Haittalevy

Kuningaskuluttaja 26.01.2012

2012-01-26T21:34:00.003+02:00

Syksyn 2011 aikana tehty haastattelu tiirikointiharrastuksestani, lukoista ja niiden tutkiskelusta tuli tänään televisiosta TV 1:ltä kello 19:30. Pätkä alkaa noin 15:45 kohdalla ja kestää nelisen minuuttia. Uusintalähetykset maanantaina kello 16:25 ja tiistaina 09:30. Lähetys on nähtävillä myös YLE Areenassa osoitteessa http://areena.yle.fi/video/1327602248258 viikon verran.

LockCon 2011

2011-11-13T18:03:00.000+02:00

Jälleen tuli käytyä Hollannissa LockCon tapahtumassa viettämässä mieluisa ja tuttu viikonloppu ja muutama päivä ekstraa ystävän luona. Tapahtuma alkoi perjantaina 21.10. ja kesti sunnuntai-iltaan, mutta itse saavuin matkajärjestelyjen takia jo torstaina StayOkay hostellille, jossa tapahtuma järjestettiin. Onnekseni tapasin nettitutun Norjasta torstai-iltana, jonka kanssa vietettiin iltaa yhdessä ja juteltiin kaikkea mahdollista tiirikoiden suunnittelusta ja rakentelusta.

Perjantaina puoliltapäivin ilmaantui paikalle TOOOL:n edustusta järjestämään vastaanottoa, osallistumismaksun keräämistä ja huoneiden jakamista. Iltapäivästä alkoi tuttuja kerääntyä enemmissä määrin baarin puolelle ja iltaa kohti olikin tupa täynnä ja tunnelma katossa. Baari ns. vallattiin meidän käyttöön ja oheisessa kuvassa on hyvä esimerkki yhdestä pöydästä parin tunnin jutustelun jälkeen.

Itse toin pöytään näytille rakentamani avainviilausjigin Abloy Classicille, josta juuri hiljattain kirjoitinkin artikkelin. Lisäsin settiin myös tarpeelliset työkalut Abloy Classicin avainjäljentämiselle (eng. key impressioning) ja asetin setin myytäväksi. Sunnuntaina kyseinen setti vaihtoikin omistajaa ja nykyään ko. viilain löytyy Espanjasta. Salkun oikeassa alareunassa näkyy myös yksi ABUS-tiirikkani sekä lankasahalla leikkaamani nimikirjainyhdistelmä.

Illan mittaan pöydältä löytyi myös Fordin autoista löytyviin Tibbe lukkoihin tarkoitettu tiirikka. Ko. työkalu oli oikein laadukkaan tuntuinen ja pienellä testauksella toimi kuten piti, eli sain lukon auki sillä. En huomannut kysyä omistajalta paljonko se maksoi, mutta muistikuva on että noiden hinta on jotain 200-300 EUR.

Tänä vuonna ei kukaan kassakaappeihin erikoistuneista lukkosepistä tuonut mysteerikaappeja paikalle avattavaksi, mutta kyllä silti jonkinlainen kassakaappi/-lipas saatiin ilman avaimia avattavaksi. Lukkona oli mitä ilmeisimmin 6-haittainen Juwel, mutta meillä ei ollut kenelläkään kyseiselle lukolle sopivaa tiirikkaa mukana. Tapahtuman jälkeen tosin tuli tehtyä tällekin työkalu, tästä lisää myöhemmin.

Eräs amerikkalaisystäväni toi mukanaan Taiwanista hankkimansa hyvinkin omituisen pyörän U-lukon, jota porukalla ihmeteltiin ja moni onnistui sen tiirikoimaankin auki. Lukon avain on kaksipäinen ja lukossa on kaksi avainpesää vierekkäin, joita molempia pitää pyörittää samaan suuntaan (yhtäaikaisesti). Avaimessa on nuppi, josta pitämällä kiinni avain työnnetään lukkoon ja josta sitä myöskin voi pyörittää. Nupista pyörittäessä avaimen sisällä pari pientä hammaspyörää välittää pyörimisliikkeen itse avainosiin.

En tiedä kenen tiirikoita olivat, mutta joku toi mukanaan vinon pinon Lishin työkaluja, jotka ovat siis tarkoitettu auton lukkojen avaukseen. Hyvin kevyitä, herkkiä ja suht yksinkertaisia oikealla ohjeistuksella käytettäväksi ja hintakin on hyvin halpa. Tottakai piti päästä testaamaan ja niinpä Jos lainasi pihalla ollutta Audiaan testausta varten. Kuvassa Jos vasemmalla katselee kun Warren kokeilee työkalua.

Esitelmien pidon starttasi Han Fey esitelmällään yleisavaimille sarjoitetun kerrostalojärjestelmän ongelmista ja siitä, kuinka vain parin lukon tutkimisella voi saada selville tarpeeksi tietoa koko järjestelmään sopivasta avaimesta. Esimerkissä mukana olleet lukot olivat hieman erikoisella tavalla "sarjoitettu" - samaa avainkoodia käytettiin useammassa lukossa, mutta järjestelmässä oli ainakin 11 erilaista avainprofiilia. Tämän heikkous on tietenkin se, että on mahdollista jyrsiä avain sellaiseen aihioon, joka sopii useimpiin tai kaikkiin ko. profiileista, ts. niin sanottu yleisprofiili.

Nigel Tolley piti esitelmän Euro-sylinterilukkojen murtotekniikasta, jossa sylinteri repäistään tai väännetään poikki (eng. snapping) lukkorungostaan. Nigel esitteli muutaman standardin, joita etenkin Iso-Britanniassa toitotetaan hyvän/turvallisen lukon takeena, vaikkei ko. standardit ota lainkaan huomioon tätä kyseistä ja hyvin yleistä murtotekniikkaa. Onneksi isot lukkovalmistajat ovat vastanneet tähän tekniikkaan tekemällä sylintereitä, joissa on yksi tai useampi katkaisu-ura tai karkaistuja osia. Nigel esitteli muutamia esimerkkejä tällaisista lukoista ja niiden ideana on, että lukko hajoaa pienissä osissa ja täten murtautuminen kestää moninkertaisen ajan tai hankaloituu siten, ettei lukkoa saa revittyä enempää.

Jokavuotisena kunniavieraana oli jälleen Peter Field Yhdysvalloista Medecon edustajana. Hän vastaa Medecolla johtotehtävistä ja kouluttaa uusia insinöörejä lukkojen mekaniikasta ja erilaisista ratkaisuista. Hän piti jälleen meille 5 tuntisen esitelmän, jonka aikana kahlattiin läpi yli 500 kuvaa lukoista, niiden kerrosleikkauksia ja toimintaa. Aivan mahtava esitys ja avaa käsitystä erilaisista lukoista ympäri maailman oikein hyvin.

Nimimerkki datagram kertoi meille erilaista mekaanisista magneettilukoista, niiden historiasta ja tiirikoinnista. Esillä oli niin halpoja kuin kalliita Miwan lukkoja ja hänen itsensä kehittelemä dekoodaustyökalu, jolla pystyi lukosta tunnistamaan magneettien polariteetin. datagram on erikoistunut lukkojen rikosoikeudelliseen puoleen vakavalla harrastuspohjalla ja on ollut asiantuntijana muutamissa tapauksissa, joissa on pitänyt selvittää onko lukko tiirikoitu ja jos on, niin millä. Hänen sivustoonsa aiheesta kannattaa tutustua.

Esitelmien välissä ja jälkeen oli viereisessä huoneessa "työkalutori", jossa sai myydä, ostaa ja vaihtaa työkaluja ja tarvikkeita, T-paitoja ja ties mitä muuta. Paikalla oli Englannista Storm Lockpicks esittelemässä uutuuksiaan ja myymässä tiirikkasettejä, tarvikkeita ja kuuntelemassa ideoita.

Samassa tilassa oli myös T-paita myynti TOOOL:n hyväksi, mutta itse ei tullut paitaa tänä vuonna ostettua sillä sain "Key Figure" paidan lahjaksi esitelmästäni.

Ystäväni Jord Knaap esitteli itse kehittämiään ja tekemiään työkaluja, jotka ovat tarkoitettu erilaisten kassakaappilukkojen tiirikointiin. Erittäin asiallisia, toimivia ja yksinkertaisia käyttää. Kaikki muu on hänen itsensä tekemää paitsi värianodisointi alumiiniosille. Näistä voi tiedustella häneltä itseltään osoitteesta KJS-Tools.com.

Avainjäljennyskilpailussa kokoonnuttiin jälleen ruokalaan, jossa osallistujat kerääntyivät pöytien ääreen ruuvipenkkeineen ja valmistautuivat kisaan. Osanottajia oli noin 30-40 henkilöä. Kilpailun alettua alkoi valitus ja kiroaminen usealta kilpailijalta ja syyksi paljastui teräksiset avainaihiot, joita oli saatu uushopeisten/messinkisten sijaan. Onneksi eräältä lukkosepältä löytyi autosta muutama laatikollinen kyseisiä aihioita pehmeämpinä ja kilpailu saatiin käyntiin ja jatkumaan.

Tiirikointikilpailussakin oli osallistujia paljon ja heidät oli jaettu pöytäryhmiin. Jokaisella oli lukko joka piti avata määräajassa ja sitten lukko vaihdettiin vierustoverin kanssa ja tätä jatkettiin kunnes kaikki pöydän lukot olivat tehneet kierroksen. Eniten lukkoja avannut tai lyhimmässä yhteisajassa avannut pääsi jatkoon.

Kilpailussa eräs henkilö onnistui avaamaan EVVA:n lukon alle kahteen minuuttiin (kuvassa) ja kaikki olivat hieman ihmeissään, sillä kyseinen lukko on pirun hankala avattava ja hänen pöydässään lukkoa ei muistaakseni avannut kukaan muu. Ei voi kuin nostaa hattua.

Sunnuntaina palkintojenjaossa palkittiin avainjäljennyskilpailun ja tiirikointikilpailun voittajat (suurin osa saksalaisia, yllätys) tuotepalkinnoilla (Storm Lockpicks, EVVA) sekä alumiiniplakaateilla. Lisäksi muistettiin järjestelyissä auttaneita henkilöitä "Key Figure" T-paidoilla, joita sai myös kaikki esitelmän pitäneet merkiksi osallistumisesta.

Ensi vuonna LockCon vaihtaakin maisemaa ja se järjestetään heinäkuussa Yhdysvalloissa Lockmastersin huomassa. Tiedossa on kokonaan erilainen paikka ja mahdollisuus on päästä tutustumaan LaGardin, S&G:n tai jonkun muun lukkotehtaalle, jotka sijaitsevat aivan lähistöllä. LockConin päivämäärien lähellä olisi myös ALOA:n (Amerikan Lukkoseppäliitto) kokoontuminen sekä DEFCON, joka on hyvinkin tunnettu ja tiettävästi maailman isoin hakkeritapahtuma. Matkakulut tietysti ovat ongelma, sillä lennot Yhdysvaltoihin ja takaisin on helposti alkaen puoli tuhatta euroa ja lisäksi vielä majoitukset, ruoat sun muut kulut päälle. Tavoite olisi tuonne päästä, täytyy vain muistaa passikin uusia.

Huomionarvoista on, että LockCon on edelleen vain kutsutuille oleva tilaisuus, jonne päästääkseen pitää saada joko kutsu tai esittäytyä järjestäjille ja kertoa miksi sinne haluaa tai tulla jonkun suosittelemana. Aiemmin LockConissa käyneillä on ns. automaattioikeus pääsyyn uudelleen.

Kuvassa oikealla on esimerkkilukko, jonka mitat oli samat kuin Juwelin kaapissa ja se toimikin oivana testauskohteena työkalun mittoja tarkistaessa. Tämä on halkileikkauslukkojen kiva puoli, kun pääsee näkemään sisuskalujen toiminnan samalla kun lukko on toimivassa kunnossa.

Tapahtuman jälkeen lähdimme porukalla ystäväni luokse majoittumaan vielä yhdeksi yöksi ennen lentoa kotiin. Päätimme tuon ajan käyttää työkalun rakentamiseen alussa mainitulle Juwelin kassakaapille. Muutaman oluen ja tuntien jälkeen meillä oli pin&cam tyyppinen työkalu tehtynä, josta puuttui vain oikean mittainen tappisarja. Lukko jäi siis omalta osaltani avaamatta tämän reissun aikana, mutta uutisia odotellaan lukosta sekä työkalusta. Viereisessä kuvassa allekirjoittanut itse ystävän työpajalla hänen kissansa kanssa :)

Abloy avainviilausjigi

2011-10-15T23:46:00.007+02:00

Pitkällisen suunnittelutyön ja kiirellisen koneistuksen tuloksena tuli tehtyä pieni lisä omaan työkalukokoelmaan. Kyseessä on tavallaan avainjyrsin, vaikkakaan sillä ei jyrsitä vaan viilataan avain. Tähän viilausjigiin tein avainkehdon, johon sopii Abloy Classic avainaihiot, mutta on mahdollista myös tehdä jatkossa avainkehto Profilen aihioille myös. Pienellä lisäyksellä avainkelkkaan olisi mahdollista myös viilata ns. vääränkätisiä avaimia, joissa on siis "jyrsinnät" toisella puolen avainta. Näitäkin lukkoja on tullut muutamia vastaan, mutta ovat tosiaan harvinaisia.

Avainviilaimessa on muutama nitrattu teräspinna, jotka ohjaavat viilaa ja estävät viilaamasta liian syvälle. Huoltoa ja säätöjä varten laite on helppo purkaa vain ruuvaamalla avainkelkka ulos rungosta ja kuusiokoloavaimilla osat saa toisistaan erilleen. Viilainta käytettäessä pienen pientä viilauspurua voi mennä liikkuvien osien väliin ja aiheuttaa tahmaamista, mutta ainakaan toistaiseksi useiden avainten viilaamisen jälkeen näin ei ole tapahtunut.

Rungon pohjaan jyrsin vielä pienen syvennyksen, johon stanssasin hyvinkin vapaalla kädellä mikä tämä härveli on, kuka sen teki, missä ja milloin. Lopuksi hioin syvennyksen hiomakivellä tasaiseksi, jotta teksti erottuisi paremmin.

Pääsyy tämän työkalun tekoon oli 21.10. alkava LockCon tapahtuma jälleen kerran Hollannissa, jonne aion osallistua ja viedä työkalun mukanani. Osittain tämä työkalu myöskin liittyy esitelmääni, jonka LockConissa pidän ja jonka aiheena on Abloy Classicin avainjäljentäminen (eng. impressioning). Tällä avainviilausjigillä kun voi myös valmistella avainaihiot jäljentämistä varten kuntoon ja käyttää sitä viilausapuna jäljentämisen edetessä.

Lähden tuonne Hollantiin jo 20.10. torstaina ja palailen seuraavan viikon puolella. Päivitän matkakuulumisia kotiuduttuani, sillä uskon ettei matkan aikana liiemmin ole aikaa istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan.

Avainjyrsinten korjausta

2011-08-14T00:31:00.009+02:00

Viime aikoina on tullut korjailtua tuttujen ja tuntemattomien avainjyrsimiä tai avainkoneita. Jokaisessa on ollut jotain pikkuvikaa, esimerkiksi puuttuvia ruuveja, katkenneita pikkunippeleitä, kuluneita kahvoja tai koneen osissa on ollut liikaa välystä ja kone muutoinkin kaivannut pientä purkuhuoltoa.

Mikäli sinulla on avainkone, josta joko puuttuu jotakin tai on hajonnut jotakin tai on kulunut tai kaipaa parantelua, niin ota yhteyttä ja katsotaan miten voin auttaa. Minulla on mahdollisuus tehdä uusia osia ja osaamista taikoa eloa vanhoihin koneisiin. Yhteyttä saa sähköpostilla osoitteeseen jaakko.s.fagerlund@gmail.com tai soittamalla/tekstaamalla numeroon 044 346 3433. Soitot mieluiten arkisin kello 15:30 jälkeen tai viikonloppuisin.

Ensimmäisen avainjyrsinkorjauksen tein Abloyn vanhaan jyrsimeen, josta oli alkuperäinen jousi hajonnut ja kahvanreikä oli luistista kulunut liikaa ja koneen akselista oli lukitusmutterin kierre hävinnyt miltei kokonaan väärinkäytön takia. Koneistin akseliin uuden kierteen, tein ruuvien avulla säädettävän kahvanreiän luistiin ja korvasin alkuperäisen kiertojousen parilla vetojousella, kun ei ollut muuta saatavilla sillä hetkellä. Kone kävi muttereita myöten osissa ja samalla puhdistelin kaikki rasvakertymät ja leikkuujätteet osista. Koneessa oli muutakin pikkuvikaa, joita korjailin ja parantelin, niistä tarkemmin kuvien kera tuon aiemman linkin takana, joka vie aiempaan blogiartikkeliini.

Tästä kyseisestä jyrsimestä otin aikanaan mitat paperille ja koneistin koulussa ollessani vastaavat osat umpiteräksestä ja rakensin siten itselleni oman avainjyrsimen, joka on miltei tarkka kopio tuosta mainitusta koneesta. Jyrsin on valmis ja toimii, aikomuksena olisi aiheesta kirjoittaa artikkeli lähiaikoina.

Toisena korjaustyönä ilmestyi pöydälleni hyvinkin vanha Abloyn käsi-/moottorikäyttöinen avainkone, jonka veivin akseli oli hajonnut ja sokkareiät nuljaantuneet liian isoiksi. Koneistin tähän uuden akselin, korjailin sokanreiät kahvasta ja hammaspyörästä ja asensin uudet osat paikoilleen. Jyrsimen akselilta tarkistin painelaakerin kunnon ja rasvasin sen. Mielenkiintoinen kone ja varmastikin arvokas vaikkei ihan pakasta vedetty ollutkaan.

Kolmantena korjaustyönä palautin Silcan Abloy jyrsimen toimintakuntoiseksi. Kelkan siirtoruuvista oli mennyt klikkerin jousi poikki ja sen takia kelkka ei lukittunut paikoilleen. Kelkan päittäisvälys oli myös päässyt kasvamaan turhan paljon ja avainkehdon kääntäjän lukitustapeista oli alkuperäiset sorminupit hävinneet, tehden käytön sormille kipeäksi.

Tein uuden jousen ja korvasin alkuperäisen klikkerin pään teräskuulalla. Kelkka oli kokonaan osissa huoltoa varten ja samalla puhdistelin osat kaikesta roskasta ja rasvasta. Kasatessa säädin päittäisvälyksen oikein ja siirtoruuvin mutterin välyksen säädin myös kuntoon. Lukitustappien päihin sorvasin uudet pikkunappulat, jotka ovat paljon miellyttävämmät peukalolle ja helpottavat sekä nopeuttavat koneen käyttöä.

Mikäli sinulla tosiaan on pientä laittoa vaille oleva avainjyrsin, ota rohkeasti yhteyttä ja sovitaan mahdollisesta korjauksesta. Tarvittaessa voin tulla Pirkanmaan alueella konetta katsomaan paikan päälle korjauskeskustelua varten ja samalla noutaa koneen tai voit sopia kanssani päivän, jolloin koneen voi tuoda Pirkkalaan kotiini.

Rakkaudesta lukkoihin

2010-11-06T18:00:00.002+02:00

Ulkomailla, etenkin Aasian suunnalla ilmenevä tapa on rantautunut Suomeenkin ja tein hiljattain pienen tutustumismatkan Tampereen lemmenlukkoihin. Nämä myös rakkauslukkoina tunnetut lukot symboloivat jättäjiensä rakkautta toisiinsa ja erottamattomuutta, tai rakkautta johonkin tapahtumaan. Viereinen kuva on Etelä-Koreasta, Soulin näköalatornista nimimerkin Jupu ottamana.

Ideana on kaivertaa omat nimikirjaimet, nimet, päivämäärä tai vastaavaa ja kiinnittää lukko julkiselle paikalle, yleensä sillankaiteeseen tai vastaavaan ja hävittää avain. Hyvin usein avain heitetään kyseiseltä sillalta mahdollisesti alla virtaavaan jokeen, ikään kuin sinettinä asialle. Tästäkin on useampaa koulukuntaa, osa pitää sitä roskaamisena ja toisten mielestä se on vain tippa meressä.

Tampereella ns. virallisena paikkana rakkauttaan julistaville lemmenlukkojen jättäjille toimii Tammerkosken patosilta, joka ylittää patoaltaan reunan aivan putouksen kohdalta. Autolla saapuessa helpoiten paikalle pääsee pysäköimällä Frenckellin aukiolle ja kävelemällä rakennusten välistä itään päin 100 metriä. Reitti menee vanhan höyrykoneen ohitse ja talon keskeltä kävelytunnelista, helpoiten pääsee kuuntelemalla kohinaa. Viereinen kuva on otettu tunnelin suulta.

Vierailin paikalla muutama viikko ennen näitä kuvia ja silloin lukkoja oli vain muutama siellä täällä, mutta nyt lukkojen määrä oli kasvanut moninkertaiseksi. Osittain tähän lienee syynä Aamulehdessä ollut artikkeli aiheesta. Aihe on saanut näkyvyyttä aiemminkin ja mm. Helsingin Sanomat artikkelissaan toi ilmi, että Helsingin kaupunki ainakin suhtautuu nuivasti ideaan. Päivitys 19.11.2010: Helsinki on muuttanut kantaansa ja sallii lukkojen kiinnittämisen siltoihin. Rakennusviraston mukaan suosituin paikka tuntuisi olevan Vanhankaupunginkosken ylittävä pieni kävelysilta.

Aiemmin lukoille ei ole ollut "virallista" paikkaa, joten niitä on saattanut löytää kaiteista ympäri kaupunkia ja tämä on harmittanut joitakin. Kaiteesta lähtevä maali ja hajanaisesti sijaitsevat lukot eivät näytä houkuttelevilta ja aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia kaiteen korjauksen yhteydessä. Tampereella patosillalla oleva kaide on oikeastaan verkkoaitaa, joka kestää paremmin kuin jäykkä teräskaide ja on hienoa nähdä monia lukkoja samassa yhteydessä. Voisin väittää, että nämä lemmenlukot toimivat myös hyvänä vetonaulana vierailla Tammerkoskella ja ovat eräänlainen nähtävyys ja tuovat pientä piristystä muuten ankeahkoon aitaan.

Satakunnankadun sillan pohjoispuolella olevasta kaiteesta löytyi yksinäinen lukko nimikaiverruksin ja on tällä hetkellä isoin/jykevin mitä olen nähnyt. Kyseessä on Abloy PL350C, eli siinä on pintakarkaistu teräsrunko ja Classic avainpesä. Melkein toivoisin, että jos omistaja tätä lukee, niin siirtäisi lukon patosillalle muiden joukkoon. Mikäli avainta ei enää ole tallessa, voin kyllä asiassa auttaa.

Erilaisia lukkoja aidasta löytyy laidasta laitaan ja paljon siltä väliltä. On pyöränlukkoja, messinkisiä, teräksisiä, peltisiä, muovisia, uusia, vanhoja, kaiverrettuja, tussilla kirjoitettuja ja merkkaamattomia. Edustettuina ovat Abloy, ABUS, Master Lock, monet ns. kiinalaislukot ja nimettömät messinkimöykyt. Jollain myös lienee hieman taiteellisiakin lahjoja, sillä yhteen lukkoon on kaiverrettu kasvokuva

Erikoisuutena mainittakoon alla olevissa kuvissa näkyvä Abloy PL330N, eli 8 mm:n sangalla varustettu purettavissa oleva riippulukko, jossa on Protec avainpesä. Sanoisin, että ikuista rakkautta, jos avain hukkui ;)

Toinen lemmenlukkojen sijaintipaikka Tampereelta löytyy Koskikeskuksen kohdalla olevalta Kehräsaaren kävelysillalta, joka ylittää Tammerkosken riippusillan ja viimeisen voimalapadon väliltä. Sieltä löytyi muutaman kymmenen lukkoa, mutta ne eivät ole hirveän näkyvillä johtuen kaiteen rakenteesta, vaan makaavat likipitäen maassa. Tästä ja tilanpuutteesta johtuen suosittelisin käyttämään lukoille sijaintina patosiltaa Finlaysonin lähellä, sillä se on myöskin kauniimpi näkymiltään ja siellä tilaa riittää. Alla olevissa kuvissa muutamia otoksia Kehräsaaren sillalta. Paikalle pääsee helpoiten jättämällä auton Laukontorille.

Huomioni kiinnitti Koskikeskuksen puoleisessa päässä siltaa sijainnut jykevä riippulukko, jossa ei ollut minkäänlaisia tunnisteita ja avainprofiili on sama kuin Abloy Classic lukossa. Jos jollakulla on tietoa tästä lukosta (valmistaja/malli), kuulisin siitä mielelläni joko kommenteissa tai sähköpostiini einstein@mbnet.fi lähetettynä. Alla kuvia.

Päivitys 07.11.2010: Tulipa käytyä Laukonsillalla, joka lähtee Laukontorin tuntumasta etelään päin. Sillan vaijerikaiteet olisivat otollinen paikka lukoille ja näköalatkin upeat, mutta en löytänyt paikalta kuin kymmenisen lukkoa. Ehkä tämä paikka vain on turhan sivussa eikä voita patosiltaa keskustan tuntumassa. Tässä muutamia kännykkäkameran otoksia paikalta:

Lukkoharrastajallehan tällainen aita tai kaide lukkoineen olisi oikea aarreaitta ja unelmien täyttymys, mutta on syytä pitäytyä vain niiden ihailemisessa - ne eivät ole sinun lukkoja, joten harrastuksen etiikan mukaan et saa niitä myöskään tiirikoida, puhumattakaan teon moraalittomuudesta. Tosin uskoisin että ei niitä kukaan tiirikoimaan ala sen kummemmin, sillä kaiverretun lukon jälleenmyyntiarvo lienee aika nollissa, etenkin ilman avainta.

Mikäli Tampereen kaupunki jossain vaiheessa kieltää lukkojen kiinnittelyn patosiltaan, toivoisin sitten rakennettavan erillisen paikan näitä varten. Hyvä olisi esimerkiksi ketjusta hitsattu "puu", johon niitä lukkoja voisi ripustaa ja joka olisi esimerkiksi Koskipuiston alueella tai vastaavalla paikalla.
Ja tottakai minunkin piti luopua yhdestä rakkaastani ja kiikuttaa se patosillalle pienen kaiverrustuokion jälkeen :)

LockCon 2010

2010-10-17T09:23:00.048+02:00

Tänä vuonna LockCon pidettiin 8-10.10. jälleen kerran Sneekin StayOkay hostellissa. Tapahtumassa mukana oli poikkeuksellisen paljon väkeä, noin 70 henkilöä ympäri maailman. Edustettuina olivat ainakin Suomi, Saksa, Hollanti, Englanti, Ranska, Espanja, Yhdysvallat ja Kanada.

Itse lähdin matkalle jo tiistaina 5.10. ja päädyin Groningeniin ystäväperheen luo. Illan aikana ystäväni ja hänen työkaverinsa opettivat käyttämään Mauer President 71111 kassakaappilukoille tarkoitettua tiirikkaa, joka on erittäin yksinkertainen ja luotettava avainkoodin saamiseksi. Ensikokeilulla meni noin puoli tuntia ja sain viisi oikein seitsemästä, joten olin hyvin jäljillä.

Keskiviikon aikana tuli käytyä auttamassa ystävääni työhommissa, joihin sen päivän aikana lukeutui kassakaapin avaus, kassakaapin asennus ja lukkoon katkenneen avaimen poisto. Mukavaa hommaa alusta loppuun ja viihdyin oikein hyvin :) Illan aikana taas keskusteltiin syvällisiä lukoista ja tiirikoista ja valmisteltiin viikonlopun avainjäljennyskilpailua (eng. impressioning) varten tietynlaisia apuvälineitä myytäväksi.

Torstaiaamuna tulikin herättyä hyvin aikaisin ja tempaistua kahvit naamaan ja lähdettyä autolla kohti Saksaa, suuntana Essenin turvallisuusmessut. Pääasiallisesti tuli nähtyä uusia kassakaappeja ja niiden lukitusmekanismeja, sillä olinhan Hollannin parhaiden kassakaappeihin erikoistuneiden lukkoseppien mukana kiertelemässä ja hakusessa olikin uusia endoskooppeja, joita kylläkään ei valitettavasti löytynyt.

Kassakaappien avaamiseen löytyi monenlaista apuvälinettä, kuten porauskaavioita eri lukoille, korjaussarja porausrei'ille, sekä ITL 2000, automaattinen laite joka kokeilee kaikki kombinaatiot läpi yrittäen avata lukon.

Kuvassa tiirikat BMW:n lukoille sekä Ford Tibbe lukkojen erilaisia tiirikoita.

Monia tuttuja tuli nähtyä messuilla, jotka olivat myös tulossa viikonlopuksi LockConiin ja vaihdettua kuulumisia. Jälleen kerran yleinen tapaamispaikka oli Wendtin koju, jossa esillä oli monenlaisia työkaluja, tiirikoita ja laitteita sekä hieman kirjallisuutta.

Wendtin jälleenmyymä polttotanko (eng. thermal lance), jolla voidaan polttaa reikä käytännössä mihin tahansa materiaaliin, myös betoniin. Putken sisällä on terästankoja ja putken läpi johdetaan puhdasta happea. Putkeen kytketään akusta sähkö ja raapaistaan putken päätä akkuun kiinnitettyyn kuparinpalaan, jolloin syntyvät kipinät sytyttävät tangot palamaan. Palolämpötila on muutaman tuhannen astetta ja räiske sen mukainen.

Suomesta edustettuina oli ainakin Abloy sekä suht uusi lukkovalmistaja iLoq, jonka lukot ovat elektromekaanisia. iLoqin erikoisuus on se, että lukko ja avain toimivat ilman paristoja ja kaikki avaimet ovat mekaanisesti samanlaisia. Lukon sisällä on pieni generaattori jota avain käyttää kun se työnnetään sisään ja tästä saadulla sähköllä luetaan avaimeen koodattu elektroninen tunniste ja avataan lukko.

Messuilla pyörittiin koko päivä ja illemmasta kun messut jo sulki ovensa ja yleisö häipyi, jäimme vielä juttelemaan ja juhlimaan, sillä muutamilla paikoilla oli ruoka- ja juomatarjoilua, musiikkia ja hyvää tunnelmaa. Lukkonörtit keräsi pöydät ja tuolit yhteen ja istahti KESO:n läheisyyteen juttelemaan kuulumisia ja uusia ideoita viinin, oluen ja juuston merkeissä.

Perjantaina sitten pakattiinkin aamuisella kaikki tavarat autoon, sisältäen yhden kassakaapin, parisataa kiloa lukkoja ja kaikki omat matkatavarat. Suunnaksi otettiin tuttuun tapaan Sneekin kaupungissa sijaitseva StayOkay hostelli, josta oli jälleen varattu kaikki kokoustilat ja majoitus. Hintaa tapahtumalle oli vain 125 €, joka sisälsi kolmen päivän majoituksen, ruokailut, kokoustilat ja ilmaisen kahvi- ja oluttarjoilun koko tapahtuman ajan.

Esitelmiä nähtiin ennätysmäärä, sillä ensimmäinen esitys alkoi jo hieman puolenpäivän jälkeen perjantaina. Esitelmän piti nimimerkki datagram aiheesta "forensic locksmithing", eli lukkojen rikostutkinnasta. Esitelmässä oli monia mikroskooppikuvia lukkojen eri osista uutena, käytettynä ja tiirikoituna erinäisin välinein ja paljon tietoa siitä, minkälaisia jälkiä tiirikoinnista jää ja minne. Datagram käy pitämässä luentoja ympäriinsä poliiseille, lukkosepille ynnä muille ryhmille ja pitää aiheesta myöskin nettisivuja. Lisäksi hänen ylläpitämänään toimii LockWiki, joka on todella hyvä tiedonlähde lukoista kiinnostuneille.

Han Feyn esitelmä "Wanna bet?" käsitteli 1986 Saksan televisiosta tullutta ohjelmaa, jossa erään lukkosepän haasteena oli tehdä toimiva avain tappihaittaiseen lukkoon avainaihiosta pelkän viilan ja avaimen jyrsintänumeron perusteella alle kolmessa minuutissa. Paikalle oli myös saatu kyseinen lukkoseppä vieraaksi, joka kertoi tarkempia yksityiskohtia ja oli hyvinkin kiinnostunut koko LockConista. Ja kyllä, hän teki toimivan avaimen hieman yli kahdessa minuutissa ja voitti haasteen.

Barry Wels esitelmöi Medecon ARX-tapeista, jotka Medeco kehitti hankaloittamaan heidän lukkojensa tiirikointia ja etenkin dekoodausta. Esitelmässä nähtiin ainakin 11 erilaista tappia, joissa oli pieniä eroja toisiinsa nähden.

Päivällisen jälkeen alkoikin sitten yleinen keskustelu, lukkojen ja työkalujen räpeltäminen ja ajanvietto, jota kesti pitkälle aamuyöhön. Illan aikana pelattiin hollantilaista Monopolia pitkän aikaa ja samalla keskusteltiin tiirikoista.

