Lukkoanatomia: Magneettilukko

Nimimerkki Jupu lähetti minulle kaksi hankkimaansa lukkoa, kortti- ja magneettilukon, jotta voisin avata ne, tutkia niitä ja kirjoittaa niistä blogiini artikkelin. Kiitokset siis Jupulle sekä ideasta, että lukoista. Tässä artikkelissa keskityn pelkästään tuohon magneettilukkoon, sillä edellisessä Lukkoanatomia-artikkelissani jo kirjoitin tuosta korttilukosta.

Lukon toiminta ja yleiskuvaus


Lukko avaimensa kera. Lukon ulkopuolelta ei löydy normaalia avaimenreikää, ainostaan etupuolella avaimen mentävä pieni syvennys, jossa reunalla pieni kohta, josta avain tarttuu kiinni. Lukon takana näkyy selvästi reunat, eli takakansi on todennäköisesti joko vain paikoillaan jollakin tai reunoiltaan prässätty ympäriinsä kiinni. Avain on kuin mikä tahansa avaimenperä, eikä sen magneettisuus ole suuri, sillä se ei jaksa kannatella itseään edes litteästä teräsobjektista. Lukon materiaalina on joko alumiini tai teräs.


Lukon avaus tapahtuu asettamalla avain etupuolella olevaan syvennykseen kohdilleen ja kääntämällä myötäpäivään noin 15 astetta. Tällöin lukon sanka hyppää ylös. Sanganreiästä voi nähdä kellertävän teljen. Telki on jousipainoinen, joten tämä lukko on mahdollista lukita ilman avainta ja myöskin shimmata auki. Kun keskimmäisestä kuvasta katsoo sankaa, voi nähdä, että tämä lukko ei ole kaksoistelkeävä.

Lukon purkaminen


Lukon takakansi ei ollutkaan prässätty, joten avasin lukon, työnsin ruuvimeisselin pään teljen ohi takakantta vasten ja löin muutaman kerran vasaralla. Takakansi on 2.5mm paksu, joten meni hetki saada kannen reuna näkyviin, jonka jälkeen puukon terällä kampesin tasaisesti tuon takakannen irti. Kuvasta näkyy kuinka yksi kiinnitystappi napsahti poikki ja toinen melkein ja kolmas jäi ehjäksi. Takakansi oli siis kiinni kolmella kitkaliitoksella ja liimalla. Lukon sisältä ei ihmeitä löytynyt, lähinnä vain telki ja pieni kampi, joka sitä kääntää, sekä pari jousta. Koko lukitusmekanismi siis piilee tuon pienen ruuvin takana.


Kun ruuvin irroittaa ja varoo tiputtamasta tuota keskiötä, kun kääntää lukon ympäri, niin keskiön voi poistaa etupuolelta. Tällöin tulee näkyviin pieniä nappimagneetteja neljä kappaletta (kuudelle paikat), joista osa on mustia ja osa valkoisia. Tämä järjestys kannattaa muistaa tai saa leikkiä avaimen kanssa hetken (on kokemusta sekä osien leviämisestä että avaimella leikkimisestä, molemmat ensimmäisellä avauskerralla). Magneettien alla on hyvin hennot, melkeinpä keijukaismaiset jouset, joiden tehtävä on työntää magneetit vasten keskiössä olevia reikiä, näin lukiten lukon. Kun oikea avain asetetaan paikoilleen, sen magneetit hylkivät näiät lukossa olevia, jolloin keskiö vapautuu ja sitä voi kääntää, jolloin lukko aukeaa.


Ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin keskiö ja sen pienet kuopat, joihin magneetit lepoasennossaan menevät jousien voimalla. Keskimmäisessä kuvassa näkyy lukkorunko, jossa oleva kehämäinen ura on rajoittamassa avaimen kääntymistä. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy minun sormi kokoreferenssinä, neljä keijukaismaista jousta ja neljä magneettia, joista kaksi on eripäin. Kaikissa magneeteissa on toinen napa maalattu valkoiseksi, jotta magneettien navat erottaisi toisistaan.

Lukon ominaisuuksia

• Lukko ei ole kaksoistelkeävä, joten on mahdollista napautella vasaralla tai vastaavalla lukkoa muutama kerta siten, että telki liikahtaa sivulle, jolloin lukko aukeaa.
• Lukko on helppo shimmata auki.
• Lukon takakansi on kiinni ainoastaan kolmella pienellä tapilla ja pienellä liimamäärällä.
• Ferriittimagneetit ovat suht hauraita, joten lukon voisi saada todennäköisesti pakosti vääntämällä auki.
• Hennot jouset antavat todella helposti periksi ja koska keskiön reiät ovat vain millin syvyisiä, on mahdollista napauttaa lukkoa takapuoli kämmentä tai kovaa pintaa vasten ja suht samanaikaisesti kääntää lukko auki.
• Magneetit paljastavat itsensä helposti ja niiden polariteetti onkin mitattavissa helposti pienellä magneetilla.