Dutch Open 2007, Sneek

Kisat ovat ohi ja matka oli enemmän kuin onnistunut. Tapasin henkilöitä, joiden kanssa olen jutellut, henkilöitä joista en edes tiennyt ja erään henkilön, joka on alkujaan Suomesta kotoisin ja osasi suomen kieltä edelleen. Mainittakoon tässä nyt silti, että asiasta kysyttyäni, olin/olen ensimmäinen suomalainen Dutch Openissa ;-)

Oman matkani tein Finnairin koneella, joka lähti Suomesta perjantaiaamuna kello 8:15 ja oli perillä paikallista aikaa 9:45. Barry Wels oli minua vastassa kentällä ja sain siis häneltä autokyydin. Ensin kuitenkin käytiin eräällä avainaihiotukkurilla hakemassa messinkisiä aihioita kisoja varten sekä tuli siinä itsekin hypisteltyä Abloy Classic, Profile ja High Profile aihioita.

Tukkurilta matka jatkui Amsterdamiin Barryn kotiin, jossa tutustuin hänen vaimoonsa Charlotteen ja heidän lapsiinsa sekä Barryn harrastehuoneeseen. Ennen lähtöä kävimme vielä paikallisessa Office Center:ssä ostamassa kaikille osallistujille nimilappukiinnikkeet. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen auto kääntyi kohti Sneekin pikkukaupunkia.

Dutch Open 2007 siis järjestettiin 23-25.11.2007 pienellä paikkakunnalla nimeltä Sneek, joka on noin 100km Amsterdamista pohjoiseen. Siellä meille oli varattu yöpymis- ja konferenssitilat uudesta Stayokay hostellista ja hostellin baari oli myös käytössä koko tilaisuuden ajan. Baariin oli varattu viisi tynnyriä ilmaista kaljaa ja ne kestivät juuri ja juuri koko tilaisuuden ajan. Joka päivälle oli aamiainen, lounas ja päivällinen ja kaikki kuuluivat samaan hintaan, joka oli 80 euroa per naama.

Valokuvia en itse ottanut kuin muutaman kymmenen ja nekin lähinnä avainjäljennyskisasta (eng. key impressioning, oma suomennos) ja kassakaapin automaagisesta avaajasta ITL-2000. Kisoista ja muusta tapahtumasta on kuitenkin runsaasti kuvamateriaalia muiden toimesta, mutta itselläni ei ole (vielä ainakaan) lupaa julkaista kyseisiä kuvia tekijänoikeuksien takia. Toivottavasti saan muutamille kuville luvat, jotta voin ne tänne lisätä myöhemmin. Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja etenkin videolla olevia häiriöitä, mutta digikamerani on viisi vuotta vanha ja kovia kokenut ja tämän vuoksi kuviin ilmestyy omituisia häiriöitä tuon tuosta.



Paikalla oli henkilöitä Norjasta, Saksasta, Hollannista, USA:sta, Kanadasta, Englannista ja osaa en edes tiedä, mutta pääosin Euroopan alueelta. Englannista paikalla oli John Naughton (NDE Magazinen webmaster), lukkoseppä Nigel Tolley (Discreet Security Solutions) ja hänen vaimonsa, Hollannista Barry Wels, Han Fey ja useita muita TOOOL:n jäseniä, Saksasta SSDev:n edustusta monen monta henkilöä, joista mainittakoon Arthurmeister. USA:n edustuksena toimi Schuyler Towne (NDE Magazinen päätoimittaja) ja hän myöskin toimitti tiirikointikilpailussa käytetyt Schlage-markkiset lukkopesät sekä Medecon tuotekehityspäällikkö Peter Field, joka rikkoi Dutch Openin ennätyksen pisimmästä puheesta: 5 tuntia, lounas välissä! Valitettavasti hänen esityksestään ei ole kuvia kuvauskiellon vuoksi, mutta kerrottakoon, että hän esitteli lukkojen sielunelämää halkileikkausten ja patenttipiirrosten avulla.