Launtai alkoikin sitten aamupalalla ja heti perään Peter Field Medecolta piti viiden tunnin esitelmän jälleen kerran lukkojen sielunelämästä. Mukana oli noin 500 valokuvaa lukoista, niiden halkileikkauksista ja kuinka ne toimivat ja reagoivat väärään tai oikeaan avaimeen. Kuvia itse esitelmästä ei ole kuvauskiellon takia, koska Peter aikoo julkaista aiheesta kirjan. Jos joku haluaa oppia lukkojen toiminnasta, niin tämä kannattaa laittaa korvan taakse ;)

Julian Hardt piti esitelmän "downgrading mechanical safelocks", jossa hän demonstroi kuinka hyvin monet avaintoimiset kassakaappilukot voidaan hyvän valon ja näön avulla (tai käyttämällä pientä koetintyökalua) tutkia oikean avaimen valmistaseksi. Eräässäkin esimerkissä yli 250 000 mahdollista avainta kutistui nopealla lukkoon kurkkaamisella vähän yli 1500 vaihtoehtoon ja jos koetintyökalua käytti, kutistui mahdolliset avainkombinaatiot vain muutamaan. Endoskoopilla ja tietyn lukon tuntemuksella pystyi valmistamaan oikean avaimen suoraan ilman mitään kokeiluja.

Eräs nimeltämainitsematon henkilö piti esitelmän venäläisvalmisteisesta tiirikasta ja sen apuvälineistä, jotka hän oli ostanut huutokaupasta yhdessä lukon kanssa. Oikein mielenkiintoinen laite ja upean näköiset apuvälineet, kuten kuvasa näkyy. Näillä apuvälineillä tiirikan osia saatiin muutettua ja samalla pidettyä kirjaa siitä, minkälainen avain lukkoon on muodostumassa. Mittakaavaksi kuvassa on Abloy Classic avain.

Iltapäivästä alkaen pidettiin avainjäljennyskilpailut, jossa kilpailijoiden tehtävänä oli saada lukko auki avainaihion ja viilan avulla. Avainjäljennyksessä aihiota nitkutetaan lukossa, jolloin väärällä korkeudella olevat haittatapit jättävät avainaihioon pienen jäljen, jonka kohdalta avainta sitten pitää viilata enemmän. Tänä vuonna ensimmäinen avaus tuli vasta reilun seitsemän minuutin jälkeen, sillä monella katkesi ensimmäinen avain kesken työn. Syynä oli lukon etummaiset tapit, joiden jyrsintänumero oli hyvin iso, eli avain oli siltä kohtaa melko heikko.

Ruokailun jälkeen oli jälleen yleistä hengailua ja yhdessä kokoustilassa oli myytävänä työkaluja ja TOOOL T-paitoja ja muuta tavaraa, joista rahaa kerättiin yhdistyksen kuluihin. Pakkohan se oli yksi T-paita ostaa, hintaakin oli vain 20 €.

Yllä vasemmassa kuvassa hyvin yksinkertainen akkuporakonekäyttöinen avainkopiokone, jolla voidaan kopioida tappihaittaisten lukkojen avaimia. Oikeanpuoleisessa kuvassa erään saksalaisen itsetekemä sputnik-tiirikka, jolla voidaan suht helposti ja nopeasti tiirikoida auki tappihaittainen lukko. Ainoa miinus laitteessa on sen valmistamisen hankaluus ja se, että jokaista eri lukkoa kohden täytyy valmistaa käytännössä oma tiirikkansa.

Myöhään illalla eräs nimeltämainitsematon henkilö piti esitelmän työkalusta, jolla saa dekoodattua ja avattua monia tappihaittaisia lukkoja erittäin helposti ja keskimäärin noin parissa minuutissa. Valitettavasti en voi kertoa asiasta enempää tai ko. henkilön identiteetti voi paljastua.

Sunnuntaina nimimerkki datagram piti esitelmän australialaisen BiLockin lukon toiminnasta, historiasta ja sen avaamisesta ja siitä kuinka avain voidaan tehdä (jälleen kerran) luottokortista. datagram oli tehnyt esitelmän yhdessä Jon Kingin kanssa, mutta valitettavasti Jon ei päässyt paikalle. Lukko on oikein mielenkiintoinen tapaus ja lukkoon on heidän löydöstensä perusteella suunnitteilla muutoksia jotka hankaloittavat tiirikointia entisestään.

Sunnuntain aikana myöskin pidettiin tiirikointikilpailu, jossa oli uudet säännöt. Tällä kertaa jatkoon päästäkseen piti saada vähintään yksi lukko avattua ja näin saatiin kilpailua nopeutettua. Kilpailu etenikin nopeasti, etenkin kun yhden kierroksen aikaraja on seitsemän minuuttia. Semifinaalissa kilpailjoita oli jäljellä enää kuusi ja finaalissa kolme.

Lukkoina kilpailussa oli kasa erilaisia ja eri valmistajilta olevia käytettyjä lukkoja, jotka oli saatu eräältä lukkosepältä lahjoituksena. Kilpailussa kaikki lukot on numeroitu ja henkilö ei saa tiirikoida samaa lukkoa uudelleen seuraavilla kierroksilla. Lisäksi kilpailuparin pöydällä piti aina olla eri valmistajan lukot, jotta saadaan aikaan vaihtelua.

Voittajanimet silti olivat aika ennalta-arvattavissa sekä tiirikoinnissa että avainjäljennyksessä. Palkintojenjaon yhteydessä jaettiin jälleen punaisia "key figure" T-paitoja osoituksena kiitoksesta puhujille ja järjestelyiden hoitamisesta. Kilpailujen voittajille jaettiin tunnusplakaatit sekä erinäisiä lukkotuotteita, kuten EVVA halkileikkausmalleja, Abloy Protec ovilukkoja ja PL362 riippulukko sekä kirjallisuutta.

Päivän aikana myöskin pidettiin ns. pikaesitelmä, eli kuvat otettiin paikanpäällä ja esitelmän kesto oli noin vartin. Aiheena oli uusi Invictus AG:n valmistama tresoREX mini safe niminen lukitusjärjestelmä. Muutamat amerikkalaiset olivat tämän nähneet Essenin turvallisuusmessuilla ja saivat suostuteltua valmistajan antamaan yhden heidän näytekappaleistaan mukaan Hollantiin testattavaksi. Yhtiön nettisivuilla on kutsuva lause "the most secure locking system in the world" (lainattu 17.10.2010 etusivulta). Lukko itsessään on eräänlainen kombinaatiolukko, jossa on viisi pyöriteltävää haittaa ja pieni avain, jossa on luvut 1-12. Erilaisia avainkombinaatioita on siis liki 250 000 kappaletta.

Koko tapahtuman aikana tuo pieni avainsäilö avattiin tuntematta kombinaatiota useiden eri ihmisten toimesta ja tottakai tutkittiin miten se on toteutettu. Valmistajalle kirjoitettiin paperille suosituksia siitä, miten tuotetta kannattaisi kehittää ja mitä heikkouksia siinä toistaiseksi on. Erittäin hieno tuote ja toimiva ratkaisu, varsinkin jos antamamme ehdotukset päätyvät tuotantoon. Mielestäni tällaista pitäisi tuotetestauksen olla, eli ei anneta sitä pelkästään testattavaksi VTT:lle ja muutamien lukkoseppämestarien käsiin, sillä heillä ei varmasti ole sitä tietotaitoa ja ajattelukykyä tiirikoinnista mitä ryhmällä lukkoharrastajia on, valitettavasti.

Tämän pienen aasinsillan kautta voinkin samantien lähettää terveisiä Tampereella Turvallisuusmessuilla olleelle Abloyn edustajalle, jonka kanssa keskustelimme Abloyn tiirikoitavuudesta. Hänen mielestään "kukaan ei saa tiirikoitua edes Classicia auki", eikä "se ole mahdollista". Noh, väärässähän saa olla, en minä siitä sakota, mutta kannattaisi ehkä miettiä miksei Abloy mainosta lukkojaan tiirikoimattomina - se kun olisi kuluttajien harhaanjohtamista.

Maanantaina 11.10. olin takaisin Groningenissa ystäväni luona ja koko päivä menikin jutellessa ja kahvikupposten kera työpajan puolella. Siellä tuli puheeksi Abloyn avainjäljentäminen, eli kuinka saada lukko auki avainaihiota ja viilaa käyttäen. Ystävälläni sattui sopivasti olemaan Silcan AY1 aihioita, sillä omani olivat kotona Suomessa. Näistä sitten valmistelimme avainjäljennykseen sopivan aihion, eli leikattiin turhat pois ja siistittiin jäljet.

Testilukkona oli 11 haittaa sisältävä ovilukko, joka oli halkileikattu siten, että sisuskalujen toiminta näkyi. Näin siksi, että saatoin nähdä miten lukko reagoi ja tulkitsenko aihioon ilmestyviä jälkiä täysin oikein. Muutaman kokeilun perusteella olin löytänyt kolme erilaista jälkityyppiä, jotka kielivät tietynlaisista tilanteista lukon sisällä (haitta haraa vastaan, yksi tai useampi haitta on valekehäloven reunalla, viilaus ei ole riittävän syvä). Noin kahden tunnin rupatteluiden lomassa tehty avainjäljennys hiljaa eteni ja lopulta lukko aukesi. Ystäväni kaivoi esiin lukon oikean avaimen ja kyllä, täsmäsivät toisiinsa täysin.

Jo tämä toimi meille todisteena siitä, että kehittämämme tekniikka toimi luotettavasti ja että Abloyn avainjäljentäminen on mahdollista, mutta kun aikaa oli niin tekniikkaa piti testata uudelleen. Tällä kertaa uhriksi joutui hieman vanhempi Abloy Classic riippulukko, joka oli lukittuna eikä siihen ollut enää avainta kenelläkään. Pikainen tutkimus osoitti, että lukon perukoilla on yksi kiinteä haitta eli vitosjyrsintä avaimessa ja että lukossa on kaikkiaan kahdeksan haittaa. Valmistelin aihion kuten ennenkin ja aloitin jäljentämisen. Hiljalleen homma eteni, kunnes noin puolen tunnin kuluttua uutta jäljennöstä ottaessani avain käännähtikin ja sanka tipahti. Pienten hurrausten jälkeen testasin avainta tarkemmin ja ilmeisesti se oli ns. puolileikkuinen joiltain kohdin, sillä se kyllä avasi lukon, mutta aina välillä hieman takelsi.

Molemmat lukot olivat vanhoja ja niissä oli jousimaiset välilevyt, mutta ne eivät vaikuta lopputulokseen lainkaan. Menetelmä toimii yhtä hyvin kiinteiden välilevyjenkin kanssa. Ovilukossa oli vapaasti pyörivä haitta edessä ja riippulukossa oli haitta joka pysähtyy 90 asteen käännön jälkeen.

Tässä kohtaa moni kyseenalaistaa tekniikan hyödyllisyyden, koska se vie näin kauan aikaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että nämä kaksi avausta tehtiin huolella ja rauhassa muun rupattelun ohessa, ettei mikään mene vikaan. Harjoittelulla homma nopeutuisi varmasti ja mikäli viilauksen avuksi rakentaisi pienen jigin jolla saisi nopeasti viilattua tarkat puolileikkuut halutulle kohtaa, veikkaisin että 11 haittaisen saisi auki alle puolessa tunnissa.

Kuulostaa ehkä paljolta tuo puolikin tuntia, mutta siitä ajasta vain murto-osa kuluu lukon ääressä, sillä jäljennyksen otto on käytännössä avain sisään, kääntö, nitkutus, kääntö, avain ulos, eli noin viisi sekuntia per kerta. Koska avaimessa on maksimissaan kymmenen kohtaa joita viilataan ja mahdollisia leikkuita on kuusi, menisi äärimmäisessäkin tapauksessa (jyrsintänumero 5555555555) aikaa lukon äärellä yhteensä kolmisen minuuttia. Kaikki muu toiminta voidaan suorittaa muualla, eikä lukkoon jää ulospäin näkyviä jälkiä tästä tekniikasta.

Tästä tekniikasta olen parhaillaan kirjoittamassa white paperia, johon on tulossa iso läjä kuvia aihion jäljistä, tekniikasta, sen toimintaperiaatteesta ja siitä mitä lukon sisällä tapahtuu ja miksi. Teksti itsessään on jo valmis, mutta kuvien kanssa tulee menemään hyvä tovi sillä luupit ja mikroskooppi on vasta tilattu ja teen tätä vapaa-aikani salliessa. Lisäksi tekniikan jättämistä rikosteknisistä ominaisjäljistä on kuvat ja/tai osia menossa Lockpickingforensics.comin käyttöön.

Abloy Classic jyrsin 2

2010-09-07T18:30:00.000+02:00

Tällä kertaa leikkuri on myös Abloyn Classic jyrsin, joka tosin sopii myös Profilelle avainkehtoa vaihtamalla. Malli on reilusti uudempi ja enemmän suojattu ja käyttää teränä reilusti suurempaa kuin edellinen malli. Tietääkseni tässä mallissa voidaan avainkehto poistaa terää irroittamatta.

FIN: Kuvat eivät ole omiani vaan ystävieni ottamia ympäri maailmaa. Nimiä en suostu kertomaan enkä myöskään maita, mutta kuvat ovat tekijänoikeudellisesti suojattuja. Itselläni lupa kuvien käyttöön on, mutta en voi tätä oikeutta antaa eteenpäin.

ENG: The pictures are not taken by me but my friends all over the globe. I will not disclose information about the photographers nor the countries from which these have been taken. All the images are copyrighted material to which I have a permission to use, but I can not relay this permission onwards.

Jyrsin on siististi rakennettu ja suht pienikokoinen. Moottori on 180 W:nen ellen väärin muista ja terä hihnavetoinen. Leikkuuterä on kokonaan koneen sisällä, joten lentelevät lastutkin jäävät koneen sisään. Alareunassa näkyykin pieni poistettava lastulaatikko, johon suuri osa lastuista kerääntyy. Koneen runko ja suojat ovat valettua alumiinia.

Avainkehto on samanlainen kuin aiemmissakin malleissa ja lukittu paikoilleen sen yläpuolella näkyvällä pienellä palalla, joka samalla toimii jyrsintänumeron osoittimena. Avainkehdon lukitsin ei ole jousikuormitteinen kuula, vaan jousikuormitteinen tappi. Avainkehtoa käännetään vetämällä tappi reiästään ylös tuosta mustasta pallonupista, kääntämällä kehto haluttuun jyrsintäkulmaan ja vapauttamalla tappi. Jyrsinnän tekeminen tapahtuu vetämällä avainkehtoa kohti laitteen etureunaa, eli käytännössä tuo etureunassa näkyvä musta kahva lepää peukalohangassa ja sormet vetävät avainkehtoa.

Jyrsimen vasemmalla sivulla on kelkan liikuttamiseen tarkoitettu kahva. Yläreunassa on numeroitu asteikko, joka näyttää käyttäjälle jyrsittävän kohdan. Kahvan oikealla puolella näkyy myös johdetangon pää.

Kun oikealta puolelta löytyvä suoja poistetaan, nähdään sisuskalujen toimintaa. Avainkehto on kiinni ylhäältä saranoidussa varressa, joka on jousikuormitettu terästä poispäin vasemmassa reunassa näkyvällä osalla. Jousikuorma on säädettävissä tuosta ruuvista löysäämällä kiristysmutteri. Tästä nähdään myös kuoreen asennettu pronssinen insertti, joka toimii liukujohteena tangon päällä.

Jyrsinterä on huomattavan suuri halkaijaltaan, kuvasta arvioiden 100 mm. Nykyiset Abloyn jyrsimet taitavat kaikki käyttää tätä kokoluokkaa ja tällä varmistetaan että leikattu pinta on riittävän suora, vaikka työstöliike ei lineaarisesti terän ohi kuljekaan, vaan suurella kaarella. Kuvasta nähdään myös avainkehdon puoliympyrämäinen muoto, joka on jälleen kerran tehty lankasahaamalla.

Poliisi TV 06.05.2010

2010-05-07T15:34:00.009+02:00

Poliisi TV pyysi noin kuukausi sitten haastattelun henkilökuvaa varten kevään viimeiseen lähetykseen. Lähetys oli 06.05.2010 kello 22:05 TV2 alaotsikolla "Tiirikoinnin harrastaja ei ole rikollinen" (nettiversiossa "Tiirikointia päivänvalossa") ja se on viikon verran nähtävillä YLE:n Areena palvelussa.

Ohjelmassa vierailtiin Tampereen Ammattiopistolla Hervannassa, jossa käyn koulua työvälinevalmistajaksi, ajeltiin Hervannassa, ulkoilutettiin kissaa ja tiirikoitiin yksi ABUS merkkinen riippulukko demoksi.

Poliisi TV:n Facebook ryhmässä toimitus kiitti haastattelusta ja kertoi, että lähetystä seurasi ensimittauksen perusteella 377 000 katsojaa ja tiirikointiaihetta yli 400 000, joka on saamieni tietojen mukaan poikkeuksellisen paljon. Toimitus myös kertoi, että palautettakin ko. aiheesta oli tullut ja pääkonsensus oli se kuinka tällainen ajaa nuoria pahoille teille.

Parahimmat kritisoijat: Mitä siinä on niin ihmeellistä, että se ajaisi pahoille teille? Samalla logiikallahan koko muu lähetys inspiroisi pankkiryöstöihin, paritukseen ja vakuutuspetoksiin, puhumattakaan yleisesti koko television ohjelmatarjonnasta. Foliota löyhemmälle ;)

Se että joku murtautuu tiirikoimalla suljettuun tilaan ei tee rikoksesta sen ihmeempää, eikä totisesti helpompaa, päinvastoin. Edelleen murtautumisissa yleisimmät työkalut ovat pulttisakset, sorkkarauta ja raaka voima ja syykin on selvä: lopputulos on varma, nopea ja helppo. Ne kenellä on minkäänlaista intressiä tiirikointia edes opetella, huomaavat ettei se varsinkaan tässä maassa hyödytä yrittää niillä taidoilla murtautua, kun lukot ovat pääasiassa Abloyta ja Kabaa, joiden tiirikoitavuus on jotain muuta kuin helppoa. Onneksi tiirikoinnistakin jää murtojäljet, vaikka lukko ehjänä säilyisikin.

Positiivistakin palautetta on tullut sylikaupalla niin Facebookissa, sähköpostilla kuin myös puhelimitse, kiitokset teille jotka olette yhteyttä ottaneet :)

Muutamat ovat kysyneet ohjelmassa tiirikoimani lukon merkkiä ja mallia. Kyseessä oli ABUS 37/55, jonka tiirikointiin itseltäni menee keskimäärin 2-3 minuuttia, ennätyksen ollessa 1:47. Ohjelmassa aikaa meni hieman yli 4 minuuttia, jännitti niin pirusti kameran edessä avata ja koko ajan oli pelko ns. demoefektistä, eli mikään ei toimi niin kuin pitäisi silloin kun on yleisöä/kamera paikalla :D Ko. lukko on ABUS:n ns. lippulaiva, eli varmimpia lukkoja mitä heiltä löytyy.

Nappasin kuvakaappaukset blogin kävijätilastoista ennen ohjelman alkua ja ohjelman loputtua ja huomaa kyllä, että kiinnostuneita löytyi. Yleisimpiä hakusanoja oli "haittalevy", "Jaakko Fagerlund", "poliisi tv" ja suuri osa tuli blogiin Poliisi TV:n omilta sivuilta ja useilta eri keskusteluforumeilta.

Blogi ennen ohjelman alkua, pystyakselin asteikko 0-50. Punainen näyttää uniikkien kävijöiden määrän, keltainen kokonaiskävijöiden määrän ja sininen sivulatausten määrän.

Blogi ohjelman jälkeen, pystyakselin asteikko 0-400. Kävijämäärä pompsahti sitten noin 20 kertaiseksi, sivulataukset 8 kertaisiksi.

Abloy Classic jyrsin

2010-04-12T03:00:00.001+02:00

Nyt kun päästiin avainjyrsimien osalta vauhtiin, niin esitellään hieman Abloyn tekemiä avainjyrsimiä. Tulen esittelemään tulevissa artikkeleissa pari erilaista Classic/Profile jyrsintä, Disklock/Disklock Pro jyrsimen sekä Protec jyrsimen. Kaikista on luvassa kuvia sisuskaluista, jotta näkee kuinka laite toimii. Osien nimitykset ovat keksimiäni, mutta toivottavasti kuvaavia.

FIN: Kuvat eivät ole omiani vaan ystävieni ottamia ympäri maailmaa. Nimiä en suostu kertomaan enkä myöskään maita, mutta kuvat ovat tekijänoikeudellisesti suojattuja. Itselläni lupa kuvien käyttöön on, mutta en voi tätä oikeutta antaa eteenpäin.

ENG: The pictures are not taken by me but by my friends all over the globe. I will not disclose information about the photographers nor the countries from which these have been taken. All the images are copyrighted material to which I have a permission to use, but I can not relay this permission onwards.

Tällä kertaa leikkuri on hyvin wanha ja erillisellä moottorilla ja hihnavedolla varustettu malli. Näitä mallejakin vielä löytää, mutta hieman hienommassa versiossa kuten edellisessä artikkelissani on jyrsin kasattu suoraan moottorin päähän. Tässä tosin on se etu, että voimanlähteenä voidaan käyttää mitä halutaan.

Oikealla näkyvästä kuvasta nähdään kelkka edestä, Classicin avainkehto ja kelkan trapetsikierteinen siirtoruuvi sekä osa muovisesta lastusuojasta. Kelkan liikettä rajoittaa vasemman johdetangon päässä ruuvilla kiinni oleva pieni "aluslevy". Tällä estetään kelkan törmääminen jyrsinterään.

Kuvattu vasemmalta sivulta ilman lastusuojaa. Avainkehtoon on kiinnitetty Classic avainaihio, joka lukitaan paikoilleen oikeassa reunassa näkyvällä ruuvilla. Tästä kuvasta näkyy hyvin myös edellisessä kuvassa mainittu liikerajoitin johdetangon päässä. Aihio on käännettynä nollakulmaan, eli mitään ei leikata.

Tässä kuvassa avainkehto ja siten myös aihio on käännetty vitosjyrsinnän tekemiseksi, eli 90 astetta nollasta lukien. Aihion lukitusruuvi näkyy myös selvemmin, painamassa aihiota paikoilleen päästä.

Jyrsinterä on kiekkojyrsin, halkaisijana 63 mm, leveys 2.5 mm ja leikkaa sekä kehällä että otsapinnalla. Teoriassa otsapinnalla ei tarvita leikkuuta, mutta sillä vältetään terän kiinnihirttäminen mikäli terä hiemankin heittää sivusuunnassa pyöriessään. Kuvasta nähdään taustalla myös luisti ja kahva sekä korkeussäätimen levy.

Luisti siirrettynä ääriasentoonsa jyrsinnän tekemiseksi. Luisti liikkuu hieman yli terän keskiön, jotta aihio leikkaantuu siististi suoraan. Luistin kahvareiässä on nähtävillä selvästi kulumista, joka on tyypillistä tälle jyrsimelle.

Kelkan siirtoruuvina on käytetty 16 x 4 trapetsiruuvia, johon on jyrsitty vastakkaisille puolille urat. Kelkan kyljessä oleva lehtijousi painaa halkaisijaltaan 8 mm:n teräskuulaa ruuvin kylkeä vasten ja täten se naksahtaa paikoilleen jokaista kelkan 2 mm:n siirtoa kohden. Uudemmissa malleissa on trapetsikierre tuossa kelkassa itsessään, johon ruuvi menee, mutta tästä kyseisestä mallista en ole täysin varma. Saattaa olla, että tässä on vain 16 mm:n reikä ja nuo kaksi pientä reikää hieman lehtijousesta vasemmalle sisältää säätöruuvit, jotka koskevat siirtoruuvin uraan eri puolilta ja näillä säädettäisiin välys.

Terän takapuolelta kuvattuna nähdään avainkehdon lukitsemiseen tarkoitettu paksu aluslevy, sekä aihion pituussäätöön tarkoitettu pieni ruuvi sekä sen lukitusmutteri. Uudemmassa mallissa kehdon lukitus on tehty etupuolella olevalla epäkeskisellä elementillä.

Tässä vertailuksi vastaava leikkuri, mutta avainkehto on Profilen. Huomattavana erona myös nähdään kehdon lukitus, joka on äsken mainittu epäkeskinen systeemi kehdon vasemmalla puolella. Lisäksi nähdään että jyrsinteränä on käytetty vain kehäpinnaltaan leikkaavaa kiekkojyrsintä. Tällainen terä toimii kyllä hyvin ja on lisäksi halvempi kuin otsapinnaltaan leikkaavaksi hiottu terä.

Abloy avainjyrsimen korjaus

2010-03-27T14:39:00.003+02:00

Ystäväni Abloy avainjyrsin oli seissyt pitkään käyttämättömänä teräkiinnitysongelman takia. Sovittiin että otan jyrsimen kotiini ja katson, josko saisin puhallettua uutta elämää siihen. Jyrsimen osien nimitykset on omasta päästäni keksittyjä, sillä piti piirustukset (näistä myöhemmin) nimetä jotenkin. Tämä jyrsinmalli on hyvin yleinen oman otantani perusteella enkä yhtään ihmettele, sillä se on suht pienikokoinen ja helppokäyttöinen.

Jyrsin on mekaanisesti hyvin yksinkertainen ja luotettava. Sillä on mahdollista jyrsiä sekä Classic että Profile avaimia vain avainkehtoa vaihtamalla. Viereisessä kuvassa näkyvä mustattu avainkehto on Profilelle ja toinen Classicille. Classicin puolipyöreä reikä on tehty "tulppaamalla" parilla tangolla, kun taas Profile on uudempi ja sen reikä on tehty lankasahalla.

Päällisin puolin näkyvimmät ongelmat oli terän kiinnitys moottorin akselille, lastusuojan puuttuminen, avainkehdon lukitsimen kuluminen, syöttökahvan kuluminen ja siitä aiheutuva runsas välys kahvan liikkeessä ja rikkinäinen luistin palautusjousi.

Jousi oli ilmeisesti katkennut rasituksesta ja siksi luistin palautus ei toiminut.

Kahvan hinkkaaminen luistia vasten on aiheuttanut kahvan voimakkaan kulumisen, joka osaltaan kasvatti kahvan ja luistin välistä välystä.

Tässä näkyy hyvin kuluneen kahvan ja kuluneen luistin suurin välys. Luistin reunassa oleva lovi on alkuperäisen jousen kiinnityspaikka.

Suurin ongelma kuitenkin oli moottorin akselin tuhottu kierrepää, johon terä olisi tarkoitus kiinnittää. Terän kiinnitys oli hoidettu kahdella tavallisella aluslevyllä sekä teräsmutterilla ja päätellen sekä mutterista, akselin avainvälin kunnosta että kierteiden tuhoutumisesta, on joku yrittänyt käyttää raakaa voimaa terän kiristämiseen.

Jyrsintä osiin purkaessa löytyi vielä pari yllätystä lisää, ts. lisää korjattavaa. Pari M4 uraruuvia oli kiristetty joko vinoon tai liian lujaa ja siksi niistä oli kierteet hävinnyt about kokonaan. Suurempi huolenaihe oli kuitenkin aihion lukitsemiseen käytetyn pultin kierre, jotka oli joutunut todella koville kiristämisen johdosta.

Viereisessä kuvassa vasemmalla lukitsimen M8 kierre ja sen vierellä M8 pultti vertailuksi. Onnekseni joku on tehnyt tuon lukitsimen vastakappaleen vissiinkin kiilateräksestä, joka on huomattavasti lujempaa kuin mistä tuo pultti oli tehty, joten sen kierre oli ehjät.

Suurimman osan vuosien moskasta ja rasvasta pyyhin talouspaperilla ja seuraavaksi pesin osat yksitellen tärpätin ja pienen pensselin kanssa. Uskomaton määrä mönjää irtosi ja tärpätin kaadoin erilliseen pulloon laskeutumaan uusiokäyttöä varten.

Akselin M12 kokoinen kierre oli totaalisen entinen, kuten kuvan vertailusta näkyy. Mittaus ulkohalkaisijasta antoi lukemaksi suurimmillaan 10.9 mm, eli milli oli hävinnyt eikä mikään ihme ettei terää saanut kiristettyä.

Koska akselia ei saanut helpolla irti moottorista, totesin helpoimmaksi pistää moottorin pyörimään ja viilalla tasoitin tuon 9.95 mm:iin ja väänsin kierrepakalla perus M10 kierteen päähän. Ja kuten näkyy, meni vieläpä suoraan :)

Aihiolukitsimen korjaus kävi helposti katkaisemalla vanha kierre pois, poraamalla 8 millin reikä ja asentamalla pieni pidätinruuvi pitämään pätkää kierretangosta paikoillaan. Päähän porattiin 9 mm:n terällä pieni kuoppa avaimen päätä varten. Jos tämä hajoaa jatkossa, on kierreosa helppo uusia.

Pyöröviilalla lisäsin myös tämän ja siirtoruuvin nuppeihin kahdeksan uraa kehälle, jotta näistä saisi paremman otteen kuin kuluneesta pyällyksestä.

Syöttökahvasta leikkasin kuluneen osan pois, oikaisin päät ja sorvissa tein M6 kierteet päihin. Väliin tein messingistä pätkän jossa M6 kierre läpi ja kahden pidätinruuvin avulla kiinnitin osat toisiinsa. Tein näitä väliholkkeja pari kappaletta varaosiksi. Messingin valitsin siksi, että se pehmeämpänä kuluu ensin eikä kuluta luistin jo ennestään muodottomaksi kulunutta reikää lisää.

Luistin ja kahvan välysongelman ratkaisin asentamalla pienen M4 pidätinruuvin päädystä sisään, jolla välys voidaan säätää sopivaksi. Pidätinruuvissa on pieni nylonpala, joka tekee ruuvista itsepidättyvän.

Kelkan säätöruuvia paransin sillä, että jyrsin siihen avainvälin ja korvasin alkuperäisen kahden mutterin kiristyssysteemin itsepidättyvällä mutterilla. Näin sopivan pyörintävälyksen säätäminen on helppoa ja nopeaa.

Avainkehdon lukitsin oli sen verran elämää nähnyt, että tein automaattiteräksestä kokonaan uudet osat ja uusin myös sen säätämiseen käytetyn pienen pidätinruuvin. Paljon parempi kuin vanha runneltu, josta ruuvi oli miltei entinen ja tuo päätypala kulunut uralle.

Luistin palautusjousen uusiminen olikin sitten isomman mietinnän takana, sillä ei ollut sopivaa jousiterästä tarjolla josta olisi uuden kiekuran vääntänyt, joten tarvitsi keksiä uusi patenttiratkaisu. Lopulta päädyin tekemään pienestä tangonpätkästä kiinnikkeen ja porasin luistiin toisen kiinnitysreiän ja pingotin näiden väliin kaksi helposti vaihdettavaa jousta. Eivät ole minkään tiellä ja voimaa riittää hyvin. Kuvassa näkyy myös suojapleksin kiinnitys klikkerin ruuvin alle.

Terän kiinnitys hoidettiin tällä kertaa kunnolla, eli yksi normaali aluslevy, yksi jousialuslevy ja messinkinen mutteri. Käytännössä kiristämiseen riittää, että jousialuslevy painuu kasaan, jolloin jousivoima pitää mutterin lukittuna. Messinkinen mutteri takaa, ettei akselin kierre hajoa ylikiristämisestä tai kulumisesta ja on helposti vaihdettavissa oleva mutteri.

Loppuun vielä meistasin nimikirjaimeni ja vuosiluvun avainkelkan sivukylkeen, että jos jollekin tämä viritelmä tulee joskus vastaan, niin tietää ketä syyttää näistä patenteista :)

Tässä vielä kuva korjatusta, huolletusta ja rasvotusta koneesta kokoonpantuna. Lopputulos toimiva ja kestänee jälleen vuosia. Kaikki alkuperäiset mutterit ja pultit tuli uusittua niiden huonon kunnon takia ja pari hyväkuntoistakin ihan vain siksi, ettei jää omaa mieltäni kaivelemaan.

Testileikkuut otin ja säädin koneen kohdilleen tuossa kuvassa näkyvällä tulkilla Classicin aihioiden kanssa. Hyvin kukkuu :)

Purkamisen ja pesun jälkeen kävin kaikki osat työntömitan kanssa läpi ja sketsasin vihkooni mitat ja sinnepäin olevat kuvat. Näistä kuvista olen piirtänyt valmistamista varten MasterCAM ohjelmistolla kuvia mittojen tarkistusta varten ja tehnyt osia koulussa. Ainuttakaan työstörataa ei ole tehty MasterCAM:n avulla, vaan radat on ohjelmoitu suoraan Heidenhain ohjauksen paneelista :)

Tällä hetkellä kaikki isoimmat osat on tehty, pieniä juttuja vielä uupuu ja viimeistely, kasaus ja testaus. Tähän asti tehdyt osat toimivat hyvin yhteen (korkeussäätö, luisti, kelkka ja avainkehdot) ja vieressä kuva muutamista, loput on koululla. Ei ole tosin varmaa ehdinkö tekemään loppuja osia valmiiksi tämän kevään aikana enää, sillä koulua on vain viikko ja sitten alkaa kahden kuukauden työharjoittelu ja sitten kesäloma. Noh, viimeistään syksyllä saan loputkin osat tehtyä :)

Abloy Sento - mitä uutta?

