Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 2

Kuten tuossa ensimmäisessä osassa tätä otsikkoa lupailin, niin nyt olisi tarkoituksena kertoa hieman materiaaleistani, niiden hankintapaikoista ja hinnoista näin alkuun. Loppupuolella tarkoituksena on perehtyä hieman Dremeliin ja penkkihiomakoneeseen ja pitkin tekstiä tulen painottamaan työturvallisuutta.

Putkia ja tankoja
Ensimmäisenä esittelyyn pääsee läjä pääasiassa messinkisiä putkia ja tankoja, joista on tullut tehtyä tiirikoita Abloy Classic sylintereille, kuten myös Abuksen 88/50 sekä vastaaville lukoille. Kuvassa näkyy myös Virallinen Putkivalvoja, joka tarkastaa juuri 6mm ulkohalkaisijaltaan olevaa alumiiniputkea. Putki on millin vahvuista ja tarkoitettu avaimen "jäljennökseen" suoraan lukosta, tässä tapauksessa Abloy Classic lukkosylintereistä. Jos joku tietää paremman termin kuin "jäljennös" tai "jäljentää" sanalle "key impressioning", niin kertokoon. Kuvassa olevat putket ovat puolen millin seinämävahvuudella olevia ja kokoja löytyy 3mm, 5mm ja 6mm. Tankoja löytyy 2mm, 4mm ja 5mm. Kuvasta puuttuu tänään hankitut 3mm tanko ja 4mm ja 7mm putket, sekä 2mm x 7mm lattapala. Kaikki tangot ja putket olen ostanut Harraste Oy:ltä ja hintahaarukka on metrin pituisille pätkille ollut 2-7 euroa per pätkä, riippuen halkaisijasta.

Tiirikkamateriaali
"Perinteisiin" tiirikoihin käytän materiaalina tietynlaista rautasahanterää. Tämä "tietynlainen" terä on sellaista, joka terävästi sormien välissä taivuttamalla napsahtaa poikki siististi ilman pienintäkään taipumisreunaa. Tämä on hyvin taipuisaa, koska normaalin 12 tuumaisen terän voi taivuttaa melkein ympyräksi, mutta nopeasti taitettuna raksahtaa siististi kahtia. Toinen mistä nämä tunnistaa on hinta: 12 kappaletta maksoi itselleni 2.90€ Säästö-Karilta, eli oikeanlaisen materiaalin löytäminen ei liene rahallinen ongelma. Jos terissä lukee "shatter-proof", ne kannattaa jättää hyllyyn, koska ne taipuvat ja jäävät siihen asentoon katkeamatta ollenkaan.

Niin ja jos heräsi mielenkiinto, että mikä se sellainen "perinteinen" tiirikka on, niin ne on tarkoitettu tappihaittasylinterien tiirikointiin ja nämä ovat niitä tiiriikoita, joita elokuvissa näkyy aina käytettävän. Huomioitavaa tosin on, että harvassa elokuvassa niitä käytetään oikein, eli vääntimen avustuksella. Väännin on vain L-kirjaimen muotoinen ohut metallinpala, jolla sylinteriä käännetään ja pidetään jännityksessä tiirikoinnin ajan. Nyt kun tuli puheeksi, niin unohtuipa senkin materiaali kuvista. Noh, itse valmistan vääntimeni auton tuulilasinpyyhkimien sulista, tarkemmin sanottuna niiden metallivahvikkeista. Jokaisessa sulassa on yksi tai kaksi kiiltävää metallista vahviketta koko sulan mitan ja hylättyjä sulkia on sadesäällä huoltamoiden roskikset täynnä. Yhdestä sulasta tekee usein jo kolmekin väännintä, ellei enemmänkin.

Omat suojaimeni
Sitten astetta vakavempiin aiheisiin. Henkilökohtaiset suojaimet ja niiden käyttäminen aina, kun työskentelee raajanmenetyslaitteilla, joihin porakonekin lukeutuu. Mieluummin kiroaa sitä, että hikoilee, kuin kiroilee sitä kuinka sattuu tai jotain puuttuu.

