Itse lähdin matkalle jo tiistaina 5.10. ja päädyin Groningeniin ystäväperheen luo. Illan aikana ystäväni ja hänen työkaverinsa opettivat käyttämään Mauer President 71111 kassakaappilukoille tarkoitettua tiirikkaa, joka on erittäin yksinkertainen ja luotettava avainkoodin saamiseksi. Ensikokeilulla meni noin puoli tuntia ja sain viisi oikein seitsemästä, joten olin hyvin jäljillä.





Kassakaappien avaamiseen löytyi monenlaista apuvälinettä, kuten porauskaavioita eri lukoille, korjaussarja porausrei'ille, sekä ITL 2000, automaattinen laite joka kokeilee kaikki kombinaatiot läpi yrittäen avata lukon.


Kuvassa tiirikat BMW:n lukoille sekä Ford Tibbe lukkojen erilaisia tiirikoita.
Monia tuttuja tuli nähtyä messuilla, jotka olivat myös tulossa viikonlopuksi LockConiin ja vaihdettua kuulumisia. Jälleen kerran yleinen tapaamispaikka oli Wendtin koju, jossa esillä oli monenlaisia työkaluja, tiirikoita ja laitteita sekä hieman kirjallisuutta.


Wendtin jälleenmyymä polttotanko (eng. thermal lance), jolla voidaan polttaa reikä käytännössä mihin tahansa materiaaliin, myös betoniin. Putken sisällä on terästankoja ja putken läpi johdetaan puhdasta happea. Putkeen kytketään akusta sähkö ja raapaistaan putken päätä akkuun kiinnitettyyn kuparinpalaan, jolloin syntyvät kipinät sytyttävät tangot palamaan. Palolämpötila on muutaman tuhannen astetta ja räiske sen mukainen.
Suomesta edustettuina oli ainakin Abloy sekä suht uusi lukkovalmistaja iLoq, jonka lukot ovat elektromekaanisia. iLoqin erikoisuus on se, että lukko ja avain toimivat ilman paristoja ja kaikki avaimet ovat mekaanisesti samanlaisia. Lukon sisällä on pieni generaattori jota avain käyttää kun se työnnetään sisään ja tästä saadulla sähköllä luetaan avaimeen koodattu elektroninen tunniste ja avataan lukko.

Perjantaina sitten pakattiinkin aamuisella kaikki tavarat autoon, sisältäen yhden kassakaapin, parisataa kiloa lukkoja ja kaikki omat matkatavarat. Suunnaksi otettiin tuttuun tapaan Sneekin kaupungissa sijaitseva StayOkay hostelli, josta oli jälleen varattu kaikki kokoustilat ja majoitus. Hintaa tapahtumalle oli vain 125 €, joka sisälsi kolmen päivän majoituksen, ruokailut, kokoustilat ja ilmaisen kahvi- ja oluttarjoilun koko tapahtuman ajan.








Ruokailun jälkeen oli jälleen yleistä hengailua ja yhdessä kokoustilassa oli myytävänä työkaluja ja TOOOL T-paitoja ja muuta tavaraa, joista rahaa kerättiin yhdistyksen kuluihin. Pakkohan se oli yksi T-paita ostaa, hintaakin oli vain 20 €.




Yllä vasemmassa kuvassa hyvin yksinkertainen akkuporakonekäyttöinen avainkopiokone, jolla voidaan kopioida tappihaittaisten lukkojen avaimia. Oikeanpuoleisessa kuvassa erään saksalaisen itsetekemä sputnik-tiirikka, jolla voidaan suht helposti ja nopeasti tiirikoida auki tappihaittainen lukko. Ainoa miinus laitteessa on sen valmistamisen hankaluus ja se, että jokaista eri lukkoa kohden täytyy valmistaa käytännössä oma tiirikkansa.
Myöhään illalla eräs nimeltämainitsematon henkilö piti esitelmän työkalusta, jolla saa dekoodattua ja avattua monia tappihaittaisia lukkoja erittäin helposti ja keskimäärin noin parissa minuutissa. Valitettavasti en voi kertoa asiasta enempää tai ko. henkilön identiteetti voi paljastua.






