Tammikuussa sain itselleni minisorvin, joka on oikein mainio työkalu pienten osien kuten tiirikoiden valmistukseen. Parissa kuukaudessa opinkin käyttämään sitä hyvien ohjeiden ja esimerkkien avulla ja opettelun ohella suunnittelin ABUS Plus 88/50 riippulukolle sopivan tiirikan. Kun löysin 15mm:n ja 6mm:n halkaisijaltaan olevia messinkitankoja, aloin tekemään prototyyppiä tiirikastani.



Ensimmäiset kappaleet olivat suht rumia, eikä niiden kärjet olleet kestäviä. Ensimmäiset kärjet oli tehty kahden millimetrin tankoon juottamalla pieni siivu 6mm:n tangosta ja tämä juotos oli se petollinen kohta. Kovajuottamista en tuolloin osannut, eikä minulla edes ollut sitä varten kaasupoltinta, joten muu ratkaisu oli keksittävä. Pienen testauksen jälkeen päädyinkin nykyiseen ratkaisuuni, eli koko kärkitikku tehdään 6mm:n tangosta sorvaamalla, jolloin se on ns. yhtä puuta. Toki tankoa menee hukkaan luokkaa 90%:ia sen painosta, mutta näin pienissä määrissä hinta on silti alhainen. Rengasmerkkien uria varten tuli myös kehitysvaiheessa tehtyä uusi terä HSS-neliötangosta, mutta se korvautui kovametalliterien käytöllä uusimmassa versiossa. Uusien versioiden vääntimen kärkikin on muutamalla millillä pidempi kuin alkuperäinen, koska joissakin lukkomalleissa (esimerkiksi 37/55) on parin millin vahvuinen muovikuori lisäämässä paksuutta.








Hieman ennen matkaa sain hankittua kouluni varastosta samoja 15 ja 6 millisiä messinkitankoja hyvin huokeaan hintaan verrattuna aiempaan erään ja ostinkin molempia pari metriä, joista sain tehtyä 18 tiirikkaa. Nämä otin matkalle mukaan tarkoituksena myydä niitä itse LockCon tapahtumassa. Hinnaksi päätin 60€ kappale ja jo Essenin turvallisuusmessuilla tapaamani ystävät tekivät varauksia yhteensä yhdeksän kappaletta. Seuraavana päivänä LockConissa maksuja tuli lopuistakin ja viisi henkilöä jätti yhteystietonsa siltä varalta, että teen lisää. Alkujaan näistä kertyneet rahat piti päätyä rahoittamaan minijyrsin itselleni, mutta kotiin palattuani olikin edessä muutto uuteen asuntoon ja siinä rytäkässä raha meni juokseviin kuluihin ja muihin hankintoihin.
Ehdin kuitenkin tehdä sijoituksen noille rahoille ostamalla neljä metriä molempia tankoja, joten materiaalia oli neljäänkymmeneen tiirikkaan. Niiden koneistamisen sain aluilleen vanhalla asunnolla, mutta muuton valmistelut pakotti lyömään sorvin laatikkoon ja pääsin takaisin koneistamaan uudella asunnolla vasta parisen viikkoa takaperin.