Hollannista paikalla oli myös kassakaappiasiantuntijat Jord Knaap vaimonsa Kaijan kanssa, sekä Paul Crouwel. Jord ja Kaija omistavat yrityksen nimeltä Knaap Junior Safe ja yllätyksenä oli, että Kaija on Suomesta kotoisin ja hänen kanssaan tulikin juteltua useaan otteeseen kotimaisella :) Jord oli tuonut paikalle automaagisen avauskoneen kassakaappia varten (autodialer), joka siis käy kaikki kombinaatiot läpi yksi kerrallaan, kunnes lukko on auki.

Paul Crouwel taasen piti muutaman tunnin luennon kymmenelle maksavalle ihmiselle kombinaatiolukon manipuloinnista (S&G 6730) ja hänellä oli opetuksessa käytössään apuvälineenä "The WASP", joka helpotti lukemien saamista numerokiekosta tarkemmin. Paikalla nähtiin myös laserosoitin kiinnitettynä numerokiekkoon, jolloin saatiin vielä suurempi tarkkuus aikaan.

Paul ja Jord yrittivät perjantaista alkaen saada "mysteerikaappia" auki, mutta epäonnistuivat. Mysteerikaappi oli siis paikalle tuotu lukittu kassakaappi, jota ei oltu avattu ja jonka kombinaatiosta ei ollut kenelläkään tietoa. Autodialerilla kaappia yritettiin avata, mutta johtuen liiallisesta öljyämisestä, autodialerin leuat olivat päässeet luistamaan numerokiekon ympärillä ja homma tyssäsi siihen. Lauantaina kaappia avattiin manuaalisesti manipuloimalla, sekä myöhemmin illalla myös tietokoneavusteisesti. Mitkään metodit eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja kaappi päätyi listalle "porattavat", mutta kyseistä operaatiota ei voitu hostellin tiloissa tehdä. Alla olevien kuvien lisäksi löytyy myös yksi minuutin mittainen video, joka on listan viimeisenä.







Han Feyn kanssa oli useaan otteeseen puhetta Abloysta ja Abloysta ja Abloysta, sekä jossakin välissä myös puhuttiin Abloysta. Han oli erittäin kiinnostunut mukanani tuomista Abloy Classic lukkopesistä ja parista riippulukosta, jotka olivat todella vanhoja ja joita hänellä ei hänen yli 180 erilaisen Abloy lukon kokoelmissa ollut, joten teimme vaihtokaupat: Han sai noin parikymmentä lukkopesää ja minä sain häneltä Abloy PL362 riippulukon Protec pesällä ja Euro-profiilia olevan, karkaistusta teräksestä valmistetun lukkopesän Protec avaimilla. Molemmissa alkuperäispakkaukset ja avainkortit ja molemmissa on Ruby-tason avaimet, tarkoittaen, että saan lisäavaimia ainostaan häneltä. Kaupanpäällisena sain vielä Abloy PL260 riippulukon rungon, josta uupuu sanka sekä lukkopesän haitat ja porasuoja ja sen ruuvi. Kuvista on sensuroitu avainkortista ainoastaan avainprofiilinumero hänen pyynnöstään. Han myöskin vaihteli Abloy Protec pesiä muidenkin kanssa ja jaossa oli myös geneeristä NA77FF avainprofiilia, joka tunnetaan Sapphire-tasona.



Paikalla oli siis kolme konferenssitilaa, joista yksi oli varattu myytäville tavaroille, toinen kassakaappiavauksille ja esityksille ja kolmas oli itse kisoille ja esityksille. Myynnistä vastasi pääasiassa Stefan, joka myi HPC:n tiirikoita irtotavarana ja monia kiinalaisvalmisteisia Mul-T-Lock tiirikoita suht huokeaan hintaan. Myynnissä oli myös pyöreitä pikkuviiloja avainjäljennyskisoja varten, mutta avainleukoja ei monien harmiksi löytynyt valikoimasta.

Itse Openin eli tiirikointikisat voitti Julian Hardt, toisena Peter Danilov ja kolmantena André Matuschek. Koko kärkikolmikko on saksalaisesta SSDev lukkoharrastajaryhmästä. Neljännen sijan sai Nigel Tolley Englannista ja viides sija meni USA:han Eric Schmiedelin ansiosta.