2010-03-06T20:00:00.000+02:00

Edellisessä artikkelissani pohdin jo etukäteen uuden Abloyn Senton ominaisuuksia ja rakennetta ja epäilyni saivat vahvistuksen purettueni yhden Senton. Sain erään henkilön avustuksella hankittua CY001Z avainpesän kolmen avaimen ja avainkortin kera (hintaa tuli 120 €, mutta esimerkiksi Lukkokauppa.com myy pakettia hintaan 101 €) ja tein välittömästi ko. lukon anatomian tutuksi purkamalla sen osiin. Vertailun vuoksi purin samaan aikaan valokuvia varten vastaavaa Abloy Exec avainpesää, jotta erot näkyisi selvemmin ja vertailu helpottuisi.

Kuvassa oikealla näkyy kaikki tarvittava, eli kolme avainta värinastoineen, messinkinen avainpesä sekä avainkortti. Mukana tuli myös ohjeet avainten rekisteröimiseksi Abloyn sivuilla. Tämä rekisteröinti mahdollistaa lisäavaimien tai uuden avainkortin tilaamisen kätevästi. Tämäkin lukko on rekisteröity, mutta siitä ei ole sinällään hyötyä kellekään koska tätä ei tulla asentamaan mihinkään.

Avainkortti on mukava ja Exec lukoistakin tuttu ns. luottokorttimalli ja sitä tarvitaan lisäavainten tilaamiseen yhdessä henkilöllisyystodistuksen kera. Lukon omistaja kirjoittaa kortin taakse omat tietonsa ja halutun määrän lisäavaimia tarvittaessa. Kun kortti tulee täyteen avaintilauksista, saa uuden kortin. Samalla päivittyy kortin etupuolella oikeassa yläkulmassa oleva yksittäinen numero/luku, joka kertoo kuinka monta kyseisiä avaimia on tehty. Kortin taustapuolen kirjoitusosio kyllä saa negatiivista arviota, sillä se ei ole riittävän karhea jotta kuulakärkikynä toimisi moitteetta korttiin kirjoittaessa.

Avainkortissa oleva peitekoodi Z300912443 on poikkeuksellinen aiempiin Abloyn lukkoihin verrattuna. Se ensinnäkin alkaa kirjaimella Z (Sento) ja siinä on ainoastaan yhdeksän numeroa. Tämä peite ei täsmää Classic/Profile/Exec taulukkoon lainkaan, eikä myöskään millään tapaa Disklock/Disklock Pro/Protec taulukkoonkaan. Abloy on siis tätä lukkoa varten kehitellyt uuden peitteen. Haastan kaikki blogin lukijat lähettämään sähköpostilla kuvan Sento avaimesta ohuelta sivultaan ja avaimeen kuuluvan peitekoodin sähköpostiini einstein@mbnet.fi.

Avainten mukana toimitettiin kolme värinastaa, jotka voi laittaa avaimiin tunnisteiksi. Avaimissa itsessään on vastakkaisella puolella teksti, josta selviää avainkortistakin löytyvä tunniste (?) AACLR sekä numero, joka ilmaisee avaimen järjestysnumeroa. Avainten varteen ennen leikkauksia on meistattu "R2A", joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa avainprofiilia (tästä lisää myöhemmin).

Avainten ulkomuoto vastaa Disklockista ja Disklock Pro lukoista tuttua mallia, eli poikkileikkaukseltaan pyöreä, josta vastakkaiset puolet on kavennettu. Avainmateriaali on jälleen kerran hyväksi havaittua uushopeaa ja avaimen aihio on mitä ilmeisimmin vedettyä profiilitankoa. Artikkelin otsakekuvassa näkyy mittoineen yksi purettu avain josta selviää miten muovipää on kiinni avaimen varressa. Oletettavasti Exec avaimissa on vastaava kiinnitys.

Senton avaimessa on Execin tapaan kuusi erilaista jyrsintää (0-5) ja jako on 1.5 mm, kun Exec avaimissa jako on 1.6 mm. Avain on symmetrinen kuten Exec ja tämä lisää avaimen käyttömukavuutta. Exec avaimeen verrattaessa voi huomata, että kierronrajoittimen toimintaan liittyvä pieni kolo avaimen kyljessä on peilikuvana. Lisäksi suurin ero on lähellä avaimen kärkeä: Aivan ensimmäisenä jyrsintänä kärkiprofiiliurien kohdalta löytyy ykkösen jyrsintä. Tämä ei liity avaimen jyrsintäkoodiin, vaan on Sentolle ominainen piirre ja selviää, kun käyn myöhemmin Senton osia tarkemmin läpi. Abloy sai Sentolle patentin Suomessa, mutta saamieni tietojen mukaan Senton kansainvälinen patentti floppasi, koska toiminnallisesti vastaavia toteutuksia on jo olemassa (esimerkiksi ABUS).Aika näyttää saako Abloy Sentolle lainkaan kansainvälistä patenttia, vai onko Senton avaimet ja osat suojattu vain Suomessa.

Heti alkuun näytän kuvan Sentosta ja Execistä purettuina osiin, jotta vertailu on helppoa. Kuvasta puuttuu Execin avainkortti, Execin päällimmäinen välilevy ja Execin pieni jousi. Kuvaan on merkitty kaikkien osien paksuuksia mitattuna työntömitalla ja/tai mikrometrillä, jotta olennaiset erot tulisi esille.

Huomaa että kuva on kooltaan 3.0 Mt suuren resoluutionsa takia.

Tässä näkyy Senton (vasemmalla) ja Execin sylinterit täytteineen sellaisena kuin ne ovat rungostaan poistettuna. Oikeastaan ainoa merkittävä ero on pohjimmainen ns. avaimen kärkiprofiilihaitta, jonka kierronrajoitinnasta on Sentossa reilusti leveämpi ja sen yläpuolella oleva erikoishaitta, jonka vastaava nasta on koodihaittoja kapeampi.

Erikoista Senton porasuojassa on että sen profiilihaitat alkavat vasta puolivälistä alaspäin aksiaalisuunnassa. Syynä voi olla avaimen helpompi ohjautuvuus avainreikään. Kääntöpuolelle on stanssattu haitan tunnus 2. Näin ollen avaimeen stanssattu "R2A" viittaisi todellakin avainprofiiliin ja sen keskimmäinen merkki kertoo porasuojan/profiilihaitan mallin.

Tietoa R:n ja A:n merkityksestä ei toistaiseksi ole, mutta uskoisin että toinen niistä viittaa avaimen kärjen profiiliin ja toinen avaimen pituuteen, ts. missä kohtaa avainta on ne pienet kolot, joihin kierrorajoittimen puolikuut uppoavat.

Jälleen yhtenä muutoksena Execiin nähden on haittatangon leveys. Execin tangon leveys on 1.75 mm, kun taas Sentoon on tehty 1.20 mm leveä tanko. Mitään rakenneteknistä merkitystä tällä ei pitäisi olla, mutta on saatu aikaan se ettei Execin haittatanko toimi Sentossa lainkaan. Viereisessä kuvassa nähdään vertailuna Senton ja Execin haittatankojen urat sylintereissä ja silminnähtävästikin Sentossa ko. ura on kapeampi.

Heti porasuojan alla on molemmissa lukoissa kierronrajoitinjärjestelmä. Näiden tehtävänä on varmistaa, että avainta voidaan kääntää vasta kun se on työnnetty loppuun asti ja näin varmistetaan ettei lukkoa saisi rikottua avaimella ennenaikaisesti. Kierronrajoittimen tehtävänä on myös palauttaa haitat alkuasentoonsa kun lukko suljetaan, sillä sekä Execissä että Sentossa avain ei pysty tätä tekemään. Senton kierronrajoittimessa ei ole lainkaan profiilihaittaa, koska Senton porasuojassa on, kun taasen Execillä asiat ovat juuri päinvastoin. Ja päinvastoin on myös Execin ja Senton kierronrajoittimien kehätkin, kuten kuvasta näkyy.

Tästä kuvasta nähdään hyvin kuinka kierronrajoitinjärjestelmä tarjoaa avaimelle lisää leveyttä ja näin mahdollistaa, että haittakiekot palautuvat alkuasentoonsa lukkoa suljettaessa. Pelkkä avain ei pysty haittoja kääntämään takaisin, koska haitoissa on ylimääräinen leikkaus ko. kohdalla.

Vasemmalla Senton koodihaitta, oikealla Execin vastaava. Kuten kuvasta on nähtävissä, on avainkanava reilusti suurempi kuin itse avain. Avain koskettaa avattaessa oikealla yläkulmassa ja vasemmalla alakulmassa olevaan pystysuoraan osaan. Suljettaessa kierronajoittimen osanen kääntää haittaa oikealla ja vasemmalla olevista vaakasuorista lyhyistä kohdista.

Vertailuna Sento ja Exec käännettyinä avaimillaan loppuun asti. Huomattavaa on molemmissa se, että kierronrajoittimen päällimmäinen haitta (kuvassa) ei ota sylinteriin kiinni tuosta nastastaan. Tämän tarkoitus on tarjota suojaa yksinkertaista 2-in-1 tyyppistä tiirikkaa vastaan, sillä jos tästä ensimmäisestä haitasta kääntää, kierronrajoitin pyörähtää pykälän liikaa ja estää haittatangon avautumisliikkeen.

Senton kaksi viimeistä haittaa on erilaiset verrattuna Execiin. Toiseksi viimeinen haitta (vasemmalla) kontrolloi avaimen kärkiprofiilia ja toiseksi viimeinen on osa AWS:ää, eli sen tarkoitus on vähentää muiden haittojen sekä avaimen kulumista. Kuten nähdään, on tämän viimeisen haitan pysäytysnasta normaaliin nähden kaksinkertainen leveydeltään. Erikoista onkin, että tätä haittaa varten avaimen kärjessä tulee olla ykkösen jyrsintä, jolloin avain pyörähtää ensin yhden jyrsinnän verran ja vasta sitten ottaa kiinni tähän haittaan. Tällä kompensoidaan tuplaleveän pysäytysnastan aiheuttama muutos.

Vasemmassa kuvassa avain on siinä asennossa, kuin se olisi lukkoon työnnettäessä. Avaimen vasemmala puolella näkyy pieni välys haittaan nähden, tämä on avaimen kärjessä oleva ykkösjyrsintä.

Oikealla avainta on käännetty 18 astetta, eli yhden jyrsinnän verran. Tässä kohtaa avain ottaa haittaan kiinni ja rupeaa kääntämään sitä mukanaan.

Koko AWS:n idea on siirtää lukon avausvoiman rasitukset pois koodihaitoilta tälle viimeiselle erikoishaitalle. Vastaavanlainen viritelmä on ABUS merkkisissä kiekkohaittalukoissa ollut jo pitkään, tosin sen tarkoituksena on ollut toimia tiirikointia haittaavana keinona.

Siispä - mitä uutta?

Osien mittoja on muuteltu siten, että Execin ja Senton osat eivät käy toistensa kanssa ristiin, pakottaen lukkoliikkeet hankkimaan uudet setit. Vanhoja ideoita kierrätetty Execistä. Ainoa "uusi" asia oli tämä AWS, jonka väitettyä hyötyä ei ole näytetty toteen tiettävästi missään. "Uusi" siksi, että maailmalla on vastaavia systeemejä ollut jo pitkään. Ehkäpä juuri siksi Abloyn kansainvälinen patenttihakemus Sentolle ei mennytkään heittämällä läpi. Aika näyttää saavatko tätä mitenkään patentoitua kansainvälisesti.

Nimittäin mikäli patentti ei mene läpi, on tämä avainjärjestelmä suojattu ainoastaan tässä maassa kun taas muualla maailmassa avaimia saa kuka tahansa valmistaa ja myydä. Mikäli lukijoilla on tästä koko ruljanssista tarkempaa tietoa tai olen puhunut puutaheinää, niin sopii korjata.

Abloy Sento

2009-09-09T11:34:00.008+02:00

Abloy on julkaissut 04.09.2009 mediatiedotteen uudesta lukitusjärjestelmästään nimeltä Sento. Kuvista (viereisen kuvan lähde Abloy Oy:n nettisivut) ja esitteistä päätellen kyseessä on jatkaja Execille, sillä avain on ulkomuodoltaan lähes identtinen ja ainoa ero näyttäisi olevan erilainen profiili. Uutuutena kerrotaan myös lukon sisältävän AWS:n (Anti-Wear-System), jonka tarkoitus on ilmeisesti pienentää avainten kulumista, mutta tarkempaa tietoa asiasta ei itselläni toistaiseksi ole.

En ole vielä saanut uutta lukkoa tutkittavaksi mistään, mutta jahka saan niin lukko tullaan purkamaan osiin ja tutkimaan mitä se on syönyt. Erityisesti kiinnostaa tuo AWS sekä mahdolliset muut uudet yksityiskohdat, mutta epäilen ettei niitä paljoa ole. Abloy valtuutetuissa lukkoliikkeissä voisi lukkoon ilmeisesti tutustua, mutta epäilen että suostuvat sitä purkamaan siinä tiskillä.

Villi veikkaukseni on, että tämä on vain pikainen ns. patenttiuudistus, jolla saadaan uusi patentoitu avain markkinoille. Execin patentti on kohta umpeutumassa ja Kaba on kilpailijana toitottanut pExtra ja experT malliensa patentoitua ja täten "suojattua" avaintaan. Avaimen patentti tarkoittaa siis sitä, että valmistaja voi sanella ehdot sille, että kuka avainaihioita voi valmistaa ja myydä sekä leikata ja myydä avaimia laillisesti. Teknisestihän tuo patentti ei estä avainten kopiointia laillisesti omaan käyttöön tai laittomasti muiden käyttöön, se on lähinnä hankaloittamassa avainten helppoa saamista ja toimii hyvänä markkinointikikkana.

Jos jollakulla lukijalla on Abloy Sento avaimen kera ja voisi lainata sitä minulle purkamista, tutkimista ja valokuvausta varten, on hyvä ja ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen einstein@mbnet.fi. Kiitos!

Tiirikoimalla autoon

2009-05-09T23:12:00.005+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta, jossa siirtokehoituksen saaneisiin autoihin on tunkeuduttu tiirikoimalla. Tarkoituksena on ollut vapauttaa auton vaihde ja/tai seisontajarru, jotta poishinaus onnistuisi helposti. Laki ajoneuvojen siirtämisestä ei määrittele sallittuja toimintatapoja, mutta se ei tarkoita että ajoneuvon lukon tiirikointi olisi sallittujen tekojen listalla.

Tiirikoiden käyttö ajoneuvon avaamiseen voisi täyttää lievän luvattoman käytön tunnusmerkit (Rikoslaki, 28. luku, 9§), sillä siinä käytetään luvatta toisen omaisuutta (auton lukkoa ja hallintalaitteita) ja teko on vähäinen sekä haitoiltaan pieni tai merkityksetön. Mikäli kyseessä on majoitustiloin varusteltu ("muu asumiseen tarkoitettu tila") ajoneuvo (rekka/vastaava tai matkailuauto), on kyseessä myös kotirauhan rikkominen (Rikoslaki, 24. luku, 1§).

Tiirikointitapauksissa on selvästi haettu taloudellista etua, sillä hinauspalvelut saavat rahaa siirtotöistä ja tiirikoimalla ajoneuvo ja tunkeutumalla sisään hallintalaitteiden käyttöä varten pyritään oikomaan omissa töissä. Ajoneuvon siirtämiseksi kun ei tarvitse seisontajarrun poiskytkentää tai vaihteen vapauttamista: auto voidaan nostaa lavalle suoraan tai käyttää rullapareja jokaisen renkaan alla.

Kyse on siis hinauspalvelun omasta laiskuudesta ja pahimmillaan tämä johtaa vaihdelaatikon hajoamiseen, seisontajarrun hajoamiseen tai vaihtoehtoisesti rikottuihin lukkoihin, ikkunatiivisteisiin, ikkunoihin ja sivuturvatyynyihin. Jopa ammattilainen voi vahingossa rikkoa ikkunan pielestä käytettävällä tiirikalla sivuturvatyynyn toiminnan vauroittamalla sähköjohtoja tai vaihtoehtoisesti repiä lukituksen linkkitangot sijoiltaan. Lisäksi lukkoon jää joka kerta jäljet tiirikoinnista ja ne eivät ole kaunista katseltavaa, mikäli ei asiaansa osaa.

Helsingin Sanomien uutisoinnin yhteydessä olevissa kommenteissa on vastuuta yritetty siirtää laittomasti pysäköityjen autojen kuljettajille/omistajille, mutta tässä ei ole mitään logiikkaa. Laki ei salli autojen tiirikointia siirron toteuttamiseksi, joten lainvastaisesta toiminnasta vastaa teon tehnyt, eli tiirikoija. Myös muut autolle aiheutetut vahingot kuuluvat vahingon aiheuttajan korvattaviksi, sillä kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa.

Muutamaa päivää myöhemmin Helsingin sanomat uutisoi, että Helsingin kaupunki ei ole antanut minkäänlaista lupaa autojen tiirikointiin, joten virheen on tehnyt kaupungin käyttämä hinauspalvelu. Olisiko Helsingin kaupungin siis mietittävä jatkossa sitä, että haluavatko tukea laitonta toimintaa, joka johtaa materiaalivahinkoihin liki poikkeuksetta? Käyttäisitkö itse palveluita, joissa työn suorituksessa hieman oiotaan toteutuksessa ajan ja työmäärän säästämiseksi?

Easy Entrie

2009-03-10T22:00:00.000+02:00

LockCon 2008 tapahtumassa sain ensimmäisen kosketukseni tähän oikein mukavaan ja kätevään koneeseen, josta löysin ensimmäisen kerran tietoa vuosi tai kaksi sitten. Kyseessä on Easy Entrie niminen pieni pinkki laatikko, joka tekee unelmista totta...tai ainakin messingistä avainaihioita. Laite ensin mittaa jo olemassaolevan avaimen tyvestä avainprofiilin tai ottaa tietokoneelta vastaan avainprofiilitiedoston, jonka mukaan terää sitten liikutellaan messinkiaihion ympärillä.

Aihioina käytetään eri vahvuisia messinkipaloja, joista pari esimerkkiä vasemmalla. Niiden tyveen on meistattu numero, joka kertoo aihion paksuuden ja kone ilmoittaa tarvittavan aihiopaksuuden mittausten jälkeen. Easy Entrien käyttämät aihiot kulkevat nimellä "Rohlex", mutta nimen alkuperästä itselläni ei ole tietoa. Ne on helppo tunnistaa jo tuosta hymynaamastaan, mutta uudemmissa aihioissa on johonkin hukattu tuo suu, todennäköisesti kustannusten laskemiseksi. Aihiot ovat normaaleihin avaimiin nähden ylimittaisia, joten profiilin leikkaamisen jälkeen aihion päästä täytyy katkaista pätkä ja siistiä pää.

Valitettavasti kuvistani uupuu kuva avaimesta mittauksessa, mutta selitetäänpä sanoin sama asia. Oikealla on ylhäältä päin kuvattu mittauspidike, johon olemassaoleva avain kiinnitetään. Tuo V:n mallinen pidike painaa avaimen kiinni jonkin avaimen uran kohdalta ja näin varmistaa, että avain on pystysuorassa mittauksen aikana. Sen vieressä oikealla näkyy pieni metallitappi, joka voidaan painaa oikealla näkyvästä jousipalautteisesta napista avaimeen kiinni. Tätä käytetään siten, että tappi työnnetään avaimeen kiinni ja avaimen korkeus säädetään sellaiseen asentoon, että avaimen tyvessä oleva olkapää lepää tämän tapin päällä. Avain kiristetään paikoilleen ja tappi poistetaan sen alta.

Tässä kuvassa näkyy koneen sisältä pilkottava pieni mittauspää, jossa on hyvin ohuesta pellistä olevat kaksi sakaraa. Kone ensin tarkistaa itsensä kuvassa heikosti näkyvään pieneen noin 1.50 mm paksuun tolppaan ottamalla 5-10 lukemaa molemmilta puolilta. Näin kone havaitsee, jos sen mittauskytkimissä on häiriötä, sillä mittaustulosten pitäisi olla samat yhdellä puolella tolppaa hyvin pienin variaatioin. Mittausvarsi pääsee kääntymään kuvasta katsoen sivusuunnassa hieman, kunnes se aktivoi jomman kumman puoleisen mikrokytkimen, jolloin kone rekisteröi syvyyden. Tämän jälkeen kone siirtää mittauspäätä seuraavaa mittauskohtaa varten aavistuksen ja liikuttaa avainta kohti mittauspäätä kunnes saa signaalin mikrokytkimeltä. Näin jatkaen kone käy avaimen pinnan läpi ja tekee samat mittaukset myös toiselta puolen avainta.

Avain mitataan tyvestä sen takia, että siinä on koko avaimen leikkuuprofiili vielä tallella ja siksi se on hyvä paikka suorittaa mittaus. Avaimen terän kohdalta on leikattu metallia pois, joten siltä kohdalta mitattuna saisi vajaan profiilin. Kone ei unohda mitattua avainta, ellei konetta sammuteta tai suoriteta uutta mittausta. Koneesta voi siirtää mitatun profiilin koneelle, jossa sitä voi sopivalla ohjelmalla myös jälkieditoida sen parantamiseksi tai varioimiseksi. Koneelta voi myös ladata koneen muistiin leikattavan avainprofiilin. Kun mittausdata on koneen muistissa, kone pyytää mittauksen perusteella sopivan paksuista aihiota asennettavaksi pidikkeeseen.

Rohlexin kiinnittämiseksi leikkurin suojaluukku avataan, puhdistetaan pehmeällä harjalla ylä- ja alapidikkeet ja asetetaan Rohlexin pohja vasemmalle ja kiinnitysreiät vastaavien tappien kohdalle. Tämän jälkeen ylä- ja alapidikkeet ruuvataan kiinni napakasti, muttei liian tiukalle ja suljetaan kansi. Jos kansi ei ole kiinni, kone ei suostu käynnistymään. Kone on nyt valmis leikkaamaan.

Leikkuuterä on 20x0.3x5 kooltaan, eli nimellishalkaisija on 20 mm, paksuus 0.3 mm ja keskireiän halkaisija 5 mm. Materiaali on pikaterästä. Kierrosnopeus on hyvin suuri, tuhannesta muutamaan tuhanteen. Terä leikkaa sekä ylös- että alaspäin mennessä, jotta leikkuuaika olisi lyhyempi, eli myötä- ja vastajyrsintänä. Koska terä on hyvin ohut eikä leikkaa kuin kehällään, kone leikkaa ensin kaikki leikattavat kohdat aihiosta ensimmäiseen syvyyteen asti. Tämän jälkeen leikataan seuraava syvyys ja niin edelleen. Tämän ansiosta terä ei hankaa liki lainkaan leikkauskohdan reunoihin eikä näin ollen haukkaa tai leikkaa kiinni.

Koneen osat liikkuvat THK:n valmistamilla pienillä tarkkuusjohteilla tukevan ja kevyesti liikkuvan rakenteen aikaan saamiseksi. Näitä on kaksi per liikesuunta, jotta riitävä tuenta saataisiin aikaan. Kaksi ohjaa teräpäätä ulos-sisään suunnassa, kaksi ohjaa syvyyssyöttöä ja kaksi ohjaa aihion ylös-alas liikettä. Mittauspää ja terä ovat kytkettynä samalle akselille, eli ne liikkuvat yhtä aikaa sisään ja ulos. Samoin avainpidike ja aihio liikkuvat samalla akselilla kohti terää/mittapäätä. Ainoastaan aihiopidike liikkuu ylös-alas suunnassa leikkausta varten.

Liikkeet saadaan aikaan NEMA23 kokoluokan pienillä askelmoottoreilla, joita on koneessa kolme. Yksi näistä ohjaa terän/mittapään asentoa, yksi syvyyssyöttöä ja yksi aihiopidikettä ylös-alas suunnassa. Koska aihion ylös-alas liikkeellä ei ole tarkkuusvaatimuksia, on se suoraan hihnavedolla moottorin akselilta ja rajoina toimivat kaksi mikrokytkintä, yksi alhaalla ja yksi ylhäällä. Kone ajaa tätä kelkkaa aina rajaan asti, irroittaa aihion terästä, liikuttaa terää, syöttää aihion terään ja sitten siirtää aihiokelkan toiseen rajaan asti ja homma toistuu. Muut moottorit ovat todennäköisimmin pienennysvälityksellä kytketty kelkkoihin, jotta saataisiin resoluutiota siirtoihin, mutta en voinut asiaa varmistaa koneen kuoria avaamalla, koska kyseessä ei ollut oma kone ja koneelle oli jatkuvasti käyttöä.

Koneen terä kestää keskimäärin 50 avainta, jonka jälkeen se on suositeltavaa vaihtaa ja kone tästä muistuttaakin ja pitää jatkuvasti kirjaa leikattujen avainten määrästä per terä. Terän mukana tulee 2 mm paksu aihio, jota käytetään terän halkaisijan mittaamiseen. Terä vaihdetaan, kiinnitetään tuo aihio ja annetaan koneen tehdä leikkausoperaatio. Tämän jälkeen kone pyytää mittaamaan aihion paksuuden työntömitalla ja antaa vaihtoehtoja sen paksuudelle. Näin kone voi laskea terän oikean halkaisijan itse ja kalibroi siirtonsa sen mukaisiksi.

Laitteen rakenne on noin 10 millin vahvuista alumiinia ja ohuet alumiinikuoret, jotta laite olisi kevyt. Laite sopii käytettäväksi vaikka autossa, sillä se syö 12V:n tasavirtaa ja on hyvin pieniääninen. Negatiivista laitteessa on sen hinta: Pelkkä kone 1300 euroa (ALV 0%) ja koneen ohjausmoduli 5190 euroa (ALV 0%). Toinen lievästi negatiivinen asia on se, ettei se kykene leikkaamaan avaimiin uria, jotka ovat kulmassa, esimerkiksi Kaba pExtra avaimet. Näin ollen noin kourallinen erilaisia avainprofiileja jää leikkaamatta. Lisäksi toistaiseksi kone ei kykene leikkaamaan yli 2.7 mm vahvoja avaimia, kuten Abloy avaimia, mutta asia korjautuisi kirjoittamalla ohjelmakoodia hieman uusiksi.

Eli jos kaipaat tällaista konetta, vaihtoehtoina on kaivaa kuvetta kuin lottovoiton olisi saanut tai vaihtoehtoisesti rakentaa oma alusta asti tai teettättää osat konepajalla ja kirjoittaa oma ohjauskoodi laitteelle. Ei mikään mahdoton urakka, mutta vaatii rahaa ja pitkää pinnaa.

Avainsäilö

2009-02-18T17:51:00.000+02:00

Sain tutkittavaksi GE Securityn Supra Lockbox nimisen avainsäilön. Kyseessä on pieni metallilaatikko, joka pultataan tukevasti esimerkiksi vajan seinään tai muualle "piiloon". Sen sisälle laitetaan talon, auton, veneen tai vastaavan avaimet ja valitaan haluttu kombinaatio, jolla laatikko aukeaa. Näin ei tarvitse esimerkiksi avaimia käydä luovuttamassa henkilökohtaisesti, riittää kun kertoo laatikon sijainnin ja siihen käyvän kombinaation.

Avainsäilön mukana tuli ohjeet sen käyttämiseksi ja asentamiseksi paikoilleen. Asennus tapahtuu avaamalla kansi ja sisäpuolelta ruuvaamalla mahdollisimman isot pultit tukevaan seinärakenteeseen tai vastaavaan. Näin laatikkoa ei saa irti ilman huomattavaa tuhoamista. Laatikon kuminen vesisuoja vain aiheuttaa pienen ongelman tämän kiinnityksen suhteen, koska kyseinen kumisuoja ylettyy myös avainsäilön taakse. Tällöin seinän ja avainsäilön väliin jää pienet palat kumia, joka myöskin tarkoittaa pientä rakoa, johon olisi mahdollista tunkea kiilaa tai vastaavaa avainsäilön irroittamiseksi. Ruuvit siis pitää tempaista hyvin lujalle tai vaihtoehtoisesti tehdä pieni syvennys avainsäilöä varten.

Vesisuoja on tehty paksusta mustasta kumista, joka taipuu mukavasti ja ympäröi avainsuojan hyvin. Tämän voi jättää asennuksessa pois, jos avainsäilö asennetaan esimerkiksi sisätiloihin tai muualle suojaan vedeltä ja lialta. Taustapuolen kuvasta näkyy, että lukossa on ns. tuplaseinät, eli vaikka ulkoapäin rikkoisi seinämän, on vasta puolivälissä urakkaa. Tämä tarjoaa pientä lisäsuojaa ja koska ulkoseinämät ovat hieman kaltevat, on pinnasta hankalampi saada otetta vääntämistä varten.

Usein näistä laatikoista sanotaan, että kestävät kampeamista ja vastaavia murtokeinoja paremmin kuin ovi, johon sen sisällä olevat avaimet sopisi. Tästä kielii myös tuotteen laatu, sillä se on painevalettua metallia ja painoa härkäiset puolitoista kiloa.

Avainsäilö toimitetaan "tyhjällä" kombinaatiolla, eli luukku aukeaa vain vetämällä avausvivusta alaspäin, jolloin salpa vetäytyy luukun sisään ja luukku kääntyy alareunan kumisaranansa varaan roikkumaan. Kuvassa näkyy myös kombinaation tyhjennyspainike, eli jos tekee näppäilyvirheen kombinaatiota syötettäessä. Kaikki numeronappulat ovat muovia ja niillä on kaksi eri asentoa: painettu ja ei painettu.

Luukun sisäpinnalla on pieni valkoinen muoviläpyskä, joka peittää kombinaation määrääviä muovinappuloita. Tämä kortti toimii samalla asetustyökaluna sen päässä olevan pienen ulokkeen ansiosta. Muovisen nuolinappuloiden asento määrää, että kuuluuko kyseinen numero kombinaatioon vai ei. Oikealle osoittaessaan numero kuuluu kombinaatioon ja vasemmalle osoittaessaan ei. Alla kuvasarja yhden numeron vaihtamisesta.

Kun tuon luukun sisäpinnassa olevan suojakuoren ruuvaa pois, paljastuu sisältä iso kasa jousin varustettuja osia. Jokainen lukitseva komponentti on muovia lukuunottamatta salpaan kiinnitettyä reikälevyä. Pahimmillaan avainsäilön saa siis auki pienellä taskumallisella kaasusytyttimellä, jossa on sellainen sininen suora liekki. Tällä riittää että jokaisen napin kohdalta hetken korventaa, jolloin muoviset osat sulavat/palavat ja avausvivusta voi tämän jälkeen vetää luukun auki.

Todennäköisyyksien mukaan noin puolet nappuloista on väärässä asennossa, joten keskimäärin ainoastaan viisi muovista pikkupalaa pitää luukkua lukittuna. Valitettavasti en voinut testata tällä avainsäilöllä, mutta nuo mahdolliset viisi nappulaa eivät välttämättä kestä, jos avausvipuun lyödään vasaralla, jolloin tuo reikälevy käytännössä leikkaa nappuloista läpi, avaten lukituksen.

Kuvassa yksi näistä lukituselementeistä. Osassa on kaksi lovea vastakkaisilla puolilla ja eri korkeuksilla. Kun kombinaatio syötetään, kaikkien lovien tulee osoittaa salvan suuntaan ja olla samalla korkeudella. Kyljessä oleva pieni kolmion mallinen uloke lukitsee nappulan painettuun asentoon pienen levyn taakse. Tuo levy on kytketty tyhjennyspainikkeeseen, jota vetämällä kaikki nappulat pomppaavat takaisin ylös.

Tämän lukon mekanismia ei voinut manipuloida painamalla avauspainiketta voimakkaasti auki suuntaan ja samalla kokeilla, että mitkä koodinappulat ottavat kiinni ja mtkä eivät. Tämä johtuu siitä, että kun avausvipua vetää, se samalla eristää muoviset sisäosat noista ulkopuolelle näkyvistä nappuloista. Hyvin kekseliästä, mutta...

Erilaisia kombinaatioita on olemassa vain 1024 kappaletta. Tämä johtuu siitä, että joka nappulalla on kaksi asentoa (painettu, ei painettu) ja nappuloita on kymmenen, joten 2^10 on oikea vastaus. Kombinaation numeroiden syöttöjärjestyksellä ei ole mitään merkitystä, eli jos kombinaatio olisi 123, luukku aukeaisi myös kombinaatioilla 132, 213, 231, 312 ja 321. Keskimäärin yhden kombinaation kokeilemiseen menee aikaa noin 5-10 sekuntia, jos paperilta lunttaa numeroita, joten kaikki kombinaatiot olisi käyty läpi parissa tunnissa. Oikeasti aika on huomattavasti lyhyempi, sillä avauspainiketta voi kokeilla jokaisen numeron jälkeen ja painaa sitten kombinaatioon yhden numeron lisää ja taas kokeilla. Näin saa monia kombinaatioita kokeiltua ennen tyhjennystä ja seuraavaa rimpsua.

Toinen ongelma on kombinaatioiden määrään per kombinaatioiden pituus ja käyttöohjeisiin liittyvä. Käyttöohjeissa kerrotaan, että on suositeltavaa käyttää 4-7 numeroa sisältävää kombinaatiota. Tämä kaventaa mahdollisia erilaisia avauskombinaatioita 1024:stä 792:een, eli jäljelle jää vain hieman yli 77%:ia.