Koneiden kanssa vaarana on, että työkappale tai koneen terä irtoaa/hajoaa ja lentää silmään, jolloin näkö lähtee. Myöskin työkappaleesta irtoilevat pienet palaset lentävät silmään helposti, jolloin helposti saa "suljen silmäni, heilautan päätäni, unohdan työkalun ja huitaisen sillä jotakin tai itseäni" -reaktion ja verilöyly on valmis. Tämän takia siis on aina käytettävä silmäsuojia, vaikka työ olisi ihan parin sekunnin "hienosäätö". Mieluummin tuhlaa vaikka tunnin etsien niitä silmäsuojia parin sekunnin hommaa varten, kuin antaa silmäkirurgin korjailla tunteja parin sekunnin virhettä. Itselläni on polykarbonaattimuovista tehdyt suojalasit, jotka suojaa myös sivuilta. Sivusuojaus on yhtä tärkeää kuin edestäkin, koska lentävä kappale/terä voi ottaa kimmokkeen jostakin ja tulla sivusuunnasta silmille. Kuvasta näkyy, että ne ovat "yli-isot" ja niin niiden täytyykin, että ne peittävät silmät kokonaan. Muuten lasien tulisi istua päähän hyvin ja olla mukavat pitää. Omissa laseissani on sangoissa pieni säätövara, jolla sankojen pituutta voi säädellä. Jos silmiin lentää jotakin työskennellessä, niin välittömästi lääkäriin. Kuuman metallinkappaleen ollessa kyseessä ainakin itse huuhtoisin kylmällä vedellä, ettei kuumuus tuhoa sen enempää ja sitten lääkäriin. Mieluummin kärsin köyhyydestä kuin näönpuutteesta.

Toinen suojattava kohde, joka liiankin usein jätetään huomiotta, on kuulo. On totta, ettei kuuloaan välttämättä menetä kerrasta tai kahdesta, mutta joka kerta kuulosi heikkenee jatkuvan, kova melun seurauksena. Ensimmäisenä häviää maailmasta heinäsirkat ja jossain vaiheessa muut puhuvat liian hiljaa koko ajan. Itse olen mieluummin sen 80 vuotias, ennen kuin näin käy, joten siksi käytän kuulosuojaimia. Ne eivät ole mitkään mukavimmat eikä parhaimmat, koska ne olivat varmaan halvimmat mitä löytyi, mutta on sentään jotain suojaamassa korkeimmilta taajuuksilta. Samalla suojaavat korvia lentäviltä kappaleilta ja teriltä, vaikkei niitä ihan sitä varten ole tehty. Hyvä muistisääntö suojaukselle on se, että jos olet ollut melussa ja melun loputtua korvasi tinnittää tai "hiljaisuus tuntuu huudolta", on suojaus ollut liian vähäinen melualtistuksen voimakkuudelle ja/tai kestolle. Jos tinnitys jatkuu, on hakeuduttava lääkäriin ja nopeasti. Näin voidaan välttää suurimpia kuulovaurioita ja mieluummin maksan muutaman kympin turhasta tarkistuksesta kuin menetän kuuloni.

Omat suojaimeni ostin Biltemasta hintaan 5.95€ ja paketissa tuli nuo lasit sekä kuulosuojaimet. Näillä pääsee alkuun ja suosittelenkin investoimaan parempiin/laadukkaampiin suojaimiin heti alusta alkaen ja varsinkin, jos tekee jotain muutakin kuin pientöitä.

Silmien ja kuulon suojauksen jälkeen tärkeää on suojata myös hengitys, varsinkin jos työskentelee hienon puu- tai metallipölyn keskellä. Tähän riittää nenän ja suun peittävä hengityssuojain, kunhan pitää huolen sen kunnosta ja vaihtaa riittävän usein. Vaihtoehtoisesti tai rinnan hengityssuojaimen kanssa suosittelen käytettäväksi voimakasta pölyimuria, joka sijoitetaan työstökohdan viereen. Tällöin välttyy myös suuremmalta siivoukselta töiden jälkeen. Itselläni ei hengityssuojainta ole, mutta Dremelin poratelineeseen on rakenteilla imuriliitäntä ja pohja, jonka läpi kaikki pöly ja hiukkaset imetään.

Nyt kun tuli käytyä materiaalit läpi ja on suojaimet naamalla, on aika käydä tutustuman laitteisiin. Sen verran varoitusta yleisesti koneiden käytöstä, että sähköjohdot pois tieltä, työskentelytila tulisi olla siisti välttääksesi onnettomuuksia ja löysiä vaatteita tai suojaimia kannattaa välttää. Olen vierestä nähnyt, miten kädelle ja sormille käy, kun pelkästään jo hitaasti pyörivä halkoruuvi nappasi löysään työrukkaseen ja kiertyi rullalle. Sairaalareissu ja sormien menetys lähellä. Myöskin kannattaa työkappaleen olla kiinnitettynä johonkin tukevaan, jolloin sormet eivät joudu lähelle terää, jos terä hyppää kappaleesta irti.

