin jälleen yrittää noin tunnin, jonka jälkeen tivasin ratkaisua Raylta. Selityksen saatuani meni vartti saada lukko auki ja riemu oli sen mukainen. Nopea sisuskalujen tutkiminen, lukko takaisin kiinni ja päänsärky seuraavalle. Jahka saan koneistuskapasiteettini kasvatettua jyrsimellä ja muilla työkaluilla, voinen näitä muutaman kappaleen tehdä myytäväksi, mutta aikataulusta ei vielä toistaiseksi mitään hajuakaan.

Oikealla Han Feyn kokoelmista yksi kilpailujen palkinnoista, EVVA esittelysarja, joka on tehtaan toimesta halkileikattu ja tarkoitettu myyntiedustajien käyttöön. Sarjassa on (vasemmalta lukien) sylinterimallit 3KS, DUAL, DPI, DPS ja MCS. MCS eroaa muista eniten sillä, että se käyttää magneetteja avaimessa lukon haittojen ohjaukseeen. Tälle ei toistaiseksi ole tiirikkaa nähty, mutta Ray esitteli oman työkaluideansa prototyypin minulle ja muutamalle muulle, joka käyttää pientä ohjailtavaa magneettia manipulointiin. Kyse oli vasta konseptista, mutta toimivasta sellaisesta.

Kuvassa muistaakseni Venäjältä peräisin oleva omituinen lukko, joka aukeaa kun avaimen työntää sisään. Vaatii suht paljon voimaa työntää se kokonaan sisään ja omasta mielestäni lukon turvataso on samaa kiinteähaittaisten lukkojen kanssa, eli voisi käyttää noettua avainta oikeiden leikkauskohtien löytämiseksi. Mielenkiintoinen ratkaisu joka tapauksessa.

Jos tiirikointiharrastukseensa haluaa haastetta turvatapillisten lukkojen kanssa, suosittelen ASSA merkkisiä lukkoja, etenkin kalliimmasta päästä olevia. Oikealla näkyy erään sylinterin sisukalut, joita ruotsalainen ystäväni esitteli sarjoittaessaan sylintereitä. Kuvasta voi helposti erottaa torpedon muotoisia turvatappeja ja ylhäältä pari tuplakelatappia. Nämä turvatapit ja ASSA lukkojen suuri valmistustarkkuus yhdessä tekevät näistä lukoista hankalia tiirikoitavia ja tarjoavat puuhaa moneksi illaksi.



Työkaluja oli monenlaisia, likipitäen kaikilta löytyi perussettinä tappihaittaisille lukoille sopiva tiirikkasetti. Muutamat sakasalaiset jakeli kuvassa näkyviä tarroja ja itsekin sain yhden. Paikalla oli myös jatkuvasti muutamia kotitekoisia tiirikoita myynnissä hyvin huokeaan hintaan, kuvassa myyntiä tauon aikana. Itse myin koko tapahtuman ajan noita ABUS Plus tiirikoitani ja niitä alkoikin sitten näkyä liki joka toisessa työkalusalkussa.

Tobias Bluzmanis opetti tiirikoimaan Medecon Bi-Axial lukkoja ja aikaa meni yhden lukon avaamiseen yleensä alle minuutti. Tätä opetusta käytettiin itse tiirikointikilpailussa, sillä viimeiset kierrokset tiirikoitiin Medecon lukkoja. Ainoa apu mitä annettiin oli syvimpään asti leikattu avain, jossa ainoastaan leikkauskulmat olivat oikein.

Launtain avainjäljennyskisoihin valmistauduttiin jokaisen osalta hyvin ja harjoittelua tapahtui miltei aina, kun aikaa oli. Vasemmassa kuvassa eräs työpöytä, jonka päältä löytyy useampi laatikko avainaihioita, pöytälamppu suurennuslasilla, sen juurella omatekoinen aihiopidin, mittakello nopeaan viilauksen tarkistukseen, sekuntikello, pieni ruuvipenkki lukon kiinnitykseen sekä pieni taskulamppu, jossa on kiinni luuppimoduli. Tuon luupin avulla voi jäljennysmerkkejä etsiä avaimesta ja taskulampusta saa eri värisiä valoja, jotta merkit erottuisivat selkeämmin.

