Lukkoanatomia: Korttilukko

Nimimerkki Jupu lähetti minulle kaksi hankkimaansa lukkoa, kortti- ja magneettilukon, jotta voisin avata ne, tutkia niitä ja kirjoittaa niistä blogiini artikkelin. Kiitokset siis Jupulle sekä ideasta, että lukoista. Tässä artikkelissa keskityn pelkästään tuohon korttilukkoon, mutta kirjoitan samalla myös magneettilukosta artikkelin heti perään.

Lukon toiminta ja yleiskuvaus


Lukko avainkortteineen. Lukko on hinnaltaan 1.50€ Hong Kong tavaratalosta ja kooltaan tulitikkurasiaa hieman isompi. Mukana tulee kaksi avainkorttia, joista toinen toimii varakorttina. Lukko vaikuttaa tukevalta painonsakin puolesta ja on kokonaan metallinen ulkoiselta rakenteeltaan. Lukon valmistaja on Saiko.


Avainkortit ovat molemmat muovisia. Isomman kortin koko on täsmälleen sama kuin luottokortissa, joten se sopii esimerkiksi lompakkoon mainiosti. Isomman kortin kääntöpuolella on varoitus neljällä eri kielellä siitä, että korttia ei tulisi taivuttaa tai taittaa, sekä yhdysvaltalainen patenttinumero. Kortin etupuolen reunassa numerosarja, joka kertoo tarvittavat leikkaukset suoraan, eli nolla on leikkaamaton, ykkönen on pieni reikä ja kakkonen on iso reikä. Pienempi kortti on varakortti ja kooltaan vain puolet isommasta. Sen takana on printattuna numerosarja.


Päällisin puolin lukossa ei ole muuta kuin logolle paikka, avainkortille lovi alareunassa ja kääntöpuolella samanlainen logoura ja sanka. Miksi sangassa on kolme pientä uraa molemmissa päissä, sitä en tiedä. Ainut mitä itse keksin on koristeellisuus.


Lukon pohjasta ja oikealta sivulta voi kurkata sisään ja valon avulla nähdä neljä puolipalloa, sekä tuon pystyuran kohdalla pienen seinämän tuolla sisällä. Kun kortti työnnetään lukon sisään, kortissa olevat reiät asettuvat noiden puolipallojen kohdalle ja mitä pienempi reikä, sitä syvemmälle palloa painetaan. Tämä avonainen rakenne mahdollistaa hyvin helpon tiirikoinnin: yhdellä tikulla työntää takaseinää auki suuntaan ja toisella käy pallot läpi ja napsauttelee ne oikeille kohdilleen, aivan samoin kuin normaalia tappihaittaista lukkoa tiirikoitaessa.



Lukon avaus tapahtuu työntämällä avainkortti nuolen osoittamassa suunnassa lukon sivulta sisään ja painamalla korttia hieman, jolloin lukon sanka napsahtaa ylös. Kortin voi työntää paikoilleen käytännössä mistä suunnasta tahansa, mutta avaustyönnön pitää tapahtua kohti vasenta reunaa. Sangan kahdesta lovesta päätellen lukko on kaksoistelkeävää mallia. Sangan reikään kurkistettaessa voi erottaa toisen teljen. Lukon saa kiinni ilman avainta vain painamalla sangan kiinni, joten lukon voi avata myös shimmillä.

Lukon purkaminen


Koska sangan reiästä ei löytynyt ruuvia, päättelin, että tarran alta löytynee niitti tai useampi. Terävällä puukolla logo irti liimoistaan ja kas, kaksi niittiähän siellä on. Porakoneella 4mm:n HSS-terällä sitten porasin niitit irti ja puukon terällä yritin saada puolikkaat irtoamaan. Kymmenminuuttisen jälkeen puoliskot irtosivatkin; niittien katkettua. Tarkempi tutkiminen paljasti, että puoliskot ja niitit oli jonkinlaisella epoksilla liimattu.



