Lukkoja luonnossa

Kesäkuussa 2007 pyörin autolla ympäri Tamperetta, sekä Tampereen ja Hämeenlinnan välillä kuvaamassa lukkoja niiden luonnollisissa ympäristöissä. Matkaa tuli taitettua noin kymmenenä eri kertana ja aina satunnaisotoksia tuli napsittua kameralla, kun se mukana oli. Onnistuneita kuvia tuli 383 kappaletta ja arviolta noin puolet päätyi laadun puutteen takia roskakoriin. Pääosin kuvasin lukon päältäpäin, sekä mahdollisesti avainprofiilin.

Usein tuli matkat tehtyä illemmalla, kun oli viileämpää mutta vielä valoisaa, jolloin salamaa ei aina tarvinnut. Joitakin kuvia tuli otettua päivisin, etenkin paikoissa missä salama tuotti ongelmia heijastusten muodossa. Ihme ja kumma, ketään ei tuntunut kuvaaminen häiritsevän eikä kukaan tullut kyselemään, että mitä olen tekemässä. Mikäpä siinä vaikka olisi tullutkin, julkisilla paikoilla liikuin. Kuvauskohteista pääosa löytyy Hervannasta, mutta suuri osa myös Tampereen reunoilta sekä Iittalasta ja Hämeenlinnasta.

Kuvatut kohteet kattavat kaiken pyörätelineen kiinnityksestä vesitorniin ja kaikkea siltä väliltä. Suurin osa kohteista oli riippulukkoja, mutta joukkoon mahtui myös ovilukkoja ja erilaisia lootia ja laatikoita, joissa lukitukselle on tarvetta. Alla muutamia otoksia erilaisista lukituskohteista ja niiden lukoista. Kaikki kuvat ovat 800 x 600, koko noin 100kt kappale.


VR:n käyttämiä lukkoja. Vasemmalla Abloy Classic PL3020, keskellä vielä kiiltävä PL230 VR:n kaiverruksin, sekä oikealla hieman ruostunut PL230 VR:n kaiverruksin. Ensimmäinen estää erottimen kääntämistä, toinen sulkee jotakin radan ohjaukseen liittyvää keskellä rataa ja viimeinen suojaa jotakin laatikkoa radan reunalla.


Siirrettävässä WC:ssä Abloyn lukko, siinä hieman ihme näky omasta mielestäni. Onhan se turvallinen, kotimainen ja varmasti helppo, mutta olisiko tällaisessa ei-niin-kriittisessä paikassa hyvä asentaa jokin perus 5-tappinen sylinterilukko, niin ei maksaisi niin paljoa.


Hervannan vesitornin ovea suojaa suht standardi Exec-pesä. Oven vieressä on seinään upotettu kaksi putkiloa, jossa on oveen sopiva avain sisällä. Toisessa on Protec-pesä ja toisessa, joka on merkitty "OTIS", on Exec-pesä. Näin huoltomiehet tai muut vastaavat pääsevät ovesta sisään, kun tarvetta tulee.


Pari esimerkkiä veneen lukituksesta: Vasemmassa kuvassa vene lukittu Abloy PL340 riippulukolla, jossa Classic pesä, eli todennäköisesti hankittu rautakaupasta. Keskellä airot on lukittu Abloy PL318 riippulukolla, jonka muovikuoren alla piilee painevaletusta sinkistä tehty pieni runko, jossa Classic pesä. Oikealla jälleen Abloyn "hittituote", PL3020, a.k.a. käsilaukku.


Pahasti vandalisoidun vajan seinästä oli alkuun vaikea edes erottaa koko lukkoa, kun on hieman kevätmalliston väriä pinnassa. Lukko on Abloy PL231, jossa yksinkertaisin Profile avain, eli yksi ura keskellä avainta kärjestä kädensijaan. Huomaa lukon vasemmalla puolella oleva pieni reikä; sen takaa löytyy sanka nostettaessa pieni kuusiokoloruuvi, jonka avulla lukon saa purettua osiin huoltoa ja sarjoittamista varten.


UFF-laatikotkin tarvitsevat lukon, jottei vaatelahjoitukset lähde liian herkästi vapaaseen käyttöön. Tässä näyttäisi olevan Abloy Profile pesä, joka on teräskuorinen. Teräksestä kielii nuo kaksi pientä pystyviivaa juuri puolivälin kohdalla molemmilla reunoilla. Jos ne olisivat radiaalisesti, lukon kuori olisi messinkiä.


Palokuntaa varten oleva syöttöliitin liikerakennuksen kyljessä. Lukko on Abloy 3041, ja avain todennäköisesti Profile, mutta paha mennä sanomaan, kun joku idiootti oli lukon tunkenut täyteen silikonia tai jotakin muuta vastaavaa kumista ainetta. Eihän tuo tietysti palokuntaa estä, ketju poikki vain, mutta menee hyvä lukko roskiin ja palokunnalta 10-15 sekuntia ylimääräistä aikaa kioskipihtejä etsiessä kalustoautolta.


Väestönsuojan ovi. Tämä sijaitsee keskellä Hervantaa ja on vanha kuin muuli, ainakin lukkopesän helasta päätellen. Lukossa on Profile pesä.


Vasemmassa kuvassa etualalla oleva harmaa tanko tulee alas asti pieneen vipuun, joka on lukittu Abloyn riippulukolla, jossa Profile pesä. Kyseistä vipua kääntämällä muuntaja erotetaan verkosta ja kaikki muuntajan perässä olevat talot ovat pimeänä. Oikealla kuva muuntamokentästä, jossa porteissa on Abloy Profile lukkopesät.