Avainjäljennyksessä on kyse useimmin tappihaittaisen lukon avaamisesta käyttämällä avainaihiota ja viilaa. Avainaihio laitetaan lukkoon sisään, käännetään auki suuntaan ja nitkutetaan ylös-alas suunnassa, käännetään kiinni suuntaan ja nitkutetaan. Tämän jälkeen avain otetaan suurennuslasin ja hyvän valon alle ja viilataan kohdista, joihin on jäänyt merkki. Tämän jälkeen toistetaan, kunnes lukko aukeaa. Joskus aihio saattaa mennä poikki, mikäli on liian kovakourainen. Viilauksessakin on riskinsä, eli leikkaus voi mennä liian syväksi ja tällöin homma on aloitettava kokonaan alusta uudella aihiolla. Eräs harvemmin tapahtuva, mutta tänäkin vuonna nähty moka on tehdä leikkauksesta liian jyrkkäreunainen, jolloin avain kyllä menee lukkoon, mutta ei tule sieltä ulos.



Avainjäljennyskilpailun voittajaksi selviytyi Barry Wels ajalla 5:32. Toiseksi selviytyi Arthur Meister hieman yli kuuden minuutin ajalla ja kolmanneksi tuli André Matuschek jonkin verran yli 15 minuutin ajalla. Neljäs oli Manfred Bölker ja viidentenä Eric Schmiedl.



Tiirikointikilpailuun valmistautuminen oli kaikilla koko ajan käynnissä, myös esitelmien aikana. Lukko kädessä, väännin sisällä ja tiirikka toisessa kädessä räplättiin koko ajan ja vaihdeltiin lukkoja, mielipiteitä ja työkaluja. Kilpailussa oltiin pöydän ääressä pareittain ja jokaiselle jaettiin numeroitu lukko. Paremman ajan saanut merkittiin paperille, parit vaihtoivat lukot ja jälleen paremman ajan saanut merkittiin paperille. Pareista parhaimmat jatkoivat seuraavalle kierrokselle ja näin jatkettiin, kunnes saatiin finaalikierros, jossa neljä osallistujaa.

Finaalikierroksella käytettiin Medecon Bi-Axial lukkoja, joihin annettiin asetusavain, jolla sai asettaa tappien rotaation oikein ja tämän jälkeen lukko piti tiirikoida. Loppujen lopuksi tiirikointikilpailun voitti ylivoimaisesti saksalaiset, jotka hallitsivat seitsemää ensimmäistä sijaa. Parhaan ajan kuitenkin sai Manfred Bölker, toiseksi parhaan Torsten Quast ja kolmannelle sijalle pääsi André Matuschek.

Eräs palkinto oli avainten kopiointiin tarkoitettu setti, jossa mukana kaksi eri kokoista muottia, täyttämiseksi muovailuvahaa, pieni sulatuskauha, matalassa lämpötilassa sulavaa metallia pari tankoa, muovailuvahan käsittelyyn pieni muovailuveitsi sekä purkki talkkia. Tällaisen setin käytöstä kerron tarkemmin tulevassa artikkelissa.



Tapahtuman jälkeen palasimme takaisin Jordin asunnolle, jossa tuli kuvattua yhtä sun toista ja yövyttyä vielä kerran ennen kotimatkalle lähtöä. Yllä kuvissa wanha Abloy riippulukko, jossa tosin ei alkuperäisiä avaimia ollut enää tallessa ja sangan kiinnitysmekanismi oli hajonnut, eli sangan sai kokonaan irti. Lukko oli vitriinissä esillä ns. firman tiloissa. Lukon teline on vissiinkin pahka, johon on kiinnitetty hyttysmökki ja täytyy sanoa, että olen kateellinen. Oikealla Abloy Jubilee lukko, joita valmistettiin rajoitettu erä 100-vuotisjuhlan kunniaksi.



Toinen erikoisuus hänellä oli toimiva, oikeissa mittasuhteissa, tosin mittakaava normaaliin noin 200 grammaiseen lukkoon verrattuna on valtaisa: Tämä tehtaan valmistama esittelymalli painaa muhkeat 11 kiloa! Lukko ja avain on tehty alumiinista ja toimii moitteettomasti ja olisi kyllä mahtava tuollainen omistaa, mutta veikkaanpa että hinta on jotakin tähtitieteellistä...

Paluulennolla Ryanairin koneessa havaitsin myös hauskan opastuksen penkin selkämyksessä, jossa lueteltiin turvallisuusohjeita ynnä muuta. Ilmeisesti tarvittaessa penkin alta löytyy myös elämä, jos sellainen jostain syystä matkustajalta puuttuu.


Iso kiitos teille Jord ja Kaija majoituksesta,
muonituksesta ja hyvästä seurasta!
Toivottavasti jälleen ensi kerralla tavataan,
tai mahdollisesti aikaisemminkin :)

1 kommentti:

HF905 kirjoitti...

http://www.konstikas.fi/epages/Kirahvi.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/merimaa/Products/1423