Kombinaatioiden määrä per sen pituus on myös hyvin vaihteleva ja siksi ohjeissa suositellaan 4-7 numeroista kombinaatioita. Alla luettelo, jossa järjestysnumero kertoo kombinaatiossa olevien numeroiden määrän. Listasta uupuu ns. nollakombinaatio, eli missä mitään nappeja ei tarvitse painaa.

Eli käymällä kaikki viisinumeroiset kombinaatiot läpi ja kokeilemalla samassa rytäkässä lyhyemmät kombinaatiot myös, on käytännössä käynyt puolet koko kombinaatioavaruudesta läpi. Lisäksi jos ajattelee, että ihmiset usein valitsevat sellaisia kombinaatioita, jotka ovat tuttuja, esimerkiksi syntymävuosia, päivämääriä tai nuumerosarjoja, jotka näppäimistöllä muodostavat jonkin kuvion, on mahdollista luoda listaus kombinaatioista, jolla lukko aukeaa hyvin suurella todennäköisyydellä.

Vakuutusyhtiön politiikasta näiden avainsäilöjen suhteen en osaa sanoa mitään varmaa, mutta uskoisin että eivät hirveästi tykkää jos avaimet ovat näinkin helposti olleet saatavilla. Lisäksi korvaukset saatetaan evätä, mikäli avainsäilö edelleen on paikoillaan ja avaimet sen sisällä, mutta kesämökki tyhjänä, koska murtojälkiä ei löydy.

Poliisi TV 15.01.2009

2009-01-21T17:42:00.004+02:00

Poliisi TV esitti 15.01.2009 jakson, jossa käsiteltiin netistä löytyviä "murto-ohjeita". Käytännössä jaksossa puitiin sitä, kuinka netin videopalveluista kuten YouTubesta löytyy videoita lukkojen aukaisusta, esimerkiksi viime aikoina Ruotsissa hälyä nostattanut tapaus ASSA 2000 EVO.

ASSA 2000 EVO on Ruotsissa hyvin yleisesti käytetty ja turvalliseksi mainostettu, mutta video todistaa toista sen tarjoamasta turvallisuudesta. Tosin tämänkin uutisoinnissa on se perustavaa laatua oleva virhe, että itse avainpesää ei tiirikoitu mitenkään, vaan lukkorunko ohitettiin ohuella työkalulla, joka tungettiin oven ja karmin välistä lukkorungon sisään, joka laukaisi teljen sisään. Itse ongelma siis korjautuu täysin pelkän lukkorungon suojaamisella murtosuojaraudalla, eikä itse avainpesässä välttämättä ole mitään sen kummempaa haavoittuvuutta.

Jaksossa näytettiin myös kokonaisuudessaan Tiirikointi.net käyttäjän Jucen tekemä videoanimaatio Abloy Classic lukon toiminnasta. Lähetin Poliisi TV:lle kyselyn, että oliko heillä videon tekijältä lupa esittää ko. videota lähetyksessään. Juce itse kertoi, ettei lupaa videon esittämiseen ole edes kysytty. Poliisi TV siis on rikkonut tekijänoikeuksia.

Päivitys 28.01.2009: Poliisi TV:stä oltiin yhteydessä ja ilmoitettiin, että videon näyttäminen menee sitaattioikeuden piiriin. Lain mukaan julkistetusta teoksesta on hyvän tavan mukaisesti mahdollista ottaa lainauksia tarkoituksen edellettymässä laajuudessa. Tämä siis käytännössä tarkoittaa lähteen ja tekijän ilmoittamista ja lainauksen tulee sopia teokseen, johon lainaus on otettu. Tekijää ei ilmoitettu (Juce nimimerkki vilahti nopeasti videon lopussa), lähteeksi ilmoitettiin ainoastaan YouTube (nettilainauksissa hyvän tavan mukaista on ilmoittaa tarkka osoite ja lainauspäivämäär) ja kaiken kukkuraksi lainattiin koko animaatiovideo. Mielestäni tämä ei ole tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa, vaan enemmän kuin laki sallii.

Jaksossa haastateltiin myös lukkoseppämestari Jouni Vesantoa, joka kertoi että suomalaiset Abloy lukot ovat turvallisia. Tämä pitääkin paikkansa, sillä jo nykyisen Abloy Classicin tiirikointi on hankalaa. Muut kuin Protec mallit Abloylta ovat tiirikoitavissa kuitenkin ilman näkyviä ja havaittavia vahinkoja lukolle. Sen sijaan mikroskoopin alla osa erilaisista tekniikoista paljastuu, sillä ne aiheuttavat jälkiä sellaisiin paikkoihin joihin avain ei pysty osumaan.

Vesanto myös kertoi, että Abloy lukot ovat testattu tiirikoimalla ja käytännön murtokokeella, eikä niitä ole saatu auki ilman murtojälkiä. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä esimerkiksi Abloy Classic pesän saa auki ilman murtojälkiä, jopa siten että edes mikroskoopin alla ei jälkiä välttämättä löydy. Lisäksi tällaiset käytännön murtokokeet ja tiirikointitestaukset eivät ole kuin subjektiivisia näkemyksiä ko. lukoista, sillä tällaisia testauksia ei esimerkiksi Suomessa yleisesti käytettävä riippulukkostandardi EN 12310 mainitse lainkaan. Standardissa on mainittu vain poraustesti sekä erilaisia punnuslyöntejä sekä sahaustesti ja vastaavia. Standardin sisällöstä ja sen puutteista kuitenkin tarkemmin tulevassa artikkelissa lukkojen testauksesta ja hyväksynnästä.

Poliisi TV näytti myös "murto-ohjeita" YouTubesta, joissa siis oli videoitu naurettavien tappihaittalukkojen tiirikointia. Ensinnäkin kyseisiä lukkoja ei Suomessa yleisesti ole oikein missään käytössä ja nekin tappihaittaiset mitä löytyvät, ovat hintaluokaltaan suht kalliista päästä ja sisältävät monia muita turvaominaisuuksia, jotka tekevät niiden tiirikoinnista suht hankalaa. Toisekseen Poliisi TV näytti lyhyen pätkän Abloy ovilukon murtamisesta porakoneella, mutta ei liene kenellekään yllätys, että lukot aukeavat isoilla työkaluilla lukon tuhoten.

Summa summarum, jakson sisältö näiden "murto-ohjeiden" osin oli aikamoista populismia, sillä 'kaikki' tietävät että lukot aukeavat kun on tarpeeksi iso leka ja ne lukot jotka aukeavat tiirikoimalla ovat Suomessa (onneksi) harvinaisempia lukkoja. Murtotilastoista voitaneen todeta samaa, eli kättä pidempää ja vahvempaa on lähes aina käytetty sisään pääsemiseksi tai sitten alkuperäistä avainta, joka on aiemmin viety tai kopioitu. Yleensähän murrot ovat hetken mielijohteesta tai tilaisuuden synnyttäminä tehtyjä ja suunnitelmallisemmat keikat ovat harvinaisempia.

Ainoa positiivinen jakson antimista oli Finanssialan Keskusliiton turvallisuusasiantuntija Aku Pänkäläisen haastattelu, jossa Pänkäläinen totesi, että "pellepelottomia" (viitaten ymmärrettävästi tiirikointiharrastajiin) tarvitaan lukkojen testaukseen, jotta ongelmat löytyisi ja että valmistajat tekisivät parempia tuotteita. Hän myös totesi, että kuitenkin kannattaa miettiä mitä julkaisee aiheen tiimoilta ja olen asiassa harvinaisen samaa mieltä. Paras tapa on ilmoittaa valmistajalle ongelmasta, mahdollisesti tarjota ratkaisua ongelmaan ja tämän jälkeen antaa valmistajalle aikaa korjata ongelma, ennen kuin asiasta julkisemmin kirjoittaa/puhuu.

LockCon 2008 ja Essen

2009-01-02T22:00:00.002+02:00

Lokakuun 8. päivä lensin Tampereelta Bremeniin Saksaan, josta hyppäsin bussiin kohti Groningenia, Hollantia. Groningenissa ystäväni Jord oli vastassa autolla ja siirryimme hänen työpaikalle/asunnolle, jossa majoituin ennen ja jälkeen tapahtumien, siitä kiitos heille.

Yhdeksännen päivän aamuna lähdimme kuuden aikaan autolla kohti Esseniä, eli Saksaan. Essenissä oli luvassa turvallisuusalan suurimpia messuja, halleja yli kymmenen ja käveltävää enemmän kuin maratonissa. Jord oli työnsä puolesta saanut kutsuja, joilla pääsimme molemmat ilmaiseksi sisään, muuten maksu olisi ollut parinkympin tienoilla. Kuvausta ei muistaakseni sen tarkemmin oltu kielletty, mutta monessa paikassa kirjaimellisesti hypättiin kimppuun jos salamavalo välähti heidän alueella ja vaadittiin nähdä mitä on kuvattu, joten kuvaus Essenin messuilla jäi muutamaan kiinnostavaan otokseen. Onneksi vastaavaa pelleilyä ei tarvitse Suomessa sietää, täällä kuvaamisen sallii laki.

Yksi kiinnostavimmista otoksistani oli tämä vasemmalla näkyvä kassakaapin halkileikkaus. Ellen ihan väärin muista, oli kyseessä alkeellinen palosuojakaappi, jossa suht kivat murtosuojaukset. Kuvassa näkyy teräslevyjen välissä hyvin raemaista tavaraa, joka muistuttaa kukkaruukuista tuttua perliittiä, jonka tarkoituksena on toimia pienenä paloeristeenä. Ovessa palosuojaus on saatu aikaan käyttämällä palamatonta lämpöeristettä, eli tuo kuvassa näkyvä valkoinen matto. Kaapin murtosuojaukset merkitsin kuvaan helpottamaan selitystä.

1. Ylhäällä punaisella nuolella on merkitty kalteva teräslevy, jonka tarkoitus on haitata kaapin kylkeen reiän poraamista skooppia tai muita työkaluja varten. Kaltevaan pintaan osuessaan poranterä joko katkeaa tai luisuu kokoajan sivulle, joten reiän aikaansaaminen on hankalaa.

2. Sinisellä ympyröidyssä kohdassa on sekä poraus- että rälläkkäsuojaus. Ohut sinisenä erottuva levy, joka on hieman kallellaan on kovametallia ja sen tarkoitus on estää poraaminen. Levy on pinnastaan hyvin rosoinen karbidipalojen takia, joten poraus hankaloituu entisestään. Sen takana on laminitu palikka, joka koostuu vuorottelevista teräs- ja puulevyistä. Ko. teräs pilaa normaalin katkaisulaikan hyvinkin nopeasti tukkimalla sen. Puun tehtävä taasen on myös tukkia katkaisuterä, mutta myös savuttaa reilusti sitä rälläköidessä, jolloin kaapin lähellä on hankala työskennellä.

3. Vihreällä ympyröidyssä kohtaa näkyy lukitustankojen sahausesto. Tankoihin on porattu sisältäpäin pari reikää ja sisään laitettu pari karkaistua pyöreää tankoa. Jos lukitustankoa yrittää sahata, nämä karkaistut palaset rupeavat pyörimään terän mukana, näin estäen sahaamisen.

4. Punaisella ympyröidyssä kohdassa näkyy yksi uudelleenlukitsin ja sen laukaisulanka. Tämä noin millin paksuinen teräslanka kulkee ympäri ovea ja sen katkaisu laukaisee uudelleenlukitsimet. Tämän tapahduttua kaappi ei aukea edes oikealla avaimella, vaan pitää purkaa jollakin tapaa. Useasti tämä laukaisulanka on liitetty lasilevyyn, joka on lukon takana, näin estäen lukon poislyömisen tai muuten kaapin moukaroinnin. Laukaisulanka voi olla myös kiinnivalettuna pieneen metallimöykkyyn, joka sulaa matalassa lämpötilassa, esimerkiksi 70 asteen tuntumassa, estäen kaapin lämmittämisen (polttoleikkaus).

5. Itse kaapin ovessa näkyy avaimen ja aukaisuvivun kohdalla sinisellä näkyvä kovametallilevyn reuna, joka toimii porasuojauksena kaikkein kriittisimmille kohdille ovea.

Messuilla oli esillä turvallisuustekniikkaa laidasta laitaan, mm. palonestojärjestelmiä, hälyttimiä, videotekniikkaa (miltei kaikki Aasiasta), turvatuotteita kuten laseja ja muuta panssarointia, lukkoja, tiirikoita, kassakaappeja ja ties mitä. Kaikki tuli pintapuolisesti nähtyä noin kolmessa tunnissa ja loppuaika kierreltiin erinäisiä kohteita tarkemmin läpi. Paikalla oli myös muita LockConiin tulossa olevia henkilöitä, joihin olin tutustunut edellisvuonna ja pari uutta kasvoa, jotka paljastuivat henkilöiksi joiden kanssa olen jutellut irkissä.

Ns. pääkallopaikkana harrastelijoille ja muille toimi Wendtin esittelykoju, jossa oli kaikenlaisia tiirikoita, työkaluja ja apuvälineitä lukkojen aukaisuun esillä. Paikalla tuli nähtyä myös Klaus Drumm, joka kehitteli Geminy Shield lukkosuojuksen. Hän ja pari muuta pitivät pöydän ääressä pienen demon Mauer President 71111 kassakaappilukon aukaisusta tiirikalla. Kyseessä on hyvin yksinkertainen ty ökal u, jolla asetetaan ensin kaikki haittalevyt tiettyyn avainjyrsintäkorkeuteen, testataan jokaista pienen liikkeen varalta ja täytetään taulukko saadulla tiedolla ja jatketaan seuraavalla jyrsintäsyvyydellä. Järjestelmän opetteluun menee korkeintaan puolisen tuntia ja avausaika lukolle on noin kymmenisen minuuttia. Työkalusta on kuva oikealla.

Viereisessä kuvassa on LockMastersin valmistama Spikemaster II. Sen tehtävänä on tarjota avausapua elektromekaanisille kassakaappilukoille. Ensin kassakaappiin porataan reikä tai joissakin tapauksissa riittää kun repii numeropaneelin irti ja käyttää johtojen reikää apuna. Sitten skoopilla ja tarttumatyökalulla kaivetaan lukitussolenoidille menevät johdot esiin, kytketään Spikemasterin kaksi elektrodia niihin ja annetaan 9V:n paristosta virtaa, jolloin solenoidi vetää ja kaappi aukeaa. Tuon mustan laatikon sisällä ei ole kuin ledi, 9V:n paristo, summeri ja kaksi kytkintä, joista ensimmäisellä saa virrat elektrodeihin ja toisella voi polariteetin vaihtaa. Kuvan alaosassa näkyy lyöntivasaran kahvaosa, tällä kassakaapin valintakiekko saadaan irti sen akselilta.

Essenistä lähdimme muistaakseni neljän tai viiden aikoihin iltapäivällä takaisin Groningeniin, jossa pakkasimme Jordin pakettiauton täyteen tavaraa lukoista matkalaukkuihin ja lähdimme kohti Sneekin pikkukaupunkia, jossa LockCon järjestettiin StayOkay hostellin tiloissa. Torstai-ilta meni majoittumiseen, tutustumiseen ja kyllähän sitä oluttakin tuli otettua suht hyvin, kun meille oli järjestetty yläkertaan yhteen kokoushuoneeseen oma oluthana ja viisi tynnyriä olutta. Näin ei muut hostellin asiakkaat häiriintyneet, koska edellisvuoden jälkeen oli tullut valitusta siitä kuinka ihmiset saa "ilmaista olutta" baarista ja toisekseen tämä järjestely vähensi ramppaamisen tarvetta, koska baari oli alakerrassa.

Perjantai alkoi aamisella, jonka jälkeen tapahtuman aloitti Peter Field Medecolta (kuvassa vasemmalla).. Peter Field piti edellisvuonna viisituntisen esitelmän lukkojen sielunelämästä satoine halkileikkausvalokuvineen, eikä tämän vuoden esitelmä jäänyt myöskään lyhyeksi: Kuudetta tuntia, yli 400 valokuvaa ja hienoja tarinoita monista lukkoihin liittyvistä jutuista. Hänen omalaatuinen tapansa halkileikata lukkoja kerros kerrokselta on tuttua monelle harrastajalle ja ammattilaiselle ja tämä tapa on todella mainio selittäessä jotakin lukon yksittäistä teknistä toimintaperiaatetta. Peter on molempina vuosina kieltänyt valokuvauksen esitelmän aikana, joka on ymmärrettävää koska hän on kuulemma tekemässä näistä ko. kuvista kirjaa. Kaikki läsnäolijat osasivat kunnioittaa hänen toivettaan ja esitelmästä olikin helppo nauttia. Medecon BiAxial lukon kuvista sai ottaa kuvia, koska niistä tulisi kuitenkin esitelmä Marc W. Tobiaksen taholta seuraavana päivänä ja Peter halusi antaa mahdollisuuden ko. lukkoja tuntemattomille etukäteen tutustua niiden sisäiseen toimintaan.

Lounas pidettiin esitelmän välissä ja tunnin välein pieni hengähdystauko, jona aikana myös sali tuuletettiin. Kaikki kysymykset jätettiin hieman vähemmälle itse esitelmän ajaksi ja loppupuolella esitelmää sitten käytiin niitä läpi. Näin saatiin keskeytykset vähemmälle ja pidettyä tiivis esitelmäpaketti, joka oli mielenkiintoinen alusta loppuun. Kun esitelmä ja kysymykset oli loppu, kaikki nousivat seisoen taputtamaan ilman sen kummempaa pyytämistä ja taputtamista kestikin muutaman minuutin. Aplodien ja kiitosten jälkeen LockConin järjestäjät Han Fey ja Barry Wels ojensivat Peterille KeyFigure T-paidan kunnioituksenosoituksena hänen esitelmästään ja siitä, kuinka tärkeää on että hän oli esitelmöimässä jälleen kerran.

Tiesin jo ennen LockConia, että tapahtumaan osallistuu myös eräs herra isoherra ABUS lukkotehtaalta, johon olin alkujaan yhteydessä löydettyäni pienen turvallisuusongelman heidän kiekkohaittaisesta ABUS Plus lukkotekniikasta. En tiennyt miltä hän näyttää, mutta tuon lounastauon aikana joku kysyi ruokalassa, että tiedätkö kenen vieressä istut Peterin esitelmässä. Lounaan jälkeen sitten tapasimmekin ja vaihdoimme muutaman sanan ennen esitelmän jatkumista. Esitelmän jälkeen hän osti minulta yhden ABUS Plus tiirikkani tukeakseen harrastustani ja uskon vahvasti, että ko. työkalu päätyi tehtaalle lähempään tarkasteluun tuotekehitystä varten. Hänen toiveestaan jätän mainitsematta nimen ja kuvan.

Perjantain esitelmöintiä jatkoi Michael Hüebler Saksasta aiheellaan KABA MAS X-09, joka on patteriton elektroninen kassakaappilukko, jota pidetään käytännössä manipulaation estävänä. Esitelmä oli noin kolme varttia pitkä, jonka aikana lukon mekaniikka sekä manipulointia estävät ominaisuudet tulivat tutuiksi.

Lukko pitää sisällään pienen generaattorin, joka kehittää lukon tarvitseman sähkön kun valintakiekkoa pyöritetään. Lukon päällä on pieni kaksinumeroinen LCD-näyttö, joka näyttää kombinaationumerot ja muita tarvittavia tietoja pienillä merkeillä. Kun lukko avataan, käännetään valintakiekkoa ensin muutama kierros, jolloin lukko herää henkiin ja näyttää jotakin satunnaislukua väliltä 00-99. Tämän jälkeen valintakiekosta käännetään yhteen suuntaan, kunnes kombinaation ensimmäinen numero on näytöllä, pysähdytään hetkeksi jolloin näyttöön arvotaan uusi numero. Sitten käännetään vastakkaiseen suuntaan toinen numero kohdilleen, odotetaan taas hetki ja käännetään kolmas numero kohdilleen, jonka jälkeen lukko surahtaa auki. Satunnaisluku arvotaan numeroiden välissä sen takia, ettei ulkopuolinen voi päätellä valintakiekon kiertämisestä kombinaationumeroiden välistä suhdetta mitenkään. Lisäksi valintakiekon pyöritysnopeus pitää olla tietyn tason alle, muuten lukko ei suostu aukeamaan. Valintakiekkoa ei myöskään saa pyörittää yli 270 astetta pysähtymättä. Nämä kaikki toiminnot rajoittavat robottivalitsimen käyttöä, joten lukkoa on äärimmäisen mahdotonta avata löytämällä oikea kombinaatio. Lisäksi elektroninen lukko on tarkka siitä, että valittu numero on oikein, kun taas mekaanisessa kombinaatiolukossa ei haittaa jos numero on noin 1.5 numeroa jompaan kumpaan suuntaan sivussa (toleranssit).

Illemmasta Jord Knaap, St.John Goldfinger, Paul Krouwel sekä Nigel Tolley pitivät muutaman tunnin mittaisen esitelmän vipu- ja liukulevyhaittaisista lukoista (ns. englantilaislukoista, muistuttavat BODA lukkoja). Esitelmää kuuntelemassa oli liki kaikki tapahtumaan osallistuneet, osa oli harjoittelemassa kilpailuja varten ja leikkimässä Easy Entrie koneella. Keskellä pöytää näkyvä musta taulu oli Jordin käsialaa, siihen oli ruuvattu kiinni neljä lukkoa ja webbikamera, jolla saatiin tykille kuvaa erinäisten lukkojen tiirikoinnista. Itse esitelmä kävi historiasta nykypäivään ko. lukkojen kehityksen, erinäisiä turvaominaisuuksia ja parannuksia ja jonkin verran myös niiden tiirikoista.

Vipu- ja liukulevyhaittaisten lukkojen yleisin tiirikkatyyppi on ns. 2-in-1, jossa on kaksi sisäkkäistä osaa, joista toisella väännetään lukkoa auki ja toisella nostellaan haittoja yksitellen paikoilleen. Yllä vasemmanpuoleisin kuva näyttää esitelmän jälkitouhuja, kun jokainen pääsi kokeilemaan eri työkaluja ja eri lukkojen tiirikointia vapaasti. Toisessa kuvassa on kokeiluavainsarja yksipuolista symmetrista lehtiavainta käyttäville viisihaittaisille lukoille. Nämä kokeiluavaimet ovat valmistettu noin millin vahvuisesta ruostumatttomasta teräksestä ja siksi ne sopivat kaikenlaisiin avainkanaviin. Parhaiten nämä toimivat ns. sisäovien lukkoihin, joissa on yleensä tämän tyyppiset avaimet käytössä. Kolmannessa kuvassa on John Fallen valmistama pin&cam työkalu Chubb 3G110 lukolle. Mustassa muovikotelossa on erimittaisia metallitappeja, joita tuon työkalun kärkeen asettamalla voidaan muodostaa kokeiluavain. Tämän jälkeen työkalu laitetaan lukkoon, väännetään auki suuntaan ja työkalun perässä olevalla koettimella kokeillaan liikkuuko tapit. Jos ei liiku, on ko. tappi väärän mittainen ja se pitää vaihtaa. Jos pientä liikettä tuntuu, on tappi oikein. Näin lukko aukeaa keskimäärin kymmenessä minuutissa ja työkalun voi laittaa avainjyrsimeen ja kopioida oikeaksi avaimeksi.

Launtain aamupalan jälkeen esitelmöinnin aloitti Marc W. Tobias yhdessä Tobias Bluzmanisin kanssa Medecon lukoista ja niistä löytyneistä suurista ongelmista. He kävivät yksityiskohtaisesti läpi eri Medecon lukkojen ongelmat ja miten he löysivät ne, sekä ohittivat suuren osan avainkontrollista ihan pelkällä luottokortilla ja paperiliittimellä sekä valokopiolla oikeasta avaimesta.

Esitelmän jälkeen pidettiin pienet myyjäiset, joissa sai ostaa euron kappalehintaan haluamiin Medeco avaimia, joita leikattiin ohessa näkyvällä Medecon avainjyrsimellä. Samalla sai ostaa myös Medecon lukkoja, joita sai itse sarjoittaa pöydän äärellä osaavien henkilöiden avustuksella. Sarjoitusta varten oli hankittu täydellinen sarjoituskitti, jossa kaikki eri haitat, korkit, jouset ja pikkuosat mitä lukkoon kuuluu.

Iltapäivällä Marc Zacher (Uhlmann & Zacher GmbH lukkoyrityksestä) piti esitelmän heidän RFID-kortilla toimivasta ovilukosta, joka onnistuttiin muutama kuukausi sitten avaamaan pelkän magneettirenkaan avulla (Devils Ring). Hän kertoi tarkalleen miten homma meni ja mitä ongelmia se aiheutti heille sekä sen, että miten he estivät magneettirenkaan toiminnan kokonaan. Esitelmän aikana ja sen jälkeen kaikki saivat leikkiä tuolla renkaalla ja vanhalla lukolla ja todeta itse miten se toimii. Mukana oli myös uusi versio lukosta, joka yrityksistä huolimatta ei tietenkään auennut ko. renkaalla. Valokuvauskielto oli voimassa yrityssalaisuuksien takia, mutta täytyy silti kiittää vielä tässä Marcia siitä, että hän tuli puhumaan asiasta harrastelijoille avoimesti.

SSDevin riveistä peräisin oleva Ray piti tunnin luennon erilaisista käsiraudoista, joita hänellä olikin mukanaan matkalaukullisen verran. Hän kävi niiden yleistoiminnan läpi, muutamia erikoisempia tarkemmin ja näytti mikä niiden pääasiallinen ongelma on, eli miten ne aukeavat miltei miten tahansa. Demoissaan hän piti kädet edessä, mutta paikalla ollut hollantilaispoliisi laittoi hänet oikeaoppisesti eri rautoihin ja näistä Ray pääsi vapaaksi keskimäärin alle puoleen minuuttiin.

Esitelmän jälkeen Han Fey ja minä istahdimme pöydän ääreen oluelle, kaivoimme hänen työkalut ja Abloy Protec sarjoituskitin esille ja sarjoitimme Rayn eräisiin käsirautoihin Abloy Protec lukot, joissa rubiinitason avaimet, eli Hanin omalla profiililla. Ray oli näistä oikein iloinen ja totesikin, että näistä ei sitten kai heti karatakaan tiirikalla.

Han Fey oli tuonut jälleen mukanaan Abloy kokoelmansa helmiä, joista tuli kuvattua etenkin nämä yllä näkyvät otokset. Kyseessä on Abloy Exec, joka on halkileikattu kolmelta kohtaa siten, että lukon toiminta on nähtävissä kaikilta osin. Erikoista tässä halkileikkauksessa on se, että myös haitat on leikattu, jolloin itse avainkanavaan näkee sisälle kun avain työnnetään paikoilleen.

Muillakin oli halkileikkauksia mukana ja yllä näistä pari esimerkkiä. Vasemmalla on ABUS merkkinen riippulukko, mallinumeroa en muista/tiedä johtuen leikatusta kyljestä. Tämä on erään harrastajan itsetehty leikkaus jyrsimen avustuksella. Oikealla on DOM merkkinen ovisylinteri, Euro-profiili. Tästä lukosta tekee erikoisen sen omalaatuiset turvatapit, joita kuvassa näkyy kaksi. Ne ovat kuin normaaleja kelatappeja, mutta niiden keskiosan ympärillä on vapaasti liikkuvia ja pyöriviä osia. Nämä muodostavat tiirikoijalle todella mahtavan päänsäryn, koska liikkuvat keskiosat luovat jokaisesta tiirikointikerrasta erilaisen, vaikkei lukon sarjoitusta muutettaisi lainkaan.

Paikalle oli tuotu saksalaisten toimesta avainprofiilien kopiointia varten Easy Entrie, sekä perustasoinen avainkopiojyrsin. Tapahtuman aikana Easy Entrie oli liki jatkuvasti surraamassa avaimia; teriä meni ainakin kolme kappaletta ja messinkijauhoa saatiin aikaiseksi puoli litraa. Easy Entrie mahdollistaa avainaihioiden valmistamisen mittaamalla ensin olemassaolevan avaimen profiilin ja tämän jälkeen sopivan vahvuisesta aihiosta jyrsii hyvin ohuella terällä vastaavanlaisen aihion. Koko prosessiin menee mittauksesta valmiiseen aihioon noin viitisen minuuttia, josta leikkaus vie noin kolme. Valmis aihio voidaan leikata/hioa oikeaan mittaan ja normaalilla kopiojyrsimellä tehdä kopio tai koodijyrsimellä jyrsiä halutunlainen avain. Tarkemmin Easy Entriestä kerron tulevassa artikkelissani, jossa perehdyn koneen tekniikkaan enemmänkin.

Erikoisuutena nähtiin myös erään yhdysvaltalaisen opiskelijan tekemä automaattiavauskone S&G 8400 kassakaappilukolle, josta kuva oikealla. Tämä lukkomalli on siitä hankala avattava, että sen numerovalintakiekkoa pitää painaa sisään kombinaation jälkeen. Joissakin muissa lukoissa saattaa olla pieni vipu, mitä pitää kääntää kombinaation asettamisen jälkeen. Koneeseen on vaihdettavissa erilaisia päitä eri kokoisten numerokiekkojen ja erilaisten avaustapojen varalta. Laite toimii myös "normaaleille" kombinaatiolukoille, kuten S&G 6730.

Itse kone ei ole muuta kuin voimakas askelmoottori ja ohjainpiiri, sekä optinen anturi asennon tunnistamiseksi. Askelmoottori kääntää pidintä, johon on kytketty kombinaatiolukon valintakiekko. Kaiken laskennan ja ohjauksen suorittaa esimerkiksi kannettavalla tietokoneella ajettava ohjelmisto, joka tässä tapauksessa oli saman herran käsialaa. Käytännössä valmiin ohjelmiston pystyisi siirtämään sulautetuksi ratkaisuksi, jollainen esimerkiksi edellisen Hollannin reissuni jälkeen esittelemäni ITL-2000 on.

Kassakaappilukkojen avaukseen oli myös muita apuvälineitä. Vasemmalla kuvassa Wendtin myymä setti, jossa mukana useita eri kokoisia metallirenkaita sekä laserosoitin. Yksi tällainen rengas kiinnitetään kombinaatiolukon valintakiekon ympärille kiinni ja tähän metallirenkaaseen ruuvataan kiinni pienen varren päässä oleva laserosoitin. Läheiselle seinälle tai lattiaan kiinnitetään asteikolla varustettu paperi, johon lasersäde osuu. Tämä mahdollistaa pienten, minuuttiluokkaa olevien erojen havainnoinnin lukkoa manipuloitaessa ja näin mahdollistaa tarkempien ja luotettavampien lukemien saamisen.

Jord oli jokin aika ennen saapumistani Hollantiin valmistanut sorvin, jyrsimen ja kovajuottamisen avulla tiirikan Mauer President lukolle. Pääosat tiirikasta ovat ruostumatonta terästä, ainoastaan kahvaosat ovat alumiinia. Työkalussa on klikkeri, eli pieni jousikuormitteinen pallo, joka nappaa kiinni tasaisin välein, näin mahdollistaen helpon pysähtymisen aina haitan kohdalle. Työkalussa on myös syvyys ja kiertokulma-asteikot, jotta jälkeenpäin voi myös dekoodata avauskombinaation. Nämä asteikot myös helpottavat tiirikointia. Ensimmäisenä iltana Jordin luona ollessa valmistimme yhdessä tuon varteen kiinnitetyn alumiinipalikan sekä osoittimen. Nämä yhdessä kassakaapin oveen kiinnitetyn paperiasteikon kanssa antavat hyvin tarkkoja kierokulmalukemia, jolloin oikean ja väärän kehäloven erottaminen toisistaan on lastenleikkiä.

Ray oli tuonut mukanaan jälleen kerran ongelmalukkonsa, johon viime vuonna paloi pinna muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Ideana on siis saada tuosta lukosta sanka irti. Keskellä törröttävä pultti pyörii vapaasti ympäri ja liikkuu jonkin verran pituussuunnassaan. Jaksoin jälleen yrittää noin tunnin, jonka jälkeen tivasin ratkaisua Raylta. Selityksen saatuani meni vartti saada lukko auki ja riemu oli sen mukainen. Nopea sisuskalujen tutkiminen, lukko takaisin kiinni ja päänsärky seuraavalle. Jahka saan koneistuskapasiteettini kasvatettua jyrsimellä ja muilla työkaluilla, voinen näitä muutaman kappaleen tehdä myytäväksi, mutta aikataulusta ei vielä toistaiseksi mitään hajuakaan.

Oikealla Han Feyn kokoelmista yksi kilpailujen palkinnoista, EVVA esittelysarja, joka on tehtaan toimesta halkileikattu ja tarkoitettu myyntiedustajien käyttöön. Sarjassa on (vasemmalta lukien) sylinterimallit 3KS, DUAL, DPI, DPS ja MCS. MCS eroaa muista eniten sillä, että se käyttää magneetteja avaimessa lukon haittojen ohjaukseeen. Tälle ei toistaiseksi ole tiirikkaa nähty, mutta Ray esitteli oman työkaluideansa prototyypin minulle ja muutamalle muulle, joka käyttää pientä ohjailtavaa magneettia manipulointiin. Kyse oli vasta konseptista, mutta toimivasta sellaisesta.