Kyseessä on joko sähkökaappi tai teleliikennekaappi, mutta lukkoina siinä kumminkin on kahvoihin asennetut Abloy Classic pesät, jotka ovat normaalista näystä poiketen Euro-profiilia, tai ns. "pääkallomallia". Nämä eivät tunnu olevan Suomessa käytössä kuin tällaisissa kaapeissa ja sekin johtunee siitä, että kaappi on mitä todennäköisimmin tuotu Keski-Euroopasta.


Roskasäiliöiden lukitus. Asia mitä en ihan ymmärrä, muuta kuin toisen kuvan tapauksessa, jossa estetään roskalaatikoiden helppo poisvienti. On ne roskat arvokkaita, kun pitää lukolla suojella. Joku ihminenhän voisi löytää sieltä jotain käyttökelpoista, eijei, kaatopaikalle vain kaikki! Viimeisessä kolmessa kuvassa näkyy myös kauppakeskus DUO:n jätepuristimista osa, loput ovat sisätiloissa lastauslaiturien luona. On se hyvä paalata kaikki syötäväksi kelpaavakin, josta on parasta ennen juuri mennyt tai vasta menossa. Tiesittekö, että jos sisäänostetusta tavarasta ruokakaupassa 10%:ia päätyy roskiin, on tulos silti hyvä? On se jännä, jännä on juu...


Näin suomalaisena tässä ei ole mitään vikaa tässä kuvassa: pyöräteline lukittuna seinään kiinni. Ulkomaiset ystäväni taasen ovat ihmetelleet tätä ns. "overkill" lukitusta, eli järkyttävän kokoinen Abloy pitämässä telinettä oikealla paikallaan. Tämä homma juontaa juurensa Abloyn korkeasta hinnasta ja sen lähes tiirikoimattomasta luonteestaan, joten tällaiseen kohteeseen se tuntuu hieman ylilyönniltä. Toisaalta, aina löytyy joku joka tämänkin saisi taitettua kahtia, valitettavasti.


Metallinen postilaatikko tien varressa, varustettuna Abloy Classic lukkopesällä. Tästäkin voi huomata, että viivat ovat pystyssä, eli teräskuorinen lukkopesä.


Postin pömpeli lähteviä kirjeitä varten. Hetki meni hämärällä pälyillä, että missä tässä kapistuksessa on lukko, mutta oikealta sivultahan se löytyi ja näyttäisi olevan Exec-pesä.


Poliisikoulun aidatun parkkipaikan kulkuportti. Portissa on lukituksena Exec-pesä.


Pööliä työmaata varten. Yöksi säiliö on lukittu Abloy PL3020 riippulukolla, jossa Classic pesä.


Kauppakeskus DUO:n parkkihallissa sijaitseva pysäköintilippujen maksuautomaatti. Alkujaan kapistus on vissiinkin ollut varustettu tuolla nimettömällä lukolla sekä Zeiss Ikonin Euro-profiililukolla ja näin Suomessa ollessa on vielä laitettu PL330 Exec-pesällä tuohon killumaan. Eipähän aukea ilman jälkiä hirveän helposti, kyseessä kuitenkin on rahaa sisältävä vekotin.


Tätä Profile pesää on näemmä yritetty väkisin vääntää auki, mutta täytyy sanoa, että aika säälittävä yritys. Jäljistä päätellen jollakin piikillä tai vastaavalla on yritetty kammeta lukkopesän naamataulua irti, siinä kuitenkaan onnistumatta.


Erään kesämökin sähköpääkeskuksen lukkona roikkuu Abloy 3015-3018 sarjasta oleva lukko, oman heittoni mukaan 3016, jossa Classic pesä. Sanka on kerran katkaistu ja myöhemmin korjattu hitsaamalla.


Tässä näkyy yllättävin lukitusratkaisu, mitä olen tähän mennessä nähnyt. Ovessa Abloy Exec pesä, jolle ei tiirikkaa tai tulkkia tunnu löytyvän, mutta seinässä olevassa avainputkilossa, joka pitänee sisällään avaimen oveen, on käytetty Classic pesää, joka on suht helposti tiirikoitavissa oikealla työkalulla (tulkkitiirikalla) eikä edes vie järkyttäviä aikoja. Eihän tässä kai muuten mitään, mutta tästä ovesta pääsee erääseen vesitorniin, joten mieluummin näkisin tuossa putkilossakin jotain muuta kuin Classicin.


Tällaisia kapistuksia tuli nähtyä Ruskontiellä toistakymmentä tolppa tolpan jälkeen. Ei hajuakaan toimintaperiaatteesta (induktiivinen?), mutta lukkona oli jälleen Abloy 3015-3018 sarjasta oleva 3015, eli lyhimmällä sangalla varustettu malli, jossa oli Classic pesä.


Kauppakeskus Citymarketin käyttämää lukitusta roikkui ulko-oven vieressä, eli raskas läjä Abloy PL240 ja PL250 lukkoja, joissa taisi olla Exec pesät. Oikealla näkyy myös kaksi pientä rasiaa, joissa lukon kääntäminen aktivoi kytkimen. Ei hajuakaan mihin nämä on tarkoitettu, ovatko ne joillekin valoille vai rikosilmoitinjärjestelmälle vai rullaverhoille vai vain koristeena.


Monen kuljettajan kiroama pömpeli, jossa ei mielestäni kiroamista ole ellei sitten ole sitä kokoajan ylinopeutta ajavaa mallia. Poliisilla on käytössä Abloy PL340 riippulukko, jossa Exec pesä sekä tienvarren pölyisestä luonteesta johtuen, lukossa on myös pölysuoja. Se näkyy oikeanpuoleisimmassa kuvassa oikeassa reunassa. Kyllähän tuo sininen pölysuoja tuo samalla sitä poliisi-imagoakin esille, kun muutenkin sinisen yhdistää poliisiin.