Lukko avonaisena, näyttäen kaikki toiminnalliset osat. Haittatapit näkyvät lukon alakulmassa neljän rykelmänä haittakelkassa. Haitat ovat kaksitoimisia, eli ne ei voi olla liian korkealla eikä liian matalalla, tai lukko ei aukea. Haittakelkasta lähtee suora yhteys oikeanpuoleiseen telkeen ja siitä on pienellä kammella yhteys vasempaan telkeen, jolloin ne liikkuvat yhtäaikaisesti vastakkaisiin suuntiin. Sangan vasemman jalan alla on jäykkä jousi napsauttamassa sangan ylös, kun lukko avataan, sekä haittakelkan vasemmassa reunassa on pieni palautusjousi. Haittatappien alla on pienet jouset nostamassa niitä. Koko lukko on valmistettu painevaletusta sinkistä värinsä ja painonsa perusteella, ainoastaan sanka on jotakin muuta ja tekstin mukaan karkaistua.


Haittakelkan varressa on pieni kolo ja siinä todella pieni jousi, jonka tarkoitus on antaa teljen liikkua hieman auki suuntaan silloin, kun sankaa painetaan kiinni. Tämä toiminto mahdollistaa lukon lukitsemisen ilman avainta, mutta samalla mahdollistaa shimmauksen, eli jollakin ohuella voi teljen pakottaa sivuun ja saada lukon auki. Itse haitta on pieni ontto tappi, jossa pyöreä pää ja kyljessä pieni siiveke. Siivekkeen paikasta riippuu avaimessa olevan reiän koko, eli tarvitseeko tappia painaa paljon vai vähän vai ei ollenkaan. Jokaisella haitalla on oma jousensa ja koska jousi menee tapin sisään, säästetään korkeustilaa.


Tässä näkyy haittatelkien välillä oleva pieni kampi, joka välittää oikeanpuoleisen teljen liikkeen peilikuvana vasemmalle teljelle. Kun oikea telki liikkuu vasempaan, liikkuu vasen telki oikealle. Näin molemmat teljet liikkuvat joko kiinni suuntaan tai auki suuntaan.


Tässä vielä kuva kaikista lukon osista. Osien yksinkertaisuus ja vähyys mahdollistaa lukon halvan hinnan ja mahdollisuus valmistaa lukko pelkästään valamalla mahdollistaa pienen materiaalihävikin valmistuksen aikana.

Lukon ominaisuuksia

• Lukon voi shimmata auki pelkästään yhdellä shimmillä, koska telkien liike on kytketty toisiinsa, jolloin yhden liikuttaminen auki suuntaan avaa myös toisen.
• Korttiaukon avoin rakenne mahdollistaa monien eri työkalun tunkemisen sisään. Pahimmillaan tuon ohuen kulman voisi pihdeillä taivuttaa auki ja näppäillä osia sormin.
• Lepotilassa olevat haittatapit paljastavat siivekkeen korkeudesta tarvittavan leikkauksen.
• Tiirikointi ei edes välttämätöntä, sillä lukon neljä haittaa ja kolme eri asentoa mahdollistavat vain 81 erilaista avainta, joten lukon voi saada nopeasti auki kokeilemalla kaikkia avainvaihtoehtoja.
• Olematon hinta tekee tästä lukosta hyvän tutkimiskohteen jokaiselle.

Tässä vielä kaikki mahdolliset avainkombinaatiot tälle lukolle. Nämä voi printata suoraan paperille, liimata muovikorttiin tai metallilevyn pintaan ja porata kuvissa näkyvät reiät. Kuvien koko on 1px = 0.01mm, eli 54mm x 54mm. Pienemmän reiän koko on 2.5mm ja isomman reiän koko on 4.5mm. Toinen liuskoista on ylemmille haitoille ja toinen liuska alemmille haitoille. Näitä yhdistelemällä voi saada aikaan kaikki tarvittavat avaimet.