Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 1

Tarkoituksena olisi kirjoittaa tällä kertaa hieman erilaisista yleishyödyllisistäkin työkaluista, niiden turvallisesta käyttämisestä ja perusmateriaaleista, joita usein käytän. Miltei kaikista työkaluistani otin digikameralla kuvan, mutta koska en jaksanut valojen kanssa leikkiä, jouduin hieman tasapainottelemaan kuvien laadun ja valotuksen kanssa jälkikäteen tietokoneen avustuksella saadakseni kuvista edes katseltavia.

Jaan tämän kahteen osioon, joista tässä ensimmäisessä esittelen työkaluja, joita käyttäessä ei tarvitse välttämättä suojaimia käyttää. Toisessa osiossa aion käydä läpi sähkökäyttöisiä työkaluja, kuten Dremelin ja penkkihiomakoneen, sekä kerron materiaaleistani hieman.

Ensimmäisenä ajattelin lähteä liikkeelle työkaluista, jotka eivät vie epähuomiossa suvunjatkamiskykyä tai joille ei menetä raajojaan helposti, eli pieniä ja käteviä yleistyökaluja, joita saa likipitäen jokaisesta liikkeestä. Omani ovat ostettu pääosin Biltemasta, koska sieltä halvalla saa ja siellä useasti poikkean. En väitä niitä millään muotoa parhaiksi, mutta vielä ei ainutkaan ole hajonnut, joten en näe laadussa mitään vikaa. Sitäpaitsi eihän se laatua olisikaan, jos siinä vikaa olisi, eikö? Vaikka kaikki varmaan tietävätkin, niin sanon silti: Köyhän ei ole vara ostaa halpaa; Jos ostaa halvalla, ostaa useasti; Jos haluaa halvan ja hyvän, joutuu ostamaan kaksi. Noin, ja sitten asiaan.

Jakoavain
Ensimmäisenä esittelyyn pääsi reilun nopanheiton seurauksena Biltemasta ostetut jakoavaimet, joissa on mukavasti millimetrin jaolla oleva mitta-asteikko. Leukojen maksimi avautuma on noin 25mm, joten sillä vääntää pienimmät pultit ja mutterit riittävän hyvin. Työkalun pinta on hyvin sileä ja miellyttävä silmälle ja kahvaosan kumi tarjoaa kädelle lipeämättömän pidon. Jakoavaimen toisessa päässä on kiinteä, vissiinkin 10mm:n lenkkiavain, joka toiminee hyvin työkalun ripustuskorvakkeenakin. Työkalu on valmistettu kromivanadiinista ja maksoi 4.90€ per kappale. Biltema antoi työkalulle kymmenen vuoden takuun, joten hintaansa nähden työkalu on täydellinen. Täytyy nyt sivumainintana sanoa, että kuluttajasuojalain virhevastuukaan ei kattaisi tällä hinnalla millään kymmentä vuotta, joten valmistaja/myyjä/maahantuoja selvästi luottaa tuotteeseensa. Nämä ovat niitä syitä, että miksi ostin kaksi näitä kerralla. Oikeastaan syynä oli vessan lavuaarin vääränlainen vedensyöttöliitin ja siihen adapterin kiinnittäminen pesukonetta varten, mutta se lienee toissijaista nykyään.

Kuusiokoloavaimet
Erilaisia lukkoja purkaneena ja tutkineena on huomannut, että usein purettavaksi tehdyissä lukoissa lukkosylinterin suojus on kiinni pienellä ruuvilla, joka on kuusiokoloruuvi. Suomessa kun ollaan, niin suomalaiset tuotteet sisältänevät millimetrisiä ruuveja, mutta on vastaan tullut tuumaisilla koloilla varustettujakin. Näitä varten ostinkin, jälleen Biltemasta, setin kuusiokoloavaimia, sekä tuumaisia että millimetrisiä. Kaikissa muissa paitsi aivan pienimmissä on kaiverrettu avaimen kylkeen sen koko millimetreinä tai tuumina. Täytyisi noihin pienimpiin vielä keksiä jokin merkitsemistapa, niin voisi irroittaa nuo kaikki noista jousikiinnikkeistään ja tuosta lenksusta helpompaa käyttöä varten. Näitä ei hirveän usein ole tarvinnut, mutta ovat käteviä. Näistä joutui köyhtymään 1.90€ per setti, eli halvalla lähti mutta toimivat tarkoituksessaan mainiosti. Ergonomia nyt paljaasta ja kulmikkaasta metallista on kaukana, mutta kuka sitä kaipaa viiden sekunnin ajan mitä tuota kerrallaan käyttää silloin tällöin?

Lukkopihdit
Lukkopihdit kyllä nimensä puolesta sopivat lukoista kiinnostuneelle ja varsinkin jos Abloyn ovilukkojen lukkosylinterit kiinnostaa. Itselleni nämä hankin Abloyn lukkoja varten, kun niissä tuollainen lukkosokka on pitämässä lukkosylinteriä kuoressaan kiinni ja kireällä. Pitkään etsin, kunnes Tarjoustalosta löysin lukkopihdit, joissa olisi samassa käänteistoimintokin. Käänteistoiminnon ansiosta voin nopeasti vaihtaa työkalun liikesuuntaa, eli kun puristan kahvat yhteen, niin liikkuuko työkalun kärki kiinni vai auki. Paketin mukana tuli neljä erilaista vaihtokärkeä, jotka eroavat toisistaan lähinnä muotonsa perusteella, eli yksi on suora, toinen kulmassa ja niin edelleen. Hintakaan ei ollut paha, 3.95€. Lukkopihdissä kyllä on pehmeää muovia oleva kahva, mutta se tuntuu liikkuvan turhankin herkästi työkalun varsilta pois, joten en näitä malleja suosittelisi pidempiaikaiseen työskentelyyn.

