Finbullet - varoittava esimerkki

Jokunen aika sitten hankin tutkittavaksi Finbullet merkkisiä riippulukkoja yhden paketin. Tuote on TOOLNET nimisen yhtiön valmistama, valmistuttama tai maahantuoma, mutta varmaksi en tiedä koska vastausta kyselyyni ei tullut. Tässä paketissa tuli mukana kolme eri väristä lukkoa sekä neljä avainta, jotka muistuttavat Abloy Classic avaimia. Tuo kuvassa näkyvä paketti maksoi 4.95€ ja ostin sen HongKong tavaratalosta, mutta näitä on myös näkynyt myytävän ainakin MotoNetissä hinnan ollessa suunnilleen samaa luokkaa. Ostamani lukot olivat kooltaan pienempiä, sillä näistä on kahta kokoluokkaa saatavilla, lukon rakenteen ja toiminnan ollessa molemmissa silti sama.



Päällisin puolin lukko näyttää siltä mitä hinta kertoo - halvalta. Maalausjälki ei ole tasainen, sanka on pienempi kuin rungossa oleva reikä sille, sisuskalut tuntuvat klappaavan avainta käytettäessäkin ja kaiken kukkuraksi runko on valuvirheitä täynnä. Oheisessa kuvassa lukon avainpesän etupuolessa on havaittavissa hienojakoista valuhiekkaa paakku maalin alla ja osittain maali on ropissut hiekan irrotessa. En ole valimokoulutusta saanut, mutta valutöitä nähneenä sanoisin, ettei tuollainen tarttuminen ole täysin normaalia ja jos onkin, niin osaa ei ole valun jälkeen käsitelty mitenkään, joten se kielisi halvasta valmistuksesta.



Lukon avaimet on valmistettu oletettavasti teräksestä, sillä ne näyttävät keltapassivoiduilta ja tarttuvat magneettiin. Itse aihio on tehty meistaamalla levystä ja puristettu varren osalta siten, että se edes muistuttaa puoliympyrää jotenkuten. Avaimen leikkauksista johtuen avaimen varsi ei ole samassa tasossa avaimen pään kanssa, joka kuvistakin näkyy, eli avaimet ovat kieroja. Avaimen leikkaukset on tehty todennäköisesti jyrsimällä, mutta halpuus taas näkyy jäysteinä, jotka reunustavat leikkauksia. Erilaisia jyrsintäkulmia on vain kolme: leikkaamaton, 22.5 astetta ja 45 astetta (astelukemat arvioita). Koska avaimessa on ainoastaan kuusi leikkausta, on erilaisia avaimia vain 729 kappaletta. Myöhemmin myös käy ilmi, miksi lukko aukeaa pienemmälläkin avainmäärällä.



Sisuskalut ja sanka pysyy lukossa kiinni kolmella pienellä tapilla, jotka on hakattu pieniin reikiin. Kaksi näistä pitää avainpesää kiinni rungossa ja yksi pitää sankaa kiinni siten, ettei sanka irtoa lukko avatessa. Tuossa vasemmassa kuvassa myöskin näkyy rungon valuvirheitä, oikeassa reunassa selkeä reikä paikassa jossa mitään ei kuuluisi olla ja siitä hieman vasemmalle ja ylös näkyy selkeä kutistuma tai maalin peittämä reikä, sekä sangan puoleisella reunalla näkyy selkeä raita lukon ympäri, eli kohta josta muotti halkaistaan. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy selkeästi maalin alta kaksi tapinpäätä, jotka pitävät avainpesää kiinni. Punaisessa lukossa näistä toinen ei näkynyt yhtä selvästi, joten siksi kuva sinisestä lukosta.

Sangasta voisi sanoa, ettei siitä oikein sanottavaa ole sen olemattomuuden takia. Tuotteen paketissa mainostetaan sangan olevan "karkaistua kovaterästä", mutta silti sen saa poikki suunnilleen kynsiviilalla, joten ehkä se karkaisu jäi tehtaalle näitä tehdessä. Pinta näyttäisi olevan keltapassivoitua ja sangan halkaisija 7.7mm. Kuitenkin heikoin kohta sangasta on lukkoteljen kohta, josta sangan vahvuus on ainoastaan 3.5mm ja sama myös sangan toisessa jalassa. Koska tangon vetolujuus on suhteessa sen pinta-alaan, tämä ohennus tarkoittaa vetolujuuden tippumista 20%:iin siitä mitä se 7.7mm:n tangolle olisi. Myös terävät kulmat uran pohjalla edesauttavat katkeamista.