Yleiskäyttöinen miniporani
Ensimmäisenä esittelyyn otan tämän "yleiskoneeni", joka on Dremelin tyylinen minipora/kaiverrin, maksoi Prismassa 14.90€. Samassa paketissa tuli mukana myös akkukäyttöinen, hyvinkin kömpelö ruuvinväännin, jota en ole käyttänyt ollenkaan. Tämä on yleiskoneeni lähinnä hintansa takia ja siksi, että Dremelin omat työkalut menee heittämällä kiinni tähänkin. Ainoastaan työkaluakseli on hieman kiero, enkä yhtään tällä hinnalla ihmettele. Siksi koneella ei uskalla painatella menemään nopeinta vauhtia, kun ei tiedä kestääkö se kasassa. Laite on 130W:nen teholtaan, kuten kuvasta näkyy ja muistaakseni maksimi kierrosnopeus per minuutti on noin 25-30 tuhatta. Hintaansa nähden tämä on kyllä "laadukas", mutta suosittelisin pysymään tällaisista kaukana, ellei trkoitus ole käyttää pelkkää kiillotuslaikkaa tällä. Jo suht pienillä nopeuksilla tämä työkalu pitää järkyttävän korkeaäänistä vinkunaa, eikä sitä todellakaan kestä kuunnella edes kunnollisilla suojaimilla, testattu on.

Dremel 300
Aikani "taiteiltua" tuon edellisen rimpulan kanssa, sain viimein tahtoni läpi ja kävin ostamassa itselleni Dremel multityökalun ja sille poratelineen. Itse Dremel on 300-sarjaa ja maksoi 69.90€ Bauhausissa. Dremelin paketissa tuli tukevasta muovista tehty harmaa kantolaukku/kotelo ja pieni valikoima erinäisiä katkaisulaikkoja, hiontatyökaluja ja sen sellaista. Normaalisti olen nähnyt tätä myynnissä hintaan 99.90€, mutta ainoa ero on siinä, että tuleeko paketissa mukana taipuisaa akselia. Itse en sitä kokenut tarvitsevani juuri nyt, joten säästin 30 euroa siinä. Erillään ostettuna taipuisa akseli maksaisi noin 40 euroa. Porateline maksoi pari euroa vähemmän, 67.90€. Porateline on siitä kätevä, että Dremelin saa siihen kaulastaan kiinni ruuvaamalla ja teline mahdollistaa eri suuntaisia työstöliikkeitä tehtävän. Samoin poratelineessä on säädettävä syvyysmitta/rajoitin. Ainoa miinus tässä setissä oli poratelineen kokoamisohje, joka oli vanhemman malliselle poratelineelle tarkoitettu. Kokoaminen kuitenkin on hyvin suoraviivaista ja kuvista pystyi päättelemään tarpeeksi hyvin, joten lähinnä väärä ohje vain häiritsi työntekoa. Koko setti siis maksoi 137.80€ ja laitteen yleisen suosion ja hyvän terien saatavuuden takia kannattava ostos. Terät maksavat 3-10 euroa kappale, mutta laatu ja luotettavuus lienevät sen mukaisia. Itselläni on messingin työstöä varten HSS-teriä erilaisia, jotka täydellä nopeudella syövät messinkiä kuin sulaa voita. Terästä varten tarvitsisi volframikarbiditeriä vielä hankkia, mutta toistaiseksi näillä mennään. Työkalun ääni kovimmalla nopeudellakin on kuin musiikkia korville, ainakin verrattuna tuohon halpistekeleeseen mistä aiemmin puhuin. Silti kuulosuojaimet ovat pakolliset tämän käytössä, koska melutaso on korkeaäänistä ja ylittää varmasti 85dB.

Dremelillä työstettäessä ei saa kiirehtiä, eli anna työkalun syödä materiaalia rauhassa, äläkä yritä painamalla pakottaa. Terä ei leikkaa yhtään nopeampaa, vaan vaarana on terän katkeaminen, hallinnan menettäminen terän lipsahtaessa tai moottorin hajoaminen kuormituksesta. Metalleja työstäessä, jos terä alkaa täristää, on terän pyörimisnopeus liian hiljainen tai syöttönopeus kappaleeseen liian luja. Kolmantena vaihtoehtona on se, ettei terää ole tarkoitettu kyseiselle materiaalille. Karkeana nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että metalleja työstäessä käytetään nopeinta asetusta mitä koneesta löytyy ja muovien kanssa hidasta, koska muovi muuten lämpenee liikaa ja alkaa sulamaan leikkautumisen sijaan.