Aamulehden lehtien jakelupiste. Tähän tuodaan yleensä pakettiautolla isot läjät lehtiä, jotka jakajat sitten hakevat ja jakavat tilaajille. Tämä pieni kaappi käyttää Classic pesää.


Pieni hiekkasiilo talven hiekoituksia varten. Keskellä olevan suppilo-osan luukut on lukittu Abloyn isolla riipulukolla, muistaakseni PL240 tai PL340 mallilla.


Aluepelastuslaitoksen vene, mallia nopea. Laiturille pääsy on estetty kuvassa näkyvällä aidalla, jonka ovessa on Profile pesä, mallia hyvin kulunut.


Jonkinlaisen kaivonkannen lukkona toimii tämä maastoutuvaa mallia oleva Abloy PL230, jossa Profile pesä.

Tähän loppuun haluan vielä liittää ns. parhaat otokseni, eli kuvat jotka muiden joukosta erottuvat joko tarkkuutensa tai tunnelmansa vuoksi. Osa on kuin mainoskuvista, tekstit vain puuttuu. Ensin kaikki vaakasuuntaan kuvatut ja sitten kaikki pystyyn kuvatut. Kuvat toimivat linkkeinä Picasa Web Albumiini, josta voit ladata kuvan suuressa tarkkuudessa. Kuvista on olemassa itselläni originaalit tallessa, eli vielä suurempiakin kuvia (2048 x 1536) joka lukosta on olemassa. Vaakakuvan koko on 1.4Mt (4000 x 2400) ja pystykuvan koko on 3.0Mt (4800 x 4000).

Abloy avainten peitekoodit

Kaikki Abloyn lukkoja hankkineet varmasti tietävät, että lukon avainten kera tulee pieni paperilappunen tai avainkortti, johon on merkitty avainleikkausten peitekoodi. Tämä kymmennumeroinen koodi toimii epäsuorana referenssinä avainleikkauksiin. Kun haluat teettää avaimen, annat tämän koodin avainleikkaajalle ja hän ottaa esille oman taulukon, jossa on kymmenen saraketta ja kuusi riviä Classicin, Profile, High Profile ja Exec avaimille. Näistä tosin Exec-avaimia ei vielä saa teetettyä ns. pikasuutarilla, sillä avaimen mallisuoja on edelleen voimassa hetken aikaa.

Tämä kyseinen taulukko toimii vertailuperiaatteella, eli ensimmäinen avainleikkaus avaimen kärjestä alkaen luettuna on taulukon ensimmäisessä sarakkeessa, toinen toisessa ja niin edelleen. Rivit on numeroitu 0-5, nämä edustavat avainleikkauksia, eli nolla on leikkaamaton ja viisi on täysin leikattu.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Avaimen leikkauskoodi on 0123454321, eli tuo vieressä näkyvä avain (kuvassa myös kolme avainaihiota). Leikkauskoodi luetaan avaimen päästä alkaen ja Classic avaimilla on 3mm tyhjää tilaa avaimen päässä ennen ensimmäistä leikkausta. Ensimmäinen leikkaus on nolla ja tämän tunnistaa 5mm:n leikkaamattomasta päästä. Seuraava leikkaus on 1, eli avaimessa on 18 asteen kulmassa oleva leikkaus. Seuraava on numeron kaksi leikkaus, jossa siis 36 asteen leikkaus. Samaan tapaan loputkin leikkaukset. Itse avaimen leikkausten muotoa kutsun itse ns. malliavaimeksi, eli siinä on kaikki mahdolliset likkaukset progressiivisesti ja sen avulla on helppo silmämääräisesti vertailla toisiin avaimiin leikkauksia määritellessä, ellei avaintulkkia omista.

Jos menet Abloy valtuutettuun lukkoliikkeeseen ja ilmoitat haluavasi Abloy Classic avaimen leikkauskoodilla 0123454321, et tule sitä saamaan, sillä Abloy on kieltänyt sen valtuuttamia lukkoliikkeitä leikkaamasta ilman peitekoodia. Jotkin pikasuutarit saattavat suostua leikkaamaan avaimen sinulle pelkällä leikkuukoodillakin, mutta useimmat todennäköisesti myös haluavat peitekoodin, ihan vain sen takia, etteivät joudu vaikeuksiin.

Mutta katsotaanpa tuosta viereisestä taulukosta, josta ruksasin yli kaikki muut numerot. Kyseessä on siis ns. peitekooditaulukko, jonka mukaan avaimia saa oikein iloisesti ilman kyselyitä. Kun haluan jonkin tietyn avaimen, kuten tässä esimerkissä avaimen 0123454321, katson ensmmäistä numeroa nolla, se siis tarkoittaa ensimmäistä riviä ja koska kyseessä on ensimmäinen leikkaus, on kyse ensimmäisestä sarakkeesta, eli peitekoodi alkaa numerolla 6. Seuraava leikkaus on yksi, sarakkeesta kaksi saadaan peitteeksi 3. Kolmas leikkaus on kakkonen, kolmannesta sarakkeesta saadaan 5. Näin jatkaen, saadaan luettua peitteeksi 6354149137. Tuon kanssa kun menee Abloy valtuutettuun liikkeeseen tai pikasuutarille ja sanoo haluavansa Abloy Classicin, niin kohta on sellainen kourassa ja olet vitosta köyhempi.

Tämä sama taulukko siis pätee Classic, Profile, High Profile ja Exec avaimille, mutta on olemassa toinen taulukko, joka pätee Disklock, Disklock Pro ja Protec avaimille. Siinä on seitsemän riviä ja samaan tapaan kymmenen saraketta, mutta koodinumerot ovat täysin erilaiset. Tällä toisella taulukolla tosin ei tee käytännössä mitään, sillä Disklock (Pro) ja Protec aihioita ei saa mistään. Aina voi tietysti itse valmistaa omansa tai ostaa Easy Entrie koneen ja tehdä sillä, mutta eipä ole tarvetta toistaiseksi.

