Suomen lukkohistoria

Jos suomalaista pyytää nimeämään lukkovalmistajan nimen, niin aika suurella todennäköisyydellä vastaukseksi saadaan Abloy. Tietysti on ihmisiä, jotka tuntevat muitakin valmistajia, joiden tuotteita esiintyy Suomessa ja on myös ihmisiä, jotka tietävät valmistajia joiden tuotteita ei Suomessa edes ole myynnissä. Mutta tiedätkö Sinä suomalaisia lukkovalmistajia muita kuin Abloyn?

Jos katsotaan ajassa taaksepäin sellaiset muutama sata vuotta, oli Suomessa käytössä lukituslaitteita aitoissa. Ne eivät varsinaisesti olleet lukkoja, sillä ne sijaitsivat useinkin oven ulkopuolella ja olivat lähinnä eläimien pääsyn estämiseksi. Niiden nimityksenä on salpasuljin tai telki ja yleisesti ne oli tehty puusta. Talon isäntä tai renki iltapuhteina veisteli puusta kaksi tai useampaa pidikettä ja pitkän salvan. Nämä sitten kiinnitettiin joko puisilla tai myöhemmin rautaisilla nauloilla aitan oveen ja karmeihin. Salpaa operoitiin liu'uttamalla se pois oven kannakkeista tai nostamalla se pidikkeistään pois.

Koska tässä maailmassa on rehellisiä ihmisiä rajallinen määrä, jos sitäkään, piti keksiä keino saada ovi suljettua siten, ettei laitapuolenkulkija pääse aittaan tai taloon luvatta. Talohan oli helppo yöksi sulkea sisältä salpalaitteella, mutta aitassa ei kukaan ollut sisällä sulkemassa salpaa.

Tähän keksittiin tehdä salpa oven sisäpuolelle, jota operoitiin ovessa tai seinässä olevan reiän kautta. Reikä oli pieni, josta pujotettiin sisään joko puinen tai metallinen koukku, jolla salpaa operoitiin ulkopuolelta sokkona. Salvassa oli joko rivi reikiä tai hammastus veistettynä, johon tuo kyseinen "avain" otti kiinni. Tällainen avaimenreikä oli lukon yläpuolella, jos avain oli taittuvaa mallia. Avain siis koostui kahdesta osasta, jotka oli sopivalta kohtaa nivelletty siten, että kun avain suorana työnnettiin avaimenreiästä sisään, niin nivelletty avaimen pää kääntyi oven takana alaspäin ja otti salvan uriin tai reikiin kiinni. Jos avain oli metallinen, ei ollut tietenkään väliä millä puolella salpasuljinta avaimenreikä sijaitsi.

Tappihaittalukko oli Suomessa hyvin laajalle levinnyt lukkotyyppi, jolla korvattiin vanhoja salpasulkimia. Tämän tyyppinen lukko vaati jo avaimen, vaikkakin yksinkertaisen, ja näin ollen mahdollisti turvallisuuden kasvun. Avain oli yleensä puinen kapula, jossa muutama tappi tai hammas yhdellä sivulla. Lukossa taasen oli yksi tai useampia tappihaittoja, jotka olivat pystyssä omissa koloissaan ja lepäsivät salvassa olevissa koloissa, näin estäen salvan liikuttamisen. Kun avain työnnettiin lukkoon sisään ja nostettiin, työnsi avaimessa olevat hampaat tappihaitat ylös ja irti salvasta, jota voitiin tämän jälkeen liikuttaa.

Myöhemmin, kun kyläsepät osasi takoa raudasta lehtijousia, voitiin rakentaa lukkoja, jotka toimivat meille tutumman näköisillä avaimilla. Avaimet olivat lehtiavaimia, joissa siis yleensä on pyöreä tanko, jonka päässä metallinen "lehti" työntyy sivusta. Lehteen on yleensä tehty leikkauksia, jotka sallivat avaimen pyörähtämisen lukossa, ohittaen kaikki haitat. Vanhin Suomesta löydetty tällainen lukko on 1600-luvulta peräisin, ainakin jos siinä olevaa roomalaista numerointia on uskominen. Hyvin paljon sen ajan lukon ideoista ja ulkonäöstä on peräisin Venäjältä sekä Ruotsin puolelta, ja lukkojen avaimenreiät olivatkin usein hyvinkin koristeellisia. Tuohon aikaan oli myös uskomuksia, että pahat henget voisivat tulla taloon avaimenreiästä, joten sitä varten avaimenreiän ympärillä oleva peltilevy oli koristeltu ties millä loitsuilla ja kuvilla tai vaihtoehtoisesti tukittiin avaimenreikä yöksi.

Vanhimmat riippulukot olivat alkuun niin sanottuja putkilukkoja, jotka usein muistuttivat jotain eläintä tai figuuria tai vaihtoehtoisesti olivat koristelemattomia. Näiden lukkojen alkuperäinen idea lienee levinnyt Aasian suunnalta, mutta näitä on tavattu monista kulttuureista ja mantereilta aikojen saatossa. Näiden lukitus perustui jousimaiseen V-osaan, joka oli sangassa kiinni ja lukitessa työnnettiin putken päässä olevasta pienestä reiästä sisään. Tuo V:n muotoinen kappale puristui tietysti kasaan ja reiän ohi mentyään taas aukesi V:ksi, estäen sangan ulosvetämisen. Lukko aukesi työntämällä lukkorungon sisään pieni putki tai muu vastaava kappale, joka puristi tuon V-jousen kasaan, jotta se voitiin vetää reiästään ulos.

Aivan tarkkaan en itsekään historiaa tunne, mutta ennen Abloyn lukkoja Suomessa ei tunnu olleen ainuttakaan tunnettua tai yleistä lukkoa tai lukkovalmistajaa. Abloyn tarinahan alkoi 1907, kun silloinen konttorimekaanikko Emil Henriksson keksi yhdistää pyörivät haittalevyt lukkorakenteeseen ja näin ollen kehitti Abloy Classicin, jonka olemme varmasti kaikki nähneet. Tarkemmin Abloysta ja sen historiasta ajattelin kertoa omassa artikkelissaan myöhemmin.

Kaikki 60-luvulla elämää nähneet ovat varmaan kuulleet tai nähneet nimen Mekes. Mekes Oy oli suomalainen teräsalan yritys, jonka piti alkaa valmistaa Suomessa mm. BMW-autoja ja nousta johtavaksi teräsalan firmaksi. Mekes ehti myös valmistaa riippulukkoja ja huonekalulukkoja, joita minulla on molempia yksi. Näistäkin lienee tarkemmat artikkelit tuloillaan jatkossa. Mekes Oy kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kuopattiin ja unohdettiin, eikä suurempi yleisö nykypäivänä tunnu tietävän tästä mitään. Tämän oletuksen teen sen pohjalta, ettei esimerkiksi suositulla hakukoneella Googlella löydä hakusanalla "Mekes" hirveästi kyseisestä tehtaasta tietoa, muuta kuin sen, että se sijaitsi Rumalankankaalla ja perustettiin 1960-luvun alussa. Jos jollain on tietoja Mekes Oy:stä ja sen historiasta, haluaisin mielelläni kuulla siitä tai saada viitteitä mahdolliseen kirjallisuuteen aiheesta.

Että semmoista, Suomen lukkohistoria käsittää lähihistoriassa lähinnä siis venäläisiä, ruotsalaisia ja muita lukkoja tai kyläseppien takomia nimettömiä lukkoja, kunnes Abloy perustettiin. Tämä minun tietojeni pohjalta, saapi korjailla jos paremmin tietää :)