Lisäksi lukkotelki, joka kääntyy tuohon sangan uraan pitää sankaa kiinni ainoastaan millin verran tuon uran reunalta sisäänpäin, toisin sanoen hyvä että lukko pysyy kiinni edes oman painonsa alla. Tosin avainpesässä on halpuuden takia ilmenevää klappia niin paljon, että kun väärällä avaimella kääntää auki suuntaan, tuo telkiosa kääntyy puoliväliin asti auki asentoa, joten oikeasti lukko pysyy siis kiinni pelkällä hyvällä tahdolla ja sen takaama murtovarmuus on samaa luokkaa hammastikun kanssa.



Purkaminen osiin vaatii lukitustappien porauksen pois. Itse käytin pylväsporakonetta ja pientä HSS-TiN terää, jolle tein ensin tapin keskelle aloituspisteen automaattisella pistepuikolla. Tapeista ei jää käytännössä mitään jäljelle, jos vain terä osuu suht keskelle ja on sopivan kokoinen, kuten kuvasta näkyykin. Ainoastaan sangan lukkotapista jäi pätkä jäljelle joka irtosi sangan pompatessa ulos tuon jousen työntämänä. Lukosta poistin maalia alkujaan etsiäkseni nuo lukitustapit ja nähdäkseni ne paremmin merkkausta varten, työkaluna käytin Dremeliä teräsharjaterän kanssa.

Sangan alla ollut jousi on muutenkin hieman turha ja hankaloittaa lähinnä lukon sulkemista ja tällaisen halpatuotteen kohdalla olisi tietysti säästöä saanut vielä enemmän jättämällä tuo jousi pois, sillä kun ei toiminnan kannalta merkitystä ole. Kuvasta näkyy selvästi koko sanka ja sen muoto. Sangan alemmassa jalasssa oleva kavennus pitkältä matkalta on juurikin se kohta, jossa sangan lukitustappi on ja ura on sitä varten, että sankaa voi pyörittää ympäri lukon ollessa auki.

Oikealla näkyy lähikuva tuosta sangan päästä, joka jää lukon sisään. Näyttää siltä, kuin sanka olisi valettu tai meistattu tuon kavennuksen saamiseksi, sillä työkalujälkiä näkyy vain alaosassa. Sangan ohuessa kohdassa näkyvä kirkas jälki on tullut sangan lukitustapista, kun sankaa on pyöritetty.



Lukkotappien poistamisen jälkeen voi napauttaa sangan kolosta avainpesän päätyä, jolloin koko avainpesä tulee ulos lukon päädyn kautta. Sen perässä on lukon telkenä toimiva metallikappale, jota avainpesä ohjaa. Tämä telkiosa ja itse avainpesä ovat valurautaa, sillä kokoisikseen ovat hyvin raskaita, huokoisen näköisiä pinnaltaan ja molemmissa näkyy valusta peräisin olevaa hiekkaa, jälleen kerran halvan valmistuksen takia, sekä molemmat tarttuvat magneettiin. Lukon runko on tosiaan myös valutavaraa ja materiaali vaikuttaisi olevan sinkkiä, sillä se on kevyt ja vaalean harmaa väriltään.

Avainpesän takana on urassa pieni metallirengas, jonka saa kammettua pois terävällä piikillä haittatangon uran kohdalta helposti. Se ei ole lukkorengas, vaan tosissaan ihan pätkä teräslankaa, jossa näkyy katkaisusta jäystettäkin. Tämän jälkeen haittasylinterin saa työnnettyä pois painamalla hieman ensimmäisestä haittakiekosta. Samalla ulos tulee haittatanko, joka on kooltaan 2mm x 12.9mm ja tehty teräksestä.