Penkkihiomakone ja tyyppikilvestä lähikuva
Järeimpiin töihin ja yleismallisten tiirikoiden tekemiseen ostin Biltemasta 29€ maksaneen penkkihiomakoneen, joka on teholtaan 150W:nen, käyttää 125mm halkaisijaltaan olevia hiontakiekkoja ja on pienikokoinen. Vasemmanpuoleinen kiekko on karkea ja oikealla puolella on hieno, jota harvemmin tulee käytettyä. Itse laite ei pidä kovaa ääntä, vaan sellaista tasaista huminaa pyöriessään, mutta työstettäessä metallia alkaa korvissa kuulua sellainen parkuva ulvonta, kun kivimäinen kiekko hankaa metallia menemään. Eli kuulosuojaimet aina päässä tämän kanssa ja silmäsuojaimet käyttöön! Työympäristöstä sen verran, että palavat materiaalit läheltä pois ja kaikki mikä voisi kaatua tai tippua kiekon päälle. Kiekoista sen verran, että etenkin niitä vaihdettaessa kaikki kolahtaneet tai muuten vain tipautetut kiekot tulisi tempaista roskikseen suorilta. Tämä siksi, että täydellä nopeudella pyöriessään kiekkoon mahdollisesti syntynyt hiushalkeama saattaa laajeta ja kiekko pirstaloitua kesken menon käyttäjän silmille. Kiekko painaa sellaisen puolisen kiloa tai kilon, joten en välttämättä haluaisi olla koneen edessä kiekon päättäessä vaihtaa hiippakuntaa.

Tällaisesta penkkihiomakoneesta vielä sen verran, että tällä EI SAA KOSKAAN HIOA ALUMIINIA TAI SITÄ PEHMEÄMPIÄ MATERIAALEJA! Ensinnäkin, kiekko tukkeutuu alumiinista, koska alumiini on hyvin pehmeä metalli ja toisekseen syntyy mahdollinen onnettomuustilanne. Hiottaessa materiaaleja, hienon hienoa metallipölyä kertyy hiljalleen tuon kiekonsuojuksen sisään. Nyt jos sinne kerty rautapitoista tavaraa ja alumiinia ja tämä seos pääsee lämpeämään, on vaarana, että kiekonsuojuksen sisällä syttyy eksoterminen (lämpöä tuottava) termiittireaktio, jossa alumiini syttyy palamaan ja riistää happea ruostuneesta rautapölystä. Rauta ruostuu jo pelkässä huoneilmassa nopeasti ja pölymäisenä vielä nopeammin, joten tämä riski on todellinen. Netistä löytyy nopeasti etsimässä tapaus, jossa poika oli isänsä tietämättä hionut 12 kappaletta alumiinisia popniittejä koneella. Myöhemmin isän työstäessä jotakin metallikappaletta muutaman minuutin ajan, oli välähtänyt. Hieno metallipöly alumiinista ja raudasta oli syttynyt hulmahduksenomaisesti lämmettyään kipinöivästä työstä ja hulmahti laitteen sisällä. Isä kärsi palovammoja käsiinsä ja rinnuksille, sekä naamasta kärähti karvat. Suositeltavaa siis olisi, että laitetta edes joskus puhdistettaisiin, varsinkin jos sitä usein käytetään.

Penkkihiomakoneella työskennellessä on pidettävä huolta, ettei mikään hiha tai koru pääse nappaamaan kiekkoon kiinni tai sattuu. Myöskin työstökulmasta olisi huolehdittava, eli työstettävää kappaletta ei saisi painaa kiekon sivuille ollenkaan eikä missään nimessä kiekkoa kohti vastakarvaan. Vastakarvaan työstettäessä kappaleen kulma saattaa napata kiekon pintaan ja "ampua" kappaleen käteen tai kädestä.

Eiköhän siinä ollut aika kattava läpikäynti yleisistä työkaluista ja niiden käytöstä ja muutamista vaaratekijöistä, tietysti jokainen laitteita käyttävä lukee manuaalin ennen laitteen käyttöä. Niistä itse olen oppinut sellaisia asioita liittyen työskentelyturvallisuuteen, joista en ennen tiennyt tai joihin en osaisi varautua. Seuraavassa tekstissä olisi tarkoituksena tehdä yksinkertainen tiirikka, koukku malliltaan ja sille seuraksi yksinkertainen väännin. Itsellä on hieman ideapulaa artikkeleista, joten jos jollakulla on ehdotuksia teksteiksi, niin osoitteeni löytyy tuosta oikealta :)