Tue blogiani lahjoittamalla!

7.11.07

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 3

Palaanpa jälleen turvallisuusaiheesen, tällä kertaa henkilökohtaisiin suojaimiin. Kuten aikasemmin painotin, tulee aina käyttää riittäviä suojaimia silmille, kuulolle ja hengitykselle. Syy tälle kirjoitukselle on tuossa seuraavassa kuvassa. Viereisestä kuvasta näkee minut suojaimet päässä juuri ennen kuin aloitin työskentelyn. Taustalla näkyy penkkihiomakoneeni tiirikoiden työstöä varten ja vesilasi materiaalin jäähdyttämiseksi. Koneen ympärille kasasin vessapaperia kasteltuna, jotta tuo pöly ja leikkuujäte jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen ja olisi helppo siivota jälkikäteen. Kuten kuvasta näkyy, on hengityssuojaimen lisäksi käytössäni polykarbonaattilasit ja säädettäväsangalliset kuulosuojaimet. Kuulosuojaimet ja lasit maksoivat 5.95€ Biltemasta ja yksi tuollainen suojain maksaa noin kolme euroa.

Kolme euroa "kertakäyttöisestä" suojaimesta kuulostaa isolta summalta harrastelijalle, mutta tuosta seuraavasta kuvasta ilmenee aika hyvin, että se kolme euroa todennäköisesti säästää kolmen tuhannen euron keuhko-ongelmilta. Voisi sanoa, että tulee maksettua terveydestä. Miksi sanon "kertakäyttöinn"? Siksi, että nämä suojaimet ovat tarkoitettu kertakäyttöisiksi, mutta kyllä niitä mielestäni voi parikin kertaa käyttää mikäli niihin kohdistuva pölyrasitus on pientä tai lyhytkestoista. Parhaiten suojaimen tilan huomaa hengityksen raskaudesta ja vertaamalla pakasta repäistyyn eli uuteen suojaimeen.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla suht halpa (9.90€ kolme kappaletta) hengityssuojain ennen käyttöä ja oikealla sama suojain sen jälkeen, kun olin työstänyt 24 tiirikkaa penkkihiomakoneella rautasahanteristä. Sain näitä suojaimia isältäni, kun niistä puhetta tuli ja tämän eron nähtyäni voin vain kuvitella sitä metallinpölyn ja muun hienojakoisen tavaran määrää keuhkoissani. Tästä lähin ei ainuttakaan hiontatyötä ilman hengityssuojainta!

Näissä suojaimissa hyvää on tuo keskellä oleva muovinen uloshengitysventtiili, joka siis päästää uloshengityksen vapaasti lävitseen, mutta sulkeutuu sisään hengitettäessä. Tämä vähentää tuon suojaimen kostumista hengitysilmasta ja helpottaa myöskin hengittämistä, kun keuhkoilla ei tarvitse painetta kehittää. Näiden suojainten kiinnitys päähän tapahtuu kahden kumilenkin avulla ja nenän kohdalla on metallinen klipsi, joka pitää puristaa nenävarren ympärille/päälle, jotta suojain istuisi hyvin eikä vuotaisi. Oikein istuvan suojaimen tunnistaa siitä, kun hengitettäessä sisäänpäin suojain selvästi painuu kasvoja vasten ja tämän huomaa suht helposti. Myös uloshengitysventtiilin aukeaminen ulospäin hengitettäessä on hyvä varmistaa.

En tarkkaan tiedä, että mikä näissä on järkevä pitoaika, eli milloin viimeistään tulisi vaihtaa, mutta kyllä tuo kuvassa oleva käytetty on jo roskikseen menevää materiaalia, sillä sen läpi hengitettäessä tuntuu selvästi kovempi vastus kuin puhtaan suojaimen läpi. Mieluummin uusi suojain kuin entiset keuhkot, sillä suojaimia saa aina uusia ja halvemmalla kuin keuhkoja.

Ja kun tarvittavat suojaimet on valittu, puettu päälle ja tarkistettu niiden toimivuus ja istuvuus, on aika katsoa kuolemaa silmiin, nauraa sille ja työskennellä turvallisin mielin jatkossakin, tietäen, että heinäsirkat sirittää vielä vanhempanakin ja että Braillen aakkoset ja keuhkovaurio pysyvät kokemuksista kaukana.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Jonkin verran" rälläköineenä voin sanoa että sitä pölyä löytyy kyllä joka ruumiinaukosta työrupeaman jälkeen ja mustaa räkää saa niistää paripäivää.. Että kyllähän tuo maski ihan hyvä ainakin perjaatteesta on päässä pitää.. Mutta kyllä suurin osa pölystä nokkaan taitaa jäädä.. kyllä niinmoni metallimies on niinpaljon rälläköinyt/hionut ilman suojaimia kuoleamatta siihen.. Suojalsit ja vaikka korvatulpat on kyllä ehdottomat..