Päivän aikana myöskin pidettiin ns. pikaesitelmä, eli kuvat otettiin paikanpäällä ja esitelmän kesto oli noin vartin. Aiheena oli uusi Invictus AG:n valmistama tresoREX mini safe niminen lukitusjärjestelmä. Muutamat amerikkalaiset olivat tämän nähneet Essenin turvallisuusmessuilla ja saivat suostuteltua valmistajan antamaan yhden heidän näytekappaleistaan mukaan Hollantiin testattavaksi. Yhtiön nettisivuilla on kutsuva lause "the most secure locking system in the world" (lainattu 17.10.2010 etusivulta). Lukko itsessään on eräänlainen kombinaatiolukko, jossa on viisi pyöriteltävää haittaa ja pieni avain, jossa on luvut 1-12. Erilaisia avainkombinaatioita on siis liki 250 000 kappaletta.
Koko tapahtuman aikana tuo pieni avainsäilö avattiin tuntematta kombinaatiota useiden eri ihmisten toimesta ja tottakai tutkittiin miten se on toteutettu. Valmistajalle kirjoitettiin paperille suosituksia siitä, miten tuotetta kannattaisi kehittää ja mitä heikkouksia siinä toistaiseksi on. Erittäin hieno tuote ja toimiva ratkaisu, varsinkin jos antamamme ehdotukset päätyvät tuotantoon. Mielestäni tällaista pitäisi tuotetestauksen olla, eli ei anneta sitä pelkästään testattavaksi VTT:lle ja muutamien lukkoseppämestarien käsiin, sillä heillä ei varmasti ole sitä tietotaitoa ja ajattelukykyä tiirikoinnista mitä ryhmällä lukkoharrastajia on, valitettavasti.
Tämän pienen aasinsillan kautta voinkin samantien lähettää terveisiä Tampereella Turvallisuusmessuilla olleelle Abloyn edustajalle, jonka kanssa keskustelimme Abloyn tiirikoitavuudesta. Hänen mielestään "kukaan ei saa tiirikoitua edes Classicia auki", eikä "se ole mahdollista". Noh, väärässähän saa olla, en minä siitä sakota, mutta kannattaisi ehkä miettiä miksei Abloy mainosta lukkojaan tiirikoimattomina - se kun olisi kuluttajien harhaanjohtamista.
Maanantaina 11.10. olin takaisin Groningenissa ystäväni luona ja koko päivä menikin jutellessa ja kahvikupposten kera työpajan puolella. Siellä tuli puheeksi Abloyn avainjäljentäminen, eli kuinka saada lukko auki avainaihiota ja viilaa käyttäen. Ystävälläni sattui sopivasti olemaan Silcan AY1 aihioita, sillä omani olivat kotona Suomessa. Näistä sitten valmistelimme avainjäljennykseen sopivan aihion, eli leikattiin turhat pois ja siistittiin jäljet.
Testilukkona oli 11 haittaa sisältävä ovilukko, joka oli halkileikattu siten, että sisuskalujen toiminta näkyi. Näin siksi, että saatoin nähdä miten lukko reagoi ja tulkitsenko aihioon ilmestyviä jälkiä täysin oikein. Muutaman kokeilun perusteella olin löytänyt kolme erilaista jälkityyppiä, jotka kielivät tietynlaisista tilanteista lukon sisällä (haitta haraa vastaan, yksi tai useampi haitta on valekehäloven reunalla, viilaus ei ole riittävän syvä). Noin kahden tunnin rupatteluiden lomassa tehty avainjäljennys hiljaa eteni ja lopulta lukko aukesi. Ystäväni kaivoi esiin lukon oikean avaimen ja kyllä, täsmäsivät toisiinsa täysin.


Jo tämä toimi meille todisteena siitä, että kehittämämme tekniikka toimi luotettavasti ja että Abloyn avainjäljentäminen on mahdollista, mutta kun aikaa oli niin tekniikkaa piti testata uudelleen. Tällä kertaa uhriksi joutui hieman vanhempi Abloy Classic riippulukko, joka oli lukittuna eikä siihen ollut enää avainta kenelläkään. Pikainen tutkimus osoitti, että lukon perukoilla on yksi kiinteä haitta eli vitosjyrsintä avaimessa ja että lukossa on kaikkiaan kahdeksan haittaa. Valmistelin aihion kuten ennenkin ja aloitin jäljentämisen. Hiljalleen homma eteni, kunnes noin puolen tunnin kuluttua uutta jäljennöstä ottaessani avain käännähtikin ja sanka tipahti. Pienten hurrausten jälkeen testasin avainta tarkemmin ja ilmeisesti se oli ns. puolileikkuinen joiltain kohdin, sillä se kyllä avasi lukon, mutta aina välillä hieman takelsi.
Molemmat lukot olivat vanhoja ja niissä oli jousimaiset välilevyt, mutta ne eivät vaikuta lopputulokseen lainkaan. Menetelmä toimii yhtä hyvin kiinteiden välilevyjenkin kanssa. Ovilukossa oli vapaasti pyörivä haitta edessä ja riippulukossa oli haitta joka pysähtyy 90 asteen käännön jälkeen.
Tässä kohtaa moni kyseenalaistaa tekniikan hyödyllisyyden, koska se vie näin kauan aikaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että nämä kaksi avausta tehtiin huolella ja rauhassa muun rupattelun ohessa, ettei mikään mene vikaan. Harjoittelulla homma nopeutuisi varmasti ja mikäli viilauksen avuksi rakentaisi pienen jigin jolla saisi nopeasti viilattua tarkat puolileikkuut halutulle kohtaa, veikkaisin että 11 haittaisen saisi auki alle puolessa tunnissa.
Kuulostaa ehkä paljolta tuo puolikin tuntia, mutta siitä ajasta vain murto-osa kuluu lukon ääressä, sillä jäljennyksen otto on käytännössä avain sisään, kääntö, nitkutus, kääntö, avain ulos, eli noin viisi sekuntia per kerta. Koska avaimessa on maksimissaan kymmenen kohtaa joita viilataan ja mahdollisia leikkuita on kuusi, menisi äärimmäisessäkin tapauksessa (jyrsintänumero 5555555555) aikaa lukon äärellä yhteensä kolmisen minuuttia. Kaikki muu toiminta voidaan suorittaa muualla, eikä lukkoon jää ulospäin näkyviä jälkiä tästä tekniikasta.
Tästä tekniikasta olen parhaillaan kirjoittamassa white paperia, johon on tulossa iso läjä kuvia aihion jäljistä, tekniikasta, sen toimintaperiaatteesta ja siitä mitä lukon sisällä tapahtuu ja miksi. Teksti itsessään on jo valmis, mutta kuvien kanssa tulee menemään hyvä tovi sillä luupit ja mikroskooppi on vasta tilattu ja teen tätä vapaa-aikani salliessa. Lisäksi tekniikan jättämistä rikosteknisistä ominaisjäljistä on kuvat ja/tai osia menossa Lockpickingforensics.comin käyttöön.