Miksi sitten hirveä pelko avainleikkaajilla, kun haluaisi avaimen leikattavan pelkän leikkuukoodin avulla? Se tulee siitä, että esimerkiksi pahantahtoinen ihminen voisi lukea/kuvata toisen avaimet vaikka kassajonossa ja käydä avainleikkuupalvelussa teettämässä avaimet ja täten olisi hänellä hallussaan avaimet jonkun toisen lukkoon, eli murtoväline lakiteknisesti. Eräältä avainpalvelutyöntekijältä kuulin, kuinka poliisi oli heiltä kysellyt, että ette kai vain ole tehneet ilman peitekoodia avaimia.

Minäpä tässä ihmettelen ääneen, että mikä laki tai asetus kieltää tekemästä avaimia, joiden mallisuoja raukesi vuonna nakki ja muusi (Abloy Classic ja Profile ja High Profile) ja mitä käytännön haittaa siitä muka olisi? Rikollinen kun voi aina tehdä oman avainkoneen (hyvinkin helppoa) tai mennä helpomman kautta ja hankkia käsiinsä peitekoodilistan. Hyvänä esimerkkinä tästä salamyhkäisyydestä on pitkän aikaa netistä löytynyt ABLOYKEY.EXE nimellä ollut ohjelma, joka näytti visuaalisesti avaimen muodon ja leikkuunumeron ja peitekoodin sille. Kuitenkin se mystisesti hävisi jakelusta, eikä sitä ole suostuttu laittamaan uudelleen jakoon. Kysynpä vain, että miksi.

Minä menin helpompaa reittiä ja otin kynän ja paperin mukaani ja lähdin kiertelemään kaikki rautakaupat ja supermarketit, joissa vain Abloy Classic riippulukkoja myydään. Kaupassa katsoin paketin muovin läpi avaimen leikkaukset, kirjoitin ne paperille ja johtuen pienistä epätarkkuuksista avainkoodilappua pakettiin liimatessa, lukon takaa piilottelevasta peitekoodilapusta kirjoitin talteen ne numerot, mitä vain pystyin pakettia avaamatta näkemään. Noin sata lukkopakettia tuli käytyä läpi ja hallussani oli täydelliset avainleikkausnumerot joiden rinnalla osittaisia peitekoodeja. Näistä pystyin kasaamaan itselleni peitekooditaulukon, jota nykyään käytän kun avainta johonkin Abloy Classic lukkooni tarvitsen.

Tosin, jossain vaiheessa teen artikkelin siitä, kuinka helppoa ja yksinkertaista on tehdä itselleen avainleikkuri Abloy Classic ja Profile ja High Profile avaimia varten, sekä manuaalinen että moottorilla varustettu. Periaatepiirokset tullee myös Disklock (Pro) ja Protec leikkureille.

Dutch Open 2007, Sneek

Kisat ovat ohi ja matka oli enemmän kuin onnistunut. Tapasin henkilöitä, joiden kanssa olen jutellut, henkilöitä joista en edes tiennyt ja erään henkilön, joka on alkujaan Suomesta kotoisin ja osasi suomen kieltä edelleen. Mainittakoon tässä nyt silti, että asiasta kysyttyäni, olin/olen ensimmäinen suomalainen Dutch Openissa ;-)

Oman matkani tein Finnairin koneella, joka lähti Suomesta perjantaiaamuna kello 8:15 ja oli perillä paikallista aikaa 9:45. Barry Wels oli minua vastassa kentällä ja sain siis häneltä autokyydin. Ensin kuitenkin käytiin eräällä avainaihiotukkurilla hakemassa messinkisiä aihioita kisoja varten sekä tuli siinä itsekin hypisteltyä Abloy Classic, Profile ja High Profile aihioita.

Tukkurilta matka jatkui Amsterdamiin Barryn kotiin, jossa tutustuin hänen vaimoonsa Charlotteen ja heidän lapsiinsa sekä Barryn harrastehuoneeseen. Ennen lähtöä kävimme vielä paikallisessa Office Center:ssä ostamassa kaikille osallistujille nimilappukiinnikkeet. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen auto kääntyi kohti Sneekin pikkukaupunkia.

Dutch Open 2007 siis järjestettiin 23-25.11.2007 pienellä paikkakunnalla nimeltä Sneek, joka on noin 100km Amsterdamista pohjoiseen. Siellä meille oli varattu yöpymis- ja konferenssitilat uudesta Stayokay hostellista ja hostellin baari oli myös käytössä koko tilaisuuden ajan. Baariin oli varattu viisi tynnyriä ilmaista kaljaa ja ne kestivät juuri ja juuri koko tilaisuuden ajan. Joka päivälle oli aamiainen, lounas ja päivällinen ja kaikki kuuluivat samaan hintaan, joka oli 80 euroa per naama.

Valokuvia en itse ottanut kuin muutaman kymmenen ja nekin lähinnä avainjäljennyskisasta (eng. key impressioning, oma suomennos) ja kassakaapin automaagisesta avaajasta ITL-2000. Kisoista ja muusta tapahtumasta on kuitenkin runsaasti kuvamateriaalia muiden toimesta, mutta itselläni ei ole (vielä ainakaan) lupaa julkaista kyseisiä kuvia tekijänoikeuksien takia. Toivottavasti saan muutamille kuville luvat, jotta voin ne tänne lisätä myöhemmin. Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja etenkin videolla olevia häiriöitä, mutta digikamerani on viisi vuotta vanha ja kovia kokenut ja tämän vuoksi kuviin ilmestyy omituisia häiriöitä tuon tuosta.