Kuvassa muistaakseni Venäjältä peräisin oleva omituinen lukko, joka aukeaa kun avaimen työntää sisään. Vaatii suht paljon voimaa työntää se kokonaan sisään ja omasta mielestäni lukon turvataso on samaa kiinteähaittaisten lukkojen kanssa, eli voisi käyttää noettua avainta oikeiden leikkauskohtien löytämiseksi. Mielenkiintoinen ratkaisu joka tapauksessa.

Jos tiirikointiharrastukseensa haluaa haastetta turvatapillisten lukkojen kanssa, suosittelen ASSA merkkisiä lukkoja, etenkin kalliimmasta päästä olevia. Oikealla näkyy erään sylinterin sisukalut, joita ruotsalainen ystäväni esitteli sarjoittaessaan sylintereitä. Kuvasta voi helposti erottaa torpedon muotoisia turvatappeja ja ylhäältä pari tuplakelatappia. Nämä turvatapit ja ASSA lukkojen suuri valmistustarkkuus yhdessä tekevät näistä lukoista hankalia tiirikoitavia ja tarjoavat puuhaa moneksi illaksi.

Työkaluja oli monenlaisia, likipitäen kaikilta löytyi perussettinä tappihaittaisille lukoille sopiva tiirikkasetti. Muutamat sakasalaiset jakeli kuvassa näkyviä tarroja ja itsekin sain yhden. Paikalla oli myös jatkuvasti muutamia kotitekoisia tiirikoita myynnissä hyvin huokeaan hintaan, kuvassa myyntiä tauon aikana. Itse myin koko tapahtuman ajan noita ABUS Plus tiirikoitani ja niitä alkoikin sitten näkyä liki joka toisessa työkalusalkussa.

Tobias Bluzmanis opetti tiirikoimaan Medecon Bi-Axial lukkoja ja aikaa meni yhden lukon avaamiseen yleensä alle minuutti. Tätä opetusta käytettiin itse tiirikointikilpailussa, sillä viimeiset kierrokset tiirikoitiin Medecon lukkoja. Ainoa apu mitä annettiin oli syvimpään asti leikattu avain, jossa ainoastaan leikkauskulmat olivat oikein.

Launtain avainjäljennyskisoihin valmistauduttiin jokaisen osalta hyvin ja harjoittelua tapahtui miltei aina, kun aikaa oli. Vasemmassa kuvassa eräs työpöytä, jonka päältä löytyy useampi laatikko avainaihioita, pöytälamppu suurennuslasilla, sen juurella omatekoinen aihiopidin, mittakello nopeaan viilauksen tarkistukseen, sekuntikello, pieni ruuvipenkki lukon kiinnitykseen sekä pieni taskulamppu, jossa on kiinni luuppimoduli. Tuon luupin avulla voi jäljennysmerkkejä etsiä avaimesta ja taskulampusta saa eri värisiä valoja, jotta merkit erottuisivat selkeämmin.

Avainjäljennyksessä on kyse useimmin tappihaittaisen lukon avaamisesta käyttämällä avainaihiota ja viilaa. Avainaihio laitetaan lukkoon sisään, käännetään auki suuntaan ja nitkutetaan ylös-alas suunnassa, käännetään kiinni suuntaan ja nitkutetaan. Tämän jälkeen avain otetaan suurennuslasin ja hyvän valon alle ja viilataan kohdista, joihin on jäänyt merkki. Tämän jälkeen toistetaan, kunnes lukko aukeaa. Joskus aihio saattaa mennä poikki, mikäli on liian kovakourainen. Viilauksessakin on riskinsä, eli leikkaus voi mennä liian syväksi ja tällöin homma on aloitettava kokonaan alusta uudella aihiolla. Eräs harvemmin tapahtuva, mutta tänäkin vuonna nähty moka on tehdä leikkauksesta liian jyrkkäreunainen, jolloin avain kyllä menee lukkoon, mutta ei tule sieltä ulos.

Avainjäljennyskilpailun voittajaksi selviytyi Barry Wels ajalla 5:32. Toiseksi selviytyi Arthur Meister hieman yli kuuden minuutin ajalla ja kolmanneksi tuli André Matuschek jonkin verran yli 15 minuutin ajalla. Neljäs oli Manfred Bölker ja viidentenä Eric Schmiedl.

Tiirikointikilpailuun valmistautuminen oli kaikilla koko ajan käynnissä, myös esitelmien aikana. Lukko kädessä, väännin sisällä ja tiirikka toisessa kädessä räplättiin koko ajan ja vaihdeltiin lukkoja, mielipiteitä ja työkaluja. Kilpailussa oltiin pöydän ääressä pareittain ja jokaiselle jaettiin numeroitu lukko. Paremman ajan saanut merkittiin paperille, parit vaihtoivat lukot ja jälleen paremman ajan saanut merkittiin paperille. Pareista parhaimmat jatkoivat seuraavalle kierrokselle ja näin jatkettiin, kunnes saatiin finaalikierros, jossa neljä osallistujaa.

Finaalikierroksella käytettiin Medecon Bi-Axial lukkoja, joihin annettiin asetusavain, jolla sai asettaa tappien rotaation oikein ja tämän jälkeen lukko piti tiirikoida. Loppujen lopuksi tiirikointikilpailun voitti ylivoimaisesti saksalaiset, jotka hallitsivat seitsemää ensimmäistä sijaa. Parhaan ajan kuitenkin sai Manfred Bölker, toiseksi parhaan Torsten Quast ja kolmannelle sijalle pääsi André Matuschek.

Eräs palkinto oli avainten kopiointiin tarkoitettu setti, jossa mukana kaksi eri kokoista muottia, täyttämiseksi muovailuvahaa, pieni sulatuskauha, matalassa lämpötilassa sulavaa metallia pari tankoa, muovailuvahan käsittelyyn pieni muovailuveitsi sekä purkki talkkia. Tällaisen setin käytöstä kerron tarkemmin tulevassa artikkelissa.

Tapahtuman jälkeen palasimme takaisin Jordin asunnolle, jossa tuli kuvattua yhtä sun toista ja yövyttyä vielä kerran ennen kotimatkalle lähtöä. Yllä kuvissa wanha Abloy riippulukko, jossa tosin ei alkuperäisiä avaimia ollut enää tallessa ja sangan kiinnitysmekanismi oli hajonnut, eli sangan sai kokonaan irti. Lukko oli vitriinissä esillä ns. firman tiloissa. Lukon teline on vissiinkin pahka, johon on kiinnitetty hyttysmökki ja täytyy sanoa, että olen kateellinen. Oikealla Abloy Jubilee lukko, joita valmistettiin rajoitettu erä 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Toinen erikoisuus hänellä oli toimiva, oikeissa mittasuhteissa, tosin mittakaava normaaliin noin 200 grammaiseen lukkoon verrattuna on valtaisa: Tämä tehtaan valmistama esittelymalli painaa muhkeat 11 kiloa! Lukko ja avain on tehty alumiinista ja toimii moitteettomasti ja olisi kyllä mahtava tuollainen omistaa, mutta veikkaanpa että hinta on jotakin tähtitieteellistä...

Paluulennolla Ryanairin koneessa havaitsin myös hauskan opastuksen penkin selkämyksessä, jossa lueteltiin turvallisuusohjeita ynnä muuta. Ilmeisesti tarvittaessa penkin alta löytyy myös elämä, jos sellainen jostain syystä matkustajalta puuttuu.

Iso kiitos teille Jord ja Kaija majoituksesta,
muonituksesta ja hyvästä seurasta!
Toivottavasti jälleen ensi kerralla tavataan,
tai mahdollisesti aikaisemminkin :)

ABUS Plus tiirikka

2008-12-07T17:40:00.006+02:00

If you are interested in buying my ABUS Plus lockpick tools, please send email to einstein@mbnet.fi with your address and the quantity of tools wanted. I'll reply with payment details and the item(s) ships when I have the money. Price is 60€ per tool plus 5€ packing&shipping charge. The P&S remains constant 5€ even if you order more than one tool. Payment can be done via PayPal or wire transfer. Thank you!

Tammikuussa sain itselleni minisorvin, joka on oikein mainio työkalu pienten osien kuten tiirikoiden valmistukseen. Parissa kuukaudessa opinkin käyttämään sitä hyvien ohjeiden ja esimerkkien avulla ja opettelun ohella suunnittelin ABUS Plus 88/50 riippulukolle sopivan tiirikan. Kun löysin 15mm:n ja 6mm:n halkaisijaltaan olevia messinkitankoja, aloin tekemään prototyyppiä tiirikastani.

Ensimmäiset kappaleet olivat suht rumia, eikä niiden kärjet olleet kestäviä. Ensimmäiset kärjet oli tehty kahden millimetrin tankoon juottamalla pieni siivu 6mm:n tangosta ja tämä juotos oli se petollinen kohta. Kovajuottamista en tuolloin osannut, eikä minulla edes ollut sitä varten kaasupoltinta, joten muu ratkaisu oli keksittävä. Pienen testauksen jälkeen päädyinkin nykyiseen ratkaisuuni, eli koko kärkitikku tehdään 6mm:n tangosta sorvaamalla, jolloin se on ns. yhtä puuta. Toki tankoa menee hukkaan luokkaa 90%:ia sen painosta, mutta näin pienissä määrissä hinta on silti alhainen. Rengasmerkkien uria varten tuli myös kehitysvaiheessa tehtyä uusi terä HSS-neliötangosta, mutta se korvautui kovametalliterien käytöllä uusimmassa versiossa. Uusien versioiden vääntimen kärkikin on muutamalla millillä pidempi kuin alkuperäinen, koska joissakin lukkomalleissa (esimerkiksi 37/55) on parin millin vahvuinen muovikuori lisäämässä paksuutta.

Ensimmäinen erä joka päätyi myyntiin oli kaksitoista kappaletta ja hintana 100€ per työkalu. Hinta sisälsi työkalun, kotelon, kuusioavaimen, muutaman printatun taulukon dekoodausta helpottamaan sekä postikulut mihin tahansa päin maailmaa. Työkalujen menekki oli suht kuiva johtuen tuosta hinnasta, mutta kaikki silti sain myytyä ja sillä rahalla sain kustannettua tämän vuotisen matkani Hollantiin LockCon 2008 tapahtumaan, osallistumismaksun sekä parisataa euroa jäi vielä matkakassaksi. Loppuosa päätyi sitten laskujen sun muiden hoitamiseen.

Hieman ennen matkaa sain hankittua kouluni varastosta samoja 15 ja 6 millisiä messinkitankoja hyvin huokeaan hintaan verrattuna aiempaan erään ja ostinkin molempia pari metriä, joista sain tehtyä 18 tiirikkaa. Nämä otin matkalle mukaan tarkoituksena myydä niitä itse LockCon tapahtumassa. Hinnaksi päätin 60€ kappale ja jo Essenin turvallisuusmessuilla tapaamani ystävät tekivät varauksia yhteensä yhdeksän kappaletta. Seuraavana päivänä LockConissa maksuja tuli lopuistakin ja viisi henkilöä jätti yhteystietonsa siltä varalta, että teen lisää. Alkujaan näistä kertyneet rahat piti päätyä rahoittamaan minijyrsin itselleni, mutta kotiin palattuani olikin edessä muutto uuteen asuntoon ja siinä rytäkässä raha meni juokseviin kuluihin ja muihin hankintoihin.

Ehdin kuitenkin tehdä sijoituksen noille rahoille ostamalla neljä metriä molempia tankoja, joten materiaalia oli neljäänkymmeneen tiirikkaan. Niiden koneistamisen sain aluilleen vanhalla asunnolla, mutta muuton valmistelut pakotti lyömään sorvin laatikkoon ja pääsin takaisin koneistamaan uudella asunnolla vasta parisen viikkoa takaperin.

Tällä hetkellä on myyty neljä tiirikkaa ja 36 odottaa vielä kärkitikun koneistamista sekä asteikkoraitojen mustausta että kasaamista/kalibrointia. Kaikkien työkalujen jyrsinnät on tehty koulussa, koska itseltäni tosiaan jyrsin uupuu ja toivottavasti sen nyt saisin näillä rahoilla, sekä tarpeeksi työkaluja jyrsimelle päästäkseni kunnolla sitä käyttämään. Tarkoituksena olisi myös saada hankittua pienet kaasuhitsausvälineet, sellaiset jotka käyttävät litran happipulloa ja litran kaasupulloa, sekä metallivannesaha, jolla voi leikata myös levytavaraa. Kaasuhitsausvälineiden hinta on 119€, metallivannesaha 269€, jyrsin 600-800€ ja sille työkaluja 250-500€. Lisäksi pitäisi rakentaa toinen työpöytä puusta, mutta sille hintaa en osaa arvioida.

Itse tiirikka on hyvin yksinkertainen, kevyt ja helppo käyttää eikä ruostu. Tiirikassa on kolme osaa sekä yksi ruuvi. Tämä ruuvi löytyy kahvaosasta, jossa on kiertokulma-asteikko ja se pitää kärkitikkua kiinni tässä ko. kahvassa. Kärkitikku menee kolmannen osan, vääntimen läpi. Vääntimessä on yksi referenssiviiva tuota kulma-asteikkoa varten sekä kahdeksan rengasta 2mm:n jaolla. Näiden renkaiden tehtävänä on kertoa työkalun käyttäjälle, että millä haittakiekolla sitä ollaan menossa. Kulma-asteikko taasen kertoo avainleikkauksen kulman ja toimii samalla hyvänä referenssinä, ettei väännä työkalua rikki. Tähän mennessä en ole itse hajoittanut enkä ole vielä kuullut hajonneesta työkalun kärkitikusta saati muustakaan osasta, joten rakenne on hyvin kestävä. Painoa tiirikalla onkin vain noin 100 grammaa, joten sitä on helppo pitää käsissä ja pienuutensa ansiosta se ei ole kömpelö käyttää.

Työkalun kalibrointi on suht yksinkertainen prosessi. Ensin avataan ruuvi, laitetaan kärkiosan ja vääntimen väliin alle puolen millin vahvuinen pala, esimerkiksi pari kertaa taitettu paperi ja laitetaan kärki ruuvipenkkiin tai vastaavaan kevyesti. Tämä estää kärkitikun kiertymisen ja pitää sen samassa linjassa vääntimen kärjen kanssa. Tämän jälkeen kahvaosa siirretään ensimmäisen rengasmerkin kohdalle, eli näkyvillä pitäisi olla kaikki rengasmerkit. Kulma-asteikko käännetään siten, että vasemmanpuoleisin merkki on linjassa vääntimen referenssiviivan kanssa ja ruuvi kiristetään hyvin. Nyt työkalu on käyttövalmis.

Työkalun käyttö on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista. Ensimmäisenä asetetaan työkalu lukkoon ja varmistetaan, että väännin todellakin on ensimmäisellä haitalla kääntämällä työkalun väännintä. Kääntymisen pitäisi lakata noin puolen kierroksen jälkeen, mutta jos ei, ei vääntimen kärki ole pohjassa asti. Seuraavaksi väännintä auki suuntaan jännittäen vie kahvaosaa käyttäen tiirikan kärki lukon pohjalle viimeisen haitan kohdalle. Kahvaosaa joutuu todennäköisesti pyörittelemään hieman ja väännintä heiluttelemaan hieman sivulta toiselle, sillä pienikin kallistus kääntää kärjen hieman sivuun ja se ottaa kiinni haittojen kulmiin. Kun olet viimeisellä haitalla, voi varmistaa asian kääntämällä kahvaosaa auki suuntaan. Jos liike ei pysähdy viimeiseen kulma-asteikon merkkiin vaan menee pykälän verran siitä ohi, olet viimeisellä ns. perhoskiekolla.

Perhoskiekko erottuu muista haittakiekoista sillä, että sen avainreikä on selvästi perhosen tai rusetin muotoinen, eli laajempi kuin normaalin haitan. Tätä perhoskiekkoa ei saa kääntää täysin loppuun asti, joten käännä kiekko takaisin alkuasentoonsa ja käännä se sitten viimeiseen kulma-asteikon merkkiin saakka. Nyt perhoskiekko on oikealla kohdallaan, eikä siihen tarvitse koskea enää. Perhoskiekon tarkoituksena oli tehdä alkuperäinen ABUS tiirikka toimimattomaksi, sillä se väänsi lukkoa auki tästä viimeisestä haitasta, mutta nyt jos tätä perhoshaittaa kääntää loppuun asti, menee kehälovi yhden pykälän verran ohi haittatangon sijainnista ja lukko ei suostu aukeamaan. Tämän mekanismi on hieman sama kuin Abloylla on Exec pesissä ensimmäisessä haitassa.

Tästä eteenpäin tarkoituksena on löytää haittakiekoille asento, jossa ne eivät tunnu "raahaavan" tai olevan jumissa, vaan liikkuvat vapaasti lievästi. Vedä kahvaa ulospäin ja käännä kunnes pääset viimeiselle haittakiekolle, joka on siis perhoskiekon päällä. Pitäen vääntimellä jännitystä yllä, käännä hiljalleen tätä haittaa. Voit huomata, että se välillä tuntuu raahaavan kiinni haittatankoon, välillä tuntuu pieni töyssy ja joissain kohdin se tuntuu löysältä. Jätä tämä haitta sellaiseen asentoon, jossa se tuntuu löysältä. Nyt voit jälleen vetää kahvaosasta hieman ulospäin ja kääntää kunnes pääset seuraavalle haitalle. Etsi tällekin löysä kohta. Jatka näin kunnes olet käynyt kaikki haitat läpi.

Kun kaikki haitat ovat kerran siirretty mahdollisiman väljiin kohtiin, ovat ne asettuneet sellaisiin asentoihin, että haittojen kehällä olevat lovet tai valelovet ovat haittatangon kohdalla. Keskimäärin kolmasosa haitoista on oikeilla kohdin ja kaksi kolmasosaa on valeloven kohdalla. Tästä eteenpäin jos haitta ei tunnu liikkuvan takaisinpäin, löysää jännitys vääntimellä ja käännä haittaa ja jännitä väännin uudelleen. Koska lukossa ei ole jousia palauttamassa haittoja paikoilleen, voi työkalun käytännössä ottaa lukosta vaikka ulos ja jatkaa hommaa myöhemmin.

Siirry taas nykyiseltä haitalta seuraavalle ja tunnustele onko haitta väljässä kohdassa vai löytyisikö vielä väljempi kohta. Siirry sitten seuraavalle haitalle ja tee samoin. Voit huomata, että jotkin haitat tuntuvat olevan jo valmiiksi oikein, kun taas osa ottaa kiinni haittatankoon tai niiden liike on pienempi kuin muiden. Kun olet käynyt kaikki haitat näin toistamiseen läpi, on keskimäärin kaksi kolmasosaa oikein ja vain kolmasosa valeloven kohdalla. Aloita jälleen käymään haittoja järjestyksessä yksi kerrallaan läpi ja voit huomata, että ehkä vain yksi tai kaksi haittaa tuntuu tiukilta. Nämä kun käännät väljiin kohtiin, väännin "lipsahtaa" ja lukko aukeaa. Onnittelut, olet tiirikoinut ABUS Plus lukon! Saat lukon takaisin kiinni joko kääntämällä tiirikalla tai käyttämällä mitä tahansa ABUS avainta, jolla voi haitat käännellä alkuasentoonsa uutta yritystä varten.

Itselläni meni ensimmäiseen lukkooni (ABUS Plus 37/55) noin kymmenen minuuttia aikaa ja toisella yrittämällä vain viisi. Pienellä harjoittelulla sain aikani pudotettua keskimäärin kahteen ja puoleen minuuttiin ennätykseni ollessa edelleen minuutti ja 47 sekuntia.

Tein aikanaan myös videon, jossa kerron miten työkalu toimii, miten ABUS Plus lukko toimii ja näytän kuinka ko. lukon tiirikointi tapahtuu. Puhun videolla englanniksi johtuen siitä, että tein videot alkujaan Lockpicking101.com sivustolle. Olen jakanut videon viiteen osaan, jotta ei ole pakko kaikkea selitystä ladata kerralla. Yhteensä videota on hieman yli 270 Mt ja ne sijaitsevat ystäväni palvelimella Kanadassa.

Introduction

The lock and the pick tool
How to pick the lock
Example of picking
Explaining the internals

Jos haluat tukea harrastustani ja koneistuskapasiteettini laajennusta, voit ostaa oman ABUS Plus tiirikkasi minulta. Hinta on 60€ per työkalu ja postimaksu kiinteä 5€, tilasit kuinka monta tahansa kerralla. Työkalu tulee pahvisessa putkilossa pehmustettuna. Ohessa taulukko avuksi, jonka voit tulostaa A4-kokoon. Lähetä sähköpostilla minulle osoitteeseen einstein@mbnet.fi toimitusosoite, haluttu määrä ja minä lähetän paluuviestinä maksutiedot. Kun maksu näkyy tililläni, paketti lähtee postiin.

Kiitos!

Päivitys 22.12.2008: Unohdin kokonaan, että tästä tiirikasta oli myös lyhyesti juttua NDE Magazinen neljännessä julkaisussa. NDE Magazine on lukkoharrastajien kirjoittama ja julkaisema nettilehtinen, jossa esitellään lukkoja, tiirikoita ja tarinoita. Aiemmista julkaisuista löytyy myös juttua tuosta ABUS Plus ongelmasta, jonka löysin.

Tästä ABUS Plus lukosta kirjoitin jo aiemminkin, kun löysin siitä turvallisuusongelman. Tuolloin tiirikkani oli vasta suunnitteluvaiheessa.

Finbullet - varoittava esimerkki

2008-11-01T14:00:00.000+02:00

Jokunen aika sitten hankin tutkittavaksi Finbullet merkkisiä riippulukkoja yhden paketin. Tuote on TOOLNET nimisen yhtiön valmistama, valmistuttama tai maahantuoma, mutta varmaksi en tiedä koska vastausta kyselyyni ei tullut. Tässä paketissa tuli mukana kolme eri väristä lukkoa sekä neljä avainta, jotka muistuttavat Abloy Classic avaimia. Tuo kuvassa näkyvä paketti maksoi 4.95€ ja ostin sen HongKong tavaratalosta, mutta näitä on myös näkynyt myytävän ainakin MotoNetissä hinnan ollessa suunnilleen samaa luokkaa. Ostamani lukot olivat kooltaan pienempiä, sillä näistä on kahta kokoluokkaa saatavilla, lukon rakenteen ja toiminnan ollessa molemmissa silti sama.

Päällisin puolin lukko näyttää siltä mitä hinta kertoo - halvalta. Maalausjälki ei ole tasainen, sanka on pienempi kuin rungossa oleva reikä sille, sisuskalut tuntuvat klappaavan avainta käytettäessäkin ja kaiken kukkuraksi runko on valuvirheitä täynnä. Oheisessa kuvassa lukon avainpesän etupuolessa on havaittavissa hienojakoista valuhiekkaa paakku maalin alla ja osittain maali on ropissut hiekan irrotessa. En ole valimokoulutusta saanut, mutta valutöitä nähneenä sanoisin, ettei tuollainen tarttuminen ole täysin normaalia ja jos onkin, niin osaa ei ole valun jälkeen käsitelty mitenkään, joten se kielisi halvasta valmistuksesta.

Lukon avaimet on valmistettu oletettavasti teräksestä, sillä ne näyttävät keltapassivoiduilta ja tarttuvat magneettiin. Itse aihio on tehty meistaamalla levystä ja puristettu varren osalta siten, että se edes muistuttaa puoliympyrää jotenkuten. Avaimen leikkauksista johtuen avaimen varsi ei ole samassa tasossa avaimen pään kanssa, joka kuvistakin näkyy, eli avaimet ovat kieroja. Avaimen leikkaukset on tehty todennäköisesti jyrsimällä, mutta halpuus taas näkyy jäysteinä, jotka reunustavat leikkauksia. Erilaisia jyrsintäkulmia on vain kolme: leikkaamaton, 22.5 astetta ja 45 astetta (astelukemat arvioita). Koska avaimessa on ainoastaan kuusi leikkausta, on erilaisia avaimia vain 729 kappaletta. Myöhemmin myös käy ilmi, miksi lukko aukeaa pienemmälläkin avainmäärällä.

Sisuskalut ja sanka pysyy lukossa kiinni kolmella pienellä tapilla, jotka on hakattu pieniin reikiin. Kaksi näistä pitää avainpesää kiinni rungossa ja yksi pitää sankaa kiinni siten, ettei sanka irtoa lukko avatessa. Tuossa vasemmassa kuvassa myöskin näkyy rungon valuvirheitä, oikeassa reunassa selkeä reikä paikassa jossa mitään ei kuuluisi olla ja siitä hieman vasemmalle ja ylös näkyy selkeä kutistuma tai maalin peittämä reikä, sekä sangan puoleisella reunalla näkyy selkeä raita lukon ympäri, eli kohta josta muotti halkaistaan. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy selkeästi maalin alta kaksi tapinpäätä, jotka pitävät avainpesää kiinni. Punaisessa lukossa näistä toinen ei näkynyt yhtä selvästi, joten siksi kuva sinisestä lukosta.

Sangasta voisi sanoa, ettei siitä oikein sanottavaa ole sen olemattomuuden takia. Tuotteen paketissa mainostetaan sangan olevan "karkaistua kovaterästä", mutta silti sen saa poikki suunnilleen kynsiviilalla, joten ehkä se karkaisu jäi tehtaalle näitä tehdessä. Pinta näyttäisi olevan keltapassivoitua ja sangan halkaisija 7.7mm. Kuitenkin heikoin kohta sangasta on lukkoteljen kohta, josta sangan vahvuus on ainoastaan 3.5mm ja sama myös sangan toisessa jalassa. Koska tangon vetolujuus on suhteessa sen pinta-alaan, tämä ohennus tarkoittaa vetolujuuden tippumista 20%:iin siitä mitä se 7.7mm:n tangolle olisi. Myös terävät kulmat uran pohjalla edesauttavat katkeamista.

Lisäksi lukkotelki, joka kääntyy tuohon sangan uraan pitää sankaa kiinni ainoastaan millin verran tuon uran reunalta sisäänpäin, toisin sanoen hyvä että lukko pysyy kiinni edes oman painonsa alla. Tosin avainpesässä on halpuuden takia ilmenevää klappia niin paljon, että kun väärällä avaimella kääntää auki suuntaan, tuo telkiosa kääntyy puoliväliin asti auki asentoa, joten oikeasti lukko pysyy siis kiinni pelkällä hyvällä tahdolla ja sen takaama murtovarmuus on samaa luokkaa hammastikun kanssa.

Purkaminen osiin vaatii lukitustappien porauksen pois. Itse käytin pylväsporakonetta ja pientä HSS-TiN terää, jolle tein ensin tapin keskelle aloituspisteen automaattisella pistepuikolla. Tapeista ei jää käytännössä mitään jäljelle, jos vain terä osuu suht keskelle ja on sopivan kokoinen, kuten kuvasta näkyykin. Ainoastaan sangan lukkotapista jäi pätkä jäljelle joka irtosi sangan pompatessa ulos tuon jousen työntämänä. Lukosta poistin maalia alkujaan etsiäkseni nuo lukitustapit ja nähdäkseni ne paremmin merkkausta varten, työkaluna käytin Dremeliä teräsharjaterän kanssa.

Sangan alla ollut jousi on muutenkin hieman turha ja hankaloittaa lähinnä lukon sulkemista ja tällaisen halpatuotteen kohdalla olisi tietysti säästöä saanut vielä enemmän jättämällä tuo jousi pois, sillä kun ei toiminnan kannalta merkitystä ole. Kuvasta näkyy selvästi koko sanka ja sen muoto. Sangan alemmassa jalasssa oleva kavennus pitkältä matkalta on juurikin se kohta, jossa sangan lukitustappi on ja ura on sitä varten, että sankaa voi pyörittää ympäri lukon ollessa auki.

Oikealla näkyy lähikuva tuosta sangan päästä, joka jää lukon sisään. Näyttää siltä, kuin sanka olisi valettu tai meistattu tuon kavennuksen saamiseksi, sillä työkalujälkiä näkyy vain alaosassa. Sangan ohuessa kohdassa näkyvä kirkas jälki on tullut sangan lukitustapista, kun sankaa on pyöritetty.

Lukkotappien poistamisen jälkeen voi napauttaa sangan kolosta avainpesän päätyä, jolloin koko avainpesä tulee ulos lukon päädyn kautta. Sen perässä on lukon telkenä toimiva metallikappale, jota avainpesä ohjaa. Tämä telkiosa ja itse avainpesä ovat valurautaa, sillä kokoisikseen ovat hyvin raskaita, huokoisen näköisiä pinnaltaan ja molemmissa näkyy valusta peräisin olevaa hiekkaa, jälleen kerran halvan valmistuksen takia, sekä molemmat tarttuvat magneettiin. Lukon runko on tosiaan myös valutavaraa ja materiaali vaikuttaisi olevan sinkkiä, sillä se on kevyt ja vaalean harmaa väriltään.

Avainpesän takana on urassa pieni metallirengas, jonka saa kammettua pois terävällä piikillä haittatangon uran kohdalta helposti. Se ei ole lukkorengas, vaan tosissaan ihan pätkä teräslankaa, jossa näkyy katkaisusta jäystettäkin. Tämän jälkeen haittasylinterin saa työnnettyä pois painamalla hieman ensimmäisestä haittakiekosta. Samalla ulos tulee haittatanko, joka on kooltaan 2mm x 12.9mm ja tehty teräksestä.

Lukon toiminta on siis samanlainen kuin Abloy Classic lukoissa, eli haittasylinterissä olevat haittakiekot voivat kiertyä maksimissaan 90 astetta, yksi näistä pitää olla ns. nollakiekko ja kun oikeaa avainta kierretään, haittakiekkojen kehälovet muodostavat uran haittatankoa varten ja näin haittasylinteri pääsee kiertymään avainpesässä. Haittojen reunalla näkyvä pieni uloke toimii rajoittimena 90 asteen maksimi kiertoa varten. Haittojen välissä on välilevyt, joiden uloke on niin leveä ettei se pääse liikkumaan ja täten se eristää haittojen liikkeet toisistaan.

Kuten haittapinosta tai oikeammin täytteestä näkee, lukossa on kuusi haittakiekkoa ja kuusi välilevyä, vaikka viidelläkin pärjäisi. Lukon maalaus on ilmeisesti tehty kasauksen jälkeen, koska sekä avainpesän reunoilla että ensimmäisessä parissa haittakiekossa on keltaista maalia aimo annos. Haittakiekon lähikuvasta näkyy vielä, että maalin alle on jäänyt jotakin roskaa. Samassa kuvassa oikeassa reunassa kuvaa näkyy pieni osa nostonollaa, eli haittakiekkoa jota pitää kiertää täydet 90 astetta ja joita on lukossa oltava vähintään yksi toimiakseen. Nostonimitys tulee siitä, että sen kehäloven toinen reuna on viistetty, jolloin lukkoa suljettaessa tuo viiste pakottaa haittatangon ylös kehälovien muodostamasta urasta, vapauttaen haitat palautumaan alkuperäiseen lepotilaansa.

Kun alkujaan lukkoa purin ja testailin, en tätä pientä asiaa huomannut, mutta näitä kuvia ottaessa havaitsin asian ja valokuvasin senkin, eli miksi lukko aukeaa pienemmällä avainmäärällä kuin 729 erilaista avainta. Kun katsotte tarkkaan tuota kuvaa edellistä kappaletta ennen, jossa haitat ovat järjestyksessä pöydällä, huomaatte että siellä on kaksi nostonollaa, toinen ja kolmas haittakiekko vasemmalta lukien. Nyt vertaamalla sitä avaimeen voi havaita, että avaimessa ei ole sillä kohdin kahta leikkaamatonta kohtaa, vaan yksi 22.5 asteinen leikkaus ja yksi leikkaamaton. Tästä huolimatta lukko operoi mainiosti avaimella, vaikka joskus hieman nappaakin kiinni.

Lukko siis aukeaa väärällä avaimella! Tämä johtuu siitä, että lukon toleranssit eli osien väliset mitat ovat aivan järkyttävät ja haittakiekot pääsevät pyörimään vapaasti eteenpäin, kun avaimella kääntää, eli ne "jatkavat matkaansa" vaikka avain pysähtyykin. Lisäksi kehälovet ovat niin loivareunaiset/leveät, että ei haittaa vaikkei se käännykään ihan kohdilleen haittatangon kanssa. Nämä faktat mahdollistavat valmistamaan ns. kokeilusarjan avaimia, joissa käytetään kahta leikkausta, toinen noin 12 astetta ja toinen noin 25 astetta. Tällöin erilaisia avaimia on vain 64 kappaletta, joiden avulla lukko aukeaa parissa minuutissa kokeilemalla nitkuttaa jokaista avainta sekunti tai kaksi lukossa. Oikeastaan ei tarvitse välttämättä tehdä edes kokeiluavain sarjaa, vaan voi käyttää eri tavalla muotoiltuja rautalanganpätkiäkin, mutta silloin se vaatii hieman onneakin peliin.