Avainjäljennyskisan voitti Manfred Bölker Saksasta ajalla 5min 19s, toiseksi sijoittui Barry Wels Hollannista ajalla 5min 47s ja kolmanneksi Oliver Diederichsen ajalla 6min 20s, myös Saksasta. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että 22:sta osallistujasta ainoastaan 11 sai lukon auki annetussa tunnin ajassa. Myöhemmin Kaija ja eräs toinen ensikertalainen onnistui avaamaan kisassa käytetyn lukon avainjäljennystekniikalla kahteen tuntiin, joten onko ollut kilpailijoilla vain kisapaineita vai hieman liikaa ilmaista juotavaa ;-)



Oma esitykseni Abuksen kiekkohaittalukkojen turvallisuusongelmasta meni oikein hyvin ja oli kestoltaan noin 20 minuuttia. Kuulijoita oli paikalla parisenkymmentä, mutta kuvia ei ainakaan tietääkseni kukaan ottanut, vaikka kuvauskieltoa ei ollut. Noh, eipä siinä paljoa kuvattavaa olisi ollutkaan, minä näyttämässä kahta kuvaa tietokoneelta ja puhumassa tekniikasta ja sen käytettävyydestä. Schuyler Towne oli pitänyt aiheesta pienen puheen aikaisemmin USA:ssa eräällä yliopistolla ja pyysinkin häntä hieman kommentoimaan aiheesta puheen aikana. Ottaen huomioon yleisen arkuuteni pitää esityksiä, oli omituista kuinka luontevasti tämä sujui, vaikka puhuin "tuntemattomille" ihmisille ja kielellä, jota pääasiassa kirjoitan ja luen, enkä niinkään puhu.

Paluumatka Sneekistä Amsterdamiin sujui Mike B.:n kyydillä ja matkan aikana ostin häneltä Sargent & Greenleafin R6700 sarjan kombinaatiolukon, jossa on Spy-Proof numerokiekko, eli kiekon numerot ovat peitetty sivuiltaan. Kombinaation vaihtoavainta ei tullut mukana, joten täytynee sellainen tehdä itse. Lukko on luokan 2 lukko, eli pitäisi olla enemmän kuin helppo avata manipuloimalla manuaalisesti. Alla pari kuvaa lukosta avattuna.



Muita lukkoja, joita siis joko vaihdoin Abloy Classic ovipesiin tai sain ilmaiseksi tai ostin, on seuraavissa kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tiirikkasetti, jonka sain lahjana Barrylta. Seuraavana näkyy Abloy PL330 oletettavasti Disklock versiona ilman avainta, eli pakko tuhota poraamalla hyvä lukkorunko ellei joku tunnusta omaavansa John Fallen tulkkia tälle. Tämän siis sain Schuylerilta ilmaiseksi. Tuossa sekalaisia lukkoja sisältävässä kuvassa on uusi Yale sylinteri pakkauksineen, kaksi American riippulukkoa, joista toisesta puuttuu yksi avaintappi, ja etummaisena kuvassa näkyy Schlagen lukkopesä, Sargentin lukkopesä avaimineen ja oikealla vipuhaittalukko Englannista ilman avainta ja hieman ruosteisessa kunnossa. Viimeisessä kuvassa näkyy kuusi Fichet 484 lukkoa, joista uupuu ainoastaan ulkokuori, mutta muuten osat ovat tallessa ja avainkortit löytyy.



Kaiken kaikkiaan matkani oli todella onnistunut, enkä olisi matkalle päässyt ilman tukea monilta suomalaisilta tiirikointi- ja lukkoharrastajilta, vanhemmiltani sekä muutamalta ulkomaalaiselta, joten tahdon kiittää kaikkia, jotka ostivat minulta tiirikkasettejä, lukkoja, halkileikkauksia ja lähettivät onnittelunsa! Kiitos, minä arvostan näitä kaikkia!