Paikalla oli henkilöitä Norjasta, Saksasta, Hollannista, USA:sta, Kanadasta, Englannista ja osaa en edes tiedä, mutta pääosin Euroopan alueelta. Englannista paikalla oli John Naughton (NDE Magazinen webmaster), lukkoseppä Nigel Tolley (Discreet Security Solutions) ja hänen vaimonsa, Hollannista Barry Wels, Han Fey ja useita muita TOOOL:n jäseniä, Saksasta SSDev:n edustusta monen monta henkilöä, joista mainittakoon Arthurmeister. USA:n edustuksena toimi Schuyler Towne (NDE Magazinen päätoimittaja) ja hän myöskin toimitti tiirikointikilpailussa käytetyt Schlage-markkiset lukkopesät sekä Medecon tuotekehityspäällikkö Peter Field, joka rikkoi Dutch Openin ennätyksen pisimmästä puheesta: 5 tuntia, lounas välissä! Valitettavasti hänen esityksestään ei ole kuvia kuvauskiellon vuoksi, mutta kerrottakoon, että hän esitteli lukkojen sielunelämää halkileikkausten ja patenttipiirrosten avulla.

Hollannista paikalla oli myös kassakaappiasiantuntijat Jord Knaap vaimonsa Kaijan kanssa, sekä Paul Crouwel. Jord ja Kaija omistavat yrityksen nimeltä Knaap Junior Safe ja yllätyksenä oli, että Kaija on Suomesta kotoisin ja hänen kanssaan tulikin juteltua useaan otteeseen kotimaisella :) Jord oli tuonut paikalle automaagisen avauskoneen kassakaappia varten (autodialer), joka siis käy kaikki kombinaatiot läpi yksi kerrallaan, kunnes lukko on auki.

Paul Crouwel taasen piti muutaman tunnin luennon kymmenelle maksavalle ihmiselle kombinaatiolukon manipuloinnista (S&G 6730) ja hänellä oli opetuksessa käytössään apuvälineenä "The WASP", joka helpotti lukemien saamista numerokiekosta tarkemmin. Paikalla nähtiin myös laserosoitin kiinnitettynä numerokiekkoon, jolloin saatiin vielä suurempi tarkkuus aikaan.

Paul ja Jord yrittivät perjantaista alkaen saada "mysteerikaappia" auki, mutta epäonnistuivat. Mysteerikaappi oli siis paikalle tuotu lukittu kassakaappi, jota ei oltu avattu ja jonka kombinaatiosta ei ollut kenelläkään tietoa. Autodialerilla kaappia yritettiin avata, mutta johtuen liiallisesta öljyämisestä, autodialerin leuat olivat päässeet luistamaan numerokiekon ympärillä ja homma tyssäsi siihen. Lauantaina kaappia avattiin manuaalisesti manipuloimalla, sekä myöhemmin illalla myös tietokoneavusteisesti. Mitkään metodit eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja kaappi päätyi listalle "porattavat", mutta kyseistä operaatiota ei voitu hostellin tiloissa tehdä. Alla olevien kuvien lisäksi löytyy myös yksi minuutin mittainen video, joka on listan viimeisenä.







Han Feyn kanssa oli useaan otteeseen puhetta Abloysta ja Abloysta ja Abloysta, sekä jossakin välissä myös puhuttiin Abloysta. Han oli erittäin kiinnostunut mukanani tuomista Abloy Classic lukkopesistä ja parista riippulukosta, jotka olivat todella vanhoja ja joita hänellä ei hänen yli 180 erilaisen Abloy lukon kokoelmissa ollut, joten teimme vaihtokaupat: Han sai noin parikymmentä lukkopesää ja minä sain häneltä Abloy PL362 riippulukon Protec pesällä ja Euro-profiilia olevan, karkaistusta teräksestä valmistetun lukkopesän Protec avaimilla. Molemmissa alkuperäispakkaukset ja avainkortit ja molemmissa on Ruby-tason avaimet, tarkoittaen, että saan lisäavaimia ainostaan häneltä. Kaupanpäällisena sain vielä Abloy PL260 riippulukon rungon, josta uupuu sanka sekä lukkopesän haitat ja porasuoja ja sen ruuvi. Kuvista on sensuroitu avainkortista ainoastaan avainprofiilinumero hänen pyynnöstään. Han myöskin vaihteli Abloy Protec pesiä muidenkin kanssa ja jaossa oli myös geneeristä NA77FF avainprofiilia, joka tunnetaan Sapphire-tasona.



Paikalla oli siis kolme konferenssitilaa, joista yksi oli varattu myytäville tavaroille, toinen kassakaappiavauksille ja esityksille ja kolmas oli itse kisoille ja esityksille. Myynnistä vastasi pääasiassa Stefan, joka myi HPC:n tiirikoita irtotavarana ja monia kiinalaisvalmisteisia Mul-T-Lock tiirikoita suht huokeaan hintaan. Myynnissä oli myös pyöreitä pikkuviiloja avainjäljennyskisoja varten, mutta avainleukoja ei monien harmiksi löytynyt valikoimasta.

Itse Openin eli tiirikointikisat voitti Julian Hardt, toisena Peter Danilov ja kolmantena André Matuschek. Koko kärkikolmikko on saksalaisesta SSDev lukkoharrastajaryhmästä. Neljännen sijan sai Nigel Tolley Englannista ja viides sija meni USA:han Eric Schmiedelin ansiosta.

Avainjäljennyskisan voitti Manfred Bölker Saksasta ajalla 5min 19s, toiseksi sijoittui Barry Wels Hollannista ajalla 5min 47s ja kolmanneksi Oliver Diederichsen ajalla 6min 20s, myös Saksasta. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että 22:sta osallistujasta ainoastaan 11 sai lukon auki annetussa tunnin ajassa. Myöhemmin Kaija ja eräs toinen ensikertalainen onnistui avaamaan kisassa käytetyn lukon avainjäljennystekniikalla kahteen tuntiin, joten onko ollut kilpailijoilla vain kisapaineita vai hieman liikaa ilmaista juotavaa ;-)



Oma esitykseni Abuksen kiekkohaittalukkojen turvallisuusongelmasta meni oikein hyvin ja oli kestoltaan noin 20 minuuttia. Kuulijoita oli paikalla parisenkymmentä, mutta kuvia ei ainakaan tietääkseni kukaan ottanut, vaikka kuvauskieltoa ei ollut. Noh, eipä siinä paljoa kuvattavaa olisi ollutkaan, minä näyttämässä kahta kuvaa tietokoneelta ja puhumassa tekniikasta ja sen käytettävyydestä. Schuyler Towne oli pitänyt aiheesta pienen puheen aikaisemmin USA:ssa eräällä yliopistolla ja pyysinkin häntä hieman kommentoimaan aiheesta puheen aikana. Ottaen huomioon yleisen arkuuteni pitää esityksiä, oli omituista kuinka luontevasti tämä sujui, vaikka puhuin "tuntemattomille" ihmisille ja kielellä, jota pääasiassa kirjoitan ja luen, enkä niinkään puhu.

Paluumatka Sneekistä Amsterdamiin sujui Mike B.:n kyydillä ja matkan aikana ostin häneltä Sargent & Greenleafin R6700 sarjan kombinaatiolukon, jossa on Spy-Proof numerokiekko, eli kiekon numerot ovat peitetty sivuiltaan. Kombinaation vaihtoavainta ei tullut mukana, joten täytynee sellainen tehdä itse. Lukko on luokan 2 lukko, eli pitäisi olla enemmän kuin helppo avata manipuloimalla manuaalisesti. Alla pari kuvaa lukosta avattuna.



Muita lukkoja, joita siis joko vaihdoin Abloy Classic ovipesiin tai sain ilmaiseksi tai ostin, on seuraavissa kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tiirikkasetti, jonka sain lahjana Barrylta. Seuraavana näkyy Abloy PL330 oletettavasti Disklock versiona ilman avainta, eli pakko tuhota poraamalla hyvä lukkorunko ellei joku tunnusta omaavansa John Fallen tulkkia tälle. Tämän siis sain Schuylerilta ilmaiseksi. Tuossa sekalaisia lukkoja sisältävässä kuvassa on uusi Yale sylinteri pakkauksineen, kaksi American riippulukkoa, joista toisesta puuttuu yksi avaintappi, ja etummaisena kuvassa näkyy Schlagen lukkopesä, Sargentin lukkopesä avaimineen ja oikealla vipuhaittalukko Englannista ilman avainta ja hieman ruosteisessa kunnossa. Viimeisessä kuvassa näkyy kuusi Fichet 484 lukkoa, joista uupuu ainoastaan ulkokuori, mutta muuten osat ovat tallessa ja avainkortit löytyy.



Kaiken kaikkiaan matkani oli todella onnistunut, enkä olisi matkalle päässyt ilman tukea monilta suomalaisilta tiirikointi- ja lukkoharrastajilta, vanhemmiltani sekä muutamalta ulkomaalaiselta, joten tahdon kiittää kaikkia, jotka ostivat minulta tiirikkasettejä, lukkoja, halkileikkauksia ja lähettivät onnittelunsa! Kiitos, minä arvostan näitä kaikkia!

Toivottavasti pääsen lähtemään matkaan myös ensi vuonna, uusin jutuin varustettuna ja toivottavasti ehdin myös poiketa Han Feyn luona kuvaamassa hänen kokoelmaansa. Aikaa on vuoden verran valmistautua ja kerätä varoja, joten parasta aloittaa samantien ;-)

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 3

Palaanpa jälleen turvallisuusaiheesen, tällä kertaa henkilökohtaisiin suojaimiin. Kuten aikasemmin painotin, tulee aina käyttää riittäviä suojaimia silmille, kuulolle ja hengitykselle. Syy tälle kirjoitukselle on tuossa seuraavassa kuvassa. Viereisestä kuvasta näkee minut suojaimet päässä juuri ennen kuin aloitin työskentelyn. Taustalla näkyy penkkihiomakoneeni tiirikoiden työstöä varten ja vesilasi materiaalin jäähdyttämiseksi. Koneen ympärille kasasin vessapaperia kasteltuna, jotta tuo pöly ja leikkuujäte jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen ja olisi helppo siivota jälkikäteen. Kuten kuvasta näkyy, on hengityssuojaimen lisäksi käytössäni polykarbonaattilasit ja säädettäväsangalliset kuulosuojaimet. Kuulosuojaimet ja lasit maksoivat 5.95€ Biltemasta ja yksi tuollainen suojain maksaa noin kolme euroa.

Kolme euroa "kertakäyttöisestä" suojaimesta kuulostaa isolta summalta harrastelijalle, mutta tuosta seuraavasta kuvasta ilmenee aika hyvin, että se kolme euroa todennäköisesti säästää kolmen tuhannen euron keuhko-ongelmilta. Voisi sanoa, että tulee maksettua terveydestä. Miksi sanon "kertakäyttöinn"? Siksi, että nämä suojaimet ovat tarkoitettu kertakäyttöisiksi, mutta kyllä niitä mielestäni voi parikin kertaa käyttää mikäli niihin kohdistuva pölyrasitus on pientä tai lyhytkestoista. Parhaiten suojaimen tilan huomaa hengityksen raskaudesta ja vertaamalla pakasta repäistyyn eli uuteen suojaimeen.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla suht halpa (9.90€ kolme kappaletta) hengityssuojain ennen käyttöä ja oikealla sama suojain sen jälkeen, kun olin työstänyt 24 tiirikkaa penkkihiomakoneella rautasahanteristä. Sain näitä suojaimia isältäni, kun niistä puhetta tuli ja tämän eron nähtyäni voin vain kuvitella sitä metallinpölyn ja muun hienojakoisen tavaran määrää keuhkoissani. Tästä lähin ei ainuttakaan hiontatyötä ilman hengityssuojainta!