Lopuksi havaitsin jotakin, jota en enää meinannut edes uskoa, kunnes testasin. Ihmettelin tuon haittasylinterin todella kevyttä painoa ja ajattelin, että mikäs ihmeen metalli näin mustaa ja kevyttä on. Epäilys heräsi, joten ei muuta kuin tuikkuun liekki ja haittasylinteri sen päälle. Kah, savukiehkura, ritinää, musta paksu nokeava savu ja osa otti uutta muotoa. Muovia perhana! (Ei, puoliso ei pidä siitä katkusta mikä kämpässä leijuu tuon jälkeen)

Surkeaa valutyötä, hosuen maalattua, pehmeää terästä, hammastikun kaltaista kestävyyttä sekä muovia. Ainoa takuu minkä antaisin tuotteelle on aukeamistakuu.

LockCon 2008

2008-09-25T06:00:00.000+02:00

Hieman vajaa vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa Hollannissa, kohteena Dutch Open 2007. Silloin esittelin ABUS kiekkohaittalukoista löytämääni ongelmaa ja tein "historiaa" olemalla ensimmäinen suomalainen kyseisessä tapahtumassa. Tapahtuma itsessään on vain ToooL.NL:n, ToooL.US:n ja SSDeV:n jäsenille tai vaihtoehtoisesti tuntemalla joku, joka voi suositella sinua. Tänä vuonna paikkoja on sata, joista on noin 10-15 varattu uusille kasvoille.

Tänä vuonna lähden jälleen, mutta tilaisuus on vaihtanut uudeksi nimekseen LockCon, vaikkakin monet puhuvat "Openista" edelleen. Tapahtuma alkaa 09.10. illalla, kun porukka kokoontuu Frieslandissa Sneekin pikkukaupungissa sijaitsevaan Stay Okay hostelliin. Hostelli on joka vuosi tarjonnut osallistujille majoituksen, ruoat ja juomat sopivaan pakettihintaan ja tänä vuonna hinnaksi tulee 150€, joka sisältää kolme yötä, ruoat, olutta ja kahvia. Viime vuonna olutta oli varattu viisi tynnyriä, joka taisi nippanappa riittää noin 50 hengen seurueelle kolmen päivän ajan.

Itse tosin lennän jo kahdeksas päivä ystävieni luokse majoittumaan, josta lähdemme seuraavana aamuna kohti Saksaa, Essenin turvallisuusmessuille. Essenin messuista todennäköisesti kirjoitan ihan oman artikkelin, sillä jo viime vuoden Dutch Open artikkelista tuli hyvinkin pitkä. Illalla siirrymme Essenistä Sneekiin ja hauskanpito alkaa.

10.10. alkaa tapahtua ja homman potkaiseekin käyntiin Peter Field, joka viime vuonna esitelmöi viisituntisen lukkojen sielunelämästä ja erilaisista ratkaisuista. Tänä vuonna hieman samaa ja paljon uutta, ainakin toivottavasti. Tästä eteenpäin päivät ovat täynnä esitelmöintejä, työpajoja ja luentoja, sekä illalla vapaa-aiheisia esitelmöintejä tilan ja mielenkiinnon mukaan. Itse en tänä vuonna varannut esitelmöinnille aikaa, mutta todennäköisesti jonkin päivän iltana pidän esitelmän Abloy lukkoihin soveltuvista tiirikoista, pääasiallisesti Classic lukoille sopivista.

Mukaan matkalle lähtee 18kpl ABUS Plus tiirikoita, joita olen koneistanut valmiiksi. Kaksi näistä lupasin lahjoittaa Barrylle, jotta ne voitaisiin jakaa kilpailupalkintoina tapahtuman viimeisenä päivänä. Loput myyn kysynnän mukaan tapahtuman aikana, tarkoituksena saada rahoitettua minijyrsin itselleni (noin 850€). Tiirikoiden hinta on todennäköisesti 50€ kappale, joten rahoitus hoituu liki täysin näiden myynnillä.

Tarkoitus on myös samalla reissulla keskustella erään tahon kanssa yrityksen perustamisesta, joka suunnittelisi, valmistuttaisi ja myisi tiirikoita ja muita lukkoseppävälineitä. Idea on hieman raakile toistaiseksi ja nimikin uupuu. Jo suunniteltuja työkaluja prototyyppien valmistusta vaille olisi ABUS systeemi, jolla saa ABUS merkkiset kiekkohaittaiset lukot auki ja tulkattua, universaalimpi kiekkohaittatiirikkasetti joka kävisi ns. nimettömiin lukkoihin ja BODA 428 ja 429 lukkoihin sopiva tiirikka. Samalla tietysti saa auki myös 2928 ja 2929 lukot (edellisten pinta-asennusversiot) ja lukon avauduttua on hallussa myös lukon aukaiseva avainkoodi uuden avaimen leikkausta varten. Koska prototyyppejä ei ole vielä tehty, ei työkaluja saada valmistukseen ihan hetkeen eikä täten vielä ole mitään arviota tuotteiden hinnoista. Halpoja tämän tyyppiset työkalut eivät ole (ainakaan harrastajille), koska ovat viimeisen päälle suunniteltu helpon ja mukavan käytettävyyden vuoksi ja kunnon materiaaleista tehtyjä.

Paluu matkalta tapahtuu 13.10., eli viikolla 42. Kyseisen viikon viikonlopulle on Tiirikointi.net tapaaminen Tampereella, jonne on tähän mennessä ilmoittautunut neljä henkilöä ja toistaiseksi tuntemattomana pidettävä taho saattaa ilmaantua paikalle, mikäli aikaa ja kiinnostusta on. Tarkempaa päivää ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta ole hyvä ja seuraa keskustelua täällä.

Mikäli haluat osallistua Tiirikointi.net tapaamiseen, ole hyvä ja ota minuun yhteyttä ensin. Sähköpostiosoitteeni on einstein@mbnet.fi ja oikealta puolen tätä sivua löydät julkisen salausavaimeni, mikäli haluat salattua viestiliikennettä käyttää.

Uutta artikkelia pukkaa heti reissun jälkeen, aiheena on Finbullet merkkiset riippulukot ja niiden sisältö. Myös BODA varmuuslukon sisuskaluista ja toiminnasta tulee artikkeli, jossa käsittelen hyvin yleisen varmuuslukon rakennetta, toimintaa ja sen tarjoamaa turvallisuutta. Itse reissusta tulee artikkeli tai kaksi myöhemmällä ajankohdalla. Työn alla on myös artikkeli vakuutusyhtiöiden ja muiden tahojen vastauksista avoimeen kirjeeseeni, joten ei muuta kuin hyvää lähestyvää syyslomaa kaikille lukijoille!

Abloy PL330 lukon purkaminen

2008-09-02T21:00:00.001+02:00

Alkuun ajattelin kertoa itse lukosta hieman, tämä kun on ensimmäinen itse ostamani Abloy riippulukko, jonka saa purettua osiin. Kyseessä on Abloy PL330/50 riippulukko, jossa on Classic avainpesä. Tuo PL330 on lukon malli ja sen perässä oleva /50 tarkoittaa 50mm:stä sankaa. Muut vakiokoot ovat 25mm ja 100mm ja näitä kaikkia löytää lähimmästä rautakaupasta mitä todennäköisimmin. Itse päädyin tähän siksi, että se oli hinnaltaan 30.90€ Bauhausista ja se oli 2€ halvempi kuin 25mm:n sangalla oleva malli.

Lukko on yksittäispakattu muovikoteloon, jonka aukaisu vaatii sen rikkomisen. Paketin muoto on universaali avainten osalta, sillä tuohon mahtuu myös Disklock avaimet ulkomuodon perusteella. Jahka sakset tai veitsi on tehnyt tehtävänsä, paketista löytyy itse lukko, siihen sopivat kaksi tehdasleikattua avainta sekä taustapahvi pääasiallisine tietoineen, mukaan lukien pieni tarra, jossa avainten peitekoodi. Tuo taustapahvi on kaksipuoleinen, toisin päin taitettuna tekstit ovat englanniksi ja toisin päin suomeksi. Ainoa ero on testistandardeissa, joiden mukaan lukolle on annettu luokitus.

Avaimet tosiaan ovat tehdasleikatut ja niitä on paketissa kaksi. Tehdasleikatun avaimen tunnistaa niiden selkäpuolella leikkausten kohdalla olevasta harjausjäljestä, joka tulee kun avain koneellisesti teräsharjataan leikkauksen jälkeen. Käsin leikatuissa ja harjatuissa avaimissa tällaista ei näe. Tämän lukon mukana tulleiden avainten leikkuukoodi on 0532124230, jonka peitekoodi näkyy tuosta paketista. Mikäli avaimesta haluaa kopion, pitää Abloy valtuutetussa liikkeessä antaa tuo peitekoodi tai vaihtoehtoisesti avain, mutta pelkällä leikkuukoodilla avainta ei suostuta tekemään valtuutetussa liikkeessä. Tosin jotkin ei Abloy valtuutetut liikkeet leikkaavat halutunlaisen avaimen, jolloin ei haittaa vaikkei alkuperäistä olisikaan enää tallella.

Lukon purkamisen ja kokoamisen avuksi olen piirtänyt oheisen taulukon, jonka tulostamalla 275mm x 155mm kokoisena saat oikeassa mittakaavassa olevan kuvan kaikista lukon osista. Kuvassa olevat haitat on numeroitu kaikkien kehälovien paikoilta, jotta voit purkaessa järjestellä osaset ja merkitä oikean kehäloven paikan ympyröimällä vastaavan numeron. Avaimesta oleva kuva taasen auttaa tulkitsemaan avaimen leikkauksia, mikäli käsissäsi on palapeli eli täyte on osissa käsissäsi.

Lukon purkamiseen tarvitaan 2mm:n kuusioavain, sekä lukkoon sopiva avain. Toisella kapealla sivulla lukkoa on pieni reikä lukon alareunan lähellä, josta kiiltelee sangan metalli lukon ollesssa lukittuna. Avaa lukko, nosta sanka ylös ja työnnä kuusioavain reiästä sisään.

Pidätinruuvi on hieman alaspäin viettävässä kulmassa, kuten kuvasta näkyykin. Tehtaan jäljiltä pidätinruuvi on hieman tiukemmassa kuin mitä tällä kuusioavaimella saan siihen kohdistettua sormivoimin, joten avitin pihdeillä tuota kuusioavaintani, koska kahvallista kuusioavainta en löytänyt. Mikäli tätä lukkoa ei olisi tarkoitettu purettavaksi, olisi tuohon kuusioruuvin reikään tungettu voimalla sisään halkaisijaltaan 2.2mm teräskuula. Mikäli hukkaat tuon pienen kuusiopidätinruuvin, sen oikea malli on M4x5-A2, eli M4 kierteet, 5mm pitkä ja A2 on ruostumatonta terästä. Malli on tasapäinen.

Tämän jälkeen sanka takaisin, lukko kiinni ja avain ulos, jotta purkamista voi jatkaa. Avain toimii tässä hyvänä työkaluna, eli avaimen päällä ruuvataan pohjasta tulppa pois. Tulppa itsessään toimii poraussuojana, sillä se on karkaistua terästä ja sen orientaatio sekä geometria hankaloittaa tietyltä kohtaa poraamista. Tässä vaiheessa kannattaa ottaa huomioon, että tämä reikä osoittaa ylös, tai sylissä on palapeli.

Tulpan jälkeen löytyy yksi kuparin värinen aluslevy, joka toimii pienenä erottimena haittasylinterin komponenttien ja tulpan välissä. Tämän jälkeen kevyellä napauksella pitäisi ulos liukua koko haittasylinteri ja yleensä myös kaksi 8mm teräskuulaa, elleivät jää rasvoistaan kiinni lukon sisuksiin.

Haittasylinterin päällä makaa itse haittatanko ja takana olevasta reiästä löytyy pieni jousi. Tämän jousen tehtävä on pitää sisuskalut heilumasta pituusakselin suunnassa ja se myöskin kompensoi täten mahdollista kulumista sekä osien välistä pientä toleranssia. Näin sivumainintana, tuon jousen takia tämänkin lukon voi tulkata suht yksinkertaisesti ja näin saada avaintieto noukittua esiin.

Oikealla näkyvässä kuvassa näkyy haittasylinterin täyte kasatussa muodossaan, eli pohjalta lukien haittakiekko, välilevy, haittakiekko, välilevy ja niin edelleen. Päällimääisenä on karkaistua terästä oleva haittakiekko, josta puuttuu tuo pieni uloke tai nipukka, joten se pääsee pyörimään vapaasti ja täten auttaa suojaamaan porausta vastaan. Myös tiirikointia se hankaloittaa, sillä tuosta ei lukkoa voi vääntää auki suuntaan.

Täyte purettuna pöydälle "koodijärjestyksessä", eli avaimen peite-/leikkkauskoodin ensimmäinen numero on vasemmanpuoleisin haittakiekko, eli se mikä löytyy haittasylinterin pohjalta. Välilevyt ovat kaikki samassa pinossa, koska ovat identtisiä. Kasattaessa laitetaan ensin haittakiekko, sitten välilevy ja taas haittakiekko ja näin jatkettaessa päällimmäisenä pitäisi olla tuo teräksinen haittakiekko. Lukon toiminnan kannalta ei ole merkitystä kummin päin välilevyt ovat, mutta tehtaalta tullessa ne ovat kupera puoli ylöspäin ja näin itsekin näitä tykkään laittaa.

Abloy Classic lukon purku ja huolto

2008-08-11T22:00:00.004+02:00

Nyt kun ulkona on vielä lämmintä, on hyvä tehdä pieni siivous talon lukkoihin ja samalla huoltaa muutkin lukituksen osaset. Näin taataan, että lukitus jatkossakin toimii kuten halutaan, pidennetään lukko-osien elinikää ja nähdään, että tarvitseeko lukitusta uusia kulumisen takia.

Itselläni puhdistuksen ja huollon kohteena on arvioiden mukaan noin 23-24 vuotta vanha lukitus ja pesänä on Abloy Classic, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Tiettävästi tätä ei ole puhdistettu kertaakaan, ehkä öljytty ainoastaan parina vuotena. Kyseinen lukko on talon etuovesta, eli siitä on kuljettu päivittäin. Lukkorunkona on toiminut yksi ja sama 4190 mallinen runko. Tämän lukkopesän haitat olen sensuroinut, koska kyseessä on käytössä oleva lukitus ja kyseisen lukoston omistaja haluaa pitää täytteen salaisena. Tämä ei kuitenkaan vaikuta sen kummemmin artikkeliin.

Käyn myös läpi Abloy Exec pesän purkamisen ja kasaamisen myöhemmässä artikkelissa, jotta tällaisen lukkopesän omaavat voivat myös huoltaa oman lukkonsa. Todennäköisesti vastaavat artikkelit syntyy myös muille Abloyn lukoille, eli Profile, Disklock (Pro) ja Protec malleille. Teen nämä erillisenä tämän artikkelin laajuuden ja koon takia ja jotta olisi helpompi löytää se tietty asia/aihe.

Moni on useasti kysynyt minulta, että onko Abloy pesä vaikea purkaa ja kasata uudelleen, tai että mitä tehdä kun mielenkiinnosta purin ja en saa enää sitä kasattua oikein. Pyrin tarjoamaan tässä samalla auttavia kuvia, jotka jokainen voi tulostaa kotonaan avuksi. Nämä kuvat auttavat osien tunnistamisessa ja saamisessa oikeaan järjestykseen helposti, tarvitsematta syventyä lukon toimintaan sen kummemmin.

Suosittelen varaamaan purkamiseen, puhdistukseen ja kasaamiseen yhteensä ainakin pari tuntia aikaa. Itseltäni meni rauhassa touhuillen ja valokuvaten aurinkoisella pihalla istuskellen työskennellessä viiden lukkopesän kanssa noin 4-5 tuntia ja tulipa välissä syötyäkin. Lukkojen kanssa ennenkin leikkineeltä ei hommaan mene kuin parikymmentä minuuttia tehokasta työskentelyä, mutta suosittelen rauhassa touhuamista, niin ei satu virheitä, ongelmia eikä osia huku välttämättä niin helpolla.

Tarvikkeet ja työkalut joita tarvitaan:

Ristipäinen ruuvimeisseli, jolla saadaan helat ja avainpesä irroitettua.

Lukkorengaspihdit, jotta avainpesä voidaan purkaa. Omani ostin Tarjoustalosta, hinta 3.45€ per setti, toimii välttävästi tähän hommaan, muuten on hieman lelu. Eipä ollut muutakaan sillä hetkellä. Pihtien sijaaan voi käyttää jotakin ohutta, esimerkiksi ruuvimeisseliä, mutta tässä on riskinä hajoittaa lukko, lukkorengas tai oma käsi.

Pari desiä asetonia tai tärpättiä osien pesua varten. Tärpätti on siitä hyvä, että se ei haise ihan yhtä pistävästi kuin asetoni ja haihtuu hyvin hissukseen, joten kädet ei jäädy sen takia. Asetonin nopea haihtuminen jäähdyttää sormet nopeasti ja tuntuu, kuin pakastimessa työskentelisi, mutta nopea haihtuminen tarkoittaa myös nopeasti kuivuvaa. Litra asetonia maksaa Biltemassa 4.49€, rautakaupoissa useasti naurettavan kalliina 9.90€ litra. Tärpättiä saa halvemmalla, hieman alle kahdella eurolla litra.

Kemikaalihanskat. Itse ostin Tarjoustalo reissullani Viledan Universal hanskat ja totesin, että ne kestävät asetonia ja tärpättiä hyvin. Kannattaa tarkistaa omalle kädelle sopiva koko pakkauksen takana olevan mitta-asteikon avulla ennen ostamista. Hinta taisi olla 1.29€.

Astia, joka kestää asetonia/tärpättiä. Pakasterasia toimii hyvin, tai muu muovikippo, kunhan se on polypropeenia, eli merkitty "PP".

Vanha hammasharja tai vastaava pikkupensseli. Tätä tullaan käyttämään osien puhdistukseen ja olisi hyvä, että se mahtuu avainpesän rungon sisään.

Lukkoöljyä. Suosittelen ostamaan ihan lukkoliikkeestä, niin ei ainakaan voi valittaa että on väärää tavaraa. Älä käytä WD-40, se ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseen voiteluun, vaan ruosteisten osien irroitteluun. WD-40 lisäksi kuivuu nopeasti ja jättää jälkeensä tahmean pinnan, joka kerää likaa ja pölyä herkästi. Normaalia voiteluöljyäkään ei tule käyttää, sillä se muodostaa tahmeaa tahnaa lukon sisään pölyä kerätessään ja lisäksi on usein liian paksua tähän hommaan. Grafiittipölyä en suosittele, sillä se kosteissa oloissa menee tahnaksi ja on lisäksi äärimmäisen tahraavaa eikä grafiittitahrat tunnu irtoavan vaatteista millään. Hintaa lukkoöljylle on noin 5-10€ per pullo ja yksi pullo riittää omakotitalolle vuosiksi.

Avuksi osien ja avainten leikkausten tunnistamiseen voit tulostaa tämän alla olevan kuvan. Kun tulostat sen 277mm x 183mm kokoisena, sen pitäisi olla 1:1 oikeiden osien kanssa. Tämä kuva on tosin tietynlaisille osille ja omasi saattavat poiketa näistä hieman, riippuen täysin lukon iästä.

Suosittelen ottamaan toisella kädellä oven reunan yli otteen siten, että saat pidettyä helat paikoillaan ruuvien irroituksen ajan. Näin helat ei tipu ja naarmuunnu, eikä tarvitse kuunnella kilinää. Ristipäisellä meisselillä ruuvataan kaksi heloja pitävää ruuvia irti, jolloin avainpesän hela irtoaa ja painike heloineen irtoaa ruuveineen. Laita nämä sivuun talteen.

Seuraavana toimenpiteenä ruuvataan auki kaksi ruuvia, jotka tässä tapauksessa pitelevät kiinni saapasmallista avainpesää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy vääntöpainikkeen kara ja sitä kiinni pitelevä pieni metallilevy. Tämä levy karan kera irtoaa ruuvien poiston jälkeen myös. Koska kyseessä on hyvin paksu puuovi, on pesän ja lukkorungon välissä käytetty huomattavaa määrää pinottuja jatkopaloja. Nämä irtosi tässä tapauksessa yhtenä nippuna, sillä ne olivat niitattu yhteen.

Tässä vaiheessa on hyvä päällisin puolin pyyhkiä kaikki osat irtopölystä ja hämähäkinseitistä. Suosittelen tekemään tarkistuksen ruuvien kunnolle, sillä ne ovat usein pyöreäksi väännetty tai ovat hapettuneet koko pinnaltaan valkoharmaaksi töhnäksi. Pienin mahdollinen apu on näyttää teräsharjaa hieman tuolle hapettumalle, mutta paras olisi ostaa kokonaan uudet katkouraruuvit. Näitä saa kaikista rautakaupoista ja lukkoliikkeistä, maksanee pari kolme euroa pussi, jossa 2-4 ruuvia.

Ostaessa ruuveja kannattaa katsoa mitä on ottamassa ja suosittelisin ottamaan vanhat ruuvit malliksi mukaan, sillä katkouraruuveja on hieman erilaisia, joissakin on pitkä pätkä kierrettä ennen ensimmäistä uraa ja joissakin koko ruuvi on melkein pelkkää uraa. Jos kyseessä on ulko-ovi kuten tässä, ostaa teräksestä tehtyjä ja mikäli tarvitsee olla messingin väriset, niin teräksisiä löytyy messingöityinä myös. Tämä mainitaan paketin pahvissa. Sisäoviin soveltuu nuo pelkkää messinkiä olevat hyvin, koska siellä ei olettettavasti tarvita murtokestävyytä yhtä paljoa kuin ulko-ovissa. Laita uusi ruuvi vanhan vierelle, merkkaa oikea katkaisu-ura pituutta varten ja sahaa rautasahalla ylimääräinen pois. Vanhat ruuvit suosittelen viemään metallinkierrätykseen.

Vasemmassa kuvassa näkyy kaikki tarvittavat tarvikkeet puhdistusta varten liuotinta lukuunottamatta. Oikeanpuoleissa kuvassa on oma "lunttilappuni", johon piirtelin pikaisesti kuvan yhtä haittaa apuna käyttäen ja vetelin viivat ja numerot helpottamaan haitan tunnistusta. Jos tarpeeksi kauan on leikkinyt näiden kanssa, niin tätä ei aina tarvitse, mutta helpottaa hommaa kummasti. Kuvasta olen vetänyt yli avaimen leikkausnumerot, jotka kirjoitin siihen kasausta varten. Aiemmin mainitsemani apupiirrokset näyttävät erilaiset avainleikkaukset, jotta jokainen voi tulkita oman avaimensa leikkaukset helpottamaan kasausta. Mikäli ei osaa tai halua tehdä näin, voi aina kokeilla haitta kerrallaan ja avaimella testata, että haitta on varmasti oikea kyseiselle paikalle.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy salamalla hyvin korostettuna tuo lukkorengas, joka pitää haittasylinteriä avainpesän rungossa kiinni. Se lähtee lukkopihtien avulla helposti irti, kun laittaa pihdit paikoilleen ja puristaa rengasta pienemmäksi ja nostaa pois. Sen alta löytyy yleensä oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvä "shimmi" tai kaksikin, joilla säädetään ylimääräinen väljyys pois aksiaalisessa suunnassa.

Kun lukkorengas ja shimmi(t) on poistettu, laita etusormi tuon haittasylinterin karan päälle (keskellä törröttävä pala messinkiä), ota avainpesä keskisormen ja peukalosi väliin ja käännä ylösalaisin pitäen haittasylinteri paikoillaan etusormellasi. Nyt voit toisen käden sormellasi hieman painaa avainreiän läpi päällimmäistä haittaa, samalla varovasti laskien tuon haittasylinterin alhaalta ulos. Kun haittasylinteri on liukumassa ulos, nappaa siitä keskisormella ja peukalollasi kiinni ja ota toiseen käteen avainpesän runko. Siirrä samalla etusormesi painamaan haittatankoa, joka yrittää pullahtaa ulos haittasylinteristä. Nyt vain varovasti vedät haittasylinterin ulos avainpesän rungosta ja lasket rungon pöydälle.

Laske varovasti irti haittatangosta, nosta se pois ja yritä varovasti pöytään kopauttamalla saada sen alla oleva pienen pieni jousi ulos tai kaiva se hammastikulla tai vastaavalla. Joissakin malleissa jousi on tällainen parin millin kokoinen rääpäle, kun taas vanhemmissa jousi on sentin mittainen ja syvällä reiässä. Mikäli kuitenkin jostain syystä onnistut jousen hukkaamaan, niin lukkoliikkeestä saanee uuden pyytämällä tilalle ja hinnaksi tulee jotakin 0-2 euroa, kun kauniisti pyytää.

Nämä kuvat näyttävät suht hyvin, minkälaista tahmeaa mönjää lukon osat ovat täynnä. Koko täyte eli haittakiekkopaketti välilevyineen pysyi suht siististi nipussa itsekseenkin tuon tahnan takia. Jos haluaa helposti pitää sisuskalut järjestyksessä, niin suosittelen purkamaan täytteen haittakiekko kerrallaan pöydälle, kuten yllä oleva viimeinen kuva osoittaa. Päällimmäinen haittakiekko on vasemmanpuoleisin, välilevyt on kerätty yhteen nippuun sillä ne ovat kaikki samanlaisia ja haittatanko ja haittatangon palautusjousi on otettu erilleen. Ympyröin kuvaan punaisella tuon millimetriluokan jousen, jotta erottuu selkeästi. Tämä on siis todella helppo hukata ja lähtee liikkumaan ihan kohti hengittämällä pitkin pöytiä melkeinpä.

Itse tosin en alkanut pesemään osia yksitellen järjestyksessä, vaan hulautin kaikki kerralla kippoon ja asetonia pari desiä päälle. Asetoni on äärimmäisen tulenarkaa ja herkästi haihtuvaa, joten työskentelytilan tulee olla hyvin tuuletettu. Suosittelisin sitä aurinkoista ulkoilmaa. Tämän jälkeen osat pestään yksitellen molemmin puolin hammasharjalla hangaten, jotta kaikki lika lähtee irti. Suosittelen myös pyyhkäisemään haittakiekkojen kehiä, jotta kehälovista ja valekehälovista lähtee roskat pois myös. Avainpesän rungon pesu on hieman hankalaa sisältä, mutta reilusti liuottimella huuhtomista ja harjan pyörittelyä, niin ainakin suurin osa liasta irtoaa. Kun osa on pesty, on se hyvä tipauttaa kuivumaan paperinpalan päälle. Paperi imaisee asetonin ja mahdollisen kuonan mitä se mukanaan tuo, eikä jää pöydälle likaista länttiä sen takia. Asetoni itsessään ei tahraa, mutta syö monia muoveja, kuten polystyreenia (Styroksia).

Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, roskaa irtosi reippaat määrät. Suurin osa on tuulen mukana tullutta pölyä, joka on aikaisempiin öljyihin sun muihin sekoittunut, mutta yleensä suurin määrä roskaa tulee avainten mukana: taskun pohjalta nöyhtää, hiuksia, karvoja ja muuta irtopölyä. Suosittelen siis pesemään ne avaimetkin tässä samalla. Niin, ja muistithan sen pienen jousen, ettei vaan jää tuonne roskien joukkoon pesukippoon. Kun pesu on suoritettu, asetonin voi joko kipata suodattimen läpi takaisin purkkiin mikäli sitä käyttää näihin hommiin ainoastaan (joukossa on öljyä liuenneena) tai sitten toimittaa tämän litkun ongelmajätteen keräyspisteeseen.

Kun kaikki osat on pesty, on aika tarkastaa että kaikki on ylipäätään tallella ja tämän jälkeen alkaa kasaus. Tässä tapauksessa haittoja oli yksitoista kappaletta, joten se tarkoittaa, että välilevyjä on kymmenen, sillä välilevy kuuluu aina kahden haitan väliin. Jos lukossasi oli vain kymmenen haittaa, pitäisi välilevyjä olla yhdeksän. Lisäksi pitäisi löytyä avainpesän runko, haittasylinteri, lukkorengas, mahdolliset shimmit, haittatanko ja se pienen pieni haittatangon palautusjousi.

Kasaamisessa on tärkeintä tunnistaa osasista pari erikoistapausta. Vasemmassa kuvassa yllä näkyy kaksi nostonollaa. Nämä tunnistaa muista siitä, että niiden kehälovi ei ole täysin suora, vaan toinen sivu on kalteva. Tämä kalteva pinta työntää haittatankoa ulospäin lukkoa suljettaessa. Näistä nostonollista ylempi on vapaasti pyörivää mallia, eli siitä puuttuu alareunasta tuo kiertoa rajoittava väkänen. Tämä kyseinen haittakiekko tulee täytteen päällimmäiseksi ja sen funktiona on tehdä eräs tietty tiirikka käyttökelvottomaksi.

Oikeanpuoleisen kuvan otin lähinnä vain huomioksi, eli molemmat ovat "normaaleja" haittoja, vaikka toisessa onkin hieman erilainen avainkanavan reikä. Se on kuin mikä tahansa muukin haitta, mutta sen keskustasta on otettu pieni ympyrä pois, jotta eräs toinen tiirikkatyyppi olisi vaikean ja mahdottoman välimaastossa käytettävä tässä lukossa. Tällaisia haittoja on satunnaisissa paikoissa ja satunnainen määrä, eli ei ole merkitystä mihin kohtaan nämä laittaa, kunhan ei päällimmäiseksi.

Kasaus alkaa nostonollalla, joka pujotetaan haittasylinterin pohjalle, kierronrajoitin oikeassa reunassa ja avainkanava oikealla puolella. Tämän tyyppiset haitat menevät vain yksin päin lukkoon, eli kaikkien pitää olla samoin päin tai lukko ei toimi. Tämän jälkeen laitetaan välilevy, mutta ei ole merkitystä kummin päin sen laittaa. Itse tykkään laittaa nämä joustavat välilevyt kupera puoli ylöspäin. Tästä eteenpäin on sitten kasattava avaimen mukaan, eli nyt joko vilkuilet tulostamiasi lappusia, avaintasi ja haittoja tai etsit silmämääräisesti tai kokeilemalla sopivan ja avaimellasi testaat menikö oikein. Testaus tapahtuu siten, että laitat avaimen pohjaan asti ja käännät kunnes pysähtyy. Kehälovien tulisi olla nyt yhdessä linjassa haittasylinterin raon kanssa. Mikäli ei ole, haitta on väärä kyseiselle kohdalle. Kun kaikki haitat on paikoillaan, varmista että päällimmäiseksi on tullut nostava nolla, joka on vapaasti pyörivää mallia. Jos kyseessä on vanhempi lukko, ei päällimmäinen haitta ole vapaasti pyörivä. Turvallisuuden lisäämiseksi olisi hyvä sellainen olla, joten joko tekee sellaisen itse haittakiekosta kierronrajoitin poistamalla tai kysymällä lähimmältä Abloy valtuutetulta liikkeeltä tehdastekoista. Liike tosin ei myy haittoja, vaan tekevät sen sarjoitus- tai huoltopalveluna, joten pesä tarvitsee olla mukana.

Pidä vasemman kuvan mukaisesti sormillasi täytettä kasassa, jottei se leviä uusiksi pitkin pöytää ja lattioita sillä välin, kun laitat jousen haittatangon paikoilleen. Jousi tulee etummaiseen reikään, joka on matalampi. Haittatanko asettuu sitten taaempaan reikään. Nyt voit viimeistään testata, että täyte on oikein kasattu avaimellesi, eli aseta avain sisään pitäen haittapakka silti kasassa, paina sormella haittatankoa ja käännä avainta 90 astetta myötäpäivään. Haittatangon tulisi painua kehälovien muodostamaan uraan, mutta mikäli ei painu, tarkista mikä haitoista ottaa vastaan poistamalla haittatanko ja vaihda kyseinen haitta oikeaksi.

Lopuksi liu'utat haittasylinterin paikoilleen avainpesän runkoon. Tämä onnistuu parhaiten samalla tapaa, kuin purkaessakin, eli haittasylinteri pystyssä ja pujottamalla rungon tämän päälle. Pidä sormellasi haittatanko paikoillaan, jottei se nappaa runkoon kiinni. Kun haittasylinteri on pohjassa asti, käännä runko ympäri, aseta shimmi(t) paikoilleen ja napsauta lukkorengas kiinni. Yllä on kolme kuvaa, joista vasen näyttää väärin asennetun lukkorenkaan. Yleisin huolimattomuusvirhe on nimittäin juuri tämä, että lukkorengas jää kanttaamaan joltain kohtaa. Tämän saa korjattua ihan painamalla sen sisään, jolloin kuuluu napsahdus. Kahdessa muussa kuvassa lukkorengas on asianmukaisesti paikoillaan.

Nyt kun kaikki osat ovat puhdistettu, on aika ruuvata kaikki kiinni kuten olivatkin. Yllä näkyy asennuksen kohde, kaikki osat ja ruuvimeisseli sekä lukkoöljy. Käytän tässä Abloyn omaa lukkoöljyä, niin ei ainakaan voi huono suositus olla ja omien testien mukaan oikein toimivaa tavaraa ja erittäin riittoisa tämä pikku pullo.