Sivuleikkurit
Tässä kuvassa ei näy kuin pelkät sivuleikkurit, mutta jonkin laatikkoni perältä löytynee loputkin tästä setistä, johon kuuluu yhteensä kolme erilaista pihtiä (pitkät, käyrät ja hammastetut/lyhyet) ja kahdet sivuleikkurit, joista toinen kuvassa. Tuo oranssi kumi haisi uutena oksettavalle ja tätä settiä myytiin "elektroniikkatöihin" Säästö-Karilla, josta sen ostin. Ei mitään parhainta laatua, taisi noin viisi euroa maksaa tuo setti noin kymmenen vuotta sitten, mutta edelleen toimivat hyvinä yleistyökaluina. Kuten kahvaosista näkyy, ovat keränneet itseensä kerroksen mustaksi töhnäksi mennyttä likaa, mutta pito on silti hyvä karheiden kahvojen ansiosta. Ihan hyvät ovat käteen, mutta monesti on mietityttänyt milloin metalli antaa periksi jostain kohtaa, mutta on vielä näkemättä hajoaminen.

Viilasarja
Pienimuotoiseen työskentelyyn lähinnä messinkiä varten hankin itselleni Biltemasta tällaisen viilasetin. Kaikki viilat ovat 100mm pitkiä levein on noin sentin levyinen. Setissä on kuusi erimuotoista viilaa: pyöreä, litteä, neliö, kupera, kolmio ja päästään terävä litteä. Setti tuli pienessä muovitaskussa ja maksoi 3.90€. Kaikki paitsi tuo terävä ja kupera ovat nähneet jo tuntien edestä messinkiä ja toimivat mainiosti. Itse olen tehnyt lukoista halkileikkausmalleja ja näillä on saanut siistejä avarruksia tehtyä ja myöskin siistittyä Dremelin jälkiä. Näiden jälkeen tietysti tulee hiekkapaperia viimeistelyyn, josta minulla ei kuvaa ole. Käytännössä kaikki 200 ja siitä isommalla numerolla olevat hiekkapaperit ovat loistavia tähän lisäksi. Viilojen ergonomia on vähän siinä ja siinä, koska kahvat ovat pieniä. Itselläni viilan kahva lepää kämmenen pohjaan ja sormella painan viilan varresta ja näin on tehty jo pitkään ja hyvin toimii.

Putkileikkuri
Tiirikoita ja avaimia tehdessä on tullut tarvetta saada leikattua messinki- ja alumiiniputkia sopiviksi pätkiksi, joten tuli Biltemasta hankittua pienikokoinen putkileikkuri. Hintaa tuli 2.95€, eli halpa tämäkin ja todella kätevä. Tähän mennessä sitä on testattu messinki-, alumiini- ja kupariputkilla, jotka ovat kaikki suht pehmeitä metalleja. Tuo kykenee leikkaamaan 3-22mm halkaisijaltaan olevia putkia ja käyttö on hyvinkin suoraviivaista: Putki tuohon leukojen väliin siten, että se lepää kahta rullaa vasten ja sitten kiristää ruuvista sen verran, että vastakkaisessa leuassa oleva terä hieman painaa putkea vasten. Sitteen kierros tai kaksi kiepauttaa tuota leikkuria putken ympäri, hieman kiristää ruuvista ja taas kiepautus ympäri. Tätä jatketaan, kunnes putki katkeaa ja yleensä siihen menee noin 5-20 kierrosta putken ympäri. Leikkauksen jälkeen leikkausjäyste tai "huuli" on jollakin hiottava tai terävällä puukolla vuoltava pois. Itse käytän pyöreää viilaani tähän hommaan, aikaa menee minuutti maksimissaan. Hieman kalliimmassa putkileikkurissa olisi tullut jäysteenpoistin mukana, mutta itse en sitä kaipaa.

Juotinasema
Messingin ja kuparin juottamiseen käytän elektroniikkaharrastustani varten hankkimaani juotinasemaa isoimmalla vaihtokärjellä varustettuna. Kuvassa näkyy myös juotostina, joka sisältää 3.5%:ia hopeaa, 0.7%:ia kuparia ja loput tinaa, eli lyijytöntä ja hopeaa sisältävää juotostinaa, jossa on hartsi mukana. Tämä tina sulaa 221 Celsius asteessa ja on 0.8mm paksua. Tämä on kovempaa kuin "tavallinen" 60/40-tinalyijyseos, mutta ei kuitenkaan vastaa lähellekään kunnon hopeajuotteella tehtyä kovajuotosta. Nopeaan, helppoon ja "myrkyttömään" juottamiseen täydellistä tavaraa. Ostin oman sadan gramman rullani Clas Ohlsonilta hintaan 11.50€, eli halvaksi en tätä voi sanoa, mutta en kyllä kalliiksikaan hauku. Juotinaseman ostin vuosia sitten Elektrolinnasta ja se maksoi muistaakseni 50-60€.

Kaikista näistä työkaluista juotinasema lienee "vaarallisin", koska se on sähkökäyttöinen ja käy hyvinkin lämpimänä kärjestään. Juotinkärjen lämpötila on yleensä 200-350 astetta, riippuen juotettavasta kohteesta ja juotteesta, joten siihen voi polttaa sormensa ja nivusensa helposti.

Enemmän materiaaleista, sähkökäyttöisistä työkaluista ja työturvallisuudesta seuraavassa kirjoituksessani.