Näissä suojaimissa hyvää on tuo keskellä oleva muovinen uloshengitysventtiili, joka siis päästää uloshengityksen vapaasti lävitseen, mutta sulkeutuu sisään hengitettäessä. Tämä vähentää tuon suojaimen kostumista hengitysilmasta ja helpottaa myöskin hengittämistä, kun keuhkoilla ei tarvitse painetta kehittää. Näiden suojainten kiinnitys päähän tapahtuu kahden kumilenkin avulla ja nenän kohdalla on metallinen klipsi, joka pitää puristaa nenävarren ympärille/päälle, jotta suojain istuisi hyvin eikä vuotaisi. Oikein istuvan suojaimen tunnistaa siitä, kun hengitettäessä sisäänpäin suojain selvästi painuu kasvoja vasten ja tämän huomaa suht helposti. Myös uloshengitysventtiilin aukeaminen ulospäin hengitettäessä on hyvä varmistaa.

En tarkkaan tiedä, että mikä näissä on järkevä pitoaika, eli milloin viimeistään tulisi vaihtaa, mutta kyllä tuo kuvassa oleva käytetty on jo roskikseen menevää materiaalia, sillä sen läpi hengitettäessä tuntuu selvästi kovempi vastus kuin puhtaan suojaimen läpi. Mieluummin uusi suojain kuin entiset keuhkot, sillä suojaimia saa aina uusia ja halvemmalla kuin keuhkoja.

Ja kun tarvittavat suojaimet on valittu, puettu päälle ja tarkistettu niiden toimivuus ja istuvuus, on aika katsoa kuolemaa silmiin, nauraa sille ja työskennellä turvallisin mielin jatkossakin, tietäen, että heinäsirkat sirittää vielä vanhempanakin ja että Braillen aakkoset ja keuhkovaurio pysyvät kokemuksista kaukana.

Paljaat lukkorungot riski ilman suojausta

Tässä hieman yli viikko takaperin huomasin, että meidän kerrostalomme varastokäytävälle johtava takaovi ei ole huullettu eikä porrastettu, joten pääsy lukon teljelle on olemassa. Eihän tässä tapauksessa riskiä ollut teljen suhteen suoranaisesti, sillä kyseessä oli Abloyn 4190 lukkorunko, joka on siis takalukkiutuva, eli vaatii avaimen auetakseen ulkopuolelta eikä leffojen luottokorttitemppu toimi.

Mutta tapauksessa oli yksi pieni ongelma: Karmin ja oven väliin jäi sen verran tilaa, kuin viereinen kuva osoittaa ja kyseisestä raosta olisi ollut mahdollista jollakin tikulla tai muulla vastaavalla tökätä tuo toimintatilan valitsinpainike (ympyröity) alas. Tämän jälkeen olisi pitänyt vain odotella, että joku kulkee ovesta ja ovi ei olisi mennyt takalukkoon ja sen olisi saanut kahvasta auki. Näin olisi päässyt muuten täysin lukitulle varastokäytävälle, josta pääsee ilman avainta porraskäytävään, joka myös olisi normaalisti lukittuna.

Ilmoitin tästä pienestä ja suht huomaamattomasta asiasta kiinteistöä hoitavalle taholle ja eilen oveen oli asennettu murtosuojarauta, kuten kuvasta näkyy. Tämä estää pääsyn lukon toimintatilan valitsinpainikkeelle ja teljelle, joten nyt siitä ei pääse huomaamatta sisään. Katsellen Googlesta hakutuloksia sanalle "murtosuojarauta" ja kauppojen hintoja, näyttäisi tämä lysti maksaneen jotakin viiden ja kahdenkymmenen euron välimaastosta ja neljä puuruuvia ja kiinteistöä huoltavalta hetken aikaa porakoneen kanssa.

Joissakin lukkorunkomalleissa tuon toimintatilan valitsimen saa lukittua tiettyyn asentoon pienen ruuvin avulla ja tämä on käytännöllinen ratkaisu silloin, kun oven on tarkoitus takalukkiutua joka kerta sulkeutuessaan.

Dutch Open 2007 - tiirikoinnin maailmanmestaruuskisat

Tänään tapahtui sen verran uskomatonta, että täytyy kirjoittaa tänne :)

Kuten aikaisemman artikkelin kommentissa totesin, löysin ennestään tuntemattoman vian erään ison lukkovalmistajan tuotteesta ja tein asiasta ns. "proof of concept" artikkelin ja raportoin asiasta valmistajaa. Valmistajalta tuli ensimmäisenä palautteena, ettei selitetty asia ole mahdollista ja samalla kehaistiin tuotteita turvalliseksi. Lähetin uuden palautteen, jossa pistin mukana kirjoittamani artikkelin kuvineen kaikkineen ja myöhemmin tuli vastaus, että he tutkivat asiaa. Toivottavasti tieto siis päätyi jollekin insinöörille tai tuotekehityksestä vastaavalle.

TOOOL US:n perustajajäsen Schuyler Towne otti minuun yhteyttä Lockpicking101.com forumin kautta yksityisviestillä ja kysyi, josko hän voisi lähettää artikkelini Barry Welsin ja Han Feyn luettavaksi. Kyseiset kaksi ovat lukko- ja tiirikointialan kaksi näkyvintä ja hyvin arvostettua henkilöä, joilla molemmilla on kontakteja lukkovalmistajiin. Schuyler sai minulta vihreää valoa ja langat lauloi sähköpostia. Odotettavissa oli pieni viive vastaukseen, sillä Barry ja Han olivat valmistautumassa ALOA:n tapaamiseen Yhdysvalloissa. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua Schuyler lähetti sähköpostia minulle ja välitti Barryn ja Han lyhyet, mutta ytimekkäät kommentit. Barry kommentoi, kuinka nerokas ja todella yksinkertainen keksimäni ohitusmenetelmä oli ja Han totesi, että pienellä kokeilulla menetelmästä tulisi helposti toteutettava.

Pikakelausta tähän maanantaiaamuun, kun avasin sähköpostini. Roskapostikansioon oli päätynyt sähköpostiviesti, jonka lähettäjänä Barry Wels. Roskapostissa englannin kielisen sisältönsä vuoksi, kuinkas muutenkaan. Viestissä Barry vain kysyi, että olenko se Jaakko Fagerlund, joka keksi siihen-ja-siihen lukkoon sen ohitusmenetelmän ja kertoi, että jos olen, niin hänellä olisi kysymys.

Tässä vaiheessa olin hieman otettu ja vastasin hänelle, että kyllä minä olen sama henkilö ja annoin samalla sellaisen vihjeen, että hän pystyi varmistumaan asiasta. Jätin myös yhteystietoni sähköpostin loppuun ja lähetin viestin ja jatkoin aamutouhujani.

Hetkeä myöhemmin puhelimeni soi. Tuntematon numero. Ajattelin, että varmaankin TOAS:n huoltohenkilö soittelee aikasemmin lähettämästäni vikailmoituksesta. Vastasin omalla nimelläni ja sekunnin parin hiljaisuuden jälkeen kuuluu "Hi...hi, is this Jacko? Hi its Barry Wels calling".

Maailma pysähtyi hetkeksi.

Sydän pysähtyi, hengitys salpaantui ja parin sekunnin hiljaisuuden myötä sain vastattua tervehdykseen. Kyllä, kyllä ääni oli täysin sama kuin videoilla olen kuullut ja olin edelleen kuin kakkosnelosella päähän lyöty.

Noh, keskustelussa nousi ilmi se, että Barry tykästyi tuohon ohitusmenetelmääni, sen yksinkertaisuuteen ja helppouteen ja tietysti kiitin häntä arvostuksesta. Tämä nyt ei ollut mikään kysymys, joten...

....Barry paukautti, että haluaisitko tulla Dutch Openiin marraskuun lopulla tänä vuonna.

Juuh, maailma pysähtyi jälleen kerran.

Barry kertoi, kuinka hän tykkäisi tavata uuden, innovatiivisia ajatuksia omaavan henkilön ja varsinkin jutella tästä ohitusmenetelmästä enemmänkin. Ajatuksissani kävi koko reissun hintabudjetti, mutta Barry keskeytti ajatusmaailmani sanomalla, että matkoja Suomesta Amsterdamiin ja takaisin hän ei voi maksaa, mutta saa järjestettyä alennetun hinnan majoitukselle ja itse tapahtumaan ei maksa mitään sisään. Majoitus on kuulemma 60 euroa, sisältäen kaksi yötä, kolme päivällistä, kaksi aamupalaa, kaksi lounasta ja juomat.

Keskustelu päättyi myöhemmin siihen, että Barry antoi henkilökohtaisen sähköpostiosoitteensa ja pyysi kysymään tarkentavia jos tarvetta. Totta kai kyselin ja vastauksena tulikin, että kisat järjestetään 23.-25. päivä marraskuuta ja jos olen Amsterdamissa 23. päivä ennen kello 15:00, niin saan myös ilmaisen kyydin Sneekin kaupunkiin, joka on Amsterdamista hieman pohjoiseen ja jossa kisat järjestetään. 25. päivä sitten tultaisiin takaisin Amsterdamiin kello 21:00, joten saisi myös kyydin lentokentälle takaisin :)

Barry tosin totesi, että jos haluat olla pari päivää pidempään, hän voi järjestää majoituksen :) Olisihan se tietysti kiva olla hetken aloillaan, niin ehtisi nähtävyyksiäkin katselemaan kisojen jälkeen, eikä tulisi niin kiire olo. Lentomatkatkin maksavat hieman vähemmän, kun viikolla liikkuu, sillä sunnuntaina lento Blue1:lla maksaisi 91 euroa, verrattuna esimerkiksi tiistain lentoon 39 euroa.

Huomenna taas työvoimatoimistoon, jos vaikka löytäisi täältä Tampereelta vihdoin ja viimein työpaikan itselleen koulun ohelle, niin saisi tuon matkakassan samalla kerättyä. Toisaalta aion myös myydä halkileikkausmalleja sitä mukaa kun niitä valmistuu, mutta se on hidasta ja epävarmempaa touhua kuin töissä oleminen.

Joten jos joku tietää mihin pääsisi pariksi kuukaudeksi (ainakin) hommiin, mieluiten illaksi eli neljän jälkeen, niin voipi ottaa yhteyttä sähköpostiini osoitteeseen einstein@mbnet.fi. Tavoitteena on nyt saada kerättyä vähintään 300 euroa, joka katttaisi matka- ja oleskelukustannukset ja kaikki tuon päälle tuleva on vain ekstraa :)

Ainiin, sellainen kiva arvostus aspekti tässä on, että Dutch Open ei ole nimensä mukaisesti "open", eli kaikille avoin, vaan kyseessä on "invite only" tyyppinen tilaisuus, eli ainoastaan kutsutut pääsevät ;-) En ole menossa kyseiseen tapahtumaan osallistumaan kisaan (ainakaan tietääkseni), vaan osallistumaan tilaisuuteen ja esittelemään ohitusmenetelmääni :)