Avainpesän kiinnittävät katkouraruuvit ja vääntönupin kara asettuvat helpoiten paikoilleen, kun ruuvit pujottaa ensin reikiinsä ja työntää sitten karan kohdilleen. Tässä esimerkissä tuo kara työntyy lukkorungon aukkoon siten, että kara nappaa kiinni noihin pieniin nystyröihin. Koska tässä ovessa paksuutta oli, piti jatkopalat saada paikoilleen. Ne sai helpoiten siten, että jatkopalojen puolelta työnsi yhden helaruuvin läpi, jolla sai tämän nipun jatkopaloja kohdilleen ja tämän jälkeen työnsi nuo vääntönupin ruuvit läpi ajaen helaruuvit ulos. Nyt vain sitten kiristää näihin ruuveihin avainpesä kiinni siten, että avainpesän kara osuu oikein kiinni noihin jatkopaloihin tai lukkorunkoon. Ennen ruuvausta suosittelen kuitenkin laittamaan tipan öljyä kierteisiin, niin ei hapetu kiinni ja irtoaa seuraavalla kerralla ilman itkua. Ruuveja ei tule tempaista kierteiltään eikä pyöreiksi, mutta napakasti paikoilleen.

Vääntimen asennus on yksinkertaista, pidät vain huolen että helaruuvien reiät osuu kohdakkain lukkorungon reikien kanssa ja pujotat vääntimen karanvääntimen sisään. Tämän jälkeen pujotat helaruuvit läpi, laitat etupuolen avainpesän helan kohdalleen pesän kanssa ja kierrät molemmat ruuvit aluilleen. Tämän jälkeen pidät kiinni avainpesän helasta siten, että se on valmiiksi aloillaan ja kiristät ruuvit napakasti. Näihinkin voi laittaa tipan öljyä kierteille, niin ei hapettumalla jumiudu.

Napsauta takalukituksen valintapainike rintalevystä yläasentoon ja paina takalukituksen vinokieltä laukaistaksesi takalukituksen. Suihkauta tippa lukkoöljyä teljelle, takalukituksen kielelle ja operoi muutaman kerran vääntönupilla. Työnnä lukkoöljyn nokka avainpesän perälle ja anna puolen sekunnin mittainen suihkaisu (nopea ja voimakas painallus). Tällöin pesästä hieman roiskahtaa uloskin, joten paperilla voi hieman valumia pyyhkäistä. Operoi avainpesää avaimella ja varmista, että kaikki toimii kuten pitää.

Lopuksi on hyvä tarkistaa vielä saranoiden ja telkipesien ruuvien kireys. Vasemmanpuoleisesta kuvasta näkyy, kuinka telkipesän alareuna on ajan myötä löystynyt käytössä. Tämä korjaantui ihan kiristämällä ruuvit ja näin ovikin sulkeutui jämäkämmin, toinen kuva vasemmalta näyttää kiristetyn mallin. Oikeanpuoleisissa kuvissa näkyy saranapuolelle asennetut tapit, jotka estävät oven pois nostamisen saranat irroittamalla. Nämä ovat hyvin halpa keino lisätä murtoturvallisuutta omaan oveen ja usein nämä asennetaankin vakiona paikoilleen. Uusina nämä tapit maksavat huikeat kaksi euroa pari.

Jatkossa suositeltavaa on tarkistaa ruuvien kireys esimerkiksi puolivuosittain tai kun tarvetta ilmenee. Lukon voiteluksi riittää kerran vuodessa lukkoöljyä suihkaus avainpesään, hieman teljelle ja vinokielelle sekä vääntönupin juureen. Lisäksi suosittelisin seuraamaan avainten siisteyttä, ettei niiden mukana mene roskaa, karvoja ja pölyä lukkoon. Vanupuikko riittää puhdistukseen mainiosti tai vaihtoehtoisesti vaikka hammastikku.

Avoin kirje lukitusalalle sekä vakuutusyhtiöille

2008-07-03T21:24:00.015+02:00

Lähetin avoimena kirjeenä kyselyn vakuutusyhtiöille sekä lukitusalan liitoille, jotta saisi selvitystä hieman "vakuutusyhtiöiden hyväksymiin" lukitusasioihin ja erinäisiin epäselvyyksiin asian tiimoilta. Kirjeen voi jokainen lukea tästä (PDF, noin 50kt).

Lisäys 04.07.2008, klo 12:21: Tajusinpa, että ihmiset ovat pääosin lomalla heinäkuun, joten vastausten "takaraja" on siirretty elokuun loppuun. Takarajaa ei varsinaisesti ole, eli otan vastauksia senkin jälkeen vastaan, mutta ne eivät välttämättä kerkeä artikkelin julkaisuun, ellen myöhemmin editoi.

Lisäys 09.07.2008, klo 14:30: Lukitus- ja turvallisuusalan liitto ry:n sähköpostiosoitteet eivät toimi ("511 sorry, no mailbox here by that name"), Ilmarinen kuittasi hoitavansa ainoastaan lakisääteistä työeläkevakuuttamista, Sampo kuittasi lähettäneensä viestin eteenpäin Ifiin, Turvaurakoitsijaliiton järjestösihteeri kuittasi sanoen, että toimitusjohtaja palaa asiaan heinäkuun lopun jälkeen, Nordea kuittasi välittaneensä viestini vahinkovakuutusyhtiöönsä ja Tapiola välitti viestin eteenpäin lukkoasiantuntijalleen ja päivää myöhemmin tarkensi, että ko. henkilö on lomalla ja palaa asiaan heinäkuun lopulla.

Pääpaino kyselyssä on luonnollisesti tiirikoinnin osalla, mutta mukana on myös muita kysymyksiä. Toivoisin hartaasti saavani vastauksen jokaiseen esittämääni kysymykseen ja toivottavasti myös kehitysehdotuksia yrityksiltä/liitoilta/henkilöiltä, sillä nykyinen turvallisuustuotteiden testaus ei kuulosta/vaikuta järin avoimelta toiminnalta, tai ainakin tällainen kuva on syntynyt asiasta aikaisemmin tiedustellessa erinäisiltä tahoilta.

Mielestäni ihmisten tulisi saada tietää, että miten tuote on testattu tai kenen toimesta, sillä monet pitävät "vakuutusyhtiöiden hyväksymä laite" leimaa ns. "turvallisuustakuuna", vaikkei se kerro tuotteesta kuin luokituksen numerona väliltä 1-5 (yksi heikoin, viisi vahvin) ja mistään ei tunnu saavan yksinkertaista selvitystä siitä, että miten tuotteet on testattu, että on päädytty tiettyyn luokitukseen. Tämä on yksi syistäni avoimelle kirjeelleni.

Hyvänä esimerkkinä näiden testauksien tekijöistä ja/tai testimenetelmistä on se, että esimerkiksi tiirikoinnista ei kerrota mitään, eli onko lukkoa testattu tiirikoida, tulkata, avata lyöntiavaimella (eng. bump key), shimmata, ylinostaa (eng. combing) tai jäljentää avainta (eng. key impressioning).

Finanssialan Keskusliiton sivuilta löytyvässä listauksessa on esimerkiksi ABUS 37/55 lukko saanut luokituksen numero kolme, jonka pitäisi siis kestää tiirikointia peräti kymmenen minuuttia (kts. Abloyn esitteen taulukko, sivu 11). Todellisuudessa kyseinen lukko saadaan tiirikoitua auki 2-3 minuutin sisään ja oma henkilökohtainen ennätys on 1 minuutti 47 sekuntia, joten sen ei kuuluisi saada hyväksytty statusta lainkaan. Tästä päätellen lukon testauksessa ei ole testattu tiirikointia ollenkaan tai sitten testaajilla ei ole ollut tietotaitoa ja/tai työkalua lukon aukaisemiseksi. Kyseessä kuitenkin on hyvin yleinen lukkomekanismi, jolle tiirikoita on saatavilla ja omani on itsetehty, joten uskoisin ettei kyse ainakaan työkalun puutteesta olla.

Tällainen listaus "hyväksytyistä" lukoista on mielestäni siis kuluttajaa harhaanjohtava, koska se ei pidä paikkaansa, eikä testausdataa ole saatavilla luotettavaa vertailua varten. Oma pienen pieni toive olisikin, että tällaiset testaukset olisivat avoimempia tai että testaamaan saisi tulla kuka tahansa, jolta työkalu löytyy ja joka sopii testauskriteereihin. Maailmalta löytyy jo nytkin useita esimerkkejä siitä, kuinka tiirikoinnin harrastajia on alettua kuuntelemaan tosissaan tuotekehitystä ja testausta silmällä pitäen, sillä juurikin harrastajilta löytyy eniten aikaa ja intoa paneutua yhteenkin asiaan syvällisesti, toisin kuin ammatikseen lukkosepän töitä tekevä, jolla ei ole aikaa "täyspäiväisesti" lueskella juttuja netistä ja leikkiä lukoilla, kun elantoakin pitäisi tienata. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta valitettavasti en tunne kuin pari.

Hyvin usein tiirikoinnin harrastajat avaavat lukkoja peräti lukkoseppää paremmin, ja syykin on selvä: Lukkoseppä ei välttämättä "tuhlaa" aikaansa tiirikointiin, kun muitakin varmempia keinoja on päästä sisään ja usein myös nopeammin. Toisaalta taasen tiirikoinnin harrastajat eivät tiedä lukkojen asennuksesta sen kummempaa, koska se ei ole useimpien intresseissä.

Toivon siis, että tämä kirje saa vastakaikua asioista tietäviltä tahoilta ja muutakin vastaukseksi, kuin pelkkää "security through obscurity" (eli turvallisuutta yritetään luoda salailemalla) tyyppistä jargonia siitä, kuinka tällaisia asioita ei paljasteta tai tarvitse tietää. Mielestäni kuluttajien, eli niiden "testattujen" lukkojen omistajien tulisi tietää miltä heidän lukkonsa oikeasti suojaavat ja siksi olisi tärkeää, että testausdata tai testaus olisi julkista. Saatan paikoin kuulostaa tylyltä ja törkeältä, mutta on hivenen outoa törmätä ammattilaistestaajiin, hyväksyttyihin lukkoihin ja ei paikkaansa pitäviin tiirikointikestoihin samassa yhteydessä.

Niin, tervetuloa jälleen, tuli tosiaan pidettyä hieman "kesälomaa" kirjoittelusta ja näemmä tässä ehti kolmatta kuukautta kertyä taukoa edellisestä kirjoituksesta. Suurin syy "kesälomaan" oli rikkoontunut digikamera, artikkelien puute ja etenkin rahanpuute, eli en ole saanut hankittua tarvittavia lukkoja/tarvikkeita testattavaksi/purettavaksi/kuvattavaksi. Nyt on sentään jotakin tuossa pöydän nurkalla odottamassa ja uusi kamerakin tullut hankittua, joten kuviakin jälleen saa aikaiseksi. Lisäksi rahaa pitää säästää tulevaa Dutch Open 2008 tapahtumaa varten, sillä olen sinne menossa pitämään luennon ns. vempele-tiirikasta, sen historiasta ja muista vastaavista työkaluista. Eli mikäli tiedät vempeleen (Abloy Classic lukolle tehty tiirikka) historiasta enemmänkin kuin mitä "Avaimen arvoinen" kirja kertoo, kuulisin asiasta mielelläni.

Tulossa on ainakin hyvin pitkä artikkeli, jota tuossa "lomalla" kirjoittelin, eli Abloy Classic avainpesän irroitus, purkaminen sekä huolto. Artikkelista uupuu pari kuvaa ja se toivottavasti ilmestyy tämän kuun puolella, eli kun ihmisillä vielä kesälomia on. Siihen asti toivotan hyvää kesäkauden jatkoa ja hyviä kelejä, niin ei tarvitse sisällä murjottaa :-)

Halpa liipaisinlukko

2008-04-20T16:50:00.000+02:00

Muutama kuukausi sitten hankin ostoksillani ollessani 5.90€ maksaneen liipaisinlukon, jota myydään aika useassa tavaratalossa. Tuote on varsin painava ja tukevan tuntuinen, joskin sen tarjoama turvallisuus on luokkaa "onnettomuudet välttävä".

Tuotteen mukana tullut teksti oli ainoastaan englanniksi, mutta kuka tahansa hivenen maalaisjärkeä käyttämällä onnistuu tuotetta käyttämään. Avain sisään, kääntö ja puoliskot irtoavat toisistaan vetämällä. Liipaisinlukon asennus paikoilleen tapahtuu siten, että lukkopuoliskon tappi asennetaan liipaisinkaaren läpi mieluusti niin, että tappi jää liipaisimen taakse. Tämän jälkeen vastakappale painetaan paikoilleen ja varmistetaan ettei ei se pääse liikkumaan.

Jotta tämä liipaisinlukko olisi universaali, eli jotta se sopisi useaan eri aseeseen ja mukautuisi erilaisiin liipaisinkaariin, on liipaisinlukossa kuusi jousipainotteista tappia. Nämä tapit mukautuvat liipaisinkaaren muotoihin ja kumikappaleissa olevien nystyröiden välit tarjoavat myös useita muotomahdollisuuksia.

Kun nuo kumikappaleet nyppää irti, paljastuu itse lukon runkokappaleet ja niitit, jotka pitävät lukkopesää ja tappeja takanaan. Vastakappale on käytännössä vain kuori, mutta sen keskellä olevan levyn takana on hyvin vahva jousi, joka telkeä painaa. Niitit itsessään eivät ole vahvoja ja näyttävät haljenneen jo paikoilleen puristettaessa. Eihän noilla käytännössä merkitystä ole, mutta hieman kielii laadusta. Vaikuttaisi niitit siis olevan samaa pehmeää sinkkivalua kuin koko muu runko.

Itse lukkomekanismi toimii siis lukittaessa telkimäisesti, eli pieni jousipainotteinen hakanen napsuu pientä hammastankoa vasten, kun puoliskoita painetaan yhteen. Kun lukon kääntää auki, kääntyy tuo pieni hammastanko noin 90 astetta myötäpäivään, jolloin tangon sileä pinta on telkeä vasten ja täten puoliskot voi vetää irti, koska telki ei voi lukittua mihinkään.

Tässä kyseisessä hakasmekanismissa on vain yksi haittapuoli: mikäli työnnän sopivan metallitikun puoliskojen väliin ja painan tuota telkeä reunastaan ulospäin, telki irtoaa hammastangosta ja puoliskot saa irti toisistaan. Nopea korjaus olisi hioa tuon teljen pää matalemmaksi, sillä nyt se törröttää tuon kumipinnan yli, jolloin sitä on helppo operoida ulkopuolisin keinoin. Kaikkein paras olisi kokonaan sellainen mekanismi, jota voisi operoida vain avaimella, eli pakkotoiminen lukitus. Tällöin myös sulkemiseen tarvitaan avainta.

Toinen ongelma on itse lukko. Kyseessä on perus 5-haittainen levyhaittalukko tai ns. huonekalulukko, joita näkee huonekaluissa hyvin paljon käytettävän juurikin sen halpuuden takia. Avaimesta päätellen lukossa on siis viisi haittalevyä ja lukkoon katsoessa nämä messinkiset levyt näkyvätkin. Näitten lukkojen ongelmana on se, että niiden tiirikoitavuus on luokkaa äärimmäisen helppoa ja tämäkin lukko antautuu alle viiden sekunnin. Toinen perus "ominaisuus" näissä on tulkittavuus. Kun tuota yllä olevaa kirkkaampaa kuvaa katsoo, voi nähdä tuon etummaisen haittalevyn ja sen takaa pilkottaa hieman seuraava haittalevy. Tämä siis lepoasennossa. Tästä voimme päätellä, että toinen leikkaus avaimen kädensijasta lukien on korkeampi kuin ensimmäinen. Kun avainta katsoo ylemmistä kuvista, voi havaita näin olevankin.

Taitava henkilö siis voi pienen tikun avustuksella lukea eli tulkita lukon haitat yksi kerrallaan ja teettää näin lukkoon sopivan avaimen. Tällaisten lukkojen tulkintaan löytyy ihan asiaan suunniteltuja työkalujakin, jotka ovat kuin otoskooppeja pienen metallitikun kera. Tällä metallitikulla on tarkoitus painaa edeltävät levyt pois tieltä tulkitessa taaempia levyjä.

Yleensä tämänlaisissa halvoissa levyhaittalukoissa on ainoastaan neljää tai viittä erilaista haittaa, joten erilaisia avaimia olisi korkeintaan tähänkin lukkoon olemassa vain 1024 tai 3125 kappaletta. Lisäksi koska tämänlaisten lukkojen toleranssit ovat hyvin suuret, voi käyttää ns. puolikkaita avaimia, eli normaalien leikkausten 1, 2, 3 ja 4 sijaan olisikin käytetty vain leikkauksia 1.5 ja 3.5, tai sitten 1, 2, 3, 4 ja 5 leikkausten sijaan 1.5, 3 ja 4.5. Tällöin vaihtoehdot avaimille tippuvat radikaalisti lukemiin 32kpl tai 243kpl.

Lisäksi avain on hyvin tyypillistä profiilia oleva avain, jota löytää kaikesta mahdollisesta mikä maksaa luokkaa viisi euroa maksimissaan, eli avainaihioiden saatavuus on hyvä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että avainten kopiointiin ei tarvita mitään papereita tai muuta vastaavaa tunnistetta. Parhaimmillaan riittää pellinpalaseen viilalla nopeasti hutaistu kopio, johtuen juurikin helposta profiilista ja suurista toleransseista.

Kaiken kaikkiaan tämä 5.90€ maksanut liipaisinlukko on odotusarvoiltaan hintansa veroinen, mutta en suosittelisi sen käyttöä kuin ilmakivääriin. Tuliaseita varten suosittelisin hankkimaan kunnon asekaapin kunnollisella lukolla tai murtosuojaluokituksen saaneen kassakaapin, jonne voi aseen toiminnalliset osat piilottaa. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten ohuella muovipinnoituksella varustettu niin paksu vaijeri kuin piipusta mahtuu läpi ja lukolla kiinni. Tämä estää aseen lataamisen ja käytön. Vaihtoehtoisesti voi joissain aseissa vetää luistin taakse ja lipas pois, jolloin tähän väliinkin voi laittaa muovipinnoitetun vaijerin tai pitkäsankaisen lukon.

Abloy avaimet

2008-04-06T00:40:00.002+02:00

Tämä artikkeli luo osittain pohjaa tulossa olevalle Abloy avainleikkuriartikkelille, jossa tulen käsittelemään leikkureiden rakennetta ja toimintaa. Siksipä on tärkeää ymmärtää myös avaimista muutamia tärkeitä mittoja sekä ominaisuuksia ja samalla huomaa, kuinka paljon yhdestäkin avaimesta voi päätellä tietoa. Käsittelen tässä artikkelissa vain mekaanisia avaimia, sillä elektroniikkaa sisältäviin CLIQ avaimiin ei ole tarjolla dokumentaatiota niiden toteutuksesta eikä täten niiden turvallisuutta voida arvioida täysin.

Tiirikointi.net forumilla nimimerkin AbsurB avustuksella ymmärsin miten Abloyn avainaihiot valmistetaan. Hänen hallussaan on ns. aihion aihio, eli hyvin etäisesti avainta muistuttava levymäinen kappale, josta avain muotoillaan todennäköisimmin kylmätaonnalla muotoonsa. Tällöin avaimeen käytetty uushopea muokkauslujittuu ja avaimesta tulee kestävämpi. Oheisessa kuvassa näkyy AbsurB:n ottamasta kuvasta redusoimani malli, jonka mitat ovat päätelty tuon kappaleen pituuden perusteella. Mitoissa saattaa olla millin kymmenyksien heittoja paikotellen ja avaimen pään kulmalukemat saattavat heittää peräti viisi astetta.

Kun tuo avainaihion aihio taotaan sivusuunnasta muotoonsa muottiin, niin edellisessä kuvassa näkyvät harjanteet avaimen varresta tasoittuvat ja näin avaimen pituus kasvaa tarvittavaan mittaansa. Tuo aihion aihio on siis huomattavasti valmista avainta lyhyempi. Näin tehdään todennäköisimmin siksi, että yhdestä levystä saa leikattua useampia avaimia ja että suht hento avainaihio saisi pituussuuntaista lujuutta tuosta muovauksesta, jossa materiaali "virtaa" kohti päätä. Lopuksi prosessissa syntyneet purseet leikataan pois ja avain on valmis. Avaimen kädensijassa sijaitseva logokuvio tehdään erikseen tai se saattaa syntyä jo siinä, kun aihiota pidetään muottia varten paikoillaan.

Valmiista avainaihiosta voi nähdä metallin työstön jäljet ja nämä tuntuvat tukevan yllä kuvattua tapahtumaa. Oheisista kuvista näkyy selviä merkkejä metallin muovautumissuunnista ja rajoista. Kokonaisuudessaan avaimen pituusakselin suuntaisesti on havaittavissa selviä raitoja, jotka indikoivat metallin liikkumisesta kyseiseen suuntaan, eli avain on kasvanut pituutta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy avaimen päästä luupin läpi otettu kuva, josta näkyy metallin kerrostuminen ja tältä kohdin on purseet poistettu. Avaimen selkäpuolella näkyy kädensijan ja varren välissä selvä kuroutuma. Muovausmuotin reuna on näillä kohdin ja avainta sivusuunnasta tiiraillen saattaa nähdä, kuinka avaimen paksuus kasvaa 2.4mm:n levystä nimellismitaltaan 3.0mm:n tangoksi. Samalta selkäpuolelta voidaan nähdä koko avaimen varren mitalta pieni rösöinen harjanne, kuten oikeanpuolimmaisessa kuvassa.

Mitä todennäköisimmin myös muut Abloyn avaimet valmistetaan samantyyppisesti, vaikka tosin Disklock ja Disklock Pro avaimet voisi valmistaa pyörötangosta jyrsimällä kaksi sileää pintaa. Tällöin tosin avain ei olisi yhtä luja kuin taottu, joten epäilen että nämäkin ovat muotilla muokattuja. Abloyn Disklock, Disklock Pro, Exec ja Sento avaimissa on lisäksi musta muovipää. Näistä avaimista löytyy muovista selvä raja ruiskuvalumuotin jäljiltä, eli avaimen pää on valettu kahden muottipuoliskon välissä sulasta muovista.

Seuraavassa käyn lyhyesti läpi jokaisen avaintyypin ja niiden yleiset ominaisuudet. Avainten mitat on mitattu pienellä digitaalisella työntömitalla, jonka resoluutio on 0.01mm ja tarkkuus 0.03mm ja toistotarkkuus 0.01mm. Mitoissa voi olla lieviä heittoja, mutta olettaisin kaikkien olevan oikein, sillä mitat on otettu pääosin useista tehdasleikatuista avaimista. Avainten leikkuuterän leveys mitataan selvästi yksittäisen leikkuun kohdalta ja leikkausväli saadaan mittaamalla kahden vierekkäisen leikkuun yhteisleveys ja miinustamalla siitä leikkuuleveys. Leikkuuleveys on puolimilliä leveämpi kuin itse leikkuuväli, jotta saadaan pieni päällekkäisyys seuraavan leikkauksen kanssa. Tällöin vältytään ohuelta kannakselta materiaalia vierekkäisten leikkausten välissä.

Abloy Classic avain on epäsymmetrinen ja profiiliton
perusavain. Avain on 52.5mm pitkä ja leveimmillään 21.5mm. Itse varsiosa on muodoltaan puoliympyrä, jonka pituus on 29.5mm ja nimellishalkaisija on 3mm. Itse avaimissa tämä mitta on yleensä 2.90-3.0mm. Ensimmäinen leikkaus tehdään 3.0mm:n päähän avaimen kärjestä. Leikkausväli on 2mm ja leikkuuterä on 2.5mm. Erilaisia kulmia on kuusi: 0, 18, 36, 54, 72 ja 90 astetta. Leikkaamaton on nolla ja täysin leikattu on viisi. Leikkuita on korkeintaan kymmenen. Täten erilaisia Classic avaimia voi olla korkeintaan 6 potenssiin 10, eli 60466176 kappaletta, pyöreästi siis hieman yli 60 miljoonaa.

Tässä kuvassa näkyy kaikki mahdolliset leikkaukset katsottuna avaimen kädensijasta kärkeä kohti halkileikkauksena. Kuvan mittasuhteena on 1px = 0.01mm.

Abloy Profile on myös epäsymmetrinen, mutta kuten nimikin sanoo, siinä on käytetty profiileja. Avain on voi olla yksiurainen, jolloin sen muoto kärjestä katsottuna on kuin C-kirjaimella, tai siinä voi olla useita uria jyrsittynä joko mahan tai selän puolelle. Urien pituudet ovat myöskin vaihtelevia. Näin voidaan luoda spesifisiä lukitusratkaisuja, joissa yksi avain ei mene toisen lukkoon edes sisälle. Avain on noin 55.2mm pitkä ja leveimmältä kohdiltaan 23.3mm. Avaimen perusmuoto, eli puoliympyrä on halkaisijaltaan 7.4mm ja pituudeltaan varsiosa on 31.3mm. Avaimen paksuus kuitenkin vaihtelee 3.65-3.75mm:n välillä ja avaimen nimellishalkaisija täten saattaisi olla 7.5mm. Ensimmäinen leikkaus tehdään 3.0mm:n päähän avaimen kärjestä. Leikkausväli on 2mm ja leikkuuterä on 2.5mm. Erilaisia kulmia on kuusi: 0, 18, 36, 54, 72 ja 90 astetta. Leikkaamaton on nolla ja täysin leikattu on viisi. Leikkuita on korkeintaan kymmenen. Täten erilaisia avaimia on sama kuin Classicilla, mutta kerrottuna eri profiilien lukumäärällä. Tietääkseni perus profiileja on ainakin kolmetoista erilaista, joten jo näillä saadaan aikaan 786060288 erilaista avainta, eli 786 miljoonaa.

Abloy Profile "millinen" on erikoistapaus Profile avaimista. Kyseisessä lukossa on käytetty normaaleja haittoja ohuempia haittakiekkoja, joten leikkauksia on parhaimmillaan neljätoista. On olemassa myös erikoisempia ratkaisuja, jossa on käytetty molempia kokoja sekaisin, joten leikkausten määrä voi vaihdella kymmenen ja kolmentoista välillä. Käytetty avainaihio on kuitenkin sama kuin Profilessa, mutta leikkaustapa on erilainen. Leikkausväli on 1.6mm ja leikkuuterä 2mm. Leikkausten alkamisesta en saanut mittamalla selvää tulosta, koska monipuolisuus avaimistani uupuu. Tosin, pienellä päättelyllä voisi olettaa, että näissä leikkaukset alkavat 2.5mm:iä avaimen kärjestä, mutta mitenkään varmaksi en voi tätä tietää.

Erilaisia avaimia tällä järjestelemällä saadaan aikaan kolmellatoista haittakiekolla 13060694016, eli hieman yli 13 miljardia. Tämän luvun voi vielä kertoa erilaisten profiilien lukumäärällä, joka on vähintään samaa luokkaa kuin normaalin Profilenkin määrät, eli kolmellatoista, jolloin saadaan lukemaksi 169789022208 kappaletta, eli hieman alle 170 miljardia. Kombinaatiot eivät tähän lopu, sillä normaaleja ja "millisiä" haittoja voidaan käyttää samassa pesässä sekaisin, joten kombinaatioiden määrä kasvaa entisestään.

Yllä neljä erilaista profiilia Profile avaimille. Ensimmäinen on täysin samanlainen kuin Classic avainkin, ainoastaan mitat ovat hieman isommat. Toisena on hyvin yleinen yksiurainen avain, kolmantena perus tuplaurainen ja neljäntenä yksiurainen, jossa ura on epäkeskisesti avaimessa. Mittasuhteena on 1px = 0.01mm.

Yllä myös neljä esimerkkiä elävästä elämästä. Kuvista näkyy myös hyvin kärkiprofiloinnit.

Abloy Disklock on symmetrinen avain, jossa on musta muovipää. Avain on 60.7mm pitkä, josta varsiosa on noin 34.5mm. Leveimmillään avain on noin 26.2mm. Avaimen varsi on malliltaan kuin ympyrä, josta on leikattu kaksi siivua pois vastakkaisilta puolilta. Ympyrän halkaisija on avaimesta mitattuna 5.95mm, eli nimellishalkaisija on 6mm. Avaimen paksuus on 3.45mm. Avaimessa on myöskin profiili, tässä tapauksessa profiilina on yksi ura molemmin puolin keskellä avainta, jonka leveys on 1.5mm ja syvyys 0.5mm. Avaimen leikkaukset tehdään molempiin suuntiin, sillä kyseessä on kaksisuuntainen järjestelmä. Lukko voidaan siis avata myötä- ja vastapäivään. Ensimmäinen leikkaus tehdään 3mm:n päähän kärjestä. Leikkuuväli on 1.6mm ja leikkuuterät 2.0mm. Sanon monikossa siksi, että avainleikkurissa on kaksi terää, jotka leikkaavat avaimen symmetrisyyden kerralla ja samoin vastaleikkaukset. Siksipä näistä saadaan uusi mitta: Leikkuuterien väli on 4.4mm. Avaimessa on seitsemän erilaista leikkausta, jotka ovat 0, 15, 30, 45, 60, 75 ja 90 astetta. Vastaleikkaukset ovat siten, että jos toiselle puolen leikataan 15 astetta, vastaleikkauksena on 75 astetta. Täten avain muistuttaa leikkauksiltaan peräkkäin asetettuja kolmioita.

Erilaisia avaimia on olemassa 7 potenssiin 10, eli 282475249 kappaletta, eli hieman yli 282 miljoonaa. Tähän kun vielä kerrotaan erilaisten profiilien määrä, lukema kasvaa suureksi.

Tästä selkenee Disklockin profiili sekä leikkaukset, joita on siis seitsemän. Kuvasuhde on 1px = 0.01mm.

Abloy Disklock Pro avain on noin 60.5mm pitkä ja leveimmiltään 26mm. Varren pituus on noin 34.5mm ja on muuten sama kuin edeltäjässään, mutta paksuus on 3.50mm. Tässä yksilössäkin on profiili, joka on yksi ura molemmin puolin. Uran leveys on 1.15mm ja syvyys 1mm. Tämäkin avain on symmetrinen ja leikkaukset ovat täsmälleen samat kuin Disklock avaimessakin. Avaimen merkittävin silminnähtävä ero on erilainen muovipää. Teknisesti avain eroaa selviten tuon pienen kolon takia, joka avaimen varressa on. Kyseinen kolo kuuluu kierronrajoittimen toimintaan. Kolon kokoa on hieman hankala mitata, mutta se on arviolta hieman alle 3mm leveä, tylppäpohjainen ja ulottuu melkein profiiliuran pohjalle, eli on hieman alle millin syvä. Tästä saisi noin 60 asteen kulmalla olevan tylpän terän, joka varmasti osuu lähelle oikeaa. Reiän etäisyys avaimen kärjestä mitattuna vaikuttaisi olevan 22.7mm.

Tässä, kuten Disklock avaimessakin, on sama määrä leikkauksia ja leikkauspaikkoja, joten täten on myös sama määrä erilaisia avaimia ja ylärajan määrää ainoastaan erilaiset profiilit.

Selventävä kuva Disklock Pro avaimen profiilista ja leikkauksista. Kuten huomata saattaa, ovat leikkaukset täsmälleen samat kuin Disklock avaimessakin. Kuvasuhde on 1px = 0.01mm.

Abloy Exec on symmetrinen avain, hyvinkin tuttu suomalaisille ja yksipuolinen, eli lukko aukeaa vain yhteen suuntaan. Avaimen pituus on 64.2mm ja leveimmiltään 25.3mm. Varren pituus on noin 35mm. Avaimen poikkileikkaus on muuten muodoltaan suorakulmio, mutta kaksi vastakkaista kulmaa ovat pyöristetty 1.25mm:n kaarevuussäteellä. Avaimen nimellismitta on 6mm kertaa 3.5mm (mitattuna 5.95mm ja 3.45mm). Kuvassa oleva avain on 11 kiekkoisesta lukosta peräisin, sillä kierronrajoittimen reiän sijainti on tasan 19mm avaimen kärjestä. 9 kiekkoisessa lukossa tuo etäisyys olisi 15.8mm ja 7 kiekkoisessa 12.6mm. Huomattavaa on, että toisin kuin Disklock ja Disklock Pro avaimissa, reikä on vastakkaisella puolella profiiliuraa. Reiän halkaisija näyttäisi avaimen pinnassa olevan miltei 3mm ja syvyys luokkaa millimetrin, joten tämäkin lienee 60 asteen terällä leikattu. Execin kärjessä on myöskin aksiaalisia leikkauksia, jotka määrittävät avaimen kärkiprofiilin. Esimerkin avaimessa mallimerkintä olisi E1H44, eli Exec avain, 11 kiekkoa, H-profiili ja 44 on avaimen kärkiprofiilin leikkaukset. Kärkiprofiilileikkausten syvyys on 2.5mm ja näyttävät olevan jyrsitty. Itse avaimen leikkaukset ovat 2mm:n terällä leikattu ja leikkuuväli on 1.6mm, sekä terien väli 4.2mm. Leikkuukulmia on kuusi: 0, 18, 36, 54, 72 ja 90 astetta.