Toivottavasti pääsen lähtemään matkaan myös ensi vuonna, uusin jutuin varustettuna ja toivottavasti ehdin myös poiketa Han Feyn luona kuvaamassa hänen kokoelmaansa. Aikaa on vuoden verran valmistautua ja kerätä varoja, joten parasta aloittaa samantien ;-)

Työkalut, -turvallisuus ja materiaalit, osa 3

Palaanpa jälleen turvallisuusaiheesen, tällä kertaa henkilökohtaisiin suojaimiin. Kuten aikasemmin painotin, tulee aina käyttää riittäviä suojaimia silmille, kuulolle ja hengitykselle. Syy tälle kirjoitukselle on tuossa seuraavassa kuvassa. Viereisestä kuvasta näkee minut suojaimet päässä juuri ennen kuin aloitin työskentelyn. Taustalla näkyy penkkihiomakoneeni tiirikoiden työstöä varten ja vesilasi materiaalin jäähdyttämiseksi. Koneen ympärille kasasin vessapaperia kasteltuna, jotta tuo pöly ja leikkuujäte jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen ja olisi helppo siivota jälkikäteen. Kuten kuvasta näkyy, on hengityssuojaimen lisäksi käytössäni polykarbonaattilasit ja säädettäväsangalliset kuulosuojaimet. Kuulosuojaimet ja lasit maksoivat 5.95€ Biltemasta ja yksi tuollainen suojain maksaa noin kolme euroa.

Kolme euroa "kertakäyttöisestä" suojaimesta kuulostaa isolta summalta harrastelijalle, mutta tuosta seuraavasta kuvasta ilmenee aika hyvin, että se kolme euroa todennäköisesti säästää kolmen tuhannen euron keuhko-ongelmilta. Voisi sanoa, että tulee maksettua terveydestä. Miksi sanon "kertakäyttöinn"? Siksi, että nämä suojaimet ovat tarkoitettu kertakäyttöisiksi, mutta kyllä niitä mielestäni voi parikin kertaa käyttää mikäli niihin kohdistuva pölyrasitus on pientä tai lyhytkestoista. Parhaiten suojaimen tilan huomaa hengityksen raskaudesta ja vertaamalla pakasta repäistyyn eli uuteen suojaimeen.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla suht halpa (9.90€ kolme kappaletta) hengityssuojain ennen käyttöä ja oikealla sama suojain sen jälkeen, kun olin työstänyt 24 tiirikkaa penkkihiomakoneella rautasahanteristä. Sain näitä suojaimia isältäni, kun niistä puhetta tuli ja tämän eron nähtyäni voin vain kuvitella sitä metallinpölyn ja muun hienojakoisen tavaran määrää keuhkoissani. Tästä lähin ei ainuttakaan hiontatyötä ilman hengityssuojainta!

Näissä suojaimissa hyvää on tuo keskellä oleva muovinen uloshengitysventtiili, joka siis päästää uloshengityksen vapaasti lävitseen, mutta sulkeutuu sisään hengitettäessä. Tämä vähentää tuon suojaimen kostumista hengitysilmasta ja helpottaa myöskin hengittämistä, kun keuhkoilla ei tarvitse painetta kehittää. Näiden suojainten kiinnitys päähän tapahtuu kahden kumilenkin avulla ja nenän kohdalla on metallinen klipsi, joka pitää puristaa nenävarren ympärille/päälle, jotta suojain istuisi hyvin eikä vuotaisi. Oikein istuvan suojaimen tunnistaa siitä, kun hengitettäessä sisäänpäin suojain selvästi painuu kasvoja vasten ja tämän huomaa suht helposti. Myös uloshengitysventtiilin aukeaminen ulospäin hengitettäessä on hyvä varmistaa.

En tarkkaan tiedä, että mikä näissä on järkevä pitoaika, eli milloin viimeistään tulisi vaihtaa, mutta kyllä tuo kuvassa oleva käytetty on jo roskikseen menevää materiaalia, sillä sen läpi hengitettäessä tuntuu selvästi kovempi vastus kuin puhtaan suojaimen läpi. Mieluummin uusi suojain kuin entiset keuhkot, sillä suojaimia saa aina uusia ja halvemmalla kuin keuhkoja.

Ja kun tarvittavat suojaimet on valittu, puettu päälle ja tarkistettu niiden toimivuus ja istuvuus, on aika katsoa kuolemaa silmiin, nauraa sille ja työskennellä turvallisin mielin jatkossakin, tietäen, että heinäsirkat sirittää vielä vanhempanakin ja että Braillen aakkoset ja keuhkovaurio pysyvät kokemuksista kaukana.