Itse tiirikka on hyvin yksinkertainen, kevyt ja helppo käyttää eikä ruostu. Tiirikassa on kolme osaa sekä yksi ruuvi. Tämä ruuvi löytyy kahvaosasta, jossa on kiertokulma-asteikko ja se pitää kärkitikkua kiinni tässä ko. kahvassa. Kärkitikku menee kolmannen osan, vääntimen läpi. Vääntimessä on yksi referenssiviiva tuota kulma-asteikkoa varten sekä kahdeksan rengasta 2mm:n jaolla. Näiden renkaiden tehtävänä on kertoa työkalun käyttäjälle, että millä haittakiekolla sitä ollaan menossa. Kulma-asteikko taasen kertoo avainleikkauksen kulman ja toimii samalla hyvänä referenssinä, ettei väännä työkalua rikki. Tähän mennessä en ole itse hajoittanut enkä ole vielä kuullut hajonneesta työkalun kärkitikusta saati muustakaan osasta, joten rakenne on hyvin kestävä. Painoa tiirikalla onkin vain noin 100 grammaa, joten sitä on helppo pitää käsissä ja pienuutensa ansiosta se ei ole kömpelö käyttää.
Työkalun kalibrointi on suht yksinkertainen prosessi. Ensin avataan ruuvi, laitetaan kärkiosan ja vääntimen väliin alle puolen millin vahvuinen pala, esimerkiksi pari kertaa taitettu paperi ja laitetaan kärki ruuvipenkkiin tai vastaavaan kevyesti. Tämä estää kärkitikun kiertymisen ja pitää sen samassa linjassa vääntimen kärjen kanssa. Tämän jälkeen kahvaosa siirretään ensimmäisen rengasmerkin kohdalle, eli näkyvillä pitäisi olla kaikki rengasmerkit. Kulma-asteikko käännetään siten, että vasemmanpuoleisin merkki on linjassa vääntimen referenssiviivan kanssa ja ruuvi kiristetään hyvin. Nyt työkalu on käyttövalmis.
Työkalun käyttö on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista. Ensimmäisenä asetetaan työkalu lukkoon ja varmistetaan, että väännin todellakin on ensimmäisellä haitalla kääntämällä työkalun väännintä. Kääntymisen pitäisi lakata noin puolen kierroksen jälkeen, mutta jos ei, ei vääntimen kärki ole pohjassa asti. Seuraavaksi väännintä auki suuntaan jännittäen vie kahvaosaa käyttäen tiirikan kärki lukon pohjalle viimeisen haitan kohdalle. Kahvaosaa joutuu todennäköisesti pyörittelemään hieman ja väännintä heiluttelemaan hieman sivulta toiselle, sillä pienikin kallistus kääntää kärjen hieman sivuun ja se ottaa kiinni haittojen kulmiin. Kun olet viimeisellä haitalla, voi varmistaa asian kääntämällä kahvaosaa auki suuntaan. Jos liike ei pysähdy viimeiseen kulma-asteikon merkkiin vaan menee pykälän verran siitä ohi, olet viimeisellä ns. perhoskiekolla.
Perhoskiekko erottuu muista haittakiekoista sillä, että sen avainreikä on selvästi perhosen tai rusetin muotoinen, eli laajempi kuin normaalin haitan. Tätä perhoskiekkoa ei saa kääntää täysin loppuun asti, joten käännä kiekko takaisin alkuasentoonsa ja käännä se sitten viimeiseen kulma-asteikon merkkiin saakka. Nyt perhoskiekko on oikealla kohdallaan, eikä siihen tarvitse koskea enää. Perhoskiekon tarkoituksena oli tehdä alkuperäinen ABUS tiirikka toimimattomaksi, sillä se väänsi lukkoa auki tästä viimeisestä haitasta, mutta nyt jos tätä perhoshaittaa kääntää loppuun asti, menee kehälovi yhden pykälän verran ohi haittatangon sijainnista ja lukko ei suostu aukeamaan. Tämän mekanismi on hieman sama kuin Abloylla on Exec pesissä ensimmäisessä haitassa.
Tästä eteenpäin tarkoituksena on löytää haittakiekoille asento, jossa ne eivät tunnu "raahaavan" tai olevan jumissa, vaan liikkuvat vapaasti lievästi. Vedä kahvaa ulospäin ja käännä kunnes pääset viimeiselle haittakiekolle, joka on siis perhoskiekon päällä. Pitäen vääntimellä jännitystä yllä, käännä hiljalleen tätä haittaa. Voit huomata, että se välillä tuntuu raahaavan kiinni haittatankoon, välillä tuntuu pieni töyssy ja joissain kohdin se tuntuu löysältä. Jätä tämä haitta sellaiseen asentoon, jossa se tuntuu löysältä. Nyt voit jälleen vetää kahvaosasta hieman ulospäin ja kääntää kunnes pääset seuraavalle haitalle. Etsi tällekin löysä kohta. Jatka näin kunnes olet käynyt kaikki haitat läpi.
Kun kaikki haitat ovat kerran siirretty mahdollisiman väljiin kohtiin, ovat ne asettuneet sellaisiin asentoihin, että haittojen kehällä olevat lovet tai valelovet ovat haittatangon kohdalla. Keskimäärin kolmasosa haitoista on oikeilla kohdin ja kaksi kolmasosaa on valeloven kohdalla. Tästä eteenpäin jos haitta ei tunnu liikkuvan takaisinpäin, löysää jännitys vääntimellä ja käännä haittaa ja jännitä väännin uudelleen. Koska lukossa ei ole jousia palauttamassa haittoja paikoilleen, voi työkalun käytännössä ottaa lukosta vaikka ulos ja jatkaa hommaa myöhemmin.
Siirry taas nykyiseltä haitalta seuraavalle ja tunnustele onko haitta väljässä kohdassa vai löytyisikö vielä väljempi kohta. Siirry sitten seuraavalle haitalle ja tee samoin. Voit huomata, että jotkin haitat tuntuvat olevan jo valmiiksi oikein, kun taas osa ottaa kiinni haittatankoon tai niiden liike on pienempi kuin muiden. Kun olet käynyt kaikki haitat näin toistamiseen läpi, on keskimäärin kaksi kolmasosaa oikein ja vain kolmasosa valeloven kohdalla. Aloita jälleen käymään haittoja järjestyksessä yksi kerrallaan läpi ja voit huomata, että ehkä vain yksi tai kaksi haittaa tuntuu tiukilta. Nämä kun käännät väljiin kohtiin, väännin "lipsahtaa" ja lukko aukeaa. Onnittelut, olet tiirikoinut ABUS Plus lukon! Saat lukon takaisin kiinni joko kääntämällä tiirikalla tai käyttämällä mitä tahansa ABUS avainta, jolla voi haitat käännellä alkuasentoonsa uutta yritystä varten.


The lock and the pick tool
How to pick the lock
Example of picking
Explaining the internals

Kiitos!
Päivitys 22.12.2008: Unohdin kokonaan, että tästä tiirikasta oli myös lyhyesti juttua NDE Magazinen neljännessä julkaisussa. NDE Magazine on lukkoharrastajien kirjoittama ja julkaisema nettilehtinen, jossa esitellään lukkoja, tiirikoita ja tarinoita. Aiemmista julkaisuista löytyy myös juttua tuosta ABUS Plus ongelmasta, jonka löysin.
Tästä ABUS Plus lukosta kirjoitin jo aiemminkin, kun löysin siitä turvallisuusongelman. Tuolloin tiirikkani oli vasta suunnitteluvaiheessa.