Erilaisia avaimia voi olla 6 potenssiin 10, eli 60466176 kappaletta, eli hieman yli 60 miljoonaa. Tämä voidaan kertoa ainakin neljällä, sillä avaimen kärkiprofiilin määrääviä pohjanollia on ainakin neljä symmetristä ja useampiakin voisi mahdollisesti tehdä. Tämä nostattaa kombinaatioiden määrän 241864704 kappaleeseen, eli melkein 242 miljoonaa. Lisäksi on vielä itse profiilihaitta, jota vastaa avaimen kyljessä olevat urat ja näitä erilaisia profiileja on varmasti monia, alla vain kolme esimerkkiä.

Yllä kolme esimerkkiä erilaisista profiileista Exec avaimessa. Vasemmanpuoleinen on H-profiili ja keskimmäinen sekä oikeanpuoleinen ovat minulle tuntemattomia. Leikkauksia on vain kuusi, kuten Classic ja Profile avaimissa. Kuvasuhde 1px = 0.01mm.

Abloy Protec on symmetrinen ja kaksipuolinen avain, aivan kuten Disklock ja Disklock Pro avaimetkin. Tämä tosin on niistä poiketen kokometallinen vakiona. Avaimen pituus on 64.3mm ja leveimmältä kohdin 24.8mm. Varsiosan pituus on noin 32.5mm, paksuus 2.9mm ja leveys 6.7mm. Leikkuuterät ovat 2mm, leikkuuväli on 1.5mm, terien väli 4.2mm ja ensimmäinen leikkaus on 2.5mm kärjestä. Esimerkkiavaimessa on kolme reikää, mutta näiden kaikkien tarkkaa funktiota en tiedä. Kierronrajoitinta varten on ainakin yksi reikä ja erään lähteen mukaan loput olisi eri mittaisille pesille, mutta varmaksi en sano. Esimerkin avain on täysimittaisesta pesästä. Protec avaimessa on seitsemän erilaista leikkausta ja niistä erikoisen tekee niiden eri kehille ulottuvat leikkauskulmat. Kuva alla selventänee mahdollisia muotoja enemmän. Avaimelle on olemassa useita eri profiileja ja kärkiprofiileja. Esimerkkiavaimen profiilia en tosin aio tähän kirjoittaa, sillä annoin lupauksen lukon ja avainten antajalle tästä asiasta.

Avaimessa on seitsemän erilaista leikkausta, aivan kuten Disklock ja Disklock Pro avaimissakin, mutta ne ovat huomattavasti näistä poikkeavia. Itse avainaihion (katso alempana olevaa kuvaa) kalteva pinta on 25 astetta, ensimmäinen leikkaus on 40 astetta, kolmas samoin mutta toiseen suuntaan, neljäs on 55 astetta , kuudes samoin mutta toiseen suuntaan, viides on 40 astetta molempiin suuntiin ja seitsemäs on kokonaan leikattu ympäri 4.2mm:n terävälillä.

Erilaisia avaimia on siis ainakin 7 potenssiin kymmenen, eli 282475249, hieman yli 282 miljoonaa erilaista. Tämä lukema voidaan kertoa erilaisten profiilien määrällä, sekä kärkiprofiilin määrittävien pohjanollien määrällä. Lukemasta siis tulee tähtitieteellinen. Avaimen kärjen pituus tosin on niin suuri, että sille matkalle mahtuisi pidemmänkin avainpesän tarvittavat leikkaukset, eli järjestelmän kokoa voisi kasvattaa. Tämä tosin on spekulointia ja tarkoittaisi myös sitä, että tiettyihin lukkoihin se ei toimisi kokorajoitusten takia.

Tässä eräs profiili Protec avaimesta ja kaikki seitsemän erilaista leikkausta. Kuten huomata saattaa, ovat leikkaukset hieman erilaiset muihin verrattuna ja se johtuu juurikin tuosta kahdelle kehälle leikkaamisesta.

Näitä yllä mainittuja avaimia kun tutkii, tulee väistämättä mieleen, että minkälainen on seuraava mekaaninen avain ja lukko, joka Abloylta putkahtaa. Elektromekaniikan puolelta ei todennäköisesti uutta mekaniikkaa nähdä, sillä niihin mieluusti yhdistetään vanhaa ja kestävää, mutta olisi kiva tuulahdus nähdä avointa koodia ja julkisuuteen avoin elektroninen lukitusjärjestelmä. Tällöin sitä voisi kuka tahansa tutkia ja havaita virheen ja raportoida löydöksestä ja myöskin tutkia, että järjestelmä varmasti on turvallinen. Hyvänä esimerkkinä avoimesta turvallisuudesta on CryptoPhone, jonka lähdekoodi on ladattavissa yhtiön sivuilta.

Muokkaus: Lisäsin eri avainkombinaatioista maininnan, kiitokset Jupulle ehdotuksesta. Avainkombinaatioiden laskennassa en ottanut huomioon sitä, että lukossa pitää aina olla yksi nollahaitta vähintään, jotta lukko edes toimisi. Tämä siksi, että kyseisen haitan paikka voi olla mikä tahansa kymmenestä (vaikkakin eräissä malleissa sen paikka on määritelty) tai lukossa voi olla 11 haittaa, joista yksi on aina nollana eikä sitä huomioida avainkoodissa.

Lisäys: Protec avaimen kulmalukemat.

Varaston lukot

2008-03-26T22:02:00.005+02:00

Tein tuossa kuukausi takaperin pienen reissun alakerran häkkivarastoon ja kävin kurkkaamassa, että minkälaisia lukkoja varastosta löytyy ja tein pienen tilaston aiheesta. Ideana on hieman tehdä kartoitusta, että mitä lukkoja ihmiset käyttävät ja täytyy sanoa, että vaikka häkkivarastot ovat talon lukkojen takana (Abloy Exec), niin silti ihmiset käyttävät halvimpia lukkoja mitä löytyy ja näiden takana yleensä on satojen ja joskus jopa tuhansien eurojen edestä tavaraa. Voin sanoa, että se kahden euron lukko ei tarjoa suojaa huomaamatonta käyntiä vastaan käytännössä ollenkaan.

En saanut asuntotoimistolta lupaa käydä valokuvaamassa kyseisiä lukkoja, joten joudun tyytymään omiin kuviini samanlaisista tai vastaavista lukoista. Sääli, tässä olisi ollut hienon kuva-artikkelin paikka. Asuntotoimistolle alkujaan ehdotin, että olisin tehnyt täysin nimettömän artikkelin, eli en olisi maininnut mistä kuvat ovat ja sensuroinut kuvista kaiken mahdollisen muun kuin lukon, mutta ei käynyt niin ei käynyt. Kuvat vissiinkin saisi lakiteknisesti katsoen ottaa, sillä vaikka kyseessä on kotirauhan suojaama paikka, ei kuvissa ole henkilöitä eikä kyseessä ole kenenkään yksityisyyttä loukkaavan tiedon esittäminenkään. Pidättäydyn kuitenkin kyseisistä kuvista toistaiseksi, koska en ole lakiasiantuntija ja asiasta en pikaisesti löytänyt oikeuden päätöksiä. (kiitokset Antille korjauksesta)

Tilastoni tietoina toimii 123 häkkiä kattavat varastotilat, joista tosin vain 105:n häkin ovessa oli lukko ja kolmessa muussa häkissä on talon väestönsuojamateriaalit, joiden lukot ovat myös listalla. Loput häkkiovet olivat lukotta, joko tyhjyyttään tai sisältäen näetyn perusteella vain pahvilaatikoita.

Abloy PL3020 tai vanhempia samaa mallia/muotoa olevia lukkoja löytyi yhteensä 23 kappaletta, joista 22 oli Classic pesällä ja yksi Profile pesällä. Profilesta mainittakoon, että siihen käyvässä avaimessa ei ole uria ollenkaan, koska lukosta ei profiilihaittoja löytynyt. Tämä lukkomalli lienee suosituin Abloyn riippulukko sen halvan hinnan (15.90-23.90€) takia ja siksi että se on kuin Suomen kansallisriippulukko. Tämä mallihan on useasti meinattu lopettaa tuotannosta, mutta sen suosio jaksaa hämmästyttää Abloylla asti (lähde: Abloyn 100-vuotis juhlalehti, sivu 23). Lukko edustaa tämän tilaston kärkisijaa 21.3%:lla.

Abloy 3015-3018 malleja oli kaksi kappaletta ja näiden nykypäiväinen vastine muodoltaan lienee PL320. Kyseessä siis messinkinen lukko, jossa hyvin ohut terässanka. Molemmat lukoista oli Classic pesällä, ja edustavat 1.9%:ia.

Eräänä Abloy lukkona oli pohjasta niittaamalla kasattu lukko, jolle en mallimerkintää tunne. Tämän tunnistaa helposti pari milliä vahvasta pohjalevystä, joka pitää lukon sisukset paikoillaan ja on kiinni kahdella niitillä. Tämäkin oli Classic pesällä, 0.9%:ia.

Abloy PL220 on suht pieni riippulukko ja on kromattu päällisin puolin. Näitä ei löytynyt kuin yksi ja sekin Classic pesällä, eli 0.9%:ia.

Löytyi myös yksi AVA lukko, jossa oli pitkä sanka toisin kuin ylläolevassa kuvassa. Näin siis 0.9%:ia menee AVA-lukolle. Kuvassa olevan näköisiä Abloy PL318 riippulukkoja löytyi neljä kappaletta, kaikki Classic avaimella toimivia, 3.7%:ia siis PL318:lle. Nämä lukot ovat muovikuorisia, mutta sisällä on painevaletusta sinkistä valmistettu runko-osa, jonka pääty on prässätty kiinni kokoamisen jälkeen, eli näitä ei saa hajoittamatta purettua. Suht hyvä peruslukko, hintaa noin 8.90€.

Talon omat häkit, eli ne jotka lukitsevat varastona toimivan väestönsuojan ilmanvaihtolaitteiston taakseen, olivat lukittu Abloy PL330/25 riippulukolla. Lukko on messinkirunkoinen, jossa kromipinnoite ja karkaistu 8mm paksu sanka sekä karkaistusta teräksestä valmistettu porasuoja. Nämä kolme lukkoa olivat sarjoitettu Exec-pesillä ja edustavat 2.8%:ia lukoista. Lukko on mahdollista purkaa avaamisen jälkeen, joten näitä voi sarjoittaa uudelleen helposti.

Abloy PL330/50 killui erään häkin ovessa ja lukossa oli Classic avainpesä. Ainut käytännön ero tuohon edelliseen on sangan pituudessa, muuten kyseessä on sama lukko. Yhden kappaleen ollessa kyseessä, 0.9%:ia.

Minimunalukko on myöskin Abloyn tuotantoa, mutta en tiedä sen tuotekoodia. Vanha kuin mikä ja pitää sisällään ainoastaan 7 kiekkohaittaa, joista 5 on merkitseviä haittoja (ensimmäinen ja viimeinen aina nostonollia), joten erilaisia avaimia tähän lukkoon on 7776 kappaletta. Yksi kappale, eli 0.9%:ia.

Abloy PL231/25 riippulukolla oli lukittu yksi häkki. Lukko on kromipinnoitettu, messinkirunkoinen ja suht jykevän kokoinen riippulukko, jossa 25mm:n raolla oleva sanka. Pesä oli tässä yksilössä Classic. Lukko edustaa tilastossa 0.9%:ia.

Abloyn 3042, roikkui erään häkin ovessa. Classic pesällä varustettu, ei purettavissa ja messinkirunkoinen. Näitä siis yksi, eli 0.9%:ia. (Kiitokset nimimerkki -theos- lukon tunnistamisesta)

Tämän mallisia pieniä kiekkohaittaisia riippulukkoja löytyi kaksi, toinen Goldwall TOP SECURITY ja toinen SANQIAN EXTRA PLUS TOP SECURITY. Tällaisille lukoille tyypillistä myyntihypetystä on sekä paketissa, että itse lukon kyljessä sanat "extra", "plus", "top security", "a new dimension in lock security", "a lock that no skeleton key can open" ja ties mitä superhypermahtavaa. Näiden hinta on yleensä noin 3-5€ kappale ja ovat oikealla työkalulla hyvin helppoja tiirikoida auki. Kaksi lukkoa, 1.9%:ia.

Kaksi isoa halpisriippulukkoa löytyi myös, VATTE merkkisessä (kuvassa) oli jopa suojattu sanka ja toinen oli Gotta EXTRA TOP SECURITY merkkinen. Nämä ovat kiekkohaittaisia lukkoja, joissa käytetyt avaimet ovat hopeanvärisiä, rosoisia pinnaltaan ja symmetrisiä. Tiirikoitavuus on suht helppoa oikeanlaisella työkalulla, sillä kiekoissa ei ole hämylovia yleensä ollenkaan. Hintaa tällaisella lukolla on noin kymmenen euroa, ja tämä edustaa 1.9%:ia.

Sang Lock riippulukkoja, joita Clas Ohlson tietääkseni myy ainoana täällä Tampereella löytyi myös. Yksi 30mm:n ja kaksi 40mm:stä, eli 2.8%:ia. Nämä ovat asiallisen näköisiä ja viimeistellyn oloisia lukkoja, mutta äärimmäisen helppoja tiirikoida. Hintaa on alle vitosen kappale ja ovat kaikki messinkirunkoisia.

MAN SYSTEM merkkisiä riippulukkoja löytyi kaksi. Messingistä tehtyjä, tappihaittaisia pikkulukkoja, hintaa varmasti alle vitosen yhteensä. 1.9%%:ia tilastosta.

ABUS 65/40 messinkilukko oli suht yleinen näky, näitä nimittäin löytyi seitsemän kappaletta, eli 6.5%:ia. Kyseessä on noin kymmenen euron arvoinen lukko ja tarjoaa keskinkertaista suojaa tiirikointia vastaan, sillä se sisältää turvatappeja ja avainprofiili on suht mutkikas.

ABUS INOX T84M9/40, messinkinen riippulukko, jossa mustasta vinyylistä oleva kuori. Tyylikäs, keskivaikea tiirikoitava pienen avainkäytävän takia ja hintaa hieman alle kymmenen euroa kappale. Yksi löytyi, joten 0.9%:ia.

Numerokoodilla toimivia lukkoja löytyi kaksi kappaletta, joista toinen oli nimetön ja toinen ABUS merkkinen. Molemmat olivat 3-numeroisia lukkoja ja molemmissa on heikkoutena niiden helppo dekoodausmenetelmä, jossa sankaa vetämällä ja pyörittämällä jokaista kiekkoa vuorotellen voi löytää oikean kohdan numerokiekolle todella nopeasti ja saada lukon auki alle puoleen minuuttiin. Toinen menetelmä olisi käyttää pientä muovinpalasta, jolla tunnustellaan numerokiekon sivulta "normaalista poikkeavaa" kohtaa ja yleensä tästä lukemasta vähennetään viisi, jotta saadaan oikea kombinaationumero. 1.9%:ia oli siis numerolukkojen osuus kaikista.

KRAFT merkkisiä laminaattirunkoisia riippulukkoja löytyi neljä kappaletta, eli 3.7%:ia. Kyseessä on nelitappinen tappihaittalukko, jossa on kaksoistelkeävä sanka. Lukko on suht kestävä rungoltaan, mutta äärimmäisen helppo tiirikoida, shimmata, jäljennyttää ja avata lyöntiavaimella. Lukon suosio piilee hinnassa, joka on tasan kaksi euroa Vapaa Valinnasta. Tiirikointiharrastuksen aloittelijalle tämä on hyvä lukko, mutta ei häkkivaraston oveen.

K'TECH, hyvin perusmallinen messinkiriippulukko. Nelitappinen lukko, ainut tiirikointia haittaava ominaisuus on hieman kapea avainkäytävä, sekä järjetön epätarkkuus itse avainpesässä. Tämä klappi ilmenee myös yritettäessä avata oikealla avaimella, jolloin pesä tuntuu nirhaavan vastaan, vaikka lukko olisi öljytty. Tämä johtuu suurista toleransseista sekä halvasta työstä sekä pienistä osista, jolloin kaikki ei liiku siihen suuntaan kuin pitäisi ja pääsee kääntyilemään ja liikkumaan väärään suuntaan hieman, näin jumittaen lukkoa. Halpa mutta turha, edustaen 2.8%:ia.

BEDI, halpislukkojen yksinvaltias melkeinpä, ainakin yhdessä vaiheessa täällä Hervannassa. Siwa tätä myi huokeaan euron kappalehintaan ja tulikin ostettua pari näitä ja todettua, että sontaa ovat. Molempien lukkojen avaimet kävivät toisiinsa ja myöhemmin huomasin, että lukon sai tiirikoitua ihan pelkällä nuppineulalla. Valitettavasti näitäkin löytyi tutkimuksissa 11 kappaletta, eli 10.2%:ia.

BULL merkkinen messinkiriippulukko, joka on nelitappinen ja liian halpa. Liian halpa tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että lukon osien pienuus ja suuri epätarkkuus tekevät tästä lukosta melkein mahdottoman avata edes oikealla avaimella, kun avainpesä vain venkoilee ja nirskahtaa avatessa. Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että avain on valmistettu nirhaamalla paloja pois tylsillä saksilla, sillä avaimessa on selvä leikkuujäyste ja avaimen samat leikkaukset eivät samoilta näytä. Näitä ei onneksi löytynyt kuin yksi kappale, eli 0.9%:ia.

POWER merkkinen messinkiriippulukko, yksi kappale, 0.9%:ia. Käytännössä sama kuin tuo BULL merkkinen riippulukkokin, oli vain hieman isommalla avaimella oleva.

Tri-Circle on kiinalaisvalmisteinen riippulukko, jota yleisimmin tapaa nimenomaan rautakuorisena, mutta harvemmin myös messinkikuorisena. Tämä lukko on yllättävänkin hankala toisinaan tiirikoida, johtuen pääasiassa sieniturvatappien käyttämisestä. Kaikissa malleissa näitäkään ei ole ja tällöin vastusta tarjoaa lähinnä herkästi ruostuva rakenne. Tri-Circle lukoista on kymmeniä erilaisia "halpiskopioita" (kiinasta muuten nekin), esimerkiksi Tri-Heart, Tri-Square, Tri-Angle, Am Tech ja monia muita. Hinnaltaan tämä on alle vitosen lukko ja edusti, yhdessä kopioidensa kanssa, 4.6%:ia lukoista.

GLIP merkkisiä messinkiriippulukkoja löytyi kaksi, joista toisessa ei ollut mallimerkintää, mutta oli samanlainen kuin toinen, malliltaan 7512P. Kyseessä on viisitappinen lukko, jossa kaksoistelkeävä sanka ja hinnaltaan noin 5-10 EUR. Tilastosta 1.9%:ia.

WHALE merkkinen peruslukkokin löytyi, käytännössä tämä ei eroa muista nimettömistä lukoista millään tapaa, kylkeen on vain kaiverrettu WHALE nimike. Hintaa kolme euroa kappale, edustaa 0.9%:ia.

SECWISE 40 kaiverrettuja messinkiriippulukkoja oli kaksi kappaletta, eikä nämä oikein poikkea muista messinkiriippulukoista mitenkään. Neli- tai viisitappisia ja suht pienikokoisia. Kaksi kappaletta, 1.9%:ia.

DECOR 40mm on myös messinkinen ja poikkeavuus muista aika lähellä nollaa. Yksi kappale, 0.9%:ia.

ROCK on BEDI-lukkojen ohella ns. halpislukkojen keisari ja todella yleinen näky ollut monissa pukukaapeissa, varastoissa ja työkalulaatikoissa. Kyseessä on nelitappinen lukko ja täytyy sanoa, että näitä on tehty samoilla avaimilla useita, sillä oma avaimeni täysin eri paikasta ostetusta lukosta avasi kahden ystäväni ROCK-lukot, jotka olivat ostettu muualta ja täysin eri aikaan. Hintaa tällaisella lukolla on pari euroa korkeintaan, omani taisi aikanaan maksaa 1.40€. ROCK edustaa tässä tilastossa 0.9%:ia.

BURG merkkinen messinkiriippulukko, yksi kappale, 0.9%:ia. Lukossa ei nimettömiin nähden mitään erikoista ollut päällisin puolin, joten veikkaan, että se on vain perus riippulukko, johon kaiverrettu firman logo.

Nimettömiä lukkoja löytyi yllättävän paljon, yhteensä 16 kappaletta, eli 14.8%:ia. Kaikki nimettömät lukot olivat tappihaittalukkoja, joissa yleensä 4-6 tappia. Nämä ovat suht yleisiä ja todella halpoja, esimerkiksi tuollainen kuvassa oleva maksoi Biltemassa aikanaan 3.95€. Järeän kokoinen, näköinen ja painoinen, mutta aukeaa parissa sekunnissa ilman oikeaa avaintakin.

Loppuyhteenvetona voisi siis todeta, että suurin osa lukoista on lähikaupasta ostettua halpaa messinkiromua, joiden suojaustaso on jotain nollan ja naurettavan välimaastosta. Tosin tässä pätee sama viisaus kuin muissakin lukkoasioissa: lukot pitävät rehelliset rehellisinä. Mutta kun lukko on laadultaan ja tarjoamaltaan suojalta ala-arvoinen, voineekin miettiä näkeekö lukosta päällepäin, että rehellinen on pysynyt rehellisenä?

Anonyymin kommentin pyynnöstä kirjoitan tähän oman suositukseni lukosta: Abloy PL330. Siinä on paksu sanka, laatu on taattu ja lukosta ei pääse ohi ilman laajaa teknistä tietämystä hajottamatta sitä ja onhan tuo hienon näköinenkin. Hinta vain on luokkaa 30-35 euroa ja tämä pätee Classic pesälliseen. Voihan tietysti käydä Abloy-valtuutetulta lukkoliikkeeltä osamassa, jolloin sen saa vaikka Exec-pesällä varustettuna, joka on vielä varmempi tiirikointia vastaan.

Hieman halvempi vaihtoehto olisi Abus 88/50, jonka hinta on hieman reilut 25 euroa. Tiirikoitavissa, mutta todella hankala hyvän laadun takia. Tässäkin on todella paksu sanka ja siisti ulkomuoto.

Parasta ennen: katso patentista

2008-03-10T20:38:00.016+02:00

Kuningaskuluttajassa käsiteltiin 6. päivä maaliskuuta 2008 mielenkiintoista aihetta, johon tämä kirjoitus on eräänlainen vastauutinen ja samalla myös Abloyn suuntaan oleva kommentti. Kuningaskuluttajalle heti ohjelman aikana lähettämääni palautteeseen ei ole vieläkään vastattu millään tapaa. Kyseinen kommentti koski ns. pikasuutareiden käyttämien avainaihioiden kutsumista virheellisesti "piraattiaihioiksi".

Kuningaskuluttaja otti esille Abloyn avainten mallisuojan/patentin raukeamisen otsikolla "Ikuisesti turvallista avainta saak in kopioida". Ohjelmassa haastateltu talonomistaja kertoi ostaneensa 1992 Abloyn tupla-urajärjestelmän, eli Abloy Profile lukot. Järjestelmälle luvattiin lukkoseppätason turvallisuutta ja että uusia avaimia ei saa tehtyä kuin avainkorttia vastaan Abloyn valtuuttamalla lukkosepällä/-liikkeellä.

Kuitenkin vuonna 1996 Abloy Profile avainten mallisuoja päättyi ja täten kuka tahansa sai alkaa valmistamaan, myymään ja maahantuomaan kyseisiä avainaihioita. Mm. italialainen Silca ja espanjalainen JMA valmistavat molemmat Abloyn Classic ja Profile lukkoihin sopivia aihioita. Tästä avaimen kopiointisuojan raukeamisesta ei ollut mainittu Kuningaskuluttajan haastatteleman henkilön sopimuksessa eikä lukon mukana tulleissa papereissa. Voisi siis sanoa, että kuluttajalta oli pimitetty ilmiselvästi kauppaan vaikuttava tieto tai tekijä ja täten kauppa voitaisiin mitätöidä. Kuitenkaan näin pitkän ajan jälkeen mikään oikeusaste ei todennäköisesti tästä korvaansa lotkauttaisi, mutta tuoreena tapauksena saattaisi mennäkin läpi.

Kuningaskuluttajan haastatteleman Abloyn markkinointipäällikkö Jukka Jokisen mukaan "Ylipäätäänkään emme ole lähteneet kertomaan sellaisia oleellisia seikkoja, jotka on lainsäädännössä mainittu". Täytyy sanoa, että nyt on markkinointipäälliköllä kovien sijaan paukkupanokset piipussa; kova ääni mutta mitään se ei pidä sisällään. Pitäisikö autokoulussakin ajo-opettajan jättää kertomatta, että STOP-merkin kohdalla tulee pysäyttää auto ja että oikealta tulevaa väistetään, kun nämä asiathan on lainsäädännössä mainittu.

Jokisen mukaan "Abloylla ei ole minkäänlaista sopimus- tai edes keskustelusuhdetta" ns. pikasuutareihin. Tämä on joko tietämättömyyttä tai asian vähättelyä, sillä esimerkiksi täällä Tampereella on eräs ns. pikasuutari, joka käyttää Abloyn Classic aihioita, joita ei saa kuin Abloyn kautta, heillä myöskin on Abloyn valmistamat avainleikkurit, Abloyn valmistama avaintulkki ja Abloyn peitekooditaulukko. Kysyttyäni Abloy avainten leikkauksesta ilman peitekoodia, oli vastaus luokkaa "Abloy on kieltänyt leikkaamasta ilman peitekoodia". Ja kyseessä todellakin ns. pikasuutari, eikä mikään Abloy-valtuutettu liike. Tämän perusteella arvon herra markkinointipäällikkö on puhunut pehmeitä.

Kuningaskuluttajan kysyessä markkinointipäälliköltä Abloyn markkinaosuutta, yritti markkinointipäällikkö luistaa ilmiselvästä kysymyksestä ohjaamalla keskustelun avaimiin ja vetoamalla siihen, kuinka hankalaa sellaista on arvioida, "ainakaan näin julkisesti".

Risuja Kuningaskuluttaja saa itseltäni siitä, että uutisoinnista sai tavallinen tallaaja sen käsityksen, että nykyään Abloy Classic ja Profile lukot aukeavat kuin itsestään tai vähintään kuin vettä vaan. Tämän tiedon sain vanhemmiltani, kouluystävältäni, sekä eräältä tuttavaltani, jotka kaikki katsoivat ohjelman ja ovat lukitusasioista pihalla kuin lintulauta (ei millään pahalla). Itse kyllä ymmärsin, että ainoastaan nk. avainturvallisuus on laskenut, eli että avainkopioita saa teettää kuka vain ja ilman merkintöjä minnekään kortteihin.

Mainittakoon myös, että monet luulevat Abloyn eri lukkoversioiden olevan olemassa vain siksi, että halutaan uusi avain, uusi patentti ja uudestaan rahaa asiakkailta. Kyllä niissä on tähän mennessä jokaisessa turvallisuus kasvanut vaikeamman tiirikoitavuuden takia ja toistaiseksi minun tietojeni mukaan Abloy Protec esimerkiksi on tiirikoimaton.

Toisen risun Kuningaskuluttaja saa väitteestään "piraattiaihiot". Tätä termiä käytettiin, kun puhuttiin ns. pikasuutarien tekemistä avainkopioista Abloyn lukoille. Yleensä käytössä on JMA:n tai Silcan valmistamat avainaihiot ja ne eivät ole millään tapaa "piraattiaihioita", koska ovat täysin laillisia. Piraatteja ne olisi vain, jos ne olisi täsmälleen kuin Abloyn itsensä maahantuomat aihiot, joissa on Abloy teksti stanssattuna avaimen kädensijaan. Eli onnittelut Kuningaskuluttaja, olette onnistuneet loukkaamaan kaikkia avainpalveluita Suomessa, jotka eivät käytä (tai oikeastaan saa käyttää) Abloyn avainaihioita.

Lisäksi haluan ääneen ihmetellä termiä "lukkoseppätason turvallisuutta". Mitähän ihmettä tämä oikein tarkoittaa maassa, jossa kuka tahansa saa ryhtyä lukkosepäksi ilman sen kummempia tutkintoja tai opintoja? Omituista, hyvin omituista. Oletettavasti tällä on kai yritetty viitata Abloyn avainkontrolliin, vaikkakin termi on hieman lavea.

Lisäksi on omituista, ettei Abloyn kerro kotisivuillaan patenttien raukeamisesta mitään. Kuitenkin Abloyn ulkomaisilla sivuilla, kuten esimerkiksi Abloyn Kanadan sivuilla on tarkat päivämäärät mainittu, melkein vastaavalla sivulla kuin mitä suomalaiseltakin puolelta löytyy. Omituista, eikö?

Itselläni on ollut pitkään tiedossa avainten patenttien raukeamiset ja niistä seuraavat avainkopioinnit ns. pikasuutarilla. Tällä hetkellä pikasuutarilla voi teetättää Abloy Classic ja Abloy Profile avaimia, mikäli vain sopiva avainaihio ja leikkuri löytyy. Uskon vahvasti, että Silca ja JMA alkavat valmistaa kyseisiä leikkureita ja aihioita, kun patentti Execin osalta raukeaa 2013 (2014 joissakin muissa maissa, esimerkiksi Kanadassa) ja sama koskee Protec mallia 2019.

Kuningaskuluttajan vertailu Abloyn ja Kaban välillä on hinnallisesti huomioiden järkevä ja avainturvallisuuden kannalta myös, mutta missään ei mainita sitä seikkaa, että Kaban lukot voidaan tiirikoida helpommin auki, kuin Abloyn lukot. Lisäksi mainittakoon tässä uudelleen, että Abloy Protec on tiirikoimaton toistaiseksi, joten huomaamatta lukon ohi ei pääse.

Poikkean hieman blogin aiheesta tai ideasta ja kommentoin noita Kuningaskuluttajan artikkelin perässä olevia kommentteja. Muutamia hyviä ja ainakin yksi täysin päätön teksti.

PS:MIELUMMIN SUOSIN KOTIMAISTA TAVARA MERKKIÄ KUN ULKOMAISTA MERKKIÄ ONHAN SE SENTÄS SUOMESSA TEHTY!!

Onhan se tietty näin, että Abloy on suomalainen keksintö ja mieluusti itsekin tuen suomalaista osaamista. Saisi vain Abloy lopettaa sen osien tilaamisen Kiinasta ja tukea itsekin suomalaista osaamista.

totuus kuitenkin on se että jos vertaa esim. Abloy vs Kaba aura,expert,Assa jne .... niin abloy on lähinnä kiinalainen halpa lukko ..... Se on mielenkiintoista kuin Halpis lukko on vallannut noin 90% suomen markkinat... toisaalta normaali kuluttaja uskoo sen mitä heille tuputetaan kuinka hyvä abloy on ! ???

Täytyy sanoa, että vaikka alkuperäiskommentin kirjoittaja onkin suutari, niin on kyllä tietämys lukoista aika nollan ympäri pyörivä. Abloy on kaikkea muuta paitsi "kiinalainen halpa lukko" ja se todellakin on hyvä. Abloyn lukot ovat ympäri maailman tunnettu luotettavuudestaan (ei kuluvia osia lähellekään niin pahasti kuin kommentoijan mainitsemissa kilpailijoiden tuotteissa) ja siitä, että ne ovat äärimmäisen vaikeita tiirikoitavia, lukuunottamatta Classic ja Profile malleja.

Se miksi Abloy on vallannut "90%":ia Suomen lukkomarkkinoista johtunee A) suomalaisuudesta ja B) 100 vuotta vanhasta keksinnöstä ja C) siitä, että 100 vuotta sitten ei oikein muuta lähellekään yhtä hyvää ollut ja D) ovet toimitetaan yleensä Abloyn lukkorungoin.

Miksiköhän tällainen onneton lukkosysteemi on täällä Suomessa saanut näin korkean markkinaosuuden? Kun mennään Euroopan puolelle niin aika tuntematon Abloy on ja paljon parempiakin lukitussysteemejä löytyy.

Abloy ei ole tuntematon, kun puhutaan turvallisista lukoista ja sellaisista, joita ei noin vain tiirikoida. Löydäpä ulkomailta tiirikoimaton lukko (RKS:ää ei lasketa, koska ei ole tuotannossa vielä). Ei Abloyta samalla prosentilla kotiovista tosiaan löydy, mutta ei se tuntematonkaan ole.

Se että kuuntelevatko asiakkaat/ostajat asioita joita käsitellään ostohetkellä niin minun mielestä niistä asioista ei pitäisi ABLOY:tä syyttää suoralta kädeltä ja taasen huomataan että ei se lehmä muista olleensa vasikka. Joten olen todella tyytyväinen omiini ostoksiini, vaikkakin patentti lakkautuisikin ei se tarkoita sitä et lukitus olisi huono, riippuu aivan siitä onko ylimääräisiä avaimia teillä tietämättömillä. ja sehän ei minunmielestä ole ABLOY:n vika, ihan sama kuin maito purkin ostaisit kaupasta ja unohdat kaappiin ja meinaat käytää sitä niin huomaat sitten vasta että päiväys on vanhentunut, hmmm pitäisikö tästäkin nostaa meteli ja syytellä suotta valmistajaa, ETTÄ Menkää ihmiset pikkasen itteenne kun tuollaisia kirjoittelette ilman minkäänlaista ammatti tuntemusta.

Tästä sanoisin, että nyt meni analogia ketuilleen. Jos siinä maitopurkissa ei olisi parasta ennen päiväystä, niin aivan varmasti siitä nousisi haloo, kun valmistaja ei kerro, että sehän vanhenee ja suht nopeastikin.