Lukon toiminta on siis samanlainen kuin Abloy Classic lukoissa, eli haittasylinterissä olevat haittakiekot voivat kiertyä maksimissaan 90 astetta, yksi näistä pitää olla ns. nollakiekko ja kun oikeaa avainta kierretään, haittakiekkojen kehälovet muodostavat uran haittatankoa varten ja näin haittasylinteri pääsee kiertymään avainpesässä. Haittojen reunalla näkyvä pieni uloke toimii rajoittimena 90 asteen maksimi kiertoa varten. Haittojen välissä on välilevyt, joiden uloke on niin leveä ettei se pääse liikkumaan ja täten se eristää haittojen liikkeet toisistaan.



Kuten haittapinosta tai oikeammin täytteestä näkee, lukossa on kuusi haittakiekkoa ja kuusi välilevyä, vaikka viidelläkin pärjäisi. Lukon maalaus on ilmeisesti tehty kasauksen jälkeen, koska sekä avainpesän reunoilla että ensimmäisessä parissa haittakiekossa on keltaista maalia aimo annos. Haittakiekon lähikuvasta näkyy vielä, että maalin alle on jäänyt jotakin roskaa. Samassa kuvassa oikeassa reunassa kuvaa näkyy pieni osa nostonollaa, eli haittakiekkoa jota pitää kiertää täydet 90 astetta ja joita on lukossa oltava vähintään yksi toimiakseen. Nostonimitys tulee siitä, että sen kehäloven toinen reuna on viistetty, jolloin lukkoa suljettaessa tuo viiste pakottaa haittatangon ylös kehälovien muodostamasta urasta, vapauttaen haitat palautumaan alkuperäiseen lepotilaansa.

Kun alkujaan lukkoa purin ja testailin, en tätä pientä asiaa huomannut, mutta näitä kuvia ottaessa havaitsin asian ja valokuvasin senkin, eli miksi lukko aukeaa pienemmällä avainmäärällä kuin 729 erilaista avainta. Kun katsotte tarkkaan tuota kuvaa edellistä kappaletta ennen, jossa haitat ovat järjestyksessä pöydällä, huomaatte että siellä on kaksi nostonollaa, toinen ja kolmas haittakiekko vasemmalta lukien. Nyt vertaamalla sitä avaimeen voi havaita, että avaimessa ei ole sillä kohdin kahta leikkaamatonta kohtaa, vaan yksi 22.5 asteinen leikkaus ja yksi leikkaamaton. Tästä huolimatta lukko operoi mainiosti avaimella, vaikka joskus hieman nappaakin kiinni.

Lukko siis aukeaa väärällä avaimella! Tämä johtuu siitä, että lukon toleranssit eli osien väliset mitat ovat aivan järkyttävät ja haittakiekot pääsevät pyörimään vapaasti eteenpäin, kun avaimella kääntää, eli ne "jatkavat matkaansa" vaikka avain pysähtyykin. Lisäksi kehälovet ovat niin loivareunaiset/leveät, että ei haittaa vaikkei se käännykään ihan kohdilleen haittatangon kanssa. Nämä faktat mahdollistavat valmistamaan ns. kokeilusarjan avaimia, joissa käytetään kahta leikkausta, toinen noin 12 astetta ja toinen noin 25 astetta. Tällöin erilaisia avaimia on vain 64 kappaletta, joiden avulla lukko aukeaa parissa minuutissa kokeilemalla nitkuttaa jokaista avainta sekunti tai kaksi lukossa. Oikeastaan ei tarvitse välttämättä tehdä edes kokeiluavain sarjaa, vaan voi käyttää eri tavalla muotoiltuja rautalanganpätkiäkin, mutta silloin se vaatii hieman onneakin peliin.



Lopuksi havaitsin jotakin, jota en enää meinannut edes uskoa, kunnes testasin. Ihmettelin tuon haittasylinterin todella kevyttä painoa ja ajattelin, että mikäs ihmeen metalli näin mustaa ja kevyttä on. Epäilys heräsi, joten ei muuta kuin tuikkuun liekki ja haittasylinteri sen päälle. Kah, savukiehkura, ritinää, musta paksu nokeava savu ja osa otti uutta muotoa. Muovia perhana! (Ei, puoliso ei pidä siitä katkusta mikä kämpässä leijuu tuon jälkeen)

Surkeaa valutyötä, hosuen maalattua, pehmeää terästä, hammastikun kaltaista kestävyyttä sekä muovia. Ainoa takuu minkä antaisin tuotteelle on